Voihan pölö

Ei nyt oikein luonnistu kyllä mikään. Tällä hetkellä pitäisi olla kunnon reeniviikko meneillään, mutta joku krooninen väsymys on iskenyt, ja tämän viikon reenit ovat jääneet yhteen uintiin ja tämänpäiväiseen luisteluyritykseen. Maanantain uinti sentään oli ihan kohtuullinen suoritus, vaikka tekniikkaharjoitusten puute kyllä näkyy aikas lailla. Meidän uima-aikoja on vain muutettu, niin ettei enää päästä kolmea kertaa viikossa ihan milloin vaan halliin, vaan ajat on nyt rajattu. Toki nyt lisenssiuimarit saa käydä viikossa uimassa 5 kertaa uimakortilla, mutta mua kyllä harmittaa älyttömästi, että maanantaina sisään pääsee vasta 7.30. Se kuus olis niin paljon parempi töitten kannalta. Tuon uinnin lisäksi olen vain siis keskittynyt olemaan tosi väsynyt, olo on vähän nuhainen ja olen sortunut taas ylenmääräiseen karkin syöntiin. Olen siis ihan suosiolla jättänyt aamuhiihdot(yllättävän paljon muuten tunnin lenkillä oli viime viikolla kanssa kuntoilijoita) tai salit alkaen kello 6.00 väliin ja nukkunut tai siis yrittänyt nukkua, harmi, että olen yleisestikin vähän huono nukahtamaan, mikä ei varsinaisesti auta tähän ongelmaan. Lisäbonuksena vasemmasta jalasta on patellajänne tulehtunut, mikä estää pyöräilyn ja ehkä juoksunkin, sitä en ole koittanut. Pyöräilyä en voi siis edes harkita tässä kuussa, juoksua ehkä. Ja kun sitä pyöräilyä mun nimenomaan pitäisi treenata, kun olen siinä niin uskomattoman huono. Niin ja tuo tulehtuminen johtui nähtävästi suihkussa käymisestä (=pienestä liukastumisesta sielä), joten en voi edes syyttää liikaa treenaamista. Ja lisäksi blogin kielletty aihe on tällä viikolla ollut erityisen kielletty aihe, vaikka en ole mitään tehnyt, tai ehkä juuri siksi?

Tänään oli kuitenkin sitten tarkoitus mennä kolmatta kertaa järven jäälle luistelemaan, se on kuitenkin varsin erilaista kuin radalla luistelu. Auto siis lainaan ja Ylöjärvelle. Ei olisi pitänyt mennä. Rata oli puoliksi ummessa, kun päivällä oli tuullut niin paljon. Jää oli karmean epätasainen ja aina silloin tällöin yllärinä lumen alla piilossa oli kohvajääkohtia, joihin luistin tökki. Kaksi kertaa kaaduin ja oikea polvi on nyt myös näiden kolhujen vuoksi kipeä. Kompastelin puoli tuntia radalla ja lähdin pois. Onneksi oli se auto (kiitos äippä), jos olisin sompaillut tuonne bussilla ja käyttänyt reissuun neljä tuntia, olisi itkupotkukiukku tullut, nyt selvisin harmistuksella.

Illan suurin pettymys oli kuitenkin tämä uutinen. Voihan rähmäkäpälä. Ensinnäkin, on ratkaisevasti tylsempää luistella 20 kierrosta 4km:n radalla kuin 8 kierrosta 12,5:n km:n radalla. Toiseksi, on ratkaisevasti paljon vähemmän hienoa olla luistellut 80km kuin 100km, varsinkin kun 75km on plakkarissa toissavuodelta. Kolmanneksi, koska en ehdi maaliin ennen kuin 40km:n luistelijat (joita on oletettavasti todella paljon) lähtevät, ovat viimeiset kierrokset täynnä ruuhkaa, ohittelua ja täten myös selvää vauhdin hidastumita. Neljänneksi, aiemmassa aikataulussa lähtö oli klo. 9.00, nyt klo. 8.00. Ei hyvä, en ehdi edes hotellin aamupalalle vaan joudun raahaamaan mukaan jotain omaa evästä. Viidenneksi, kierrokset on laskettava itse. Harmi, jos luistelet liian vähän, oma moka. Hei oikeasti, miten mä voin pysyä laskuissa mukana jonkun neljä tuntia, kun puoli tuntia (=1500 uintikisoissa) on osoittautunut mahdottomasti. Helppoahan se olisi, jos olisi sellainen sykemittari, jossa on kierrosaikatoiminto, mutta mulla ei todellakaan ole. Mun sykemittarissa toimii nykyään hädin tuskin se ajanottotoiminto ja sekin hyytyy aina silloin tällöin. Luultavasti juurikin tuola Kuopiossa.

Loppuun vielä tunnelmakuvia kuntoilijan kotiarjesta.

Nukun talvisin pyöräni kanssa. Jos toisen on muutettava parvekkeelle, se muuttaja on minä, ei Silvia.

Pyörän pesu ja huolto on erityisen kökköä talvella, kun se on tehtävä kylppärissä, missä on sitten pyörälikaa vaikka muille jakaa. Trekki on myös ajon jälkeen jätettävä sisään kuivumaan. Ikävä kyllä mun eteisessä ei olisi tällaiselle tilaa.

Viidentoista asteen pakkasella puolentoista tunnin pyörälenkki onnistui tällä varustuksella. Huomaa lämmitettävät pohjalliset. On hyvät!

On mulla kenkiä. Siis lenkkarit, lenkkarit, monot, lenkkarit, monot ja pyöräilykengät. Jossain on vielä lenkkarit ja pyöräilykengät. Muita kenkiä onkin sitten vähän huonommin, kun jostain on tingittävä ja neljät lenkkarit on oltava (no ei tarttis ehkä, mutta oikeasti käytän noita kaikkia kolmea paria ja se neljäs on jenkeistä ostettu, kun halvemmalla sai ;)). Mukana myös ultiskiekot. Ultimatea on joskus niin kovin iso ikävä.

Onneksi uimahallissa pääsee saunaan, koska oma sauna toimii nykyään urheiluvälinevarastona. Ylälauteella majailee märkäpuku, keskilauteella rakkaat luistimet, jotain suksivoiteita, näemmä lättärit, jumppakuminauhan pätkiä ja uimalaseja ja alalaude on pyhitetty uimaleluille ja -kamoille. Saunan kaide on sopiva suksiteline.

Tällä hetkellä eteistä "somistaa" seuran pyörälaukku. On meinaan tosi kätevä tossa noin! Melkein yhtä kätevä kun mun jumppapallo, joka on myös aina tiellä.