sunnuntaina, elokuuta 29, 2010

...

Oon käyny ahkerasti salilla ja uimassa. Keskiviikkona kävin pilateksessa ja vapariko muka on vaikeeta? En mä ainakaan pystynyt yhtä aikaa hengittään rentoutuneesti, siirtään lapoja alaspäin, venyttään lantiota alaspäin ja päätä ylöspäin, pitään huolta vatsalihaksista ja mitä kaikkee siinä nyt sitten pitikään tehdä yhtäaikaa ja olla tietty jännittämättä hartioita jne.

Polven kuulumisia en kerro. En jaksa valittaa siitä enää yhtään, kun viime aikoina oon ollut sen takia kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella. Ja jos joskus oliskin jotain positiivista kerrottavaa, niin kokemus on osoittanut, että niitä ei kannata lausua ääneen, koska seuraavalla hetkellä sattuu niin paljon, että kaikenmoinen ketutuskin unohtuu.

Ruotsi-ottelussa oli tosi rankkaa. En tehnyt oikeesti melkein mitään. Seurailin kisoja siitä kentän laidalta ja valvoin samalla, ettei kukaan tärvele mainoksia, eli siirsin kerran yhtä pudonnutta nallea ja kerran pyysin yhtä henkilöä siirtämään kamerannauhansa mainoskyltin toiselle puolelle. Ja yritin pysyä hengissä, koska oli tosi kylmä ja meidän kisa-asu ei koostunut pilkkihaalarista. Lauantai menikin sit jo mukavammin lämpötilan suhteen, kun kävin ostamassa päivällä vähän lämpimiä vaatteita ja selvisinkin melkein illan loppuun asti ilman vilunväristyksiä - perjantaina ne alkoi jo ennenkuin yksikään laji oli startannut.

Enää muuten 59h ja sit Sakke kertoo mulle toivottavasti jotain kivoja juttuja.

tiistaina, elokuuta 24, 2010

Ortopedin ruokatunti

Tänään aamulla heräsin ja polveen ei sattunut noin kolmen sekunnin ajan. Sitten alkoi taas kalvava tunne ja vielä paljon pahempana kuin eilen ja eilenkin sattui jo kovasti. Päätin, että nyt on aika soittaa lääkärille, viikko tosi kipeän polven kanssa voi olla melkoista tuskaa, kun polvi tuntuu menevän vain pahemmaksi. 7.59 soitin siis urheiluklinikan numeroon, missä todettiin, että Sakke ei ole paikalla koko viikolla, mutta ottivat soittopyynnön jollekin toiselle ortopedille. Lääkäri soitti ja käski menemään varmuuden vuoksi näyttämään polvea ortopedille/kirurgille, koska viikossa voi tulla jo pahaa jälkeä, jos polvessa on vaikka infektio tms. No, soitin sitten lääkäriaikaa Tampereelta, mutta eihän siellä vapaita aikoja ollut tälle päivälle. Kuulostin varmaan kuitenkin aika epätoivoiselta (ja sitä myös olin), ja kiltti vastaanottovirkailija lupasi käydä kysymässä yhdeltä lääkäriltä, jos hän johonkin väliin saisi minut otettua. No, ortopedi oli tosi super ja lohkaisi vartin ruokatunnistaan pois ja mä sain ajan. Kävin sitten kinttuani näyttämässä, infektiota ei löytynyt, mutta lykkäsi mulle vaihteeksi tulehduskipulääkekuurin. Tällä kertaa sainkin sellaista oikein kunnon tavaraa, ja nyt siis popsin pillereitä viikon ajan ja toivotaan, että jotain tapahtuu. Kielsi juoksemisenkin, mutta mun ilme oli siinä vaiheessa varmaan aika paljastava ja totesi sitten, että "No, eipä taida tehdä mielikään tolla polvella." Muutenkaan ei kuulemma kannata tehdä mitään jalkoja kuormittavaa, joten pullari ja käsipainot kehiin ja pyörä telakalle taasen. Olen kyllä tosi kiitollinen sille ortopedille, jolla ei tuntunut olevan mikään kiire lounaalle ja vastaaottovirkailijalle, kun ne oli niin ystävällisiä ja sain ajan. Toivotaan, että tabut auttavat.

Eilen kävin uimassa ja polveen sattui vähän sieläkin, mitä ei ole tapahtunut kolmeen viikkoon. Tänään temmoin sitten rautaa, onneksi nykyään pääsee taas Tampin salille, ettei tarvitse hengittää alasalin magnesiumhöyryjä ja otsasuonetkin pullistelevat vähän vähemmän kanssakuntoilijoilla.

sunnuntaina, elokuuta 22, 2010

Yksi askel eteen, kolmetoista taakse

Polvi ei olekaan ole ollut näin kipeä kuin ehkä viikon ajan leikkauksesta. On tää tosi hienoa. Huomena piti jo juosta mutta 20minsan pyöräilykin on näemmä liikaa, vaikka pyöräily on ollut sallittua jo kuukauden ja vaikka oon ollut tosi varovainen ja en ole mitenkään telonut polvea tms. Tilanne on tosi huolestuttava, koska toipuminen ei edisty ollenkaan, vaan päinvastoin, takapakkia mennään heti huimaa vauhtia, jos pienikin valonpilkahdus jossain näkyy. Todellakin odotan sitä, et pääsen näyttää polvea ja kertomaan ongelmistani sen kanssa Sakelle. Toki kuusi viikkoa on aika lyhyt aikaa avoleikkauksen jälkeen ja ei pitäisi verrata siihen viime vuoden tähystykseen ja siitä kuntoutumiseen, mutta tällä hetkellä kyllä kaduttaa, että annoin leikellä taas itseäni.

Kävin tänään salilla. Penatangosta on hyvää vauhtia tulossa mun tosi hyvä kaveri ja vaihdan triathlonin ehkä leuanvetoon.

Menkää hyvät ihmiset lenkille, jos ei jalkoihin satu. Se on kivaa!

lauantaina, elokuuta 21, 2010

Ruokahuoltoa

Tänään olo oli taas paljon freesimpi aamulla - vaikka kello herättikin iltapukuostoksille (akateemisen maailman iso plussapuoli on, että pääsee keikistelemään hienoissa mekoissa aina silloin tällöin) ihan liian aikaisin. Mekkokierroksella polvi oli taas pahalla päällä, mutta menin silti uimaan. Sain hommattua vihdoin ne räpylät ja pitihän niitä kokeilla. Polvessa kyllä tuntui vielä veden isompi vastus ja siksi räpyläuinnit jäi lyhyeen. Tänään kokeilin myös ekaa kertaa oikeasti vähän lättäreitä. Mulla on sellaset sormilättärit, koska niillä on hyvä alotella varmaan. Skullailin niillä ja vasuri kyllä seilasi välillä ihan jossain muualla kuin missä piti. Kädet edessä skullaamalla en muuten pääse eteenpäin ollenkaan, sitten kun otetaan 45 astetta kyynärpäähän kulmaa, alkaa sujua jo kivasti. Puolet altaanmitasta sitten aina uin ja johan oli erilaista noilla laudoilla. Kyynärpäät (molemmat!) vähän ilmoitteli olemassaolostaan, joten pitää kyllä olla tooosi varovainen ja toi tän päivänen 8x(12,5 scull+12,5 uinti) lienee ainakin hetken maksimi. Noilla uimisessa huomas kyllä sen otteenhaun tärkeyden ja myös sen, kuinka paljon sillä loppupyyhkäisyllä voikaan vielä saada aikaan. Ihan kivat vempeleet siis. Mä en kyllä aio ikinä alkaa sellaiseks uimariksi, jotka pistelee menemään lättäreillä ja pullarilla kauheen pitkiä uintilenkkejä - noita näkee aika paljonkin altaissa. Tänään päästelin muuten menemään taas volttikäännöksiä ja ihmeekseni ne sujui melko kivasti. Välillä kiepsahdan liian aikaisin, mutta tuo on nykyään oikeastaan ainoa ongelma. Yhteensä uin kyllä vaan 1,5k ja sen jälkeen pyöräilin vielä sen huiman sallitun 20 minsaa. Polvi melkein jopa ei tuntunut.

Viime aikoina mulla on ollut hyvin aikaa laittaa ruokaa ja olenkin täyttänyt innolla pakastinta niitä (toivottavasti) tulevia kiireisiä reeniviikkoja varten. Olen vähän kokeillut reseptejä ja pakastimessa onkin nyt seuraavia tuotoksia:

Lohikeitto - varma valinta, hyvää, helppoa ja halpaa.
Texmex-kesäkurpitsavuoka - Vähän epäilytti, mutta oli tosi hyvää. Kesäkurpitsa toimi hienosti.
Päärynäinen broilerkastike - En suosittele, makuyhdistelmä on samalla kertaa outo, epäsopiva ja mautonkin vielä.
Graavilohilasagne - Miten ruoka voi olla näin hyvää? Jos kokeilette jotain näistä resepteistä, niin kokeilkaa tätä. Ei edes ylivoimainen tehdä, koska tarvitaan vain yksi kastike. Tein muuten itse kylmäsavulohesta ja sekin toimi.
Lihapullat - No näitä nyt vaan pitää tehdä tasaisin väliajoin. Tällä kertaa maustoin pullat rosmariinilla.
Ratatouille - Tältä ruoalta odotin paljon, mutta ei oikein vastannut odotuksia. Ehken vaan osannut maustaa oikein tai muuten vaan epäonnistuin. Tosta annoksesta tulee muuten aikamoinen läjä ruokaa, joten suosittelen kohtuullisen kokoista keittoastiaa.
Nautaa osterikastikkeessa - Kinkkiä. Ohje on kirjasta Liu Xiang - Kiinalaista ruokaa suomalaisessa keittiössä, joka on ehkä onnistunein keittokirja, minkä omistan. Jatko-osa ei ole toimiva, mutta tän kirjan ruoat on oikeasti helppoja tehdä, raaka-aineet saa tavallisesta kaupasta ja ruoka on kaikenlisäks tosi hyvää. Ei ehkä maailman kevyintä, kun kaikki paistetaa öljyssä, mutta maku on loistava. Jokainen, jolle oon tosta kirjasta kinkkiä tehnyt, on vuolaasti kehunut ruoan makua.

249 tuntia.

perjantaina, elokuuta 20, 2010

Rakastunut?

Miksi muuten lasken päiviä, ei kun tunteja siihen, että näen taas Saken?

Flunssa (joka iskikin sitten ihan kunnolla) alkaa olla vihdoin voitettu kanta ja kävinkin sitten tänään kolmen vartin kävelylenkillä. Polvi on ollut tänään ihmeen hyvä, eli vaan kipee, ei tosi kipee. On vähän pöhköä, kun en oikein tiedä, pitäisikö sitä koipea lepuuttaa vai ei, toisaalta tuo kävelylenkki toki väsytti jalkaa, muttei se tullut kyllä yhtään paremmaksi kolmessa päivässä sohvatoimistossa makoillessakaan.

Flunssan kourissa ja monen Tanskan treenikaverin hienon suorituksen ja monen suomalaisen äärimmäisen sisukkaan taistelun Challenge Copenhagenissa innoittamana (aika hassua, et tunnen enemmän tanskalaisia, kun suomalaisia triathleetteja) ehdin miettimään tulevaa syksyä ja seuraavat ovat suunnitelmat:

Eli syksyn teemana on uiminen (ylläri, ylläri) ja kehonhallinta kuntoon (ja polvi myös, mutta se on niin itsestäänselvyys, ettei sitä viitsisi joka väliin aina tunkea). Uintia tullee välillä viisikin kertaa viikossa, mutta kaksi kertaa näistä on oletettavasti Pingviini-uinteja ja niissä ei ihan kauheasti kerralla lopulta uida. Tämän lisäksi teen ainakin yhden täysin tekniikkaan keskittyvän uinnin ja varmaan yhden pidemmän, koska ainakin alkusyksystä peruskuntoa (mitä peruskuntoa?) on pidettävä yllä uimalla. Se viides uinti ei varmaan läheskään joka viikko toteudu, mutta lienee myös melko lyhyt ja myös kevyt, varmaan suureks osaks tekniikka. Tän oon suunnitellut toteuttavani Noksulla, sielä kun voi saada vähän vinkkiä siitä mikä menee pieleen. No, viikosta riippuen uintireenejä on siis 2-5. Olis syytä alkaa kulkemaan edes vähän paremmin.

Kehonhallintaan liittyy pilates. Ilmoittauduin pilatestunneille (jotka on ihan järkyttävän kalliita). Ainakin nyt syksyn käyn tuola, katsotaan sitten keväällä uudestaan. Toinen juttu on se jooga. Sinnekin aion raahata itseni kerran viikossa. Tää on budjetoitu lepopäivälle, koska oikeasti toi on tosiaan sellasta huoltavaa ja rentouttavaa enemmän kun raskasta. Lisäks tää vapauttaa päivän venyttelyistä. Mähän testailin näitä molempia liikuntamuotoja jo Tanskassa, mutta ne vähän jäi kun en saanut tunneista enää mitään irti kielimuurin vuoksi. Joogasta ehkä vähän enemmän, kun siinä katselemalla selvis paremmin. Näitten lisäks kotona jatketaan venyjä (nyt oon pikkuhiljaa lisäämässä siihen päivittäiseen venyohjelmaan taas jo alakroppaakin ja pohkeet on kyllä ihan juntturassa) ja lisäks tietty käyn salilla.

Entäs sitten juoksu ja pyörä. No, ensin pitäis päästä juokseen. Tavoite olis, että jouluaattona saan joululahjaks kympin juoksulenkin. Se olis ihan maailman paras lahja! Jos pääsen tähän, oon tosi tyytyväinen. Viime vuonnahan joulun aikaan oltiin kolmen kilsan lenkeissä. Yksi viikottaisista juoksulenkeistä olisi tarkoitus myös yhdistää kävelyyn niin, että se olisi vuoden lopulla yhteensä pari tuntia, ja sitä sitten ensi vuonna hiljalleen muutetaan pitkäksi juoksulenkiksi. Lisäksi, jos tritiimi järkkää juoksureenejä Pirkkiksella, niin yritän raahata itseni sinne, jos mä voisin saada vähän sovellettua ohjelmaa, eli opettelisin parempaa juoksutekniikkaa. Pyörässä taasen pitäisi päästä vähitellen kahden tunnin lenkkeihin. Ensi vuonna sitten mietitään tarkemmin tota pyöräilyä.

Näistä palasista sit kootaan joka viikoksi hyvä setti joka mahdollistaa myös palautumisen, oletettavasti aina joka kolmas viikko on hyvin kevyt, vaikka pääasiassa kaikissa treeneissä mennään rauhalliseen tahtiin. Paitsi ehkä salilla, jossa kyllä pitäisi päästä taas joihinkin kunnon painoihin, että jalkoihin sais taas vähän voimaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, nyt vaan oottelen Sakelta hyviä uutisia, rauhoittavia sanoja ja toimivia ohjeita.

Yhden tavoitteistani olen muuten jo toteuttanut. Koska suklaa on mun heikkouteni, päätin, että jos sit on pakko syödä, niin syön sitten tummaa suklaata. Viikon sitä popsittuani se alkaa jo maistumaan hyvältä. Tummassa suklaassa on kuitenkin se hyvä puoli, että ei tee mieli syödä 200g kerralla, ja päivittäinen raja onkin sellainen 25g, ton määränhän pitäisi olla jopa suositeltava osa ruokavaliota.

Ai niin, 275,5 tuntia vielä.

maanantaina, elokuuta 16, 2010

Voihan arsenikki miinus nikki

1. Polvi on päättänyt olla paska. Sitä särkee ja ei auta, vaikken oo tehnyt sillä viikkoon mitään (päivittäistä jalkajumppaa lukuunottamatta) ja vaikka oon vetänyt siihen nappejakin. Se oli paljon parempi jo pitkään, mutta sit viime tiistaina se päätti alkaa vaikeeks ja eriasteinen särky on jatkanut olemassaoloa. En edes tehnyt mitään tyhmää, koska kävelylenkki oli lyhyt ja pyörälenkki myös. Sakkekin on kiireinen, hyvä kun sain sille kontrolliajan reilun kahen viikon päähän, joten on vaan kärvisteltävä, kun en luota oikein tässä nyt enää näihin tamperelaislääkäreihin, varsinkin kun toi mulle tehty leikkely on sellanen varsin harvinainen operaatio. Mun piti juosta ens viikolla, mutta jos juoksen ens kuussa, niin se on jo voitto tässä tilanteessa.

2. Oon taas puolikipee. Siis taas. Kuvittelin, että se meni jo ohi, kun viikonloppuna ei ollut mitenkään kipee olo, mut nyt taas on ärsyttävä nuhanen meininki.

3. Joku sotkee tätä asuntoa. Epäilen, että se on talonmiehen akka.

4. Lueskeltuani viikonlopun kisarapsoja oon lopullisesti vakuuttunut siitä, että oon täydellisen lahjaton uimari. Aika moni ainakin väitti, että uintiharjoittelu on ollut varsin rajoittunutta, ja järvessä ollaan jotain viidettä kertaa, mut silti ne on pistellyt menemään lujempaa kun mä ikinä ja mä oon kyllä uinut oikeesti varsin paljon (tunneissa, vaan ei metreissä mitattuna, kun oon niin hidas).

5. Aikani kuluks teetätin viikonloppuna rasvaprosenttimittauksen. Mittauksen jälkeen se täti kertoi mulle, että tuloksen mukaan mun rasvaprosentti on normaalia korkeampi mun ikäselle. Siis anteeks mitä? Oonko mä laiha läski?

6. Se toinen nainen päästi tänään suustaan lauseen: "Joo, kyllä mä voin pitää sen kurssin harkat." Jotain järkeä senkin aivoissa vielä vissiin ajoittain liikkui, koska luennoista se kieltäytyi. Tosta opetuksesta ei enää ees makseta erikseen. Sehän toki tarkoittaa sitä, että opetuksen ja valmistelun voi tehdä työajalla, mut ei mulla oikeesti oo työajalla sellaseen aikaa.

Viikonloppu meni melko tiiviisti Nokian päässä numeroita kirjaten (ja numerothan on tunnetusti mun erityisala, joten oikein sopiva homma se oli mulle). Aika lepposaa touhua, vaikka päivät olikin aika pitkiä. Joillakin oli kyllä vielä paljon pitempiä... Tavoite onneksi toteutui, ja työasiat sai pois mielestä ainakin väliks. Pyrin istuun mahdollisimman paljon ja se kyllä onnistuikin ihan hyvin. Kisoista tuli sen verran muiden touhuja katsellessa opittua, että kannattaa opetella reitti etukäteen varsinkin vaihtopaikoilla. Lisäksi kannattaa ottaa muutenkin selvää asioista, ettei juoksukamat oo sitten siinä pussissa, jossa on märkäpuku, pyöräilykengillä kun ei oikein voi juosta. Ensi kerralla voisin siis oikeasti kuunnella kisainfon, enkä vaihtaa rengasta tai olla muuten myöhässä.

Aika hurjaa se touhu kyllä oli. Huiput meni tosi lujaa, monet työssäkäyvätkin meni tosi lujaa ja ne jotka ei mennyt ihan niin lujaa sitkeesti jaksoi suorittaa vielä maratoninkin, vaikka eivät meinanneet pyörän päältä pois päästä. Välillä oikein hirvitti ja mitä kauemmin oli pyöräilty, sitä vaikeempaa se touhu tietty oli. Ja mä en edes nähnyt niitä vikoja pyörä-juoksuvaihtoon tulleita.

keskiviikkona, elokuuta 11, 2010

Öitä myöten töitä

Työt torpedoi mun reenejä, koska työt nyt toki pitää ensin tehdä ja sitten vasta on reenin aika. Tänään piti mennä uimaan Tesomalle, mutta työreissu venyi ja olin niin kuollut, että päätin mennä vaan talkoopalaveriin ja toisaalta en olis molempiin kuitenkaan ehtinyt. Polvikin on alkanut kiukutteleen sitten viime päivityksen, tosi ärsyttävää, eli on menty takapakkia. Olen ehtinyt tän viikon alussa kyllä käymään salilla, kävelylenkkeillyt puoli tuntia (tän viikon lisäys oli toi "pidemmät" kävelylenkit), pyöräileen vähän ("jo" 20 min), uimaan 45 minsaa ja hankkinut märkkikseen kynnenreiän. Tänään piti ehtiä hakemaan sitä märkäpukuliimaa, mutta tämänkin se työreissu torpedoi.

Oon nyt ollu kolme päivää loman jälkeen töissä ja mieltä painaneet asiat on saatu selvitettyä ihan ok tilanteeseen, yksi juttu meni maanantaina vihdoin läpi ja oon saanut oikeasti hyviä tuloksia aikaiseksi. Eli siis asiat olis muuten kunnossa, jos töitä ei olis niin hirveesti. Legendaarinen TODO-lista on aina ennen mahtunut yhdelle lehtiön sivulle, ja en edes halua laskea, kuinka monta projektia mulla on kesken. Ehkä joku 8? Ja nekö pitäis muka kaikki saada valmiiksi vuoden sisään? No, pitää vaan ahkeroida. Onneksi oon järjestänyt tuleville viikonlopuille vähän aktiviteettia niin, etten yksinkertaisesti voi tehdä silloin töitä. Talkoot on oikeasti mun mielestä kivoja (okei, 7 tuntia Pirkkahallin imurointia maatalousnäyttelyn jälkeen oli kaikkee muuta kun kivaa) ja maaottelua oikein odotan, koska tollaset isommat tapahtumat vasta kivoja onkin. Ensi kesää ja kevättä ajatellen tää työjuttu menee kyl tosi hyvin. Me ollaan nimittäin siirrytty kokonaistyöaikaan, eli 1600 tuntia töitä vuodessa. Tätä menoo voin sit kevään tehdä kuuden tunnin päivää ja ehdin reenaileen ihan hyvin :) Yritän psyykata näin itseäni, ja uskotella, et keväällä ei sit muka oo näin kiireistä. Todellisuudessa sillon on vielä kiireisempää, mut se on sen ajan murhe ja onhan töissä oikeesti usein ihan kivaa.

sunnuntaina, elokuuta 08, 2010

Kaloja

Tänään se on todistettu. Mun kalapelko ei ole ollut alkuunkaan turhaa. Kävin meinaan uiskentelemassa järvessä tunnin. Tein kaikkia tekniikkajuttuja. En mennyt uimahalliin, koska vaan Tesoma on auki Tre:lla ja se on tosi kaukana, bussilla menis tunti. Järvessä voi kuitenkin tehdä vähän soveltaen ihan hyvin drillejä ja avovesiuintikurssin opeilla tein sitten kaikkia tekniikkaharjoituksia. Tauot pidin laiturin päässä olevalla tasanteella, joka on siis vedessä. Ja mitenkäs sielä seisoskellessani kävikään. Joku kävi nappasemasta varpaasta. Mikä se oli? Apua. Luulin itseni vainoharhaiseksi, mutta tokalla kerralla tajusin, että sen oli pakko olla kala. Neljännellä kerralla olin jo ihan paniikissa ja silloin bongasin sameasta vedestä ison ja pienen ahvenen. Ne ei lähteneet pois vaikka kuinka polskin ja sen jälkeen lopetin tasanteella seisoskelun. Huh.

Polvi paranee kovaa vauhtia, pyöräily sujuu kivasti ja polveen sattuu aika vähän enää. Hieman pelotti, miten käy, kun häihin piti laittaa korkkarit. No, vähän jalat kyllä väsyi, mutta potkaisin kengät jalasta aikaisessa vaiheessa, joten selvisin. Pienehköstä juoksentelustakaan polvi ei kipeytynyt. Pakko oli osallistua hääleikkiin, kun mut valittiin (ja hävisin kisan, kun en tuntenut ketään joka polttaa, pöh) ja tokihan morsiuskimppua oli metsästettävä.

Luin muuten viimeksi kirjan nimeltä Maaninkavaara. Se oli ihan hulvaton. Se kertoo kyllä urheilusta, mutta sopii myös ei-urheiluhulluille. Suosittelen lämpimästi.

perjantaina, elokuuta 06, 2010

Sudo

Sudo on kiva komento, jos siihen on oikeudet. Vihdoin mulla on! Mun ei tartte käyttää töissä enää viikkoa asentaakseni kaikkia ohjelmia, joiden helppoon asennukseeen tarvitsisi admin-oikeudet, joita ei tietenkään saa(tosin musta tuli kyllä tämän älyttömyyden ansiosta melkoinen superkäpistelijä) vaan voin asentaa ihan helposti juttuja. Silti en oo ihan kauheen innoissani loman loppumisesta.

Ennenkuin jatkan oikeista jutuista, annan teille tehtävän. Istukaa tuolilla ryhdikkäästi niin, ettette nojaa selkänojaan. Nostakaa toinen jalka suoraksi ja reisi irti tuolista (5 cm riittää) ja laskekaa hi-taas-ti viiteen. Toistakaa kolmekymmentä kertaa. Jos ei tunnu missään, niin onneksi olkoon, olette toipuneet polvileikkauksesta hienosti. Tällaisia juttuja mä siis väkerrän jalalle vartin verran pari kertaa päivässä. Tuo on kaikista v-mäisin liike, varsinkin kun ennen tätä reisi on jo väsytetty muutamalla muulla piinaavalla harjoituksella.

Muitakin suuria asioita elämää helpottavan tietokoneen lisäksi on tapahtunut. Löysin pyöränhuollosta yhden jutun, jonka osaan ihan helposti. Se on vannenauhan asennus. Se oli vähän samanlaista askartelua kun ois tehnyt joulukortteja. Sain siis vihdoin ostettua sen nauhan (toisella yrityksellä) ja samalla tein vähän tiedusteluja pyörän päivityksestä. Joskus tässä kun saan polkea vähän enemmän aion viedä Silvian pieneen muodonmuutokseen. Aion hankkia tri-tangon, joka mun järjen mukaan auttaa paitsi ilmanvastuksen pienenemiseen, mutta myös sormien puutumiseen ainakin vähän (vasurin sormet on siis vieläkin vähän epänormaalit, pitäis ehkä mennä näyttään niitä, koska kyllä niiden nyt viimeistään ton saikun aikana olis pitänyt parantua). Vähän hirvittää, että miten osan ajaa sillä tangolla, kun ajoasennosta tullee melkoisen kiikkerä, mutta siksi tuo päivitys pitää tehdä nyt, eikä sitten ensi vuonna kaksi viikkoa ennen kisoja. Toinen, mikä saa muuttua on polkimet, nykyset kombit ei nyt ehkä oo maailman parhaat ja kun mun kenkiinkin mahtuu joku kolme paria sukkia, niin vois ehkä harkita kesäkäyttöön joitain vähän pienempiä. Niin, mutta lisää Silvian huollosta. Silvian takarengas on taas valmiina taistoon. Aikaa meni tälä kertaa vaan 18min! Ja tämäkin sisältää sähläämistä, kun ekalla kerralla sisäkumi jäi venttiilin kohdalta ulkorenkaan reunan alle (eka kerta vei vaan 6min!!!) ja piti asennella toinen puoli sitten uudestaan, mikä tuotti kyllä vähän ongelmia. Trek-taistelun ja uusien rengasrautojen myötä tämä renkaanvaihto oli ihan iloa.

Uintikurssi loppui eilen. Kurssin alussa uin noin 45 astetta vinoon, mutta jotain tapahtui vissiin, kun viimeisenä päivänä drilliuinnissa harhauduinkin enää ehkä 10 astetta sivuun. Peesauskin helpottui kummasti kurssin edetessä, vaikka osoittautuikin mun heikoks taidoksi. Peesaamista olis kyllä hyvä päästä harjoittelemaan enemmän. Kurssin aikana en saanut muuten kertakaan hai-/hauki-/käärme-/mitään muutakaan paniikkia ja siihen, että vedessä saa iskuja joka puolelta, tottui. Kerran meinasin hukkua kyllä, kun meidän piti uida rivissä, mutta jouduin sitten jyrätyksi kahdelta puolelta (eli tapahtui hampurilaisefekti) ja repesin ihan totaalisesti. En suosittele kenellekään naureskelua uintiharjoituksissa, voi mennä vettä kehkoon... Keskiviikkona kurssilla osallistuttiin myös harkkakisojen uintiosuuteen, josta selviydyin kuudessa minuutissa. Alku meni vähän pipariks, kun jäin tietysti vähän jälkeen siinä lähdössä, kun en saa juosta ja puoleen väliin jouduin vaan yrittää päästä porukasta ohi (taisin kyllä uida jostakusta vähän ylikin, sorry vaan) ja hyvänvauhtiset peesit sit katos kuin tuhka tuuleen. No, ensi vuonna sitten...

Pyöräilyssä oon jatkanut vartin pyrähdyksiä pari kertaa ja salillakin oon käynyt. Penatangon vaihto taisi olla tilapäinen, koska nyt siihen piti ihan jopa lisätä painojakin. Ehkä mä taas joskus pääsen siihen kolmenkympin kerhoon :) Että näin tosi vahva mä oon.

maanantaina, elokuuta 02, 2010

Alku vol. 7

Tänään se sitten taas alkoi. Harjoittelu. Tai ainakin harjoitteluun valmistautuminen, josko joulukuussa sitten voisi sanoa harjoittelevansa. Muistelen, että jo 6 kertaa aiemmin olen joutunut kasvattamaan juoksumääriä minuutti kerrallaan ja nyt sitä sitten on taas tiedossa. Tai no enhän mä vielä saa edes juosta moneen viikkoon. Tänään alkoi lisäksi myös massakauden, eli kaiken suklaan maailmasta poissyömisen yrittämisen jälkeinen terveellisempi ja normaalimpi eläminen.

Jalka on outo. Se väsyy ja vähän kipetyykin hassusti, minkä toivon ja luulen johtuvan siitä, että kun jänne ei enää kiristä, mun askellus on muuttunut ja uudet lihakset ja lihaksen osat ovat joutuneet töihin. Haava toki myös vähän kiristää vielä ja se on kyllä hameen kanssa kaikkea muuta kuin kiva. Harmittaa, etten saanut mukaani mitään järkeviä ohjeita tehtävistä liikkeistä fyssarilta (1000 reisilihaksen supistusta oli toki ohje, mutta tuon enempää ei tullut neuvoa ja en niitä siinä pöllyssä tajunnut kysykään), mutta nyt oon tehnyt viime vuotisen tähystyksen kuntoutusohjeilla juttuja sitten. Reissussa yritin ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja kävelyt olivat mahdollisimman minimissä, mutta aina se minimi ei ollut ihan kauhean mini, vaikka siis bussi ja metro olivatkin ahkerassa käytössä ja istuin aina kun sain tilaisuuden. Kylmäpussi oli onneksi mukana ja sitä käyttelin ahkerasti. Århusissa kävin kerran uimassa, ja nyt sai jo vähän potkiakin, mutta jalka kyllä otti siitä vähän nokkiinsa ja lyhyen uinnin aikana tein sitten lopulta vain 300m ilman pullaria. Nämä 300m todistivat, että uintiasento on taas valahtanut tosi huonoksi, pullari ja märkäpuku kun kelluttavat, niin sitten ilman niitä ollaankin pulassa. Allas oli yhtä hyvä kuin ennenkin. Jotenkin tykkään uida altaassa, jossa on koko ajan syvää, eikä niinkuin Tre:lla, jonka halleissa toisessa päässä varsin matalaa.

Mutta siis asiaan. Tänään siis alkoi oikea "treeni". Eli ensinnäkin pyöräilin vartin. Pyörä oli ihan hyvä. Paitsi että olin unohtanut kiristää satulan kunnolla. Hups. Pyöräilin sitten satula kaikkea muuta kuin vaakasuorassa ja eihän se nyt kauhean kivaa ollut. Toinen päivän juttu oli osallistuminen avovesiuintikurssille, jota on vielä kolme kertaa. Uiskentelin kaikissa tekniikkajutuissa ihan vinoon koko ajan, mutta suunnistamista harjoitellaan sitten vissiin seuraavina päivinä. Peesaamistakin harjoiteltiin uimalla jonossa ja siinä piti koko ajan kyllä tsempata, ettei peesi kadonnut.

Kurssi on Noksulla ja ketuttaa kyllä aikas lailla, kun joudun menemään bussilla, kun tollainen pitempi pyöräily on kielletty. Pyörällä ajelisin paikalle siis n. tunnissa. Bussit menevät täältä tosi typerästi ja koska asun niin periferiassa, joudun lähtemään melkein 1,5h ennen kurssin alkua. Pahempi juttu sitten kuitenkin on kurssin jälkeen, jolloin bussit menevät vielä typerämmin ja olen kotona vasta n. pari tuntia kurssin jälkeen. Pöh. Kuvittelin, että ne menevät fiksummin, mutta istuskeltuani pysäkillä tovin, totesin, että bussi on varmaan mennyt jotain muuta reittiä, mikä pitikin paikkansa. Kyselin sitten seuraavan bussin bussikuskilta, että mistä tietää, mikä bussi menee mistäkin. Sain sitten muiden matkustajien harmiksi monen minuutin esitelmän aiheesta ja kauhean pitkän listan aikatauluista ja lyhenteitä, joista sitten pitäisi muka tietää, mistä bussi kulkee. Mistä mä voin tietää, missä on joku Kankaantaka?