Fysio vol2

Tänään oli toisen kerran fyssaria. Eipä sielä mitään ihmeempää tapahtunut eikä uusia liikkeitä tullut. Avustettu käden nosto vaihdettiin sellaiseksi, että kiskon sen narulla ylös, enkä toisella kädeellä nosta ja sitten tuli sellaisia jännityksiä paikallaan lisää ohjelmaan. That's it. On tää hidasta tää kuntoutus. Viikon päästä sitten saa alkaa nosteleen kättä jo vaakatason yläpuolelle - jos nousee ja niin paljon kuin nousee. Epäilen, että menee monta viikkoa siihen, että käsi nousee ylös asti. Seuraavaan fyssariinkin tuli kolme viikkoa väliä, mikä on vähän huono juttu, mutta fyssari on kai lomalla tms. Tää mun leikkaus-kuntoutus systeemi nyt ei ole kauhean sillain hienosti mennyt, kun piti vakuutusyhtiön vuoksi tehdä se leikkaus toisella lääkärillä, millä alunperin kävin ja siksi toi fyssarikin on nyt eri paikassa, missä aiemmin kävin, kun on kuitenkin järkevintä, että lääkäri ja fyssari on samassa paikassa, jotta asioista tulisi kokonaisvaltaisempia.

Nyt oon ollut myös vähän huolissani, kun olka on tuosta edestä ollut vähän tavallista enemmän kipeä, mutta voi kuulemma liittyä paranemisprosessiin. Lihakset ovat kuulemma  kuitenkin melko kireinä olkapään ympäriltä, ja niitä yritettiin vähän löystyttää, mikä toivottavasti auttaisi. Mulla on myös työterveyteen aika  huomiselle, jos saisin sitä kautta fyssarin katsomaan mun työpistettä - toivottavasti natsaa.

Just tällä hetkellä ei oikein innostaisi kauheasti tämä kuntoutuksen pituus. Korvaavat maistuu puulta ja fyssarilta kun kyselin, että koska saa alkaa esim. nojaamaan pyörän tankoon - siis laittamaan painoa kädelle, niin kyllä tässä nyt on vielä odotettava reilu pari viikkoa. Myöskään niitä kilon painoja, joilla teen askelkyykkyä ja kyykkyä ei saa vaihtaa isompiin vielä. Voi rähmä, eli se lääkärin 6 viikon kohdalla etukyykky ok nyt sitten vaihtui johonkin etukyykky joskus ok.

Tässä muistelen, kuinka kivaa oli kuntouttaa polvea (ehkä aika kultaa muistot). Silloin sai sentään uida pullarin kanssa lujaa, nyt kaikessa meiningissä on sellainen jarruttelufiilis. Juoksu on korvattu kävelyllä ja vesijuoksulla (eilen 1h15min oli melko tuska) ja koska nyt on ollut ihan tuskaisen kylmä ja liukasta ja koska jalat jomottivat niin inhottavasti lauantain jälkeen, on kävely ollut vähän tauolla työmatkoja lukuunottamatta. Jomotus on nyt onneksi poistunut, joten enköhän taas voi alkaa vähän kävelemään enemmän, kunhan laitan nastalenkkarit. Pyöräily on korvattu tylsällä trainerisurruttamisella ja sitäkään ei saa tehdä mitenkään tosissaan, vaan puolitehoilla. Ja uinti. No, potkut on tosi kivoja joo. Ei ole, ei oikeasti kiinnostais yhtään vääntää niitä enää! Salillakin pitää tehdä soveltavasti ja tosiaan kyykky kahdella kilolla - miettikääpä sitä, kuinka kivaa on, kun normaalisti tekisin kuitenkin kestovoimallakin puolella kehon painolla (ja joo, painan enemmän kuin 4kg). Jalkaprässissä ajattelin kyllä paukutella ensi viikon lopulla satkua  mutta se on melkein ainoa laite, jota voi vääntää tosissaan. Salilla katselen kaihoisasti aina kahvakuulien perään ja käytän niitä eksentrisissä pohjeharjoituksissa - jos juoksun aloittamisen jälkeen tulee akillesvaivoja, niin johan on kumma.

Iisa on sentään jo matkalla kotiin ja se saapuu ehkä jo ensi viikolla tai viimeistään pääsiäisen jälkeen. Se on mahtavaa, vaikken sillä voi ajaakaan, mutta ehkä voin sitten vaikka nukkua sen vieressä ;) Sovin myös töissä, että voin tehdä etänä yhden päivän viikosta, mikä helpottaa melkoisesti mun todella kökköä työmatkaa. Olen työmatkaani aivan kypsä, Asiat meni vähän pöhkösti, kun sain tietää uudesta työstäni siinä vaiheessa kun oltiin jo ostettu oma kämppä, ja siten työmatkasta tuli aika inhottava. Sitten tuo vielä mennee jotenkin, kun voi ajaa pyörällä/joskus juosta mutta näin kun pyöräileminen on kielletty, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juna+bussi/juna+kävely kompo, mikä repii hermoja. Tähän asiaan yksi etäpäivä viikossa auttaa onneksi kivasti.