tiistaina, toukokuuta 21, 2019

Kevään tilanne

Puolen vuoden välein on hyvä postata, joten tässä tilannekatsaus :)

Loppusyksy meni höntsäillessä ja suunnistusta harjoitellessa, vuoden alusta aloin treenaamaan kohti SM-maantiejuoksua, johon olin päättänyt osallistua. No, onneksi en vielä ilmoittautunut, koska hommasin itselleni akillesvaivan pelattuani liikaa ultimatea (se laji ei taida vain sopia mun akilleksille...). Hiihdin kuukauden ja totesin, että vaiva ei parane, vaikkei se hiihdosta ja pahentunutkaan. (ehkä Ylläksen kuuden päivän 280km:n huonolla tekniikalla tapahtunut raivohiihto ei kyllä myöskään auttanut...) Kuntoutus ei tuntunut myöskään auttavan. Vaivauduin lääkäriinkin, joka määräsi täyslepoa, mutta totesin, että ei sen nyt näin pitäisi mennä ja menin fyssarille, joka juoksija-lehdessä oli akillesjännevaivojen uuden kuntoutustavan kanssa esiintynyt. Siitä alkoi akilleksen paraneminen ja juosta pystyin kohtuullisia viikkoja. Kovavauhtiset treenit piti jättää pois toki, kunnes niitäkin sai ottaa ohjelmaan. Suunnistamassa kävin myös  ja siitä akilles tuntui vain parantuvan, joten rastien alettua kävin viikossa pari kertaa rasteilla, pitihän omaa tulevaa Venla-suoritusta varten tsempata (nyt tosin joukkue ei ole lähellekään samaa tasoa kuin viime vuonna ja joutunen yhteislähtöön, muut joukkueestani eivät ole pahemmin treenanneet).

Kun akilleskuntoutus alkoi puremaan, oli hyvä tehdä myös monen vuoden jälkeen ensimmäinen kisakalenteri, joka näyttää tältä:

*Jukola, kesäkuu
*Joroisten joukkuekisan juoksuosuus, heinäkuu
*Paavo Nurmi maratonin puolikas, elokuu
*Kaisaniemi-juoksu, syyskuu
*Kankaanpään maraton, lokakuu

Mutkia matkaan toi pari viikkoa sitten sattunut todella paha nilkan nyrjähdys iltarasteilla. Kepeillä neljä päivää ja vieläkin on nilkassa mustelmaa. Eilen juoksin kuitenkin jo ensimmäisen puolen tunnin lenkin ja vaikka nilkka ei vielä taivu täysin, niin ihan hyvältä tuntui. Olen käynyt paljonkin suunnistuskävelemässä (mm World-Cupin harjoituskartalla tuli aikamoinen miltei kolmen tunnin maastokävely suoritettua, mutta yllätyksekseni olen selvästi oppinut jotain, koska rastit kyllä löytyivät kaikki ilman hirveän pahaa harhailua) ja uskon, että kyllä tämä tästä. Huomasin myös (muka) yllätyksekseni ilmoittautuneeni suunnistajaa etsineeseen Jukola-tiimiin, jossa päädyn nähtävästi juoksemaan pisimmän osuuden (kerroin monesko olin viime vuonna Venloissa ja niinpä tuo osuus mulle napsahti). Yli 20 kilometriä siis suunnistusta luvassa kuukauden päästä, mitenköhän tässä käy... Nyt nilkka kuntoon ja rasteille!