sunnuntaina, maaliskuuta 24, 2013

Alkoholipostaus

Uhhh. Kamalaa. Jos asiat olis sellaisella tolalla kuin haluaisin, olisin tällä hetkellä Maarianhaminassa valmistautumassa viimeiseen starttiin lyhyen radan masterskisoissa, 4x100m:n viestiin (jos siis mut olis kelpuutettu joukkueeseen). No, jos et ole ekaa kertaa mun blogissa vierailemassa, tiedät, että mulla on tässä nyt jo puolen vuoden uintitauko takana jne. Asiat voisi olla kuitenkin myös paljon kivemminkin tällä vammaolkapäälläkin, eli ei olisi krapulaa. Nii-in, semmoinen pääsi tulemaan. Miten asiat sitten tähän tulivat? Sen piti olla ihan vain kiva "käydään vähän hienommin ravintolassa syömässä"- ilta. Todellakin. Mentiin ravintolaan, jossa oli sellaisia maistelumenuita ja sitten siihen kuului joku viinipaketti. Olen syönyt sellaisen kerran aiemminkin (sain synttärilahjaksi) ja silloin viinipakettiin kuului neljä annosta ja mun viinapäällä niistäkin oltiin jo melkoisessa hiprakassa, mutta tilanne pysyi sentään  kasassa. Kukaan ei kertonut mulle sitten vaan eilen, että tähän viinipakettiin kuului seitsemän (!!!!!) annosta. En edes juonut kaikkea, mutta silti tuo oli mulle aivan liikaa.  Yli kaksinkertaistin kerralla vuoden juodun alkoholin ja olo ei ole kiva. Tästä päästäänkin siis hyvin asiaan, eli alkoholiin ja omaan suhteeseeni siihen.

Joskus opiskeluaikaan olen tietysti käynyt bileissä ja ottanutkin, mutta siihen en aio kauheasti nyt puuttua, se oli se elämänvaihe ja se on mennyttä aikaa, ja sillä on kovin vähän tekemistä tämän hetken kanssa. Kuitenkin jo silloin, jos seuraavana päivänä oli reenit tai erityisesti peli, olin kyllä mukana usein bileissä, mutta selvinpäin. Olen ollut useasti myös baarissa selvinpäin ja mulla on ollut ihan kivaa. Tällaisilla kerroilla olen tosin siinä kahden aikaan lähtenyt yleensä kotiin, kun illan meininki on ollut jo niin humalaista, että itseä ei ole enää innostanut. Muistaakseni olen tasan kerran ollut pelissä hieman heikossa hapessa alkoholin vuoksi. Kyseessä oli jonain vapunaatonaattona ollut naisten kevätsarjan sabapeli, jolla ei nyt ollut niin kovin väliä, ja ainakin meidän tiimistä monet pelaajat olivat toistuvasti heikossa hapessa näissä lauantaiaamun sessioissa. Hauskinta tässä pelissä muuten oli, että tein sielä elämäni ainoa hattutempun ja seuraavan vuoden valmentaja oli vakuuttunut taidoistani todeten "No sä et oo ainakaan eilen ottanut mitään." Joopa-joo.

Näiden opiskelijavuosien jälkeen alkoholilla läträäminen on ollut yhä harvempaa ja  harvempaa. Kaveriporukan kesken järjestetyillä gaalaillallisilla, häissä yms. juhlissa ja joskus joillain konferenssireissuilla kyllä juon useamman kuin yhden, mutta muuten tosiaan eiliseen mennessä olin juonut tänä vuonna sen noin viisi annosta alkoholia. Miksi en sitten kauheasti juo?

Oikeastaan vastaus tähän on, miksi joisin? En ole kauheasti keksinyt syitä tähän. En erityisen paljoa tykkää alkoholin mausta ja harvoin sellaista tekee mieli. Kylmä vehnäolut joskus on hyvää, samoin joku oikea, englantilainen tms. siideri, mutta esimerkiksi viinistä en kauheasti perusta. Punkusta en tykkää yhtään, valkkari nyt on ihan ok. Kuohuviini ja rose-viini ovat mun mielestä parhaita, mutta kuoharia nyt ei yleensä ruoan kanssa juoda ja Suomen ravintoloiden rose-tarjonta on luokatonta. Mä lisäksi en oikein ole löytänyt sitä viininmaistelun taitoa ja myöskään harvoin mun suu kaipaa hyvän ruoan täydentäjäksi viiniä. Perjaintai-iltaisin mun mielestä on kivempaa rentoutua kokistölkin kuin kaljatölkin vieressä ja saunaolutta en ole ikinä oikein tajunnut. Lisäksi, mulla voi olla kivaa bileissä ilman alkoholiakin (ainoa haittapuoli on se ihana "mikset sä juo?" utelu)  ja erityisesti seuraavan aamun fiilikset on paremmat, toisin kuin nyt. Ja sitten tietysti, jos juo, ei oikein kovin hyvin voi treenata. Joukkueurheilussa aladivaritasolla tämä on vähän erilaista, kun reenejä ja pelejä ei ole kovin monia viikossa mutta kestävysurheilussa juomalla juhliminen usein saa aikaan melko pahaa jälkeä - ainakin pitkässä juoksussa. Niin, ei mulla muuta. Luulen, että vuoden alkoholiannokset on kaksinkertaistettu seuraavan kerran ehkä lokakuussa. Se tarkoittaa noin yhtä annosta kahdessa viikossa, kuulostaa melko hyvältä :)

keskiviikkona, maaliskuuta 20, 2013

Fysio vol2

Tänään oli toisen kerran fyssaria. Eipä sielä mitään ihmeempää tapahtunut eikä uusia liikkeitä tullut. Avustettu käden nosto vaihdettiin sellaiseksi, että kiskon sen narulla ylös, enkä toisella kädeellä nosta ja sitten tuli sellaisia jännityksiä paikallaan lisää ohjelmaan. That's it. On tää hidasta tää kuntoutus. Viikon päästä sitten saa alkaa nosteleen kättä jo vaakatason yläpuolelle - jos nousee ja niin paljon kuin nousee. Epäilen, että menee monta viikkoa siihen, että käsi nousee ylös asti. Seuraavaan fyssariinkin tuli kolme viikkoa väliä, mikä on vähän huono juttu, mutta fyssari on kai lomalla tms. Tää mun leikkaus-kuntoutus systeemi nyt ei ole kauhean sillain hienosti mennyt, kun piti vakuutusyhtiön vuoksi tehdä se leikkaus toisella lääkärillä, millä alunperin kävin ja siksi toi fyssarikin on nyt eri paikassa, missä aiemmin kävin, kun on kuitenkin järkevintä, että lääkäri ja fyssari on samassa paikassa, jotta asioista tulisi kokonaisvaltaisempia.

Nyt oon ollut myös vähän huolissani, kun olka on tuosta edestä ollut vähän tavallista enemmän kipeä, mutta voi kuulemma liittyä paranemisprosessiin. Lihakset ovat kuulemma  kuitenkin melko kireinä olkapään ympäriltä, ja niitä yritettiin vähän löystyttää, mikä toivottavasti auttaisi. Mulla on myös työterveyteen aika  huomiselle, jos saisin sitä kautta fyssarin katsomaan mun työpistettä - toivottavasti natsaa.

Just tällä hetkellä ei oikein innostaisi kauheasti tämä kuntoutuksen pituus. Korvaavat maistuu puulta ja fyssarilta kun kyselin, että koska saa alkaa esim. nojaamaan pyörän tankoon - siis laittamaan painoa kädelle, niin kyllä tässä nyt on vielä odotettava reilu pari viikkoa. Myöskään niitä kilon painoja, joilla teen askelkyykkyä ja kyykkyä ei saa vaihtaa isompiin vielä. Voi rähmä, eli se lääkärin 6 viikon kohdalla etukyykky ok nyt sitten vaihtui johonkin etukyykky joskus ok.

Tässä muistelen, kuinka kivaa oli kuntouttaa polvea (ehkä aika kultaa muistot). Silloin sai sentään uida pullarin kanssa lujaa, nyt kaikessa meiningissä on sellainen jarruttelufiilis. Juoksu on korvattu kävelyllä ja vesijuoksulla (eilen 1h15min oli melko tuska) ja koska nyt on ollut ihan tuskaisen kylmä ja liukasta ja koska jalat jomottivat niin inhottavasti lauantain jälkeen, on kävely ollut vähän tauolla työmatkoja lukuunottamatta. Jomotus on nyt onneksi poistunut, joten enköhän taas voi alkaa vähän kävelemään enemmän, kunhan laitan nastalenkkarit. Pyöräily on korvattu tylsällä trainerisurruttamisella ja sitäkään ei saa tehdä mitenkään tosissaan, vaan puolitehoilla. Ja uinti. No, potkut on tosi kivoja joo. Ei ole, ei oikeasti kiinnostais yhtään vääntää niitä enää! Salillakin pitää tehdä soveltavasti ja tosiaan kyykky kahdella kilolla - miettikääpä sitä, kuinka kivaa on, kun normaalisti tekisin kuitenkin kestovoimallakin puolella kehon painolla (ja joo, painan enemmän kuin 4kg). Jalkaprässissä ajattelin kyllä paukutella ensi viikon lopulla satkua  mutta se on melkein ainoa laite, jota voi vääntää tosissaan. Salilla katselen kaihoisasti aina kahvakuulien perään ja käytän niitä eksentrisissä pohjeharjoituksissa - jos juoksun aloittamisen jälkeen tulee akillesvaivoja, niin johan on kumma.

Iisa on sentään jo matkalla kotiin ja se saapuu ehkä jo ensi viikolla tai viimeistään pääsiäisen jälkeen. Se on mahtavaa, vaikken sillä voi ajaakaan, mutta ehkä voin sitten vaikka nukkua sen vieressä ;) Sovin myös töissä, että voin tehdä etänä yhden päivän viikosta, mikä helpottaa melkoisesti mun todella kökköä työmatkaa. Olen työmatkaani aivan kypsä, Asiat meni vähän pöhkösti, kun sain tietää uudesta työstäni siinä vaiheessa kun oltiin jo ostettu oma kämppä, ja siten työmatkasta tuli aika inhottava. Sitten tuo vielä mennee jotenkin, kun voi ajaa pyörällä/joskus juosta mutta näin kun pyöräileminen on kielletty, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juna+bussi/juna+kävely kompo, mikä repii hermoja. Tähän asiaan yksi etäpäivä viikossa auttaa onneksi kivasti.

sunnuntaina, maaliskuuta 17, 2013

"Keskittykää naiset" eli...


Focus Ladies. Sellaisessa pyöräporukassa mun olisi tarkoitus ajella ensi kesänä vähän kilpaa, riippuen tietenkin kuntoutumiseta. Tarkoituksena olisi ainakin osallistua johonkin tempoon ja jos opin ajamaan ryhmässä, niin sitten jossain ihan maantiekisassakin. Tämän vuoksi siis kävin ennen leikkausta kärsimässä spinningissä ihan urakalla. Kesän mahdolliset kisat ovat kuitenkin mulle lähinnä opintomatkoja tän olkapääkuntoutuksen vuoksi. Vaikka voinkin ajella trainerilla (tänä aamuna kaksi tuntia surritin menemään...), niin se pitää tehdä aika soveltaen, mitenkään kovin isoilla kuormilla ei voi ajaa ja vielä vähemmän isoilla kadensseilla, koska siinä alkaa jo yläkroppa heilumaan liikaa (vaikkei tietty pitäisi, mutta mun pyöritystekniikka ei taida ihan vielä olla kauheen hyvä...). Treenaaminen on siis vähän tälläista, yritetään tässä jotain pyristellä tyyppistä meininkiä.  Kaikki voisi muuten käydä liittymässä Focus Ladiesin Facebook-faneiksi ja jos tahtoo, niin tiimin nettisivuja voi kädä tutkimassa täältä.

Kävelyä on harrastettu tällä viikolla ihan urakalla, 80km. Tästä tosin osa on työmatkojen 2,5km:n pyrähdyksiä, mutta myös pidempiä lenkkejä on tehty. Eilen kävelin 18km kolmessa tunnissa. Jotta lenkki ei olisi ollut liian tylsä, kävin kiipeämässä 7 kertaa Malminkartanon mäelle. Touhu on hyvää intervallikuntoilua, ainakin Garminilla mitattaessa mäelle takaa (Vihdintien suunnasta) noustessa tulee pituutta reilu 600m ja nousua 58m. Sykkeen saa tässä puuhassa nousemaan ihan hyvin :) En ole muuten ikinä juossut edes tollaista kilometrimäärää viikossa, mutta kävely onkin jaloille aika paljon helpompaa. Eilisen superlenkin jälkeen kyllä on vähän sääriä jomottanut, vaikka olenkin nostanut kävelylenkkien pituutta hitaasti, ja ennen eilistä lenkkiä olin jo kävellyt yli 2,5 tunnin lenkkejäkin ilman onglemia. Nyt ulkona oli kyllä sen verran liukasta, että luulen tämän olleen myös yksi osatekijä tuohon jomotukseen, kun joissakin paikoissa saa olla tosi tarkkana, ettei kaadu, mikä olisi olkapään suhteen täysi katastrofi. No, tänään en kävele, joten jalat saavat lepoa.

Olkapää on ollut  melko vaihteleva. Töitä se on kestänyt hyvin ja käsi nousee jo vaakatasoon. Pe-la yöllä oli kuitenkin tosi kipeä ja myös lauantaina mutta tuo kävelylenkki auttoi jäykkyyteen ja kipeyteen. Ehkä sillä oli jotain tekemistä tuon säryn kanssa, että perjantaina töistä tullessani olin aivan poikki ja ilta meni sohvalla kyhjöttäessä. No, joka tapauksessa, jos ennakkokaavailut pitävät paikkaansa, käden liikerajoitteet poistuvat 11 päivän päästä (no ei se käsi kyllä silti varmaan suunnilleen mihinkään liiku), juoksukieltoa on 26 päivää ja uintikieltoa 53 päivää.

PS. Eilen mun piti tulla Kanarialta pyöräilemästä. Joo-o, onneks on matkavakuutus, joka korvaa tällaset. Mallorcallekaan en taaskaan pääse, alkaa jo oikeasti ihan tosi jurppimaan, vaikka tietty noilla palautuneilla rahoilla saa lohdutukseksi Iisan, kunhan se joskus saapuu.

tiistaina, maaliskuuta 12, 2013

Back in business

Eilen aloitin siis taas työt pitkän saikun jälkeen. Paluu töihin on toki melko pehmeä, neljän tunnin työpävät ovat varmaan parempi juttu kädelle kuin heti kättelyssä viettää työpaikalla se 7,5 tuntia. Käsi on kestänyt töitä ihan hyvin. Mähän oon käytännössä koko ajan koneella nykyisessä työssäni. Olen yrittänyt tauottaa ja meillä on ollut palaverejakin, mikä on tietysti helpottanut asiaa hyvin, kun ei ole tarvinnut koko aikaa näppistä hakata. Näppistä kun pitää sylissä, kädet ei väsy liikaa, joten näillä mennään nyt ainakin hetken.

Toivoisin, että fysioterapeutti voisi tulla katsomaan työpisteeni, tiedän ainakin sen, että pöytä on liian ylhäällä, koska mun jalat roikkuu ilmassa istuessa ja sehän on huono juttu. Yritin jo joskus tammikuussa puhua siitä fysioterapeutista, kun ne kuulemma aina välillä käy työpaikalla työpisteitä tsekkailemassa, mutta eipä ole näkynyt. Pitäisi ottaa varmaan asia esille taas. Rankin juttu töissä on selvästi ollut ruokailu, syöminen on edelleen vähän hankalaa ja tarjotin painaa melko paljon ja sitä ei kyllä yhdellä kädellä kanna.

Liikunnat on viime viikonlopun suvantovaiheen jälkeen taas käynnissä, eli kävelyä, traineria, salia ja uutena vesijuoksua ja potkuja on ohjelmassa. Vesijuoksu ei ollut ollenkaan niin tylsää kuin muistin, tänään aamulla pistelin menemään 45min ilman ongelmia. Salilla on myös vähän uudet tuulet, kun voin tehdä kyykkyä käsipainoilla (no, kilon painoilla, eli sen verran saa kantaa kädellä) ja myös askelkyykkyä sekä ottaa perusvatsalihasliikkeitä ohjelmaan. Oli ihan kivaa tehdä niitä, vaikka selvästi tämä mun core kuntoon projekti on melko alkuvaiheessa... No, salilla oli paljon kivempaa kun pääsi tekemään jotain vähän järkevämpää kuin pelkkää jalkaprässiä... Huomenna leikkauksesta tulee 4 viikkoa ja juoksukieltoa on kärsitty jo puolet. Tsemppiä kaikille lukijoille melko hitaasti etenevään kevääseen.

torstaina, maaliskuuta 07, 2013

Pieni liike ihmiskunnalle, suuri liike Kipalle

Kyllä, niin se on, että mulla ei ole enää päivisin kantosidettä! Mahtavaa! Ja pelottavaa myös. Olkapää on ollut selvästi melko rasittunut ja kipeä tänään, eihän kädellä tehty ensin mitään kolmeen viikkoon ja sitten pitäisi alkaa toimimaan! Itse asiassa jouduin ottaa viikkoon ekan särkylääkkeen, kun on sen verran jomotusta vaikka mulla onkin (ainakin lääkärien mukaan) melko korkea kipukynnys. Särkyyn on varmasti monta syytä. Jo ihan käden painokin (joka on muuten monta kiloa) on raskas kädelle saati se, että jotain tehdäänkin kädellä. Voin kertoa, että oikealla kädellä syöminen oli liian rankkaa, joten vaihdoin haarukan vasuriin nopeasti takaisin. Tämä koneella kirjoittaminen sentään vähän sujuu. Kättä saa myös nostaa vaakatasoon sekä sivulle, että eteenpäin. Muuten ihan kiva, mutta ei se käsi nouse. Ihan tosi, en jaksa nostaa mun kättä ylös! Kun pienensin vipuvartta, ja laitoin kämmenen olkapäälle, käsi sentään nousi melkein vaakatasoon ja nyt ongelmaksi nousi ennemminkin olkapään kireys. Tuo käden eteen nostaminen tuntuu ihan tosi isolta liikkeeltä...

Tänään alkoi myös fyssari. Aika maltilla aloitetaan. Viisi kertaa viikossa saa nostella kättä tuonne eteenpäin kymmenen satseissa ja sitten joka päivä 3x päivä tätä tehdään avustetusti (eli toisella kädellä ranteesta kiinni ja autetaan). Lisäksi joka päivä tehdään lavan aktivointia ihan vain viemällä lavat yhteen ja pitämällä ~10s. Siinä kaikki. Mulle annettiin ehdottomat ylärajat liikkeiden toistomäärille, koska fyssarin mielestä (minkä itse myös vahvistin) kuulemma vaikutti siltä, että mulla voi olla vähän liikaa kuntoutusintoa. Kahden viikon päästä sitten jatketaan tästä. Kädellehän tulee muutakin aktiviteettia ihan jokapäiväisessä elämässä tietysti.

Loppuviikon otan vähän rauhallisemmin kävelyjen jne. suhteen. Ensinnäkin on reissu järvien lähelle ja uusi asia kädelle on sen verran kuormittava, että nyt pitää ottaa rauhallisesti. Tämän vuoksi jätin alunperin suunnitellun salin ja mattokävelyn tältä päivältä väliin ja huomenaamulla käyn aikaisin (kuudelta) sitten vain vähän vesijuoksemassa. Muutenkin olen kävellyt niin paljon viime aikoina, prässännyt ja polkenut traineria, että pieni tauko lienee paikallaan tuon olan vuoksi. Tässä vaiheessa kun voi lähinnä vain jarruttaa paranemista, jos rehkii liikaa ja olan on nyt vain tärkeää tottua tuohon käden omaan painoon. Aamulla ehdin kyllä polkemaan traineria 1,5h. Ei ole koskaan ollut niin tuskatonta polkeminen kuin nyt. 1,5h kului ihan siivillä ja ainoa syy tähän oli se, ettei ollut kantosidettä hiostamassa. Aivan mahtava fiilis, kun välillä sai ihan jopa asetella oikean käden ohjaustangolle, vaikkei siihen tietysti saanutkaan nojata, mutta hei, asento saattoi ne muutamat sekunnit kerrallaan muistuttaa ihan pyöräilyasentoa. Aika jees!

Olkapää nyt. Solisluukin näkyy jo kokonaan, kun turvotus on laskenut :)

maanantaina, maaliskuuta 04, 2013

Huipulla tuulee!

Malminkartanon täyttömäen huippu on tullut viime viikkoina mulle todella tutuksi ja siellä tosiaan tuulee ja on kylmä. Olen meinaan kävelylenkeilläni kiivennyt sinne useaan kertaan, tänään 6x muun muassa. Tuollaisilla lenkeillä tulee jopa sellainen tunne, että tulee urheiltua, varsinkin tänään, kun polku oli melko pöperöinen.

Viime viikon kävelysaldo oli muuten 10h, eli melko jees. Traineria poljin nelisen tuntia ja salilla prässäsin 2 (4x30min), joten laskea voi melko isot tunnit, vaikka oon ihan inva. Parasta on, että vaikka oon täys rimppakinttu, niin prässään kestovoimaa (3x30 sarjat) enemmän kuin joskus pari vuotta sitten perussaleilussa (3x10). Aika (eikun siis todella) kaukana ollaan kyllä pyöräilijän prässistä silti (mallia voi käydä katsomassa Elisalta). Voin siis kertoa, että mä liikun painoissa, jotka on vähemmän kuin viidesosa, mutta sentään enemmän kuin kuudesosa tuolla mainitusta painosta ja sentään ajattelin vikan kolmenkympin setin huomenna kokeilla sillä viidesosalla, joka näille jalkatikuille olis kyllä melkoinen saavutus.

Viimeinen saikkuviikko lähti tänään siis käyntiin ja kantosidekin lentää päiviksi jorpakkoon torstaiaamuna, oon aika tosi innoissani. Viikonloppuna pääsee myös Erikselle, Tampereelle, teatteriin ja näkee molemmat kummilapset, eli kaikkea kivaa tiedossa. Lisäksi henkilökohtainen pyörämekaanikko sai mut vakuuttuneeksi siitä, että on hyvä idea, että Iisa muuttaa meille keväällä, joten minkäs teet, vaikkei siinä olekaan pingviinin muotoisia rattaita. Ja Pöpsy ei saa kommentoida tätä vikaa asiaa, koska se kommentti puhelimessa oli sanottu mielenhäiriössä!