lauantaina, joulukuuta 27, 2014

Ihan mun vuosi

Jos joku olisi kertonut minulle tammikuussa, että tästä tulee ihan mahtava vuosi, olisin todennut, ettei varmasti tule. Jos joku olisi kertonut minulle, että tästä tulee ensimmäinen vuosi kolmeentoista vuoteen, etten juokse yhtään juoksukisaa (tai mitään muutakaan kisaa) ja silti mulla menee hienosti, olisi nauranut noille sanoille. Jos joku olisi kertonut minulle, että vaikka en voi oikeastaan ollenkaan urheilla ja silti menee hyvin, en olisi uskonut. Mutta niin siinä vaan kävi. En voi urheilla, en ehkä enää koskaan. Silti voin hyvin. Mahdottoman hyvin. Elämässä on isoja asioita edelleen hankalasti (muutkin kuin nuo vammat) mutta silti olen onnellinen. Tänä vuonna olen oppinut ymmärtämään, että se on vain urheilua. Olen edelleenkin äärimmäisen kilpailuhenkinen ja toivon pääseväni vielä baanalle. Mutta jos en pääse, pystyn selviämään siitä, sillä:

Tänä vuonna olen oppinut elämään.

Toivotan kaikille menestyksekästä uutta vuotta. Kuullaan taas.

Koska en voinut juosta tänä(kään) vuonna maratonia, päätin käydä siellä.

Tästä ne juoksee.

Joskus voi heittää juoksukiellot metikköön ja juosta sata metriä, olihan kyseessä kuitenkin ensimmäisten modernien olympialaisten näyttämö Ateenassa.

Mun elämän voittaja.

PS. Urheilullisiksi saavutuksiksini taitavat tänä vuonna siis jäädä ennätysvauhtiset tonnin potkut, 11 leukaa putkeen ja piruetin oppiminen, taitaahan siinäkin jo olla vaikka mitä.

keskiviikkona, joulukuuta 03, 2014

Mä oon viallinen...

... ja se on ihanaa!

Fyssari löysi vaikka mitä vikaa, ja nyt opetellaan taas kävelemään oikein (ei oo helppoo...). Jee!

Oon melko varma, että ens viikolla pääsen leuoissa jo ysitasolle, koska eilen jäi vajaaks enää yks, eli yhteensä 44 leukaa. 

maanantaina, joulukuuta 01, 2014

Fyssaria odotellessa

Keskiviikkona pääsen vihdoin fyssarille. Toivottavasti sillä on jotain sanottavaa. Olkapäälääkäri lähetti fysiatrille, mutta sen ekat vapaat ajat oli tammikuulle, joten sitä sit odotellessa. Enää ei varsinaisesti odottelu kyllä haittaa, onhan tässä nyt jo pari vuotta mennyt. Ihminen oppii kärsivälliseksi kyllä, vaikka mä nyt olen tietyissä asioissa kovinkin kärsivällinen, toisissa asioissa sitten taas en yhtään.

Leuanvetotason on taas nousut, kasitasolla ollaan. Toissaviikolla vedin jo yhteensä 41 leukaa, tehkää hei perässä :) On iloittava siitä, mitä voi tehdä... Oon miettinyt, että pitäiskö mun alkaa tekeen noita lisäpainoilla. Ehkä. Uimahalliin en ole saanut väännettyä itseäni viime aikoina, mutta aloitin taas rive-treenit salilla, vaikkei toi olkapää nyt siitä kauheesti tykkää, mutta koska se olka on nyt jokatapauksessa kipeä, niin ei siinä paljon rivet tunnu. Päälle oon tehnyt sitten vielä jerk-työntöäkin  pikkupainoilla. Rivestä ei myöskään tuu polvi kipeäksi, niinkuin kyykyistä painojen kanssa, liikkuvuutta pystyn onneks parantaan valakyykyillä - siis pelkällä kepillä toki. Nyt kun mun aerobinen kunto on täysin sysip***a kun en voi tehdä oikeastaan mitään lajia, missä sitä vois edes ylläpitää, oon huomannut, että salillakin voi hengästyä, just noissa riveissä. Ennen en saanut hengästyttyä salilla, vaikka tein mitä, mutta nyt ei oo enää sitä ongelmaa...  Baletissa oon edennyt jo, uskokaa tai älkää siihen piruettiin!

Summa summarum, tällä hetkellä mun projektina on kehittää entistä vahvempi core (sali, fustra ja baletti) sekä parantaa liikkuvuutta käytännössä koko kropassa (paitsi lannerangassa, joka on tietysti sitten yliliikkuva, kun se kompensoi noita jäykkiä paikkoja), tähän auttaa tietysti mun kaikki tän hetken lajit, eli sali (lähinnä lämpät), fustra, baletti, veny ja jooga. Eräs tavote olis tehdä paluu potkureeneihin, mutta en oo jaksanut motivoitua nyt ylitäysistä uimahalleista sitten millään. Sitäpaitsi mulla on nykyään elämässä niin paljon kaikkea muuta puuhaa, etten oikein edes ehdi sinne.