sunnuntaina, helmikuuta 26, 2012

Finland Ice Maraton 2012

Luistelukauden huipentuma koitti sitten lauantaina, kun 90 kilometria oli edessä Kuopion jäämaratonilla. Surkean yön jälkeen aamustartti oli onneksi armahtavasti vasta yhdeksältä, joten aamupalalla ehti käydä hyvin. Ilmakin oli mitä mainioin, melkein tyyntä ja viitisen astetta pakkasta.
90 km edessä.

Tänä vuonna olin päättänyt, että letkaan on päästävä, muuten matka tappaa. Starttipamaus kuitenkin osoitti, että monet menevät ihan liian lujaa ja monet liian hiljaa. Yritin päästä letkaan, mutta vilkaisu lainamittariin osoitti vauhdin olevan jo 27km/h, johon mun luistelutekniikalla ei 90km:ää pystytä. Onneksi sitten bongasin yhden miehen, joka meni melkoisen sopivaa reilun 24km/h vauhtia ja aloin peesailemaan. Eka 7,5km:n kierros meni rataan tutustuessa. Railoja ja epätasaisuutta oli, mutta pääosin rata oli ihan hyvä, kunhan malttoi keskittyä. Tokan kiekan alussa pääsin sitten parempaan letkaan, jossa luistelinkin pitkään, miltei loppuun asti. Letkan perässä henkilöt vaihtuivat, mutta minä, joku toinen nainen ja yksi mies taivallettiin yhdessä matkaa seuraavat reilu yhdeksän kierrosta. Neloskiekalla oli vaikeita hetkiä, kun alkoi nukuttaa ja keskittyminen herpaantui. 52,5 km:n kohdalla mietin, että noinkohan kestän tätä vauhtia loppuun asti, tasainen vauhti enteili viime vuoden loppuaikaa, mutta nythän matkaa oli 10km enemmän. Yhdeksännellä kiekalla sitten tapahtui pahoja. Kaaduin ja tipuin letkasta. Löin kyynärpääni ja kämmeneni, mutta jotta kisa ei tuhoutuisi, oli pakko pinnistää letka kiinni. Siinä meni aika paljon voimia, kun luistelin huonolla tekniikalla letkaa kiinni. Seuraavalla kiekalla sitten kaatui letkasta edestäni mies, jota jouduin väistämään lumihankeen ja sama juttu, taas piti pinkoa. Sitten olikin enää kaksi kiekkaa ja 15km jäljellä. Alkoi jo vähän väsyttää. Sitten letkan toinen nainen päätti kiristää tahtia. Yritin pyristellä mukana, mutta niinpähän totesin, että kolmossija jää tänä vuonna haaveeksi. Mittarissa näkyi vauhtina 28,6 km/h. Loput noin 13 km olikin sitten taivallettava ilman vetoapuja (mua kyllä miehet peesasi, mutta niistä ei ollut yhtään apua). Viimeinen kierros oli tahtojen taistelua ja sitä vähäistäkään tekniikkaa ei pystynyt pitämään yllä. Silti kierros ei ollut hitain, ja vauhti pysyi yli 24km/h:n. Maalissa oltiin ajassa 3:37:36, mikä on siis lujempaa kuin viime vuonna, vaikka matkaa oli 10 km enemmän. Ero viime vuoden voittajaan (tänä vuonna hopealla) oli kaventunut vuodessa pidemmällä matkalla kahdestakymmenestä 2,25 minuuttiin, pronssista jäin 1,5 min ja voittajaankin oli eroa vain 3min 22s. Miesten voittajaankin ero oli kaventunut  kymmenellä minuutilla, joten olen oikein tyytyväinen suoritukseeni, vaikka mitalisijat jäivätkin puuttumaan. Keskari oli vissiin 24,4 km/h, joka on aika hurjaa menoa mulle luistimilla ja mielestäni ei jäänyt mitään jossiteltavaa. Ehkä viime hetken valmistautuminen olisi voinut olla parempaa, mutta tuskinpa se olisi paljon lopputulokseen kuitenkaan vaikuttanut. Harmittavinta kisassa oli tuo kaatuminen, jonka seurauksena kämmen muistuttelee itsestään tätäkin kirjoittaessa. Pirkka tuskin on vaarassa, mutta toivottavasti kädellä voi ajaa pyörällä.

 Juomatauko.
En tiedä, mitä tässä tapahtuu.

Sunnuntai-aamun 15km:n hiihtely Kallaveden jäällä auringonpaisteessa kruunasi reissun, josta muistuttaa nyt vain kipeä selkä ja kämmen. Luistimet haudataan taas kaappiin, katsotaan koska ne sieltä kaivetaan taas esille. Helsingissä luistelu on haasteellista sinänsä, että harjoitusajat ovat kovin rajatut, toisin kuin Tampereella, jossa saattoi kenttää mennä koska vain kiertämään.

torstaina, helmikuuta 23, 2012

Postin tuomaa

 Uusi lippis
 Kypärä, kun edellinen hajosi kolarissa ja tilalla on ollut siitä lähtien vain markettikypärä
Jotain mustaa

keskiviikkona, helmikuuta 22, 2012

Hiihtokoulussa

Mun hiihtokokemukset eivät ole olleet viime aikoina kovinkaan rohkaisevia Pirkan hiihtoa silmällä pitäen. Ensinnäkin oli perjantaina raahustus kotoa Ogeliin luistelemaan pitopohjasuksilla. Piti taas ihan kivasti, vauhti oli luokkaa etana (siis oikeasti, yhdeksään kilsaan meni reippaasti yli tunti) ja näin. No, sunnuntain hiihto lumisateessa oli samaa kauraa ja entäs sitten eilen. Oli taas hiihtokurssia. Tällä kertaa aiheena oli wassu. Joo. Ainakin sinänsä oli helppoa harjoitella sitä, kun ei sukset liian lujaa lähteneet menemään. Itse asiassa sukset pitivät tosi hyvin, mikä ei kyllä vapaan hiihdossa ole ehkä se paras juttu. Sukset itse asiassa piti niin hyvin, että pystyin menemään niillä vuorohiihtoa jopa lievään ylämäkeen. Oli vähän raskas keli joo. Siinähän lykin Hallainvuoren latuja (vuori sanasta voi päätellä, että on siinä vähän korkeuseroakin) sykkeet tapissa ja mietin kauhulla sitä, että jos Pirkassa on samanlainen keli. Enhän mä pääse maaliin, saati sitten tavoitteeseeni. Olin laittanut tavoitteekseeni, että hiihtäisin 45 kilsaa samassa ajassa kun juoksen (no, joskus juoksin) maran, mutta 4,5minsan kilsat eivät taida sittenkään olla se mun juttu viime kokemusten perusteella.

No, onneksi altaassakaan ei kulje. Kädet olivat aamulla niin rikki, että jo potkuja tehdessä laudasta pitäminen sattui ojentajiin. Muutenkin oli ehkä yksi surkeimmista treeneistä pitkään aikaan. Hyvin menee tää kevyt viikko :o

Huomena vielä sitten vähän traineria ja pertsinä Kuopioon. Saas nähdä, miten mun käy sielä, ainakin on vähän inhimillisempi keli kuin viime vuonna. Mahdollisille uusille lukijoille siis tiedoksi, että silloin luistelu aloitettiin 29 pakkasasteessa ja lopetettiin noin 24 miinusmerkkisessä asteessa. Nyt on luvattu kivaa noin -5 astetta ja tuultakaan ei pitäisi olla. Vähän voi tosin sadella lunta, mikä tietysti hidastaa pikkuisen.

Ja loppuun vielä empiirisen tutkimuksen tulos: Helsingissä on vielä kettumaisemmat säät kuin Tanskassa.

maanantaina, helmikuuta 20, 2012

Määrää

Sellainen oli viime viikon teema. Tuli hiihdettyä, juostua, pyöräiltyä ja uitua useampi kerta viikkoon ja kerran ehdin luistelemaan ja salillekin. Viikon takaiskut olivat molempien pitkien (3h) treenien epäonnistuminen. Kuten jo kerroin, tiistain luistelu vaihtui parin tunnin trainersessioon ja eilinen hiihto... No, 1h 50 min tuli hangessa lykittyä, mutta sitten loppui. Poljin toki sitten puuttuvat 70 minuuttia vielä kotona traineria, mutta välissä oli aika pitkä tauko. Pitkiä treenejä pitäisi saada lisää, jotta ensi kesän pyöräily olisi vihdoin edes jotain sinnepäin. No, tämän viikon luistelurypistys (jonka järjestäjä on lyhentänyt 90 km:n, pöh) ja seuraavan viikon puolipirkka käyvät toki pitkistä treeneistä, mutta varsinkaan tuo hiihto ihan tuskin menee pk-alueella. Luistelu varmaan vähän paremmin pysyy siellä, jos nyt vaan pääsen johonkin letkaan mukaan. Muutama treeni viikolla on siis ollut vähän  niin ja näin, mutta muuten on mennyt tosi hyvin. Kuvittelin olevani jo ihan tööt viikonloppuna, olihan siinä jo kolmas kovempi viikko meneillään, mutta niin vaan yhtäkkiä lumipöperössä juostu 1,5h pk:lla olikin kilsavauhdiltaan puoli minuuttia normaalia nopeampi. Sunnuntai-iltana oli vielä jotain nopeusuinnin tapaista ohjelmassa ja sekin sujui ihan kivasti. Lopussa olleet piikit eivät hidastuneet (no joo, sielä oli helppoja pätkiä välissä) ja aiemmin olleet satkutkin menivät kaikki käytännössä samaa vauhtia (eli itse kellotettuna noin 2-3s:n sisään). Viikon kovin urheilusuoritus oli kuitenkin kahdeksan minuutin sessio, joka alkoi altaasta noususta ja päättyi hallista poistumiseen (ja voin huomauttaa, että pidin hoitoainettakin hiuksissa yli minuutin). Jälkikäteen harmitti vain, että olin arvioinut bussipysäkille kulkemiseen menevän ajan väärin, eli olisin ehtinyt vielä kaksi minuuttia saunoakin. 

 Pitopohja. Jäässä.
Kuopion viimeistelytreeniä.

Kun treenit ovat nyt onnistuneet näinkin hyvin, on tässä melkoinen vaaranpaikka ilmassa. Nyt pitää nimittäin malttaa, malttaa, malttaa. Ei saa ottaa ylilyöntejä, jotta paras kunto oikeasti olisi kesällä, eikä esim. huhtikuussa. Erityinen vaaranpaikka on tulossa parin viikon päästä. Silloin me nimittäin mennään Silvian kanssa ihan kaksistaan reissuun. Malaga odottaa.  Ja nyt pitäisi malttaa ottaa kevyesti tämä viikko. Hiihtokurssilla voi kyllä tulla vähän rankkaa, kun harjoitellaan wassua. 

Loppuun vielä vähän sitä "kesän" kisakalenteria, mitä on lupailtu. Aika epävarmaa on monet jutut , mutta nuo puolikkaat on jo maksettu, joten niissä ei ole mitään epäselvää. Heltri-cup osakilpailuja varmasti käytetään treeneinä (miksi ne ei kuulukaan kisakalenteriin) ja toiveissa olisi vähän, että pääsisin harkkakisaan sinne Vihnusjärven liepeillekin edes kerran, kun on se reitti niin "kiva".

  • Maaliskuu Aktia cup 5/10km ???
  • Huhtikuu Puolimara jossain kuun puolessa välissä noin. Jos on hyviä ehdotuksia kisasta, niin otetaan vastaan. ???
  • Toukokuu 26.05 SM- Duathlon, pikamatka, Laukaa
  • Kesäkuu, 17.6 Challenge Aarhus (puolimatka)
  • Heinäkuu 7.7 Kiskotriathlon, pikamatka ???
  • Heinäkuu 14.7 Finntriathlon, Joroinen
  • Elokuu ??? Ajattelin suorittaa vain uinti- ja juoksuosuudet, paremmat saa pyöräillä Eiköhän tätäkin lähdetä ulkomaille suorittamaan

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2012

Kuulumisia

Viime aikoina on ollut sellaista meininkiä tämä elämä, että blogikirjoitteluun ei ole enää jaksanut keskittyä, kun muut jutut ovat olleet esillä enemmän. Viime viikolla yhden päivän treenitkin jäivät noiden juttujen vuoksi väliin, mutta onnekseni sain hyvin tehtyä muut treenit, ja sykkeetkin alkavat silloin tällöin olemaan kohdallaan, eli tuskallinen pk-kausi on tuonut tulosta ja puolentoista kuukauden päästä pitäisi olla sen verran hyvä pohjakunto, että kroppa kestää kovempaa rääkkiä. Sunnuntaina pystyin hiihtämään alle 130 keskisykkeellä vapaata melkein kolmekymmentä kilometriä vajaassa kahdessa ja puolessa tunnissa. Syke taisi nousta enemmän vain yhdessä parin kilsan tasatyöntösuorapätkässä. Ko. suoralla meinasi huumori ja ojentajat loppua, mutta kun keli oli mitä oli, oli vain pakko lykkiä. Hiihto on sujunut tänä vuonna muutenkin paremmin kuin viime vuonna, johtuneeko tuo sitten tasaisemmista maastoista vai ehkä paremmasta tekniikasta. Tekniikkaa olen nyt opetellut kaksi kertaa vapaan hiihtotavan kurssilla (kaksi kertaa vielä edessä) ja olen siis myös elämässäni ekaa kertaa hiihtänyt kuokkaa ja myös Mogrenia sieltä huonommalta puolelta. Ei se helppoa ole, muttei enää mahdotonta! Myös muutama muu ahaa elämys hiihdossa on ollut, etenkin sellaisessa loivassa ylämäessä, jossa ei pysty näillä taidoilla wassuttaa, pääsee kuokkaa jo kivasti liukuen eteenpäin.

Luistelu sen sijaan on ollut vähän heikommissa kantimissa, mikä on melko huolestuttavaa. Viime viikon toinen treeni jäi pois ja eilen piti olla Ogelin tuska osa 2 vuorossa. No, eihän sinne lumipyryyn ollut mitään järkeä lähteä puskemaan, kun olisin joutunut lähinnä kolaamaan kolme tuntia kenttää. Kolmen tunnin luistelu siis vaihtui kahden tunnin trainersessioon. Huh. Trainerilla olen ajellut viime aikoina jonkin verran. Uitukin vähän on ja aina silloin tällöin olen päässyt edes jonkinmoiseen uintifiilikseen, joka on ollut kateissa jo aika kauan, monta kuukautta siis. Juoksussa harrastetaan hitaita kilsoja edelleen. Parin viikon päästä mukaan otetaan tosin vähän vauhtileikittelyä. Eilinen juoksutesti (syke ja matka samoja, aika muuttuva tekijä) paljasti kyllä kivasti nopeuden parantuneen 3,5:ssä viikossa 15s/km. Tämä siis peruslenkkeilyllä, jossa syke ei saisi nousta edes ylämäessä yli 140:n. Tuo tehty testi juostaan kovemmilla sykkeillä, vähän puolimaravauhtia hitaammin.

Ensi viikolla on sitten tämän vuoden tokat kisat. Jos viriileissä suoritukset kestivät yhteensä vajaa puolitoista minuuttia, niin nyt mennäänkin sitten aika paljon kauemmin. No, onhan toki matkana saman verran kilometrejä kuin viriileissä metrejä.

Tsemppiä kaikille lumen keskellä puskemiseen. Ainakin täälä työpaikan läheisyydessä lumessa puskeminen on ihan arkipäivää, sen verran luokatonta Töölön katujen kunnossapito on.

perjantaina, helmikuuta 03, 2012

Oma tekojää

Lepopäivän jälkeen oli vuorossa vähän luistelua. Se on sinänsä ihan kiva, että kaupunki ylläpitää mulle henkilökohtaista tekojäätä. Kukaan muu ei uskaltautunut jäälle. No, en mäkään tarkenis pikaluistimissa, monethan ei pidä niissä edes sukkia. Monoihin mahtuu villasukatkin, ja ei mun tullut edes kovin kylmä. Paitsi sitten kun pysähtyi. Luistin ei kyllä oikein enää liukunut, mutta tulipahan todettua, että kyllä pitäisi olla ihan realistinen arvio se alle 5 tuntia sitten kolmen viikon päästä. Tänään aamulla pitkä lenkki, välillä kahlattiin 15 cm:n hangessa, mutta 2 minuuttia kääntöpaikalle/lta oli aurattu. Aika luksusta :) Kohta Pajulahteen. 
Missä on painonsiirto? Hä?

keskiviikkona, helmikuuta 01, 2012

Ogelin tuska - osa 1

Viime viikonlopun jäljiltä sisäreisien olemassaolon pystyi tiedostaa melkoisen hyvin. Torstaina ja perjantaina tunti luistelua, lauantaina 1,5h ja sunnuntaina 2h vapaan hiihtoa aiheuttivat tunteen siitä, että jotakin oli tehty. Onneksi välissä oli yksi päivä ennen kuin talven ankeimmista reeneistä toinen oli alkamassa. Kolme tuntia Ogelia ympäri. Jihaa. No, ihan kolmea tuntia en eilen ehtinyt, kuusi minuuttia jäi vajaaksi, mutta oli siinäkin ihan tekemistä. Onneksi Helsingissä ei ole niin kylmä kuin monessa muussa paikassa tällä hetkellä, sillä muuten olisi voinut olla vielä tuskallisempaa. Tuskaa vähensi onneksi juuri teroitetut luistimet, jotka pureutuivat jäähän ihan loistavan hyvin. Kentällä oli aika hiljaista lukuunottamatta ensimmäistä tuntia, jolloin paikalla oli junnuja. Koska Kalevan kierroksen luistelu oli viikonloppuna, on väen määrässä kentällä tapahtunut selvä muutos ja siis oli ihan turhaa haaveilla mistään letkoista, yksin oli luisteltava. Kun junnut lopettivat treeninsä, oli mulla melkein koko kenttä omassa käytössä, kun vain yksi toinen luistelija oli paikalla. Sitten sekin lähti pois, mutta retkiluistelijoita alkoi tulla tilalle sitten onneksi kellon lähestyessä yhdeksää. Jollain ilveellä pakotin itseni luistelemaan vielä viimeisenkin tunnin ja sitten vihdoin oltiin selvitetty tuskatreeni. Näpit oli niin jäässä, että en meinannut saada monoja pois.

Kahden viikon päästä tiistaina sama juttu, eli muut luistelijat vaihtuu vuoron aikana, minä en.  Jos tästä treenistä ei henkisesti muuta iloa ollutkaan, niin tulipahan ainakin kilometrejä melkein 55. Se on kiva luku.

Viikonloppuna onkin sitten edessä muunlaista maratonia, kun altaaseen pitäisi kivuta neljä kertaa, muuten tällä viikolla ei sitten pahemmin uintia olekaan ohjelmassa. Eli Pajulahden mastersviikonlopussa ihaillaan taas niitä muiden potkuja... Sitä ennen nautin tästä lepopäivästä ennen huomisen ihania trainer-sessioita. Ihania siksi, että ne ei kestä kolmea tuntia, voi katsella samalla Gilmoren tyttöjä ja näpitkään ei jäädy.