perjantaina, huhtikuuta 23, 2010

Hyggelig koetuksella

No niin. Tiistai-aamuna poljin fyssarille, sinne kun pääsee fiksuiten pyörällä ja matka ei ole niin pitkä, että polvi kuolisi siinä. Pikkaisen harmitti, kun fyssarilta tullessani havaitsin takakumin olevan (taas) tyhjä. Pumppua ei ollut mukana, mutta onneksi vajaan parin kilsan päässä on pyöräkauppa, josta kävin sellaista lainaamassa. Ja renkaan vaihto sen kuin nopeutuu. Muuta en ehtinytkään sitten tekemään. Keskiviikkona oli vuorossa aamuhölköttely ja illalla oli hieroja. On se oikea it-jänne kuulemma kireämpi (mutta millä pirulla sen saa muka kuntoon, on tässä nyt jo aika kauan sitä venytetty!). Jep. No ei siitä sen enempää. Torstai-aamuna uimaan. Unta oli liian vähän takana, mutta kummasti uinti piristi. 2500 polskin ja sain ihan oman radan koko ajaksi. Yritin miettiä sitä kyynärpäätä, muttamutta... No, en tiedä sitten olisiko tossa uinnin veryttelyssä sitten rintauinnissa tullut joku huono potku tai muuta, mutta kummasti tuo (jo ihan hyvässä kunnossa ollut) vasen nivunen alkoi kipuilemaan. En siihen sitten kuitenkaan ihan kauheasti kiinnittänyt huomiota, vaan tein loppuu vielä 200m:n potkutkin. Taisi olla muuten virhe. Päivän aikana nivunen meinaan kipeytyi vain lisää. No, ei hätää, tuumailin. Kyllä se siitä yön aikana toipuu ja aamulla lenkille. Tai sitten ei. Oikeasti tänään toi nivunen on ollut ihan järkyttävän kipeä. Portaat ylöspäin ei onnistu, on mentävä rappunen kerrallaa, jos jalkaa nostaa enemmän kuin kymmenen senttiä, on kipu ihan infernaalinen! Ja se kipu menee vaan pahemmaksi. Napsin pari buranaakin illalla, jos ne auttaisi, kai se on jotenkin tulehtunut. Jäätäki on pidetty, mutta toi kohta on vähän vaikea, ei sitä oikein teippaakaan ja kävelläkin on välillä ihan pakko. Muutenkin tää viikko on ollut kaikkea muuta kuin onnistunut noin niinkuin ihan joka rintamalla (sentään en ole saanut vielä verolippuja, joten en tiedä, olisko vielä mätkyjäkin tulossa), joten kyllä nyt on hyggelig-asenne aika vaikea säilyttää. No, kai tää on vaan rangaistus siitä, että olin kansalaistottelematon ja kiipesin sen aidan yli sinne urheilukentälle. Nyt varmaan vaan makaan kaks päivää ja yritän saada nivuseni edes kävelykuntoon.

Meen tekeen simaa. Tää on ihan hyvä aika siihen, kun en voi huomenna kuitenkaan treenata tai edes mennä oikein ulos, joten nukun sitten. Mun kannattais oikeesti alkaa lääkäriks, olisin tosi hyvä urheilulääkäri, kun oon käynyt läpi kaikki mahdolliset vammat ja saanut ne mitä ihmeellisimmillä tavoilla. No, okei, plantaarifaskiitti ja hyppääjän polvi on vielä kokematta ja ei mulla oo ollut koskaan vatsalihaksissakaan mitään vikaa (paitsi se, että niitä ei oikein oo). Mutta oikeestaan voisin ottaa ne tähän samaan syssyyn nyt, niin jos polvi vielä joskus toimisi, niin sitten olis noikin koettu :)

maanantaina, huhtikuuta 19, 2010

Hämäystaktiikka

Sitten viime sunnuntain olen ehtinyt a)olemaan tosi laiska b)olemaan vielä laiskempi c)sairastamaan maailman omituisimman taudin d)tekemään hankintoja e)ottamaan allergian haltuun f)toteamaan, että elän kiireistä elämää. Viime viikon saldoksi tuli siis tasan 5,5h liikuntaa. Voi jestas. Minäkö aion muka startata triathlonille ensi kesänä? No, on tässä kyllä ollut melko hyviä syitäkin tähän luumuiluun. Eli ensinnäkin maanantai meni Turussa, kello 6.20 lähdin kotoa ja Leenalle pääsin illalla n. klo 22, eli urheile siinä sitten. Tiistaina olin kotona ennen kuutta ja ehdin kuin ehdinkin reeneihin. Kysyttiin jo, että kai mä lähden ensi syksynä masters-kisoihin (öööö, siis minä vai, jos nyt ensin oppisin hyppäämään niin, että lasit pysyy silmillä), masters kisoissahan ei tuloksilla ole niin väliä. Kyselin myös vähän vinkkejä volttikäännökseen ja enköhän mä sen vielä joskus tässä opi. Uinti kuulemma myös pysyy paremmin kasassa kun uin lujaa. Aika hassua! Keskiviikkona olinkin sitten kipee. Ehkä maailman omituisimmalla tavalla. Tiistai-iltana poljin vielä kotiin reeneistä ja oli ihan hyvä fiilis. Tuntia myöhemmin lihaksia särki tosi pahasti ja nousi kuume. Aamulla oli aivan tööt olo ja päivän uroteko oli sanomalehden lukeminen. Sen päivän muuten elin yhdellä suklaalevyllä, hups. No, flunssaa ei ollut yhtään ja illalla olikin sitten jo ihan terve olo. Harmittavasti jäi kyllä hietoja väliin. Torstai oli sitten varsinainen lusmupäivä, jolle ei löydy tekosyytä. Kävin kyllä fyssarilla ja hullareilla (eli Ljubljanassa sitten Leenan kanssa joko iloitsen elämäni ekaa tri-kisaa, joka meni hyvin tai sitten oon tosi pettynyt) ja tein myös Pentik-hankinnan huuto.netin avustuksella. Enää pitäisi yksi ruokalautanen löytää, niin sarja olis taas kasassa. No, perjantaina ehdin vihdoin salille. Tuli kiire ja tein nopeen 45 minsan salisession. Lauantaina sitten altaassa 2k tekniikkaa ja sunnuntaina lenkki ja illalla taas salia. Tänään ehdin tutkimaan Nokian uimahallia, kun seuralla oli treenit. Paikalla oli kivasti tekniikkaopetusta ja lilluinkin sitten lähinnä siellä tekniikka-altaassa. Tuomio oli, että se kyynärpää tippuu. Jos saisin sen toimimaan, niin menisin kuulemma tosi lujaa, kun muuten veto on hyvä. Eli vanha tuttu juttu. Mulle on sanottu samaa myös hengityksestä. Miettikää oikeesti kuinka lujaa menisinkään, jos saisin kyynärpään pysymään korkealla ja hengitys sujuisi ja palautuskin olisi rento. Ehkä musta tulee vielä ihan siedettävän tasoinen uimari. Juoksuvauhti on yhä edelleen tosi hidas. Kunhan ilmat lämpenevät, tämä ei tosin enää haittaa. Sain tänään tilaamani ihkun juoksuhameen. Se on hm, aika lyhyt... Mutta nyt siis pystyn hämäämään kaikkia, kun ei kukaan huomaa enää juoksuvauhtiani, kun kaikki katsovat, että juokseeko se oikeasti hame päällä. Ja vielä niin lyhyt hame! Hameen väri on muuten vähän pettymys, kuvassa se näytti turkoosilta, mutta se onkin sitten vihreä. Lisähankintoja on märkäpuku, jota en tosin ehkä tuhkapilvien vuoksi saa ikinä. Tilasin BlueSeventyn viime vuoden mallin, joka oli oikeasti kivassa alennuksessa. Pitkään mietin otanko halvemman vai kalliimman puvun, mutta hintaero ei kuitenkaan ollut kovin suuri, joten otin sen vähän kalliimman (se oli kuitenkin isommassa alennuksessa, joten säästin enemmän ;). Hieman riskillä mennään koossa, kun kokotaulukossa pituus oli 165cm:n asti ja oon sentin pidempi, mutta painoskaala oli sopiva. Ja siis sitä seuraavaa kokoa ei ollut tosta (eikä muistakaan) tarjolla. Netistä lueskelin kuitenkin, että noi BlueSeventyn puvut sopii vähän rotevammille (mä kun olen saanut tosi "ilokseni" kuulla, että mulla on leveet hartiat, joo, olisin ehkä ilonen tosta kommetista, jos olisin mies), ja että siinä ei ole niin korkea "kaulus" kuin Orcassa, joka kokeilemassani puvussa oli oikeesti tosi ahdistava. Toivottavasti toi puku nyt on sit hyvä! Ja toivottavasti saan sen sitten kuitenkin pian. Mietin kyllä aluksi, että pärjäisin vielä ilman pukua, mutta vaikka kestäisinkin sen, että olen ilman sitä hitaampi, niin veden kylmyyttä en kyllä kestäisi. Tätä varten muuten törsäsin vielä samalla tilausella neopreenisukkiin, kun kylmä vesi sattuu aivan jäätävästi jalkateriin, joten jospa pääsisin sinne järveen ennen sitä ekaa tri-kisaani. Pään lämpimyys hoitunee päällekkäisillä uimalakeilla, mutta kädet on vielä vähän hämärän peitossa. Ehkä hommaan jostain jotkut sukeltajahanskat. Niin ja allergia ei enää vaivaa. Sietää olla vaivaamattakin 91 euron apteekkiostosten jälkeen. Pyöräilyä yritän edelleen välttää ja ajan vain ihan välttämättömät hyötyajot, enkä sitten ylimääräistä. No, eipä mulla muuhun kauheesti aikaakaan olisi. Polvi on sellanen kun ennenkin, eli huono. Ja päivän jumppakin on tekemättä. Että eiköhän olisi sen aika jo taas.

sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2010

Nuhaa ja nyrjähdys

Oon kyllä onnistunut nyt oleen tosi laiska. Päätin ottaa aikalisän pyöräilyyn ja oon ollut nyt muutaman päivän polkematta. Vielä tulee huominen taukoa, kun pitää käydä Suomen Turussa, joten taas lepopäivä, kun ei voi kahtena peräkkäisenä päivänä juosta ja kuulemma Kupittaan halli on rempassa. Edellisestä voi siis päätellä, että lenkkeilin tänään. Oikein. Kävin tekemässä urheilukentällä vauhtikestävyyslenkin. Eli vitosen, josta yhteensä neljä kiekkaa kovaa ja loput hiljaa. Kenttä oli tietysti kiinni, joten sinne piti kiivetä aidan yli. No, on tätä ennenkin tehty. Ennen en ole kuitenkaan onnistunut reväyttämään nivustani tässä touhussa. Nyt onnistuin. Jo mennessä tapahtui pieni vamma, mutta takaisin kiivetessäni sattui oikein kunnolla. Toi ei kyllä estänyt juoksemista mitenkään, mutta sivukyykyt yms. liikkeet lienevät pois repertuaarista kunnes paranee. Ainoa positiivinen juttu tässä oli, että kyseessä on vasen jalka. Lisäks en kauheesti tän päivän salisessioissa uskaltanut jumppapallolla riehua, kun siinä tuo olo on aika epävakaata joten lisävahinkoja on mahdollista aiheuttaa. No, ymmärrän kyllä, että kentät pidetään lukittuina, jokuhan voisi mennä sinne vaikka urheileen! Vauhtileikittely meni ihan kivasti, vikat nopeet kierrokset oli oikeesti nopeimpia. Mutta miten ihmeessä oon pystynyt juokseen Coopperin sitä vauhtia ennen? Muuten oon käynyt siis salilla ja pari kertaa uimassa. Uintivauhti on jäänyt Tanskaan (ja tekniikka). Tuntuu, että laahaan tosi syvällä vedessä, hengitys taskusta ei onnistu, kyynärpää ei palaudu korkeella kyynärpäällä jne. Tein lauantaina muuten uintitestin, jolla määriteltiin nopeus tohon yhteen uintiohjelmaan, mikä mulla on. Joo, 3x300 (:30) meni aika tosi heikosti. Ainoa positiivinen asia oli, että pysyivät kymmenen sekunnin vaihteluvälissä. Mun agenda uinnin suhteen on siis 4x viikko, yhdet on ne ohjatut reenit(kevyt uinti), eks on käytännössä pelkkää tekniikkaa, ja kaks sitten tosta ohjelmasta erilaisia settejä. Juoksun agenda on 3xviikko, 2 peruslenkkiä, joilla kasvatetaan lenkkiaikaa. Ja yks lenkki, jossa on näin ekaks vauhtileikittelyä, joko radalla tai sit mäkimaastossa. Pyöräilyn agenda on tasan pyöräillä niinpaljon kun polvi kestää, mikä ei ole siis varmaan kovin paljoa. Allergiakausi on muuten ihan kamala. Pakko mennä hakeen jotain kunnon lääkkeitä, ennen aina oon pärjännyt pelkällä antihistamiinilla, mutta ei nyt kyllä tunnu riittävän. Mutta nyt saunaan.

keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010

Suomen suloisuus

Todistettavasti olen päässyt Suomeen ja asettunut aloilleni. Kämppä on kunnossa (ainakin melkein) ja arkielämä alkaa. Ainakin töissä, jossa on kohtuullisesti hommaa. Heti maanantaina pitäisi lähteä Turkua valloittamaan ja sitä ennen pitäisi olla projektin suuntaviivat selvillä. Ihmeen kivuttomasti on kuitnkin sujunut tämä kulttuurinvaihdos. Oma (tai no, vuokra) sauna, kuivauskaappi ja toimivat kaupat (tosin, nyt ihmiset ovat hamstranneet puolet tavaroista loppuun) ovat edesauttaneet asiaa. Eniten asiaa on auttanut tuleva olympiavoittaja, joka on oikein suloinen. Illat ovat vähän yksinäisiä, mutta kai tämä tästä. Treenirintamalla ei mene kovin hyvin. Pääsiäisenä sain tasan kerran käytyä lenkillä ja maanantaina sitten pyöräilemässä. Heti kun ei tuullut ja oli tasaista, keskari nousi yhdellä lukemalla vaikka kävin veivaamassa Lukonmäen ylös. Sekin tuntui itseasiassa melko lyhyeltä (mutta jyrkältä). Tiet on muuten täynnä soraa, mutta kyllä sitten kun pääsee kevyen liikenteen väyliltä pois pääsee ihan OK:sti ajelemaan, vaikka asfaltin laatu onkin aikas huono. Tiistaina fyssarilla, jonka kanssa aloitetaan projekti kunnolla ensi torstaina. Oli sielä jotain pientä lihasepätasapainoa kuulemma, vammajalan sisäreisi mm. on vähän pienempi jne. Olen vähän skeptinen, mutta yritetään nyt, kun ei muutakaan voi. Tiistaina oli myös Pingviinien ohjattu vuoro. Oli aika erilaista... Aikaa oli tunti ja ehdittiin uida siinä noin tonni (valkku sanoi mulle, että jos ei jaksa, niin voi sitten pitää taukoa... Mun mielestä tuola ei oikein mitään muuta tehtykään kuin taukoa pidetty). Ihan mukavan vähän porukkaa oli, mukana yksi triathlonistikin, jota pitänee haastatella myöhemmin vähän. Tonni sisälsi mm. volttikäännöksiä (lue, jotain kiemurtluja) ja pari piikkiä lähtöhypyillä (uimalasit ei tietenkään pysyneet silmillä, niinkuin ei koskaan...). Toinen mentiin ajalla ja omalla lähdöllä ja pääsin alle 18s. Jihuu. Huono juttu oli, että kyynärpää alkoi taas vaivaamaan vähän :( Salille en ole vielä ehtinyt, lenkille toistamiseen kylläkin. Lisäksi olen ehtinyt ajamaan jo kaikkineen reilut 80 kilsaa ja sen jälkeen sitten (onneksi vain 500m kodista) olikin ensimmäinen rengas puhki, kiitos sepelin. Harjoittelu on kuitenkin tuottanut tulosta ja rengas oli vaihdettu CD:n neljännen biisin puolivälissä. Nyt pitää kuitenkin passailla hetki ajoa a) jotta polvi taas toipuu b) jotta saan uuden varasisäkumin. Ai niin, autoilijoiden hyvästä yrityksestä huolimatta olen hengissä. Muistin kyllä, että Tampereella pyöräilijä on lainsuojaton ja vapaata riistaa autoilla, mutta en kyllä muistanut, että tilanne olisi näin paha. Toisaalta, ei täällä kyllä kukaan pyöräilijäkään osaa näyttää mitään käsimerkkejä ja kellään ei ole valoja.