tiistaina, syyskuuta 29, 2009

Muksahteluja ja pyöräreissu

Vaikka viime aikoina olenkin kunnostautunut erityisesti muuttamisessa ja tavaroiden kantamisessa, on myös tietysti hieman kuntoiltu. Perjantaina pääsin jossain vaiheessa salille ja tein kaikenmoista kyykystä olkapäihin. Loppuun järjestin muille sali-ihmisille pientä komediaa aloittamalla jumppapalloilun nelosviikon. Jepjep. Pysyin polvillani siinä pallolla maksimissaan 5s kerrallaan. Kylkirutistukset olivat täysi katastrofi ja muut suoritukset eivät myöskään tainneet olla ihan tyylipuhtaita. Muksahtelin sen pallon kanssa ympäriämpäri "muutaman" kerran ja olin onnellinen, että ketään tuttuja ei ollut paikalla. No, hiki tuli kerrankin salilla, ainakin tuskanhiki.
Lauantain suunnitelma oli aloittaa uinnilla ja keskittyä sen jälkeen muuttopuuhiin. Suunnitelma ei mennyt ihan putkeen, kun unohdin tarkistaa uimahallin aukiolon lauantaina. Eihän se kympiltä auennut, joten kävelin kotiin vähän pakkailemaan ja sitten takaisin. Piti tehdä perustekniikkasettini, mutta kyynärpään pirulainen muistutti taas olemassaolostaan ja uinti jäi vähän lyhyeen, lopussa sitten tosin pistelin menemään pitkästä aikaa selkä- ja rintauintia vähän enemmän, että sain tunnin uinnit täyteen. Sunnuntaiaamu aloitettiin kävelylenkillä ja illalla kun kämppä oli puunattu lattiasta kattoon, mentin vielä salille. Unohdin (!) tehdä leuat, mutta jumppapallosetti sujui toisella kerralla jo paljon paremmin. Polviseisontakin piti jakaa vain kahteen osaan ja muutenkin tipuin pallon päältä yhteensä ehkä vain kolme kertaa. Vietin salilla aika kauan, kun ei tiedä koska taas pääsee.
Maanantain missio oli kuljettaa Silvia talviasumukseensa, eli polkea se kotikotiin 54 km. Suunnitelma eteni hyvin 3km, sitten satoi ekan kerran. 18 km:n kohdalla aloin ymmärtää, miksi monet valittaa, että jalat jäätyy pyöräilykengissä. 32 km:ssä satoi rakeita, 36 km:ssä sukat olivat sääreen asti läpimärät. 40 km:ssä kurjuus maksimoitiin pakettiauton heittäessä päälleni lätäköllisen kuravettä. 43 km:ssä yritin psyykata itseäni ajatuksella "Pirkan hiihdossa oli kamalampaa". 44 km:ssä edellinen ajatus ei enää oikein auttanut, kun muistin, että Pirkassa mukana oli kuitenkin suklaata. 50 km:ssä unohdin kylmyyden, kun täysperävaunullinen rekka tuli molemmista suunnista ja tienpientareen leveys oli 15 cm. 50,5 km:ssä olin selvinnyt ihmeekseni hengissä kohdalle osuneen parkkipaikan ansiosta. 54 km:ssä olin vihdoin kotona ja päätin suosiolla jättää pyörän pesun seuraavaan päivään. Odotan tosi innolla talvipyöräilyä.
Tänään oli vuorossa aamulla uintitekniikkaa tunti ja sitten illalla kävin vielä kävelemässä reilun tunnin. Huomenna myös uintitekniikka aamulla ja sitten suunnataankin Helsinki-Vantaalle. Jännää.

torstaina, syyskuuta 24, 2009

Viimeinen viikko

Aika jännää. Vika torstai vuonna 2009 Suomessa. Kiirettä pitää ja siksi kirjoittaminen on vähän kestänyt. Tai onhan tässä kirjoitettu kaikki illat ja melkein yötkin. Tänään saatiin sitten urakka hetkeksi minusta riippumattomille tahoille ja voin hengähtää hetkeksi. Siis kyseisen projektin suhteen. Mutta onhan tässä muutakin pikku projektia ilmassa, kuten yks muutto ja leuanvetoprojekti. Ja kaikki muut projektit siihen päälle, töissä niitä ainakin piisaa.

Kaikenlaista on puuhailtu sitten viime kirjoituksen. Ensin toissa lauantaina käytiin aamulla salilla ja ilta keskityttiin syömiseen ja kai vähän muuhunkin. Seuraavan päivän G-urakka ja sali kääntyikin sitten kavereiden kanssa meksikolaisen syömiseen sekä leffaan jäätelön kera. Oli niin kivaa, että vaihto kannatti.

Maanantaina palattiin takaisin ruotuun ja kävin uimassa. En suoraan sanottuna enää muista, mitä tein, mutta oletettavasti väkersin kovasti tekniikkaa. Ilman sanottavia saavutuksia :( Tiistaina salille ja keskiviikkona taas uimaan. Tätä kertaa ennen olin päättänyt, että nyt aletaan ihan oikeati harjoittelemaan oikeaa vartalon asentoa vedessä. Vaikka se silmämääräisesti olisikin oikein, on siinä pakko olla jotain vikaa, kun uinti ei suju. Ja hengityksessä tapahtuu ainakin kamalia asioita. Harrastin sitten tuollaisen tonnin verran pelkkiä potkuja, liukuja, kylkipotkuja jne. Lopppun uin vähän. Parhaimmillani 25 metriä meni 15 vedolla, pahimmillaan 19. Normaalisti 19 on se paras tulos, joten kai tuo harjoittelu sitten ihan oikeasti auttoi :)

Torstaina vääntäydyttiin jälleen salille. Leukaohjelman vitosviikon eka setti meni kuin menikin läpi. Vaikka nyt se tahdonvoimakin alkoi jo miltei loppumaan. Lisäksi jumppapallo-ohjelman kolmosviikon eka setti. Jotkut liikkeet jo sujuu, kylkilankku ei milloinkaan. Perjantaina uimaan ja tonnin verran asentoharjoittelua. Välillä vähän uintia, mutta "oikeaa" kroolia ehkä max. 300m.

Lauantai-aamuna sitten taasen salille. Leuat ei enää irronnut, ja muutenkin olin vähän myöhään liikkeellä, joten en kauheasti ehtinyt tekeen.

Sunnuntaina lepoa Turun keikasta ja maanantaina 45 min kävelylenkin jälkeen uimaan. Uintiasentoharjoituksia taasen about tonni. Tiistaina salille, nyt sain leuoista vitosviikon kakkosen viimeisillä voimilla revittyä kokoon. Ja jumppapalloilussa ens viikolla siirrytään uudelle tasolle. Ootan tosi innoissani. Not. Keskiviikkona oli vuorossa aamulla uinti, illalla tunnin kävely ja tänään torstaina kävin pyörällä noin puolen tunnin lenkin heittämässä. Ja päivällä töistä osallistuttiin akateemisiin kirkkovenesoutuihin.

Polvi on ihan syvältä, kävin siitä viime viikolla lääkärillä kertomassa, ettei kortisonista mitään iloa ollut. Kirjoitti mulle lähetteen fyssarille, että sinne sitten pääsiäisen jälkeen. Tosi ilonen olin tostakin joo, fyssarillahan on jo käyty, sais nyt edes tietää, mikä siinä polvessa on vikana. Ja tän päivän hierojakin peruttiin :(

Tiedotuksenomaisesti myös kerron tässä, että tämä blogi päivittynee jatkossa ehkä vauhtia kerran viikossa tai harvemmin. Vaikka tosiasia onkin niin, että mulle kuuluu suunnilleen samaa kuin mun polvelle, ei kaikki ihan sitä ymmärrä ja kerronkin muista seikkailuistani täällä.

perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Rauta vääntyy

Kuten siis jo aiemmin kerroin suunnitelmistani, on nyt edessä tiukka punttikuuri. Ja loputonta uinnin harjoittelua toki myöskin.

Alkuun haluan palata vielä niihin kivoihin tapahtumiin, eli tässä voitte ihailla (?) hienoa loppukiriä.
Jouduin itse katselemaan videon ehkä seitsemääntoista kertaan, ennenkuin pystyin keskittymään muihin seikkoihin kuin siihen, miten tyhmältä näytän ja miettimään, pitäisikö ensi kerralla laittaa joku kivempi paita ja josko hiukset olisivat sittenkin paremman näköiset ponnarilla, eikä kisakampauksella (vaikka härrekuud, enhän mä voi kisakampaustani mihinkään vaihtaa, kun se on aina tuollainen ollut). Päästyäni näistä traumoista (miksi kaiken pitää olla aina niin vaikeeta?) suostuin myöntämään itselleni, että juoksu näyttää tossa kyllä paljon paremmalta, kuin miltä se tuntui ja lisäksi olen onnellinen siitä, etten käytä trikoita. Sitten vasta niitä traumoja olisi!

No niin, ja sitten itse asiaan eli viikon kulumiseen. Maanantaina oli vuorossa uinti tekniikkapainotteisesti. Uintia yhteensä 2350, josta drillien osuus 1350 ja verkkojen parisataa. Loppuun yritin kovasti vielä vähän kellua. Maanantaisin on aina pieni itsetunnonkohotuspäivä, kun on naisten vuoro, ja muut uimarit uivat ihan rentomeiningillä, kun meitsi paahtaa silmät kiiluen (onneksi uimalasit aina vähän huurtuu, niin kukaan ei huomaa :).

Tiistaina oli pelkkä salipäivä. Vuorossa leukatesti (riittävä testitulos juurikin saavutettiin \o/), jalkoja ja loppuun vielä jumppapallo-ohjelma, jonka kakkosviikko ei luojan kiitos ole ihan kauheasti ykköstä pahempi. Kauhulla odotan kuitenkin sitä, kun muka kuuden viikon päästä pysyn polviseisonnassa sen pallon päällä. Ei tule tapahtumaan. Leukaohjelma on tohon verrattuna varsin inhimillinen, vaikka näyttääkin paperilla pahemmalta. (Pöpsy ja Sari, ohjelma odottaa teitä sähköpostissa, että siitä vaan vääntämään).

Keskiviikkoaamu ei valjennut, vaan pimeässä vääntäydyin uimaan. 2400 yhteensä, pätkissä. Harvinaislaatuisesti ainoat tekniikkajutut oli alkuverkan potkut. Illalla salille keskittyen yläkroppaan lähinnä ja vatsoja tietty loppuun. Niin ja leukojen nelosviikon ykkönen, vika teki tiukkaa, mutta meni tahdonvoimalla.

Torstaina alkoi jo kohtuullisesti olemaan kuolemaolo (jonkun pitäisi olla oikeasti pakottamassa mut nukkuun ennen puoltayötä), mutta jollain ihmeen keinolla väänsin itseni uimaan. Tekniikkaa taasen vuorossa yhteensä about 950, yhteensä 1850. Alkoi huomaan, että kroppa alkaa väsymään ja tekniikka todellakin pysyi koossa tasan sen verran, etten hukkunut. Iltapäivällä nopea sali, jossa kyykkyä, pohkeita, olkapäitä, rintaa ja jumppapalloilua. En koskenutkaan leuanvetoon :) Ja sitten salilta hierojalle. Olin niin väsynyt, että meinasin nukahtaa sinne hierontaan, tällä kertaa tosin sattuikin ihmeen vähän.

Tänään oli sitten vuorossa uintipäivä. Töiden jälkeen hallille ja tällä kertaa suuntasin sinne sitten sen meidän ruotsalaisviestijoukkueen uimarijäsenen kanssa. En ollut mietinyt sen enempää ohjelmaa, järkytyin kun tyyppi kertoi, että hän aikoo tehdä puolen tunnin alkuverkan! Huhhuh! Itse uiskentelin kahdensadan pätkissä yhteensä noin 1800, saatoin mennä vähän laskuissa tosin sekaisin. Yritin vähän tarkkailla, että kääntyykö kroppa samanlailla molemmille puolille, mutta eipä se nyt ihan tainnut niin olla. Eli sitä sitten parantamaan ens ma, tänään en kauheasti halunnut muuttaa tekniikkaa, jotta saisin sitten kommentteja siitä, miten uin. Payman sanoi, että uinti on ihan OK:n näköistä, mutta esimerkiksi vasen jalka potkii polvesta, ei lantiosta lähtien. Ja mä kun oon keskittynyt vaan oikeeseen jalkaan, kun oon luullu, että se on se ongelmallinen... No, toi oli onneks aikas helppo korjata, vielä kun sais sen automaattiseksi, kun keskittyy vaikka siihen rotaatioon... Tyyppi jäi muuten uimaan kun mä lähdin sitten kotiin, tekee aina kuulemma kahden tunnin uintireenin. Huh! Kerroin myös, miksi uin, eli että haaveilen triathlonista, ja siksi pitäisi oppia uimaan nopeammin. Hänhän sitten innostui, että voitais tehdä joukkuekisa, jossa hän ui, ja mä juoksen. Yks pyöräilijä vaan uupuu... Että innokkaat saa ilmottautua. Ja munkin pitäis ehkä vähän kyllä tota juoksua petrata. Tai no, edes se, että voisin juosta, olis plussaa tossa touhussa. Niin, mutta positiivisia vammauutisia: kyynärpää ei ole ollut alkuunkaan kipeä tällä viikolla, vaikken kyllä muista, että olisin näin paljoa minään viikkona uinut.

Huomenaamulla jatketaan raudan parissa ja sitten onkin iloinen jälleennäkeminen IMT:n kouluporukan kanssa jatkuen haikeisiin läksiäisiin kaikille. Ja yritykseen juottaa baarikaapin sisältö muille. Piirakat paistuu uunissa, joten myös ruokakaappia yritetään kovasti samalla tyhjentää.

sunnuntaina, syyskuuta 06, 2009

Lopputulema

Tänään sitten päättyi kai kausi. Jos nyt ylipäänsä mistään kaudesta voi puhua. Kävin siis e-crossissa. Valmistautuminenhan oli varsin loistavaa. Torstai-iltana jalat tukkoon salilla, pistelin kyykkyyn ihan kunnolla painoa. Perjantaina vähän vaan uin, mutta lauantaina kävin pyörällä kokkikerhossa (intialaista tehtiin, oli hyvää) ja päätin sitten pyöräillä takaisin Lukonmäen kautta jahapotin jalat. Menin nukkumaan aivan liian myöhään, unohdin venytellä, join aamulla liian vähän jne.

Pasilaan asti kun vihdoin pääsin, käväisi vielä mielessä pitkälle matkalle osallistuminen, mutta onneksi joku järjen ääni aivoista vielä löytyi ja sain tuon ajatuksen työnnettyä taustalle. Kisassahan mun oli tarkoitus toteuttaa 15 min juoksu, 5 min kävely vuorottelua, mutta niinhän siinä tietysti kävi, etten mä mitään kävellyt (alkuverkan hoidin kuitenkin kävelemällä) vaan paahdoin minkä jaloista lähti. Eihän niistä nyt ihan liikaa lähtenyt, eka kilsa meni 5.25 sitten jo 5 minsaan ja sitten seuraava taisi olla 4.30, minkä jälkeen kilsat tasoittui siihen noin viiden minsan kilometrivauhtiin. Reitti oli ihan kiva, vaikka välillä huolestuinkin nilkkojen taittamisesta, kun juoksin polulla yhden naisen perässä. No, menin kohta sen naisen ohi, mutta onnistuin sitten kuitenkin pyöräyttään nilkkani noin kolmen kilometrin kohdalla, mikä kyllä hidasti hetkellisesti vauhtia. Hetken päästä nilkka unohtui, kun alkoi vähän vauhti olemaan liikaa ja matkan pari viimeistä kilometria menikin hieman pahoinvoivana, mutta kun oli vielä pakko mennä ainakin kymmenestä henkilöstä ohi (musta meni yks mies ohi sielä jossain neljässä kilsassa ja sekös vasta harmitti!). Maaliin pääsin sitten kuitenkin ajassa 34.25, mikä oli ihan OK näillä juoksukilometreillä, niitä taitaa olla tullut tuolta toukokuun alusta yhteensä jotain 70-80. Eli kuukaudessa vajaa 20 km. Huhhuh. Ja pisin juoksu on ollut sen 5 km, joten kai toi oli sit ihan OK suoritus. Olisi muuten kannattanut osallistua OLL SM-kisaan, olisin tullut neljänneksi. En vaan kehdannut, kun ajattelin, että oon kovin huono (kun kerran kävelen niin paljon ;). Tosin tuo mun hypoteettinen sijoitus taas kertoo enemmän sarjan tasosta kuin siitä, että mä olisin muka juossut jotenkin lujaa. Ai niin, koska tuola pääsee uimahalliin kisan jälkeen, niin kroolailin sitten vielä kilsan (osissa tietysti). Polvi ei juoksussa ihan kovasti haitannut (tosin, eipä siinä lopun pahassa olossa paljon polvia muistanut, koko juoksu meni tollasella 172 keskisykkeellä. Tosin ei oo vertailukohtaa, kun en oo ikinä ennen vaivautunut sykemittaria kisaan laittamaan.) Nilkka alkaa nyt muistutteleen itsestään.

---

Niin, mutta sitten. Tänään kun kausi päättyi, voidaan tehdä loppuyhteenveto. Vuoden alussa asetin tavoitteita ja seuraavassa katsellaan, miten ne sitten toteutuivatkaan.

>1. Tee jotain sille vaparille! Tämähän on jotensakin hoidossa, koska viikon päästä alkaa tekniikkakurssi. Tosin olen ihan varma, että vaparia käsitellään silloin kun olen Kiinassa.

Yritys on ollut mielestäni kovin hyvä, tulos on ollut kovin huono. En pääse nopeampaa eteenpäin, vaikka mitä tekisin. Neuvojakin on haettu ties mistä. Mitähän tällekin asialle nyt sitten taas tekis? Olen vähän jumissa asian kanssa.

>2. Soutukisat ja luistelukisat. Ihan rentomeiningillä siis.

Luistelemassa käytiin, soudun esti polvi. Rentomeininkiäkö luistelukisoissa? No miten sen nyt ottaa. Mutta oli se luistelupäivä kyllä ihan huippu aina Tampereelle paluuseen asti.

>3. Triathlonin pikamatka tms.

Ei toivookaan. Nokian kisaan ei kuukausi aiemmin tähystetyllä polvella asiaa ja HCT just ennen e-crossia, ja kaikenlisäks Hesassa, mikä olisi vaatinut älytöntä säätöö julkisten kanssa.

>4. Juostakin olis kiva jossain kisoissa.

Tää sentään toteutui. Tänään. Ja lasketaan nyt se torstain ruotsalaisviestikin kisaksi, joten voin sanoa juosseeni kaksissa kisoissa :)

Tavoitteista siis saatiin toteutettua täysin 1,5, yksi on periaatteessa toteutettu, vaikka lopputulos ei ollutkaan toivottu ja 1,5 jäi toteuttamatta. Yritän nyt olla positiivinen ja totean, että tällä kropalla ei tuon enempää oikein olisi voinut enää saavuttaakaan.

Seuraavasta kaudesta sitten jotakin mainintoja joulukuun tokalta viikolta olis tarkoitus aloitella tehotreeniä, siihen mennessä toivottavasti polvi olis kunnossa. Nyt siis kaksi viikkoa mahdollisimman vähän stressiä polvelle, sitten viikko kävelyä ja sitten aloitetaan sillä pirskatin minuuttien asteittaisella lisäämisellä. Nyt vaan uidaan ja käydään salilla.

torstaina, syyskuuta 03, 2009

Pronssimitali!

Jos ei asiat muuten onnistu niin pitää sitten itse järjestää. Koska olen kuulemma innokas (no ehkä vähän joo...), mut nimettiin kokoamaan ryhmälle ruotsalaisviestijoukkue. Kokosin niitä sitten saman tien neljä, pienehköllä painostuksella... No, ihan kaikkia ei toki tarvinnut painostaa kuin ihan vähän, ja joillekin riitti pelkkä mukaan pyytäminen. Joillekin pidin ehkä vartin puheen alkaen siitä kuinka liikunnan jälkeen saa paljon hyviä tutkimusideoita päättyen ennenaikaisen kuoleman välttelyyn, noin suunnilleen. Omaan joukkeesee saatiin miehitys 2+2, tosin viimeinen henkilö rekryttiin vanhoista ultimatekavereista noin kaksi tuntia ennen kisaa. Me ei sitten itse asiassa oltu ryhmän, vaan laitoksen tiimi, kun tuli vähän viime hetken perumisia ja piti saada korvaajia. Itse juoksin siis "bravuurini" 300m. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja meidät sijoitettiin "kuumaan" erään. Juoksu oli kamalaa ja hapottavaa, taisin olla tiimini heikoin lenkki, ja ainakin kaksi miestä ohitti mut :( Mutta saatiin pronssia!!!! Viidestätoista joukkueesta! Ja meillä oli siis kaksi naista juoksemassa. Voisin veikata, että ekaa kertaa TTY:n historiassa tällaisella kokoonpanolla pronssia tuli. Hopeasta jäätiin vain puoli sekuntia ja kullasta viisi. Eli jos ensi vuonna voisin vaikka harjoitella, voisin juosta vähän paremmin ja sitten vaikka voitettais, kun muutkin tsemppais ihan vähän. Sounds like a plan. Tiimin aika oli 2.28, mikä oli mielestäni aikas hyvin :) Säälittävää, että pitää nyt hehkuttaa näitä henkilökuntakisoja, kun ei muuta voi urheilla.

Polvi vähän vihoittelee nyt, ei tykännyt tosta rypistyksestä. Ai niin, meidän yhtä osuutta vei Iranin moninkertainen mestari uinnissa ja hän lupasi vähän opettaa mulle tekniikkaa :) Vastavuoroksi lupasin etsiä hänelle paikallisten uimaseurojen yhteystiedot. Kuulantyönnössä kärsin kirvelevän tappio jollain parillakymmenellä sentillä ja sain hopeaa, saappaan- ja tulitikunheitto eivät tuottaneet mitenkään hyviä tuloksia. Kolmella tonnilla oli hienoja suorituksia, moni juoksi alle 12 minuutin, miesten voittaja lähemmäksi 10 minuuttia. Muutenkin liikuntapäivässä oli paljon osallistujia, mikä oli tosi kiva juttu. Ai niin, lupasin järjestää keväällä haasteen IMT:tä vastaan 7-ottelussa :)

Tiistaina ehdin käymään uimassa, tekniikkasetti 2000, kyynärpää melko hyvä ja salilla tein vain ylä- ja keskikroppaa, leukaohjelma meni kuin menikin läpi.

Tästä sitten tappamaan polvi e-crossiiin ja sitten parantelu. Ihan tosi, paranis nyt tuo jalka. Tuli taas vähän masentunut mieli, kun muut juoksi kolmea tonnia ja mä vaan otin niille aikaa :(