perjantaina, marraskuuta 30, 2012

Kaikki loppuu aikanaan

Tänään se sitten on täällä. Mun viimeinen työpäivä yliopistolla alkaa olla ihan lopussa ja käytänkin viimeisiä hetkiä hyödyllisesti blogsuttamalla. Siitä on yli kymmenen vuotta kun kauhusta tärisevänä kolmannen vuoden opiskelijana astuin ensimmäisen kerran yliopistoluokkaan pitämään Diskreetin matematiikan harjoituksia. Kokemusta on tullut sen jälkeen opettamisesta ja tutkimuksesta ja vähän muustakin, on reissattu ja oltu reissaamatta, tehty töitä pätkissä neljässä eri yliopistossa, opittu paljon, hermostuttu, iloittu ja tavattu monta kivaa ihmistä, mutta nyt se on sitten ohi. Maanantaina aukeavat uudet haasteet ja ympyrät. Uusi työpaikka on aina iso juttu, mutta ainakin mulle on paljon isompi juttu vaihtaa yliopistolta muualle kuin esimerkiksi yliopistosta toiseen. Tää on niin iso juttu, että mun piti jopa päivittää mun Facebook-status! Ne, jotka ovat työskennelleet yliopistolla tietävät, että se on ihan oma maailmansa, muut voivat vain arvailla mitä kaikkea se pitääkään sisällään. Haikea olo on vähän, kun geenit ei olekaan enää osa jokapäiväistä työtä (mutta onneksi ne on osa mua :). Tänään avataan kotona shampanjapullo uusille haasteille ja yliopistomuistoille ja huomenna juostaan treenikisana Rantasaunan lenkki (10k) Sahalahdella, juoksukisa on mun mielestä yksi parhaista tavoista juhlia ihan mitä vaan.

Pikkuhiljaa lähden kotiin päin tästä, katsotaan isoneeko haikeus. No, voin suunnata hyvällä omalla tunnolla kohti uimahallia ja popopopopotkutreenejä, olkapää ei taida parantua ikinä, mutta sitä yritetään taas fysioterapialla parantaa.

maanantaina, marraskuuta 26, 2012

Jäällä

Sunnuntaina pääsin vihdoin ekaa kertaa jäälle! Piti mennä jo perjantaina, mutta kun vihdoin pääsin töistä kotiin, niin olin niin nukuksissa, etten vaan pysynyt hereillä ja totesin, ettei nyt pysty menemään luistelemaan, vaikka mieli olisi kovasti tehnyt. Meninkin ensimmäistä kertaa varmaan 25 vuoteen nukkumaan ennen yhdeksää! No, heräsin sitten tietysti lauantaina jo ennen kuutta, mikä on melko epäinhimillistä, mutta ehkä tuo nukkuminen kannatti, jetlag taitaa vihdoin olla voitettu. Ikinä sitä ei itse usko, että voi mennä se yli viikko aikaerosta toipumiseen, mutta kyllä niin vain voi käydä.

No, palataan asiaan, eli luisteluun. Tunnin luistelin ja kyllä sitä vaan ihmettelin, että miten ihmeessä olen pystynyt painelemaan 24km/h vauhtia 90 kilsaa, kun nyt kokeilussa pääsin just ja just yli 20km/h vauhtia yli kilsan. Ihan noin paljoa ei kaarteet selitä. No, onhan tässä aikaa taas painaa menemään ja lähtötilanne on parempi kuin viime vuonna, silloin pysyin hädintuskin pystyssä ekalla luistelukerralla, nyt taasen tuntui jo ihan luistelulta, vaikka se viimevuoden edes kohtuullinen tekniikka  onkin kadonnut  täysin. Havaitsin myös, että puolierot on melkomoiset, sillä kun testailin, miten pitkään pystyn liukumaan yhdellä luistimella suoraan, pääsin parhaimillani oikealla 30m ja vasurilla 20. Joo-o. No, tuossa onkin parannettavaa, ensin molemmille jaloille 40m liuku ja sitten siitä pidentämään. Tuollainen liuku- yms. harjoittelu melko hyvin rytmittää luistelutreenejä, ja tunti jäällä kuluu tosi nopeasti, vaikka se onkin yhden ringin kiertämistä.

Sunnuntaina käytiin vähän pyöräilemässäkin, kun tutustuttiin Reitti 2000. Reitti oli alkupäästä  (Myyrmäestä lähdettäessä) tosi mäkinen ainakin Kultsulle, jossa on siis 361 nastaa edessä ja takana. Olin ihan rikki pehmeässä maastossa, sitten kun tuli kovapintaisempaa hiekkatietä ja vähemmän mäkiä, oli ihan kivaa. Matkalle osui myös yksi ihan älytön kuravelli, johon ajoin suoraa keskelle ja siihen jäin. Siinä kohtaa loppui  kyllä huumori hetkeksi... Kismitti kovasti, että onko tää mun pk-lenkki tällaista maksimi kurassa polkemista. No, reitti onneksi helpottui ja vihdoin löydettiin Luukkiin asti. Sitten eksyttiin ja poljettiin Bodomille asfalttitietä pitkin. Todettiin, että se töyssy, missä kaaduin Lucylla ja mistä valitin oli edelleen sielä, merkkaamattomana ja korjaamattomana. Jäi kyllä vähän huono fiilis, kun olin ihan kuitenkin soittanut asiasta ja lupasivat hoitaa asian. Takaisinpäin pyöräiltiin sitten Kehä III:sta pitkin, kun taas eksyttiin...

Tänään aamu alkoi potkuilla, ja päivä loppuu sitten aikanaan fyssariin. Mitään en oo kädellä taas tehnyt, mutta nyttenkin se on aikas kipeä. Voihan kökkö. Kun edes tietäis, että mistä se on tullut, niin olis hyvä. Tai että mitä sillä voi tehdä ja mitä ei.

perjantaina, marraskuuta 23, 2012

Potkua päivään


Koska olkapää ei kestä oikein mitään, on uinnin potkuharjoituksetkin vähän muuttuneet. Oikeaa kättä ei voi pitää suorana pään edessä, koska tästä olkapää kipeytyy, joten olen nyt sitten keskittynyt potkuharjoitteluun selälläni sekä tehnyt kylkipotkuja normaalisti vasemmalla kyljellä, mutta oikealla kyljellä tehtäessä olen pitänyt molemmat kädet vartalossa kiinni. Siinä mun treenit altaassa. Lisäksi toki olen tehnyt vasurilla muutaman kerran yhden käden uinteja. On sitä tälläkin tavalla tullut jonkin aikaa altaassa vietettyä, potkuja on tällä hetkellä kasassa 4800m:n verran (siis tällä viikolla) ja yhden käden uinteja on 400m. Kun vielä huomenna olisi tarkoitus mennä polskuttamaan Heltrin uintivuorolle vajaa tunti, niin tässä päästään varmaan 6500m:n "uinti"kilsoihin, ihan kunnioitettava potkusuoritus mielestäni. Sais kyllä käsi parantua. Jotain iloa tästä on kyllä ollut uintiinkin, koska tuntuu, että uintiasento on parantunut hapenoton aikana, siis vasurin yhden käden uintien perusteella. Onnekseni tuo oikealta hapen ottaminen on se mulle teknisesti heikompi puoli (vaikka sieltä mieluummin hengitänkin), joten nyt olen voinut yrittää sitä hioa. Tekniikkavirhe ei ole ollut suurensuuri, mutta uinnissahan pienetkin virheet kostautuvat. Olen siis oikealta hengittäessä nostanut päätä ihan vähäsen, sillä tavalla, että oikean silmän lisäksi vasemmastakin puolet on tullut veden pinnan yläpuolelle ja sehän tunnetusti laskee jalkoja. Nyt siis tämä on ainakin noissa potkuissa vähän parantunut ja jos pidän oikean silmän kiinni potkiessa, on näkökentässä pelkkää vettä myös hengitysten ajan, kuten kai kuuluukin.

Keskiviikon aikana käsi oli oikeasti tosi pahasti kipeä, vaikken mielestäni sillä mitään oikein tehnyt. Torstaina otinkin sitten tiukan linjan ja en nostanut olkavartta olkapään yläpuolelle muuta kuin hiuksia laittaessa ja venyteltäessä. Tämä tuntui tepsineen ainakin jotenkin, sillä eilen käsi ei kipeytynyt niin pahasti kuin ennen. Huolestuttava tilanne silti on, onnekseni maanantai-illalla on fyssari ja olen myös yrittänyt yksikseni kättä varovasti kuntouttaa kuminauhajumpan ja venyttelyn avustuksella, se on jo selvää, että pelkkä lepo ei tätä vaivaa paranna, kun työreissun aikana tilanne ei parantunut mitenkään. Tänään jatkan vielä matalaa profiilia, mutta jos tilanne paranee, niin huomenna testaan ehkä 2x25 kylkipotkuja myös oikea käsi edessä ja katson mikä tilanne on olkapäässä treenin jälkeen.

Torstaina kärsin taas spinningissä, kolmen kerran aikana on sentään tapahtunut sellaista kehitystä, että 120 kadenssi ei ole enää vain toiveissa, vaan toteutuksen rajoissa. 140 kadenssi kolme minuuttia ilman takapuolen hyppimistä satulassa ei ole mahdollisuuksien rajoissa. Syytän tästä kyllä huonoa satulaa (no en oikeasti syytä), joka ei todellakaan sovi mun ahterille. Täytyy varmaan selvittää, voisko paikalle tuoda oman Selle San Marco Aspide Glamourin, siitä ei satula parane.

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2012

Kierroksilla

Selvisin hengissä 10+3 tunnin lennoista Suomeen, ja ekana yönä unikin tuli ihan kivasti, mutta sen jälkeen olen ollut enemmän tai vähemmän sekaisin ja kroppa käy öisin ihan kierroksilla. Ei ole kivaa se! Heräilen yöllä ja ei vaan nukuta. Viime yönäkin valvoin puoli neljästä kuuteen, kunnes herätyskello armahti. Ei ole kauhean helppoa tämä elämä just nyt. No, jonkinlaiseen reenirytmiin on sentään päästy, olkapää vaivaa, joten uida ei voi, mutta olen käynyt sitten vähän tekemässä potkuja altaassa kuitenkin, ettei uintiasento pääse ihan retkahtamaan. Olkapää on tosi huolestuttava, se ei ainakaan oo paranemassa, vaikka oon yrittänyt minimoida sen rasittamisen. Syödä yms. kuitenkin pitää, joten ei sitä nyt ihan voi paikalleenkaan teipata. Eilinen lääkärikäynti oli aivan turha, kirjoitti fyssarilapun, katsoi vähän kättä (hei, mulla oli villapaita päällä, eikä käskenyt edes ottaa sitä pois) ja laskutti 90e. Kiitos. No, nyt yritän varata fyssariaikaa, mutta se onkin sitten enemmän kuin hankalaa, kun kukaan ei vastaa soittoihin, pöh.

Eilen olin sitten taas spinnaamassa. Aikamoisilla kierroksilla mentiin sielläkin, 8 minuuttia 130 kadenssilla ja välillä 140 kadenssin kiri PUTKELTA oli jotain ihan muuta kuin mihin mä pystyn. Ei ihan kyllä olleet kadenssit aina oikeat ja voitte ihan vaan arvata, oliko liian pienet vai suuret lukemat ;) Jos en ens kesänä osaa pyörittää yhtään paremmin, niin johan on kumma.

Olen myös vähän miettinyt juoksukuvioita, harkinnassa olisi juosta treenimielessä (siis täysiä, mutta ilman herkistelyjä yms. valmistautumista) kohtuu tiheään 5 ja 10 kisoja, jotta tulis vähän tota vauhtitreeniäkin, muuten lähinnä käytän hyödykseni työmatkoja pari kertaa viikossa. Saa tosin nähdä, miten elämä alkaa rullaamaan joulukuun alusta, kun meininki vähän muuttuu. Perjantaina pääsee muuten ehkä jo jäällekin, jee!

torstaina, marraskuuta 15, 2012

Kalifornian auringon alla

On nyt vietetty jo hetki. Tällä hetkellä ollaan piilaakson reunamilla, tarkemmin Oraclen pääkonttorin vieressä, tai siis koko ajan sen La Jollan jälkeen ollaan täälä oltu. Tää on aivan uskomattoman kuiva paikka. Sanoisin, että jopa kuivempi kuin La Jolla, jossa tylsistyin todella. Täältä on siis San Franciscon keskustaan ihan liian pitkä matka ja muutenkin, illalla kun konferenssi joskus loppuu (myöhässä, tietysti), pitää lähteä taksilla syömään. Hotelli on melko hieno, mutta epäkätevä. Siis täälä on concierge ja joku ovenavaaja, mutta roskista saa hakea. Pöh.

Urheilusta  ei ole kauheasti kerrottavaa, pari kertaa oon käynyt lyhyellä hölkällä. Tää työmatkailu on aina vähän tätä, että kun omiin aikatauluihin ei oikein voi vaikuttaa, syömässä käydään isolla porukalla jne ja fasiliteetot on mitä on. Ja sitten on se jet lag. Tällä reissulla mulla on myös ollut lähes koko ajan nälkä. Ei hyvä.  Uimaan en olis päässytkään, enkä pyöräilemään ja juosta ei voi joka päivä. Lisäksi toi mun olkapää on ollut ongelmallinen, joten saleilu on ollut vähän hankalaa, varsinkin kun hotellin sali koostuu viidestä juoksumatosta, viidestä crosstrainerista, ylätaljasta ja käsipainoista. Huomenna ajattelin aamulla kyllä käydä jotain vatsasettiä tekemässä. En oikein tiedä, mitä tekisin tuon käden kanssa, oon syönyt kipulääkekuuria jo ties kuinka kauan ja ei siitä mitään apua ole, eikä tää lepokaan oo tehonnut. No, mulla on kyllä jo lääkäriaika varattu tiistaille, toivottavasti sielä selviää. Uintitaukoa on nyt jo kohta 20 päivää ja tätä menoa jatkuu. Se on huono juttu, koska sitten taas pitää aloittaa hitaasti lisäämään tehoja jne.

Onneksi pääsen kohta täältä kotiin. Loppuun vielä pari tunnelmakuvaa reissusta.

La Jollan lenkkimaisemat.

La Jollan hylkeet. 

Paistetut vihreät tomaatit

Ratikka ja mäki, joka oli kyllä jyrkempi

Seprentiinimäki autoille

Alcatraz

The silta, joka näkyy tässä valaistuksessa kyllä tosi heikosti.

tiistaina, marraskuuta 13, 2012

Voittoon Amerikan mantereella - Run with the Jets 10K

Ostin tuollaisen vyön, kun 20 dollarilla sai. Tähän sain tungettua juoksun ajaksi puhelimen, kameran, rahat ja kortit, eli kaiken tarpeellisen. Ja siis numerolapun kiinniilman hakaneuloja.
 Tähän on hyvä lopettaa kilpailu-ura täällä Amerikassa, eli voittoon :) Olen siis löymätön täälläpäin, eli voitin koko juoksukisan.

Valmistautuminen oli taas huippua. Edellisenä päivänä ensinnäkin lennettiin, syötiin huonosti, kävelin kilometrejä kaupungilla niin, että kun menin nukkumaan, mun jalkoja särki, söin iltapalaksi beef jerkyä ja kokista, menin nälkäisenä nukkumaan ja mitä näitä on.

Mulla ei siis ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä paikalle taksilla, paikalle oli yli 10km, joten olisi tullut vähän liian pitkä matka alkuverraksi ja julkinen liikenne täälä on vähän heikkoa erityisesti sunnuntaiaamna, olisin päässyt paikalle vasta ysiks, kun kisa alkoi kasilta. No, hotellissa arvioitiin vähän väärin ja olin sitten paikalla jo 6.45, eli 1h15min ennen starttia. Muuten ihan kiva, mutta lämpötila oli jotain +5 ja kun oltiin meren vieressä, oli vähän kylmä... No, mulla oli hyvää aikaa käydä etsimässä paikka, mihin piilottaa vaatteeni kisan ajaksi, tavarasäilytystähän tuola ei ollut. Löysinkin talven ajaksi käytöstä poistetut suihkut, mitkä olivat juurikin oikea paikka :) Sitten jossain vaiheessa menin verraamaan. Aurinkokin oli noussut ja auringossa oli kohtuullisen lämmin, varjossa edelleen ihan jäistä ja hengitys höyrysi. Sain silti ihan hyvin verrattua itseni lämpimäksi. Aurinko paistoi onneksi lämpimämmin ja lämpimämmin, joten totesin, että shortseilla ja t-paidalla voi ihan hyvin juosta, hanskat jätin käteen, koska ne lämmittää kivasti ranteita.

Valmiina baanalle jalat kananlihalla.
Vaatteiden piilopaikka.


Kisa-alue, tässä vaiheessa aurinko jo lämmittää.

Puolimaratonin lähtö.

Täällä päin nuo alkamisajat eivät vissiin ole ihan justiinsa, koska puolimaraton alkoikin vasta kymmenen yli, vaikka piti alkaa jo tasalta, kymppi sitten kymmenen minuuttia sen jälkeen. Olinkin siis melko jäässä ja yritin pitää itseni lämpimänä. Tungin itseni johonkin viidenteen riviin, etten joutuisi ohittelemaan muita. Katselin kyllä, että suurimmalla osalla oli melko epäammattimaista tuo meno, mutta luotin, että mukana on kyllä paljon kuitenkin hyviä juoksijoita. Väärässäpä olin. Kun startti vihdoin pamahti alle 10 juoksijaa (miestä) lähti lujempaa kuin minä (mukana oli kuitenkin satoja juoksijoita...). Vähän ihmettelin meininkiä. Mukaan lähti kuitenkin kaksi naista, joiden kanssa juostiin eka kilsa aikaan 4.02, eli ihan hyvää kyytiä. Toinen nainen jäi melko pian, mutta jäin sitten roikkumaan toisen peesiin. Kilsoja naputeltiin siihen 4.05 tuntumaan ja meno oli aika helppoa, ihmeen helppoa. Reitti oli kyllä tosi helppo, ei kauheesti mäkeä, tosin meni meren rannassa, joten vähän tuuli, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Neloskilsa alkoi vähän heikosti. Mun kalliit ja muka yberhyvät shockabsorberit päättivät, että on aika hieman hajota ja yksi solki aukesi. Tämä pisti hieman pasmat sekaisin, kun olkaimen alaosa heilui selässä, mutta muuten onneksi pysyivät ihan hyvin päällä :) Vitoskilsan jälkeen se mun peesaama nainen alkoi hidastelemaan ja päätin jatkaa itsekseni, edessä juoksi yksi mies, jonka peesissä roikun vaihtelevasti, se kun juoksi melko nykivästi. Parilla vikalla kilsalla oli vähän vaikeaa, kun 5 kilsan juoksijoista hitaimmat täyttivät kapeat tiet. Niitä joutui sitten käyttämään pujottelukeppinä. Vihdoin oli yhdeksän kilsaa takana, paha olo infernaalinen juuri oikeassa kohdassa, eli viimeisen kilsan pystyy aina sinnittelemään. Maali tuli tosin sitten liian aikaisin, reitti oli vain 9.45 kilsaa, mutta niinpä vain ylitin maaliviivan ensimmäisenä naisena kympin menijöistä ajassa 38.31. Harmitti kyllä, että reitti oli vajaa, koska olisi tullut tosi hyvä alle 41 minsan aika reippaasti, kun viimeisen kilsan osankin sain painettua vielä 3.59 vauhtia. No, olen kuitenkin tosi tyytyväinen kisaan, kerankin tuli tasapainoinen suoritus kuitenkin niin, että lopussa pystyi vielä vään kiristämään. Niin, että semmoinen kisa tällä kertaa, jatkoinkin sitten kohti San Franciscoa ja sen kuuluisia mäkiä, eli loppuverraksi melko paljon nähtävyyksien katselua :)
Osallistujamitali on vähän erilainen kuin Suomessa.

Kisa oli hieman heikkotasoinen, koska olin seitsemäs koko porukasta (kympillä n. 230 osallistujaa) ja nopein naisista. Täällä oli sarjat ikäryhmittäin kymmenen vuoden välein. Hienosti muuten lukee tuo Vantaa tuolla...

Palkinnoksi nopeimpana naisena sain 1,6kg palautumisjuomajauhetta, jota sitten raahasin ympäri San Franciscon nähtävyyksiä. Ikäsarjan voitosta tuli aiva mahtavan upea pipo (no, ainakin se on lämmin) ja...

...kuukauden boot camp tunnit! Mahtavaa!

torstaina, marraskuuta 08, 2012

California dreamin'

Mun ei tosin tarvitse unelmoida, teidän ehkä pitää :) Täällä sitä ollaan, La Jollassa, helpommin paikannettavissa on monelle ehkä kuitenkin San Diego, jonka osa tämä paikka (kai) siis on. Työreissulla ollaan, eilen illalla tultiin. Siitä kun kotoa lähdin lentokentälle olikin tuollaiset messevät 25 tuntia ennen kuin päästiin hotlalle... Meillä oli Lontoossa kohtuullinen 7 tunnin vaihto, jonka aikana piipahdettiin itse asiassa keskustassa (ja sitten meinattiin myöhästyä lennolta, pomo jäi lentokentälle shoppailemaan tekemään tiedettä, eikä olis varmaan arvostanut, jos oltais myöhästytty). Nyt mulla on täälä aika paljon aikaa, mun piti mennä tutkimusvierailulle, mutta asiat vähän mutkistui ja muut meni, minä en. No, menen kohta lenkille Tyynenmeren rannalle, sielä on kuulemma hylkeitä  ja voi juosta topissa ja shortseissa ilman, että jäätyy :) Saa nähdä, miten pystyy juoksemaan, 11 tunnin lento Lontoosta tänne oli melko tuskallinen jaloille, vaikka mulla olikin kompressiosukat (juu, en todellakaan käytä niitä juostessa, mutta tähän ne on hyvät) jalassa. Tyyntä mertahan en oo tainnut ennen nähdäkään, joten pitää varmaan käydä tökkäämässä sormet siihenkin mereen. Sunnuntainahan mulla on sitten se kympin juoksu San Franciscossa, jonne lennetään täältä la. Hauskaa päästä juoksemaan kesäkamppeissa, vaikka ei taida nytkään ihan olla harjoiteltu hyvin, itse asiassa kaikkea muuta, mutta tuo juoksu nyt on kanssa ihan vaan treenikisa mulle. En tosin oikein tiedä, miten aion järkätä käytännön asiat, koska kun kysyin järjestäjiltä, mulle kerrottiin, että ei ole tavarasäilytystä, koska kaikkihan pitää kamansa autossa. Just. En edes tiedä, millä menen sinne, taksillako? Matkaa on kuitenkin joku 10 mailia, joten on ehkä vähän liian pitkä alkuverra... No, taksi juoksukisaan kuulostaa itse asiassa just hyvältä ja asialliselta.

Näkymä mun hotellihuoneesta. Kun oikein pinnistää, niin tuolta ton tolpan ja talon välistä voi nähdä meren.

Todiste Lontoossa vietetystä ajasta.

Pingviini Lontoossa.
Suomessa en ehtinyt muuton jälkeen paljoa mitään tehdä. Paitsi, että tiedustelin ma mahdollisuutta päästä mukaan pyöräilymeininkeihin ja reilun vuorokauden päästä olinkin jo elämäni ekassa spinningissä. Yhtä tylsää se oli kuin trainerilla jauhaminen ja julkisessa tilassa ei edes kehtaa ajaa ilman paitaa, eikä ole tuuletinta, eikä Gilmoren tyttöjä, mutta toisaalta ryhmäpaine varmaan auttaa treenin tason korkealla pitämisessä.

sunnuntaina, marraskuuta 04, 2012

Viisi pyörää

Mahtuu siis Yarikseen. Sieluttomat Cervelot ja Raimo katolle ja Lucy ja Silvia pieninä ja siroina takakonttiin. Nyt on pyörätkin siis vantaalaisia. Kauramoottori sai siis puoliksi arvattua arvoituksen oikean ratkaisun.

Pyörät muuttaa.
Muutto on kaman kantamisen suhteen ohi, mutta järjesteltävää riittää. Paljon. Heikkoa on ollut treenaaminen, pari kertaa pyörällä töihin, kerran juosten töihin ja äsken 45min lenkki eksyksissä. Ei muuta. No, tämä muutto on tällaista ja kerrankin otan huomioon sen muun elämän stressin. Keskiviikkona sitten San Diegoon ja San Franciscoon... Eli voi olla aika heikkoa treenaus ensi viikollakin.

Muuttoa on melkoisesti haitannut olkapääongelmat. Olkapää oli jo viime viikolla vähän kipeä, ei tykännyt taululle kirjoittamisesta ja varmaan vähän huonoista työasennoista. Uinneissa ei haitannut, mutta sitten kun alettiin muuttamaan, meni niin pahaan kuntoon, etten voinut tehdä sillä oikeasti mitään, en edes oikein syödä. Torstaina kävin lääkärissä, kun omaehtoinen tulehduskipulääkekuuri ei oikein tehonnut ja pisti kortisonia. On se käsi nyt vähän parempi, mutta aika huonoa tämä muutto ja käden liikuttelu kyllä tekee. Ehkä on hyvä, että on työreissu, jos käsi tulisi sillä aikaa kuntoon.

perjantaina, marraskuuta 02, 2012

Kuinka monta norsua mahtuu kuplavolkkariin?

Tämähän on se vanha vitsi, eli asiaan vihkiytymättömille vastaus: 8 kpl, kaksi eteen, kolme taakse, yhdellä on Matti kukkarossa, yhdellä Yrjö sylissä ja yksi käyttää Rexonaa.

Mutta kuinka monta polkupyörää mahtuu Toyota Yarikseen?

Arvoituksen ratkaisu luvassa viikonlopun aikana, pysy kuulolla. Ja kyllä, muuttaminen on IHANAA!