keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009

Uusi alku

Moron moron. Tänään oli hyvä päivä. Tänään meinaan juostiin. Huimat 10 minuuttia kävelyverkan jälkeen, mutta siitä se alkaa. Polvi oli ihan jees, vaikka vieläkin se on hieman outo noissa rappusissa. Toissapäivänä kävin myös salilla, silloin tein kepillä vähän kyykkyjä ja ihan OK:lta tuntui. Silloin myös aloitin leuanveto-ohjelman alusta (taas), tein ranteet, penkin, alataljan, ylätaljasta sen uintiliikkeen (mikä nyt onkaan), vähän vatsoja ja selkiä ja kyljet. Eilen kroolailin Eräjärvellä järvessä, kunnes olin varma tappajahauen lähestymisestä ja uin äkkiä pois. Ehdin uimaan ennen episodia ehkä n. 500 m. Tänään oli juoksulenkin lisäksi ohjelmassa sali, leuanveto, ranteet, pystysoutu ja -punnerrus, rinta, ojentajat ja hauikset, kyljet, vatsat ja selät, pohkeet ja punnerrustesti. Niin ja testailin yhden jalan kyykkyjä vähän varvasti kepillä. Siitä se sitten lähtee taas. Ja toivottavasti ei lopu vammoihin, ainakaan pahoihin tällä kertaa.

lauantaina, heinäkuuta 25, 2009

Hamsa muttei Hatikvaa

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Euroopan nuorten olympiafestivaalit. Viikko oli työntäyteinen, rankkakin, mutta näin jälkikäteen voi sanoa, että enpä vaihtaisi tuota aikaa pois, vaikka välillä oltiinkin helisemässä, erityisesti erään herra Jevgevin vuoksi. Viikon aikana tuli koettua juttuja, joita en varmaan koskaan tule enää kokemaan. En ainakaan usko, että tulen ajamaan joukkueen autossa pyörän takana aika-ajossa, näyttäväni kaupunkia uintijoukkueelle tai kantavani lippua päättäjäiskulkueessa. Toisaalta aiheuttipa joukkueeni turva-arsenaali ainakin yhdelle toiselle vapaaehtoisellekin varmasti ikimuistoisia hetkiä, tosin ehkä vähän päinvastaisia kuin millaisia minulla oli. Judokin tuli kisojen aikana osaltaan tutuksi, ja tiedän nyt jotenkin, mitä on ippon, waza-ari ja yuko. Ja lisäksi tietysti pidetty seuraa turvamiehille, etsitty epämääräisillä tuntomerkeillä paketteja, hukattu omat avaimet (toivottavasti löytyy), käyty röntgenissä ja monessa muussakin paikassa tulkkina, puhuttu puhelimessa ja monessa toimistossa tunteja, sovittumiljoonasta asiasta ja ennen kaikkea saatu pieni pala Israelia sydämeen. Eipä olisi tullut mieleen ennen tätä viikkoa, että haluaisin Israelissa käydä, mutta nyt se on kyllä ihan must. Ja tuntuihan se kivalta, kun sanottiin, että olen maailman paras attasea (vaikka hämäläinen menikin aikas hämilleen). Hetki oli haikea, kun bussi kaartoi tänään vähän kolmen jälkeen yöllä poliisikoulun pihasta ja hetken niin tiiviisti mun elämää osana ollut ihmisjoukko poistui. Mutta muistot jäi. Niin, toivottavasti saamani hamsa tuo minulle onnea ja toivon, että vielä joissain kisoissa kuulen (Maamme-laulun lisäksi tietysti) Hatikvan, kun israelilainen nousee korkeimmalle korokkeelle palkintopallilla, nyt se jäi joukkueelle haaveeksi, kun korkeudesta tuli "vain" hopeaa ja judosta pronssia ja yksi ottelu päättyi 15 sekunnin jälkeen olkapään sijoiltaan menoon.

Tänään, kun sitten heräilin kävin pyöräilemässä tollaiset 14 km keskarilla 25 km/h. Ihan OK:sti polvi tuli mukana pyöräilyssä. Polvi on vähän taas huonompi, viikon puolessa välissä oli parempi, nyt on tosi vaikeita portaat alaspäin. Kävin myös uimassa, tuntui ihan OK:lta, mutta 550 m jälkeen tuntui vihlaisu kyynärpäässä, ja lopetin viime kerrasta viisastuneena heti.

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

TV-tähti

Sielä oltiin, telkkarissa tänään. Kisat avattiin ja kuljin Israelin lipun jälkeen ja pääsin kuviin. Great! Muuten kisat työllistää täyspäiväisesti, joukkue on aika vaativa, joten aika menee siihen ja oon ihan rättipoikkiväsynyt kotiin tullessa. Onneksi huolto pelaa, kiitos Pöksyn. Toisaalta oon ihan ilonen, että mulla on tekemistä, koska jotkut vaan oottelee päivät pitkät toimistolla ja niillä on tylsää. Urheilla en ehdi, enkä jaksaiskaan, kun painelen sellaset 13h päivässä ympäri olympiapaikkoja. Ennen kisoja ehdin kuitenkin onnekseni käymään viime sunnuntaina salilla, keskiviikkona myös ja sit perjantaiaamuna kävin uimassa, uin vaan about 500 m, polvi oli vähän vielä heikossa hapessa. Lisäksi vesijuoksin 10 min. Torstaina lääkärissä käydessäni sain luvan käyttää jalkoja niin paljon kun vaan haluan ja pystyn. Kevyttä pyöräilyä pitäisi tehdä, mutta enpä ole nyt ihan ehtinyt. Ens lauantaina/sunnuntaina sitten, kun Israel on poistunut. Polvi ei ole oikein tykännyt näistä kisoista, liikaa on joutunut oleen jalkojen päällä. Tänään onneksi oli aika paljon helpompi päivä kuin eilen, jolloin oli tosi tuskasta. Mutta nyt Hervanta vaikenee, eli menee kohta nukkumaan.

lauantaina, heinäkuuta 11, 2009

Lähtökuopissa

Tänään oli harvinainen päivä. Kävin salilla ja tein pelkkää yläkroppaa! Alasalilla oli porukkaa kun pipoo, joten penkki ja soutu jäi tekemättä, mutta muuten kävin yläkropan läpi. Tein myös vatsoja ja selkiä perussetit, selkiä nyt tosin tietty vähän haittas toi polvi. Leuat ei oikein kulkenu, mutta olin kyllä jo aiemmin tehnyt taljalla kaikenlaista, joten ei hätää. Ens viikolla alkais kai sit leukasetti ja suunnitelmissa olis myös pistää kuntopallo-ohjelma taas liikkeelle. Polvi on ihan OK, välillä voi jopa kuvitella, että polvilumpio näkyy turvotuksen alta. Portaat alaspäin vielä vähän vaikeita, mutta tänään jo mentävissä ilman et yhen askelman kerrallaan nilkuttaa. Polvi ei oo kovin kipeäkään enää kun ajottain. Mutta tästä se kai pikkuhiljaa sit taas lähtee, tiistaina vois kai mennä jo uimaan, kun maanantaina saa tikit pois. Niin, ja musta tulee kai nyt sitten Israelin joukkueen yhdyshenkilö, aika hienoo! Ja kisojen jälkeen sais sitten alkaa jo juoksenteleenkin :)

tiistaina, heinäkuuta 07, 2009

Hoffan rasva ja muut liikkuvat osat

Tähystys ohi ja polvi turvoksissa. Laajentunutta Hoffan rasvaa poistettiin, kuulemma voi aiheuttaa kierukkavamman kaltaisia tuntemuksia. Viikon päästä tikit pois ja saa mennä uimaan, tänään pääsi jo suihkuun ja jumppasin vähän jalkaa. Ja sit ens to kontrolli, katsotaan sitten, mitä lääkärisetä sanoo. Töissä tuli kommenttia, kun käytin portaita, kyllä niitä pääsee ihan hyvin kepeilläkin, laiskat ihmiset ei vaan tiedä sitä ;)

sunnuntaina, heinäkuuta 05, 2009

Rockrock

Rokkiin mentiin, mutta sitä ennen kävin lenkillä Turkkusessa. Juoksin 30 min ja alussa tietty alkuverkka kävellen. Sitten rokattiin, maailma oli mun ja asvaltti poltti. Ainakin kuvitelmissa. Tänään vika reeni ennen pientä taukoa, ensin avovesiuintia, jonka jälkeen kuuden minsan vaikea vaihto ja 21 kilsaa pyörällä. Keskari taas 26! \o/ Uinti ei mennyt ihan putkeen, kyllä toi avovesiuinti vaan on vaikeeta, kiekat meni tosin samaa vauhtia, kun Pöksy armollisesti piti vahtia ja otti aikaa. Uimalasin toisessa linssissä oli tietty vettä, uin kaikkee muuta kun suorinta reittiä, aallot haittas, keuhkoon meni vettä, tekniikka prakas jne. Tuli siinä kyllä mieleen, että pitäiskö sielä vedessä oikeesti uida joku 4 kilsaa. Ehkä vähän vielä harjotellaan. Ja ehkä se eka etappi on kuitenkin se 300/750m kuitenkin. Joo. Vasen polvi oli parempi, kun klossi oli kiinni, oikea prakas vaan vähän, mutta huomenna se sit korjataan. Toivottavasti ne nyt löytäis jotain vikaa sieltä.

perjantaina, heinäkuuta 03, 2009

Keskarienkka

Taas Tampereella, vaikka kohta taas lähdetäänkin kohta Turkua ja rokkia. Tätä ennen ehdin kuitenkin käymään tekemässä pyöräjuoksu-reenin. Uinti jäi nyt pois :( No, mutta ei hätää, tänään tuli tehtyä ihan hyvä reeni silti. Pyörä lähti liikkeelle reippaasti, mutta melkein heti huomasin, että vasemman jalan klossi oli tosi löysällä. Se kai sitten aiheutti polvikipua tällä kertaa vasempaan jalkaan, muuten ei ongelmia ollut, oikee polvi nyt on mikä on, mutta ei se nyt enää kovasti huolestuta. Pyöräilin tuollaisen 21,8 km lenkin, ja ekaa kertaa pääsin yli 25km/h keskariin, vaikka reitti sisälsi muutaman kerran pysähtymisen ja myös oli ylämäkiä ihan riittävästi! Keskari oli itse asiassa ihan 26km/h, eli tosi hyvin mulle. Ei ehkä muille, mutta mulle kyllä :) Blondi kun olen, en ollut tietenkään tajunnut teipata jalkoja ennen pyöräilemään lähtemistä joten vaihto vähän kesti, ei kuitenkaan lähellekään kymmentä minuuttia, joten ihan OK. Juoksin 5,2 km, Suolijärven lenkki rantareittiä pitkin. Syke pysyi hyvin aisoissa ja juoksukaan ei ollut mitenkään tuskallista, vaikka kuvittelin pyöräilleeni jalat taas tukkoon Hallilan mäessä. Aikaa meni taas hurjasti, 34 min, mutta nyt kyllä oli aika tiukka reitti, kun juoksin maastossa, jossa on koko ajan juuria, portaita jne. Lopussa pääsin vielä yhdestä lenkkeilijästä ohi, joten tällaiselle superkilpailuhenkiselle tää reeni oli ihan voitto!

torstaina, heinäkuuta 02, 2009

Tukholman taikaa

Ei oo reenattu täälä Tukholmassakaan, ei. Mutta oon ihan innoissani taas näitten töitten kanssa. Ennen lähtöä sentään tein elämäni ensimmäisen avovesiuinnin torstaina, uin tosin yhteensä ehkä 5-10 min, kun harjoittelin vaan. Ei se nyt niin pahasti vinoon mennyt, mutta oli kyllä tosi outoa uida. Lisäks sitten perjantaina kiirehdin itselleni elämäni ensimmäisen yhdistelmäharjoituksen. Ensin verkkasin pyörällä kesäkoulusta hallille, sitten harjottelin vähän tekniikkaa (800 m yhteensä), totesin, että tekniikka on surkeaa tällä hetkellä. Pitäis tehdä jotain tosiaankin taas. No, sitten loppuun 200 m vaparia 5 minsaan (joo, oonpa tosi hyvä), 9 minuutin vaihto sisälsi suihkun, pukemisen, banaanin syömisen, hiusten kampaamisen (tärkeä juttu!), pyörän pomminvarman lukituksen poistamisen yms. Aika hyvin siis meni vaihto :), sitten mäet Hervantaan ylös, pohkeet jumiin (22 minsaa meni, eli varsin surkeaa) ja sit teippiä jalkaa ja juokseen. Olipas kamalaa. Ei kyllä tullut juoksemisesta mitään, 3,5 km sain raahauduttua varmaan 6,5 minuutin kilsavauhtia! Asiaa ei todellakaan selitä kuumuus, vaikka oli kuumakin, vaan tasan se, että pyöräilin reidet tukkooon JA että mulla on järkyttävän huono kunto. No, huomenna kotiin, sitten toinen yhdistelmä, lauantaiaamuna lenkki ja sunnuntaina vielä joku pyöräily varmaankin ja sitten se onkin jo tähystyksen vuoro. Huh, en oo sitä ehtinyt jännittää kun oon vaan huidellut ties missä. Niin, lauantaina meen siis vielä Ruisrockiin, mutta sitten saa kyllä kaljan juonti jäädä vähemmälle... Mut työt on kivoja, sitten vielä polvi kuntoon ja reenit ja työt tasapainoon, niin hyvä tulee ja mä oon taas ens vuonna kunnossa. Ainakin haluan toivoa niin.