sunnuntaina, tammikuuta 29, 2012

Viriilit vinstat

Aamupäivän verrana vajaa 1,5 h hiihtoa Malmin lentokentän ympäri. Tämä oli mielestäni kivoin Helsingin laduista, mukava vajaa 6 kilometriä tasaista baanaa. Sitten egypiläisen ravintolan kautta kohti Espoonlahtea ja kisoja. Ohjelmassa siis elämän eka rinulivinsta ja aika mones vaparia. Mähän oon jo ihan konkari näissä uintikisoissa :)


Lyhyehkön odottelun jälkeen sitten oli vihdoin se pelätty rinuli vuorossa. Huolestutti kovin, hyydynkö täysin. Ihan kivalta tuntui kuitenkin ja vasta kymmenen metriä ennen maalia alkoi hapottaa, ja sen matkan nyt pystyy loppuun asti vääntämään väkisin, joten selvisin kunnialla. Aika 47,75 oli paljon lujempaa kuin koskaan uskalsin kuvitellakaan. Tämä oli ehdottomasti ihan loistosuoritus, kun ottaa huomioon, että rintaa oon uinut vaan verroissa ja yhteensä syksyn ja talven aikana max 2 kilsaa.

Rintauintinäyte reunaradalla.

Melko pian rintauinnin jälkeen olikin sitten vuorossa jo vapari. Lähtö oli hidas kuin mikä ja tuska alkoi jo puolessavälissä. Se oli liian aikaisin ja niinpä vähän hyydyin loppukympillä. Siitä huolimatta enkka parani melkein  seitsemän kymmenystä ja näinpä uusi vinstan enkka on 36,15. Hyvin siis meni. Ja kun ihan vähän puristan lisää, pääsen "jo" 300 fina-pisteeseen, nyt niitä tuli 299. Nämä pisteet ovat kiva mittari itselle uinnin kehittymisessä.

Vaparia keskiradalla keltainen lakki päässä.

Sitten kotiin ja syömään ansaittua tobleroneparfaita.

perjantaina, tammikuuta 27, 2012

Haluatko uida maailmanmestarin kanssa?

Huomenna olis sitten kisat. Nämä ei ole mitkään vakavat koitokset ja kun kisat on vasta iltapäivällä, niin ehtii aamulla vielä hiihtämäänkin, eli melko loistava viimeistely uintikisoihin tulee tehtyä. Tänään, kun on kevyt viikko, ei ole mitään tunnin luistelua ihmeellisempää ohjelmassa. Eilenkin tuli käytyä luistelemassa ja toteamassa peesin voima. Yksin kun yritin rypistellä, niin reilu 20km/h vauhti meni pk:n ylärajalla kahden kilometrin "vedossa", ja kun taas luistelin letkassa tuollaisen seitsemän kilsaa, oli siis syke vain kymmenen yli pk:n alarajan ja vauhtia 23km/h. Kuopiossa on löydettävä letka, koska sen avulla voi tuloskin olla OK. Tähän väliin on sitten huomautettava, että luistelussahan siis saa peesata, toisin kuin triathlonin peesikieltokisoissa, vaikka Suomessa vähän muulta näyttääkin. On kyllä hienoa muistella taas niitä miehiä, jotka vuorovedolla pääsivät ohitseni pyöräosuudella. Yli puolet esim. Kiskossa mut ohittaneista meni oikeasti letkassa tai vähintään parissa ohi. Voivat sitten olla tyytyväisiä itseensä, kun pystyivät naisen ohittamaan. Maalissa voi sitten silmät kirkkaana paheksua  muita sääntöjen rikkojia, koska hei, "enhän mä voinut sille mitään, että se kaveri ajoi just samaa vauhtia kuin minä just siinä mun edesssä". No, mä halveksun kaikkia peesikieltokisassa peesaajia, koska se on sääntöjen rikkomista ja väärin. Olisinkohan taas paasannut tästä mun kestoaiheestani vähän? Ja kyllä, palaan tähän vielä ihan varmasti.

Ja sitten tuohon blogitekstin otsikkoon, eli joskus olen iloinen ikävuosistani. Jos olisin vähän nuorempi, olisin vielä vauvasarjassa uintikisoissa ja olisi vaara joutua huomenna uimaan Hanna-Maria Seppälän kanssa samaan erään, jos erät menevät ikäluokkien eikä aikojen perusteella, mikä ainakin useimmissa masterskisoissa on ollut käytäntö. Sehän olisikin hienoa, kun olisi itse puolessa välissä, kun Seppälä on maalissa. Oikeasti, sen ilmoitetut ajat ovat yhtä hyviä kun miesten parhaiden osallistujien, paitsi sekarissa, jossa sen aika on miesten parasta tollasen 9 sekuntia parempi...  Että sellaset masterskisat tulossa. Vähän kyllä ihmettelen, miksi ko. urheilija on tuolla, eikä jossain vähän vakavammin otettavissa koitoksissa? Tai mistä sitä tietää, ilmestyykö paikalle, mutta osallistujaluettelossa nimi ainakin komeilee.

PS. Kesän kisakalenterikin alkaa olemaan vihdoin melko hyvin selvillä tuonne heinäkuun puoleenväliin asti, joten eiköhän sekin saada pian julkaistua. Siitä eteenpäin ei olekaan käsitystä siitä, mitä tapahtuu,kun Nastolassa ei olekaan puolikasta edes yksilö- saati sitten joukkuekisana. Voivoi, pakko keksiä jotain.

keskiviikkona, tammikuuta 25, 2012

Pitää, pitää

Maanantaina harrastin työmatkahiihtoa. Työpaikalta 2,5 km:n kävelyn (loistava suksen jäädytysaika) jälkeen voi nimittäin hiihtää kotiin, matkaa tulee joku 24 kilsaa. Tämän vertaa en toki aikonut sivakoida, vaan ainoastaan Veräjämäkeen, josta voikin sitten hypätä jokerilinjaan, joka kuljettaa melkein kotiovelle asti (täälä suuressa maailmassa on siis tuommoinen mainio poikittaisjokerilinja, joka ei pysähdy kaikilla pysäkeillä, jolle on omia siltoja, etuajo-oikeutta ja joka menee Itäkeskuksesta Espooseen ja juurikin sopivasti esim. mun kodin, Pirkkolan, Oulunkylän luistinradan, tuon ladun ja vielä kaupankin ohi. Tykkään siitä kovasti.) No, asiaan. Elämän ensimmäinen hiihdetty työmatka siis edessä, koulumatkoista osaa tietysti silloin lapsena välillä hiihdettiin jos ei menty potkukelkalla. Koska tääläpäin vapaan baanoja ei ole liikaa, oli Karhun optigripit taas otettava matkaan, kun ei muita pertsoja oikein ole (paitsi ne laudat, joilla on hiihdetty Pirkkakin vapaalla, mutta niin, ei ne oikein sukset ole ja niihin sopivat monot puristaa niin pahasti, ettei niitä voi oikeasti käyttää). Alkupätkällä sitten olin hetken ihan ihmeissäni. Sukset luisti ihan kivasti (no, ei tosi hyvin, mutta ihan kivasti) ja saatoin jopa tehdä mun lempparia, eli tasatyöntöä. Sitten päästiinkin tuskalliselle kahden kilsan peltosuoralle, jossa ladut olivat käytännössä melkein ummessa, vastatuuli ja mitä kaikkee. Siitä se tuska sitten alkoi. Naama jäätyi. Viime vuoden paleltumakohtiin sattui ja oli ikävää. Suksi ei oikein luistanut. No, vähänpä siinä vaiheessa tiesin, eli kyllä se suksi silloin vielä luisti. Nimittäin sitten kun oli enää muutama kilsa matkaa jäljellä, niin luisto lakkasi. Täysin. Alkoi loppua huumori, kun tasatyönnöllä eteni yhdellä työnnöllä valehtelematta 30cm. Mistään ei tullut mitään. En päässyt eteenpäin. Vauhti jotain 8min/km ja tuskaa. Ei, en tykkää. Jokerisillalta meinasi sukset lentää Vantaanjokeen, kun vihdoin sain sukset jalasta pois. Tarkempi tarkastelu osoitti, että suksen pohja oli jäässä. Lauantaina hiihdän vapaata. Varmasti. Jos voitan lotossa, niin ostan kunnon pertsan sukset.  Ilman lottovoittoa on tyydyttävä siihen mitä on, ja koitettava, josko jäätymisen estoaineesta olisi apua. Eihän tästä muuten mitään tule.

Eilen oli vuorossa tuskallinen trainerisessio. Kolme varttiakin voi olla tuskaa, jos se sisältää 7x1+1 minuuttia yhden jalan pyörityksiä. Puoli minuuttia oli vielä ihan jees, mutta sitten alkoi säären etuosaa polttamaan niin paljon, ettei meinannut olla tosikaan. Inhottava ja myös kohtuullisen masentava treeni. Tänään on lepopäivä. Mä palaan nyt hetken hengähdystauon jälkeen korjaamaan kertymäfunktio- ja sijoitusportfoliolaskuja. Huomenna taas palataan altaaseen tekemään viimeistelytreeni ja pääsen luistelemaan. Se on kiva se.

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2012

Talven kisakalenteria

Talvitreenailut ovat hyvässä vauhdissa, viikon aikana kaksi luistelua yhteensä 3,5 h ja kolme hiihtoa, yhteensä n. 5h, ja kaikki alhaisilla sykkeillä. Toki luistelussa sykkeet pysyy alempana kuin hiihdossa (tällä viikolla lähes kaikki mentiin pertsalla), koska siinä on vähemmän vaihtelevia juttuja, vaikka uskokaa tai älkää, jääkin voi olla luistava tai ei luistava. Niin, mutta suurin muuttuja luistelussa on tuuli, joka niissä melkein kahdenkympin vauhdeissa merkkaa jo ihan eri lailla kun hiihdossa, jossa sitten taas maasto ja suksien luisto vaikuttavat melkoisesti mun sykkeisiin. Tänään tuli hiihdettyä Pasilasta kotiin, yhteensä 27 km. Jalassa oli Karhus Optigripit. Juu, pitopohjasukset ovat osoittaneet olevansa maineensa veroiset. Ne kyllä meinaan pitää, erityisen hyvin ne pitää alamäessä. Olen kuvitellut olevani hyvä tasatyöntäjä, mutta noilla suksilla en kyllä tee oikeastaan muuta kuin vuorohiihtoa, sillä heti kun paino oli molemmilla jaloilla, meno stoppasi. Tänään tosin tilanne ei ollut niin paha kuin eilen, jolloin pohjat jäätyivät pahasti saati sellainen kun perjantaina, jolloin kävelin suksilla kaksisataa metriä ja hain sitten vapaan kamat kotoa. Tunnin aikana eivät olleet sisällä pertsan suksista lumikerrokset edes sulaneet.

Muuten ei kuulu ihmeempiä, paitsi lähtöhyppy on hukassa taas ja ensi viikonloppuna on kisat. Idioottina menin ilmoittautumaan myös rinulivinstaan, ja enhän mä sitä ole treenannut. Lisäksi kisat siirtyivät pitkälle radalle, eli en saa käännöksen suomaa helpotusta puolessa välissä. Eilen testasin uida "lujaa"  piikin rintaa ja voivoi. No, tavoite on kyllä se, että mua ei hylättäisi. Rintauinnissa on aika monta sudenkuoppaa siinä lähdössä, jotka pystyn mokaamaan.

Loppuun talven kisakalenteri:

28.01. Viriilit vinstat, eli supermasterskisat, lajeina 50m rinuli ja 50m vapari

25.2 Finland Ice Maraton, 100km naisten matkaluistelun SM-kisa

4.3 Puolipirkka, vapaalla mennään varmastikin

30.3-1.4.Lyhyen radan  masters-mestaruusuinnit, lajit 50, 100, 200 ja 800 vapari, viestejä ja ehkä taas se vinsta rintaa

Ehkä joku juoksukisa joskus

sunnuntaina, tammikuuta 15, 2012

Talviurheiluviikonloppu

Huh. Tulihan se sieltä. Siis vuoden eka hiihto. Helsingissä ei onnistunut, joten oli lähdettävä viikonlopuksi Tampereelle. Kaupin ladut houkuttivat sivakoimaan liian lujaa ja eka 16 kilsaa vapaalla olikin sitten eka vk-harjoitus miesmuistiin. Sitten suksien vaihto pertsoihin, jotka eivät oikein luistaneet ja vielä 9 kilsaa rauhallisempaa menoa niillä ja päälle puolen tunnin juoksulenkki. Voi talven riemua!

Tänään sitten hiihdettiin lisää vajaa parituntinen ja vapaan kamoilla 21 kilsaa. Taisin onnistua ekan kerran tekemään vapaalla hiihtotavalla pk-lenkin, kun keskisyke oli vain 130. Jee.

Päivän ehdoton huipentuma oli kuitenkin retkiluistelu Saarikylissä. Tunnin verran hidasta potkiskelua 118 keskisykkeellä, naama jäässä, kädet jäässä. On se vain onnellista.

Viikonlopun onnistumiset kruunautuivat yli kuukauden kateissa olleen sykevyön löytymiseen :) Eipähän tarvitse enää käyttää lainassa ollutta maailman huonoiten käytettävää Garminin 410-vehjettä. Jos joku harkitsee tuota, niin älä osta. Torstain muuten onnistunut luistelureeni oli täynnä ärräpäitä kun "kätevä" kosketuskehä oli todella rasittava juttu. Tosin täytyy myöntää, että oli ihan kiva välillä nähdä nopeus ja kuljettu matka laitteesta.

Onnellinen retkiluistelija. Teipit suojaavat viime vuonna paleltuneita poskipäitä.

maanantaina, tammikuuta 09, 2012

Kohti kesää

Oikea harjoittelu kohti kesää on vihdoin alkanut. Mitään kovin isoja muutoksia tämä ei toki tuo tullessaan, mutta suunnitelmat ulottuvat pidemmälle kuin viikon päähän. Kesän kisakalenteri on hahmottunut jo melko hyvin ja jos Suomen kisoistakin saisi vähän lisätietoa, niin voisi hahmottua lopulliseen muotoonsakin.

Harjoittelun piti oikeasti alkaa jo viime viikolla, mutta kuinkas sitten kävinkään. Sain toisen flunssan peräjälkeen! Siinähän makasin peiton alla kaksi päivää (olin jopa saikulla) ja mietin, kuinka kivaa olisikaan olla uimassa tai juoksemassa tai luistelemassa tai... No, elämä voitti ja perjantaina kävin rauhallisella puolen tunnin kävelyllä, lauantaina jo pientä uintitekniikkaa ihan ohjattuna ja sunnuntaina jo katsottiin Silvian kanssa Gilmoren tyttöjä, minkä jälkeen kävin ulkoiluttamassa vartin ekaa kertaa Sarva Xerojani. Oli aika ihmeellisen ihanaa juosta nastalenkkareilla, kun askel ei lipsunut ja ei tarvinnut jännittää jalkoja koko ajan, jotta pysyy pystyssä. Miksi Xerot? No koska naisille oli tarjolla Xtiroista vain rumaakin rumempi pinkki. Entä miksi Sarvat? Niitä on ensinnäkin kehuttu, ne sopivat jalkaan ja tietysti sen verran pitää tietysti olla kotiseuturakkautta, että ostaa syntymäkaupungissaan tehdyt kengät (ja oman kylän kiuaskivet ;).

Tänään sitten oli vuorossa vähän luistelua ja päivän teemana oli painonsiirto. Voivoi. Mun luistimissa tuntuu olevan vain kaksi sisäterää eikä yhtään ulkoterää, jolle tietysti pitäisi päästä. Huomenaamulla pääsen taas uimaan. Kivaa! Ai niin, tänään on myös koettu ekat kunnon talvipyöräilyt, mutta ihmeen helposti meni, vaikka vauhti nyt kyllä on aivan matelua ja silti on rankkaa. Trekkiin löytyi Tanskasta hienot hymynaamaledit, joten mikäs on ulkona polkiessa. Varsinkin, jos viitsisi laittaa ne kengänsuojat...

Syötykin on. Joululahjakirjasta löytyi "Mille Feuille mustikoiden ja valkosuklaajogurttimoussen kera". Ulkonäkö ruma kuten niin usein ennenkin, mutta maku, perfect.
 Seuraavaksi ehkä sitten Tobleroneparfait, ainakin aineksia olisi jo valmiina. Vai ehkä sittenkin friteerattu Mars?

maanantaina, tammikuuta 02, 2012

Mike the Headless Chicken

En varsinaisesti suosittele viettämään uutta vuotta Tanskassa. Tämä maa on ihan outo. Ensinnäkin. Uuden vuoden aattona kaikki on aivan autiota ja kiinni. Missään ei ole ketään. Siis oikeasti, kaupunki oli kolmelta päivällä yhtä tyhjä kuin Tampere sunnuntaiaamuisin kello kahdeksan. No, sitten kun vihdoin illalla kello kymmenen löytyy auki oleva pubi, siellä näyttää tältä. Siis ei ketään koko paikassa. (Pahoittelen kuvan laatua, mutta kun ei oikein salama riittänyt).

No, onneksi oli tilaa, että yhden käsilaukku mahtui mukaan.
Koristeluun on onneksi sentään panostettu, mutta mikä juhla tämä olikaan? Vappu?
Sitten voikin mennä jo tor(e)ille katsomaan raketteja. Harmi vain, että jos mukana ei ole suojalaseja, ovat silmäsi vaarassa. En ole ikinä pelännyt uutena vuotena niin paljoa kuin tuola pelkäsin. Pahinta on, että raketteja ei päässyt pakoon. Yksi seurueestamme sai oikeasti nenään jonkin jäljen raketista, ja urheilua tuli harrastettua ihan kunnolla, kun juoksi pakoon ilotulitteita. Kuvitekaapa oikeasti tilanne, jossa kaikki ampuvat Hämeenkadulla raketteja päättömästi. Ja ei, Suomessa ei ole tällaista, vaikka teinit raketeilla vähän leikkivätkin. 

Sitten tietokilpailukysymys. Miten kauan kana voi elää ilman päätä? Ei, vastaus ei ole viisi minuuttia, vaan eräs Mike the Headless Chicken, eli "vähän kauemmin". Oikeasti, avatkaa ja lukekaa linkki, niin yllätytte.

Mekin söimme itse tehtyä Mike the Headless Chickeniä :)
 Näin hän kohtasi matkansa pään.

Mutta kyllä Tanskassa on myös kovin kaunista. Kuva on sinulle, TOV. Postia on myös tulossa lähiaikoina, joten tarkkaile postilaatikkoasi ;)