maanantaina, maaliskuuta 12, 2012

Ylirasitusta tai jotain

Viime kirjoituksen jälkeen ei ole paljoa kerrottavaa. Paitsi se, että taidan olla ylirasitustilassa. Leposyke huitelee reilut kymmenen pykälää liian korkealla. Torstain uusintaverikokeissa leukkarit olivat edelleen koholla, vaikkakin alenemaan päin, lämpöilyä ei ole enää ollut. Tänään otettiin taas verta (ja sydänfilmiä, joka oli kai ihan normaali) ja huomenna pitäisi kuulla tuloksia. Olen kovasti miettinyt, miksi tässä näin kävi, varsinkin kun viimeisin treenattu viikko oli kevyt ja viimeisimmäsä tehdyssä treenissä ei sykkeet käyttäytyneet mitenkään oudosti tms. Lisäksi olen mennyt nousujohteisesti, ja yrittänyt kovasti suunnitella treenini fiksusti No, eiköhän asia ole kuitenkin selvä, muussa elämässä ei ole ollut ihan kamalan helppoa ja kun Kuopion kisaviikko oli henkisesti tosi raskas - itse asiassa yksi elämäni raskaimmista - ja siitä jäi mieltä vaivaamaan asioita alkuviikkoonkin, ja kun nähtävästi joku viruskin on vieraillut kehossani, niin eiköhän se sitten ollut siinä. Tätä en ole vielä todellakaan oppinut, eli miten ottaa huomioon muu elämän rasitukset treenisuunnitelmassa.

Viime aikoina en siis ole tehnyt kauheasti mitään. Pari kertaa olen käynyt kävelyllä. Kerran uin altaassa kilsan (50m pätkissä käyttäen yhteensä aikaa taukoineen tähän toimintaan 40 min...) ja kerran yritin hiihtää, mutta siitä tuli vain paha mieli, kun keli oli raskas ja syke taivaissa. Sen lisäksi kävin lauantaina Heltri:n 400m:n uinnissa, joka meni näillä lähtökohdilla oikein hyvin, vaikka olisinkin toivonut vähän kirittäjää (ja pitkää rataa...). Ensi kerralla tosin aion ilmoittautua miesten sarjaan, kun sielä a) sijoittuisi paremmin b) saisi enemmän cup-pisteitä. No, tuskin kovin paljon lujempaa terveenäkään pystyisin uimaan, joten tuohon olen ihan tyytyväinen.

Tänään lääkäri antoi luvan kevyesti hölkkäillä ja kävin sitten yhteensä reilun tunnin ajan kävely-hölkkä vuorottelemassa. Toivottavasti tää ei ollut nyt keholle liikaa. Malagaan pitäisi lähteä lauantaina. No, koska lääkäri antoi luvan tehdä kevyesti, niin enköhän mä sielä ainakin jotain saa tehtyä. Tilanne on kokonaisuudessaan aika masentava kuitenkin. Kesä siintelee mielessä ja stressi siitä, ettei pääse tekemään mitään ei varmasti paranna olotilaani. No, viime vuonnahan meni kanssa kevät reisille, kun tippui painoja jalalle ja limapussi tulehtui ja sitä ja tätä. Silloin tosin sain sentään uida. Kai se vaan on niin, että ehjää treenikautta ei mulle tule. Sen kanssa on vaan nyt elettävä.

maanantaina, maaliskuuta 05, 2012

Ei Pirkkaa, ei Malagaa

Niin siinä kävi. Lauantaina aamusella yritin käydä lenkillä, mutta se loppui lyhyeen, kun lyllertämisvauhdissa syke oli vk:n puolella. En juossut edes kilometriä ja surkeuksissani raahustin takaisin. Lauantai-iltanakin oli vielä lämpöä ja syke mitä oli, joten oli selviö, että Pirkkaan ei voi lähteä. Itkuhan siinä tuli, tosi paha. Asiaa ei auttanut täydellinen hiihtokeli sunnuntaina sitten yhtään.  Sunnuntaina kävin lääkärissäkin ja verikokeessa ja jokin virus kai on elimistössä, kun leukkarit oli koholla ja lämpöilyäkin. Lääkäri sanoi myös, ettei kannata lähteä puolikuntoisena Malagaan, mikä on sinänsä ihan totta. Onneksi on matkavakuutus ja kirvelevää mieltä parantaa vähän uudet lennot. ko paikkaan parin viikon päähän, hotelli pitäisi tosin vielä varata. Toivottavasti olen kuitenkin tervehtymään päin, mullahan ei siis ole kuumeilua ja "jyrän alle jäämis"- tunnetta lukuunottamatta kunnon flunssaoireita, joten niistä ei oikein voi päätellä, koska on terve. Lämpö on tosin tälläkin hetkellä samanlailla koholla kun koko loppuviikon, eli vielä ei ole yli 37, tosin yli mun normaalin ruumiinlämmön vähän, katsotaan nouseeko tänä iltana taas lämmöksi niinkuin on aiempina päivinä tehnyt, toivottavasti ei.

perjantaina, maaliskuuta 02, 2012

Se on täällä taas!

Lämpöily. Ja kaikki muukin. Maanantaina ajoin ensi kertaa lainassa olevalla maastopyörällä töihin. Trekki on haudattu odottelemaan parempia kelejä, sillä sen välitykset (38/46 + 11-27) ei sovi kyllä lumihangessa ylämäkien ajamiseen ynnä muuhun kaikkeen kivaan, mitä Helsinki on tarjoillut tässä talvella. Onneksi siis sain maasturin pariksi kuukaudeksi lainaan. No, kuten sanoin, Helsinki on tosi kiva ja onnistuinkin sitten ajamaan uraan, johon pyörä töksähti täysin. Luultavasti tein jotain vaistonomaista jarrutusta, jonka seurauksena lensin ohjaustangon yli ja pyörä seurasi perässä laskeutuen tietysti reisieni päälle. Seurauksena pahemmat ja kivuliaammat mustelmat kuin mitä sain joskus autolla, (ja silloin sentään ajoin puhelintolpan poikki, kun auto lähti mustalla jäällä kokemattomuuttani mutkassa käsistä, olin muuten menossa silloin korispeliin ja se peli jäi pelaamatta). No, pari päivää portaiden nousu ja istumaan meno yms olivat niin kivuliaita, ettei tosikaan, nyt jo helpottaa, vaikka mustelmat yhä edelleen ovatkin aika pahat.

No, tiistaina sitten uimaan. Viime viikolla ei oikein ehtinyt ja kun mutenkin oli kevyempää, niin olisi luullut, että kulkee. Mitä vielä. Olo oli kuin sata kilometriä juuri uineella ja mistään ei tulut mitään. Karmea olo seurasi koko päivän, mutta ainakaan illalla ei vielä lämpöä ollut.

Keskiviikkona oli lepopäivä. No, silloin alkoi sitten lämpöily. Ja jostain löytyi jalkapohjan ulkosivulle ihan uskomaton kipu, joka jatkuu yhä. Jyrän alle jääneen olo jatkui.

Eilen, torstaina lämpöily jatkui, eli taas lepoa, kipeä olo jatkui yhä. Siirtyminen Tampereelle iltapuvun, suksien ja parin kassin kanssa junalla oli aika rankkaa. Onneksi sain kyydin asemalle/asemalta.

Tänään, no, lämpö ei ole vielä noussut yli 37:n, ja olo on ehkä vähän parempi kuin eilen, jalkapohja on yhä kipeä. Toisaalta nyt on aamu ja lämpö nousee mulla aina illalla. Ohjelmassa on siis taas lepoa ja toivoa. Yksi väitöstilaisuus ja illalla iltapuku päälle ja juhlimaan ystävää. Toivottavasti lämpö ei enää tänään nousisi, muuten on Pirkka vaarassa. Ja ehkä jopa Malagan reissu, sinne on turha lähteä kipeänä.

Tsemppiä kaikille Pirkkaan! Ja muutenkin.