Huiput ja pohjat

Elämäni top kakkoseen (tuo olkapää taitaa kuitenkin ainakin vielä olla se top 1) kuuluvasta vammasta kuntoutuminen on melkoista vuoristorataa. Tällä viikolla on koettu nimittäin sekä huippuhetkiä, että niitä pahimpia aallonpohjia prosessissa.

Pahinta tällä viikolla on ollut ajoittainen täysin hirveä kipu, johon olen herännyt muutama aamuna. Torstai-aamuna tilanne äityi niin pahaksi, että jouduin ottamaan saikkupäivän, mikä on todella historiallista, yleensä raahaudun töihin siinäkin tilassa, kun kaikki järkevät ihmiset olisivat saikulla. Pahinta kivussa lienee se, että särkylääkkeet ja kylmä eivät auta siihen mitään - kyseessä lienee siis jonkinlainen hermosärky. Muutenkin kipujen kanssa on ollut välillä todella hankalaa, ja tilannetta ei helpota se, että polvesta on pinnasta tunto pois - ehkä ikuisiksi ajoiksi, mutta polven sisällä jossain tuntoaisti näyttää olevan ihan täysin voimissaan.

Huippukokemuksiakin siis kuitenkin on. Tällä viikolla niitä lienee ainakin kaksi. Ensimmäinen oli se, että niin toivottomalta kuin se hetki sitten vielä näyttikin, niin nyt jo jalalla voi muutaman kampikierroksen pyöräyttää. Pyöräilystä ei tosiaan puhuta, jalan on oltava melko lailla kantapää polkimella ja joka kierros kiristää ja sattuu ja tuntuu, mutta siitä se lähtee. Tällä viikolla, kymmenen kierrosta päivässä, ensi viikolla sitten kaksikymmentä.  Toinen iloinen juttu on, että tällä viikolla olen tehnyt ensimmäisen oikean "reenin", kävin testaamassa, voinko vesijuosta ja vesijuoksin kauheasta tuskasta (veden vastus on yllättävän kova) huolimatta 10 minuuttia. Tämän päälle vielä potkin viisi minuuttia (sekin sattui, vaikkei polvi edes siinä taivu), josta itse asiassa ihan uin 50m. Ei kuulosta paljolta, mutta tällä olkapäällä se on melko runsaasti. Nauratti oikein, kun perusuinnilla altaan päästä päähän pääsi 17 vedolla, kun paras suoritus koskaan on 15 vetoa, ei siis ihan täysin liene uintitaito kadonnut. Uidahan en oikeasti ehkä enää koskaan voi, mutta aina voi yrittää, ensi viikolla uin jo 75m.

PS. Kepit on heitetty kokonaan nurkkaan. Se on melkoinen huippujuttu myöskin!

Kisat tiedossa!

Oon vihdoin päässyt luistelemaan ja kahden kerran luistelun (yht 50km) innoittamana varasin junaliput ja hotellin Kuopioon Finland Ice Maratonille! Vielä en ole päättänyt, pistelenkö menemään 50km vai 100km, mutta kisaan mennään, jos vain ikinä pystyn! Mahtavaa. En ollut edes ajatellut ennen lauantaita tuonne meneväni, kun samana päivänä on kaverin tohtoroitumisbileetkin, mutta päätin nyt mennä ja mennä paikalle bileisiin sitten vaan myöhemmin, ehdinhän mä Tampereelle kuitenkin yhdeksäksi, jolloin bileet on parhaimmillaan :)

Luistelu on ainoa laji tällä hetkellä, joka sopii mulle, joten tämä voi olla vuoden ainoa mahdollisuus kisata (tosin, hyvällä tuurilla voisi olla toinenkin luistelukisamahdollisuus Kalevan kierroksen luistelussa). Kuntohan on tällä hetkellä surkeampi kuin ehkä koskaan, mutta luultavasti tavista parempi kuitenkin, joten maaliin tiedän pääseväni helpostikin jopa satasella. Kärkisijoista ei tänä vuonna taistella, mutta eipä tuolla niin väliä, nyt mennään nauttimaan kisasta! Vähänkö mä odotan innolla! Motivaatiokin parani ihan todella paljon. Nyt vain pitää toivoa, että kelit olisivat sellaiset, että Pirkkolassa olisi jäätä.

Kahden viikon aikana on treenattu seuraavasti:

Viikko 1:

Pyöräily 30 min
Lumikävely 1h
Uintipotkut 1h
Sali 2h 10min
Luistelu 20min

Yht. 5h + 1,5h venyjä + kuntoutusta

Viikko 2:

Fustra 2h
Uintipotkut 1,5h
Vesijuoksu 0,5h
Luistelu 2 h 35 min
Sali 35 min
Jooga 1,5 h

Yht. 8h 10 min  + 2,5h venyjä + kuntoutusta

Ensimmäinen viikko oli tosi rikkonainen, kun en ollut kotona kuin 2 kokonaista päivää ja loput päivät menossa. Puolen tunnin pyöräkokeilu ei ollut mairitteleva, kiristys polvessa jatkui, samoin kävi eilisen vesijuoksussa :( Viime viikolla päästiin onneksi sentään joten kuten arkeen, joten loppiaista lukuunottamatta ei ollut mitään ihmeellistä ohjelmaa.

Tämä viikko alkoikin mukasti aamusalilla ja illalla on vielä balettia. Lisäksi on odotettu päivä, kun pääsen superfyssarille. Viime keskiviikon fysiatrikäynti oli melko masentava; mun kropassa ei kuulemma toimi mikään (lihasmassaa sen sijaan on kuulemma ihan riittävästi). No, sehän ei ole mikään uutinen ja asiaan on mahdollista vaikuttaa, mutta fysiatrin asenne oli jotenkin tosi inhottava. Hän vain hoki sitä, kuinka hän on huolissaan siitä, että miten jaksan kuntouttaa itseäni jne. Tsemppausta ei tullut yhtään, tyyliin, että tässä on vielä toivoa jne. Olisi kiva, että lääkäri voisi olla jollakin tavalla positiivinen, eikä potilasta entisestään masentava...

Pitkästä aikaa ja melko hyvä menu

Bloggaaminen on vähän jäänyt. Syitä tähän on parikin, ensinnäkin, ei ole paljon kerrottavaa tässä REENIblogissani (olen harkinnut kyllä nimen muuttamista kuntoutusblogiksi) ja toisekseen, töiden jälkeen harvemmin enää kotona konetta avaan. Kyllähän mä joskus töissäkin pidän taukoa ja kirjoittelen, mutta nyt olen olkapään vuoksi pyrkinyt olemaan mahdollisimman vähän ylimääräistä koneella, koska koneella roikkuminen tietysti jumittaa yläkroppaa, mikä ei ole kovinkaan hyvä juttu olkapäälle. No mitä mä täällä sitten nyt teen?!! Eilen töissä alkoi aivastuttaa ja illalla kuumemittari näytti pientä lämpöä, ja vaikka tänään olo onkin paljon parempi, on syytä ottaa rennosti, että paranisin mahdollisimman hyvin.Siksi en viitsi tänään influenssarokotustakaan hakea, vaikka se kuuluikin suunnitelmiini.

Siniset kinesioteipit jaloissa ja hame on aivan loistava yhdistelmä!

Mites muuten menee?

Olkapää siis taipuu nykyään paremmin kuin ennen leikkausta. Se on todella mahtavaa. Ikävä kyllä olkapää on myös paljon kipeä. Se ei ole mahtavaa. Erityisesti aamuisin siihen sattuu melko pahasti. Töistä (=tietokoneen näpyttämisestä) se ei tule kipeäksi, mutta kaikenlainen pilkkominen yms. toistuva tekeminen on liian rankkaa. Kuminauhajumppa ja venyttely ovat siinä välissä, olkapää saattaa hetken (alle 0,5h) tuntua rasittuneilta, mutta selvästi kipeäksi ne eivät tule. Se on hienoa!

Jalat. Ne eivät enää kiristä kovin paljoa. Arven kohdalta jonkin verran, mutta sitä työstetään jokailtaisella hieronnalla. Toki myös sääriä venytetään ja nykyään saan venytykset tuntumaankin sielä missä pitää, ennen, vaikka kuinka venytti, niin mitään ei tuntunut missään. Ikävä kyllä näyttää myös siltä, että vanhat oireet ovat palanneet. Leikkaus ei siis luultavasti auttanut. Tämä oli se juttu, mitä pelkäsin, mutta minkäs teet. En tiedä siis, mitä nyt tehdä, kun oikeastaan kaikki keinot ja arvaukset on käytetty. Olen käynyt seitsemällä eri lääkärillä, seitsemällä fyssarilla (joista yksi myös osteopaatti), parilla hierojalla ja "muutamissa" tutkimuksissa ja kukaan ei tiedä, mikä on vikana. Jokainen fyssari on toki löytänyt jotain uutta vikaa, mutta vaikka näitä kaikkia on jumpattu pois, niin apua ei ole ollut. Esimerkiksi tibialis anterior-lihakseni ei ole enää yliaktiivinen, lantionhallinta yhden jalan kyykyssä on precis ja opettelin muuten kävelemäänkin uudestaan, eli en enää ylipronatoi samalla tavalla (niin ja vanhasta varpaanmurtumavammasta johtuen mulla on kiva pikku uusi ongelma isovarpaan tyvinivelen kipeytymisen kanssa, tässä taas nähtiin kuinka hyvin fyssarit ottavat ne henk. koht. ominaisuudet huomioon, tästäkin sanoin kaikille, mutta ketään ei kiinnostanut). No, ensi viikolla on lääkäri, ja siellä pitää keskustella siitä, miten tämän kanssa jatkaa, välitänkö kivusta vai en? Onhan mulla vielä kipuklinikalle paperit vetämässä, mutta sinne pääsen sitten joskus loppukevästä, on meinaan vähän jonoa. Kipuklinikalla ei tosin enää kivun syytä etsitä, mutta jos kipu onkin ns. opittu kipu, eli aivoissa on jokin bitti vinossa, niin sieltä voisi tuollaiseen avun saada.

No, kun kerran on (edelleen) vähän hankaluuksia, niin oonko mä voinut mitään tehdä. Kyllä. Olen yrittänyt siis liikkua mahdollisuuksien mukaan. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Kävelen jonkin verran, nykyään jo pari kertaa viikossa 1h on mahdollinen. Silloin tällöin rullailen trainerilla, mutta koska en voi kauheasti nojata olkapään vuoksi käteen, niin pitää mennä kyllä ihan pienimmällä vastuksella. Parinkymmenen minuutin setissä muutaman minuutin myös yritän totutella olkapäätä painoon ja viime kerta valoi uskoa siihen, että ehkäpä olkapää vielä kestää pyöräilyä. Maanantaina kävin ekaa kertaa kuukauteen salilla ja kunhan tervehdyn niin sinne taas. Uimahallissakin olen viihtynyt kerran viikossa. Ensin vartti vesijuoksua, sitten 500m potkuja. Olen asettanut itselleni potkujen suhteen tavoitteita, sillä jos en pääse uimaan, jatkanen potkujen tekemistä, olen tainnut jäädä koukkuun... Kolmen sekunnin päässä väijyy 50m potkut minuuttiin raja. Jos osaisin kääntyä järkevästi laudan kanssa päädyssä, olen varma, että tämä olisi jo nyt saavutettavissa, mutta nyt käännös vie sen 5s, mikä on ihan liikaa. No, kunhan tämä saavutus on tavoitettu, on vuorossa myös 100m 2,5min (piru vie, tosta jo 15s on pelkkää käännöstä), sitten 2min15s ja ehkä jossain tulevaisuudessa haamurajana 2min. Tavoitteita on hyvä olla! No siis kaikenkaikkiaan, nyt olisi tarkoitus ihan vaan liikkua hyvin  pienissä annoksissa säännöllisesti ja rakentaa peruskuntoa uudestaan. Kahdeksan kuukauden tauko on aika tehokkaasti meinaan kadottanut kaikki kunnon rippeetkin.

Loppuun haluan vielä julkaista erään todella hyvän menun, joka tuossa viikko sitten tehtiin. Vieraat viihtyivät (tai esittivät viihtyvänsä) ja oli hauskaa! Eikä ruokalajitkaan olleet kovin vaikeita. Mun piti ottaa näistä kuvia, mutta unohdin. No, mun kuvat ei ole koskaan onnistuneita, joten ei kai sillä niin väliä oo.

• Alkuun itsetehtyä näkkäriä (pyydä resepti kälyltäsi)
• Seuraavaksi alkuun vihersalaatti aasialaisella vinegretilla (vinegretti on aivan hullun hyvää, kannattaa tehdä etukäteen, jos tykkää vahvasta kamasta, jos taas miedommasta, niin sitten juuri ennen syömistä)
• Seuraavaksi alkuun samettinen artisokkakeitto (jos salaatti oli hullun hyvää, niin tämä on hullumman hyvää)
• Väliin voi tarjoilla aina granaattiomenamojitoja :)
• Pääruokana riistapullia, katajanmarjakastike ja uunijuureksia (jos joku haluaa katajanmarjakastikkeen ohjeen, voin sen tänne kirjoitella, olen tehnyt sitä nyt neljä kertaa ja joka kerta on ollut hyvää) 
• Jälkiruokana siiderihyytelöityä omenaa ja jaffasiirappia (1dl siideriä  + liivatelehti, kaada pilkotun omenanpuolikkaan päälle, jaffasiirappi syntyy, kun vain keität jaffaa kokoon..., tämä ruokalaji oli menun ehkä heikoin lenkki)
• Ja lopuksi kanelisemifreddo + granaattiomenakastike (voiko vielä hehkuttaa...?)

Ai niin, hommasin Suunto Ambit S2:n (-20% Prismassa ja hintaa jäi 280e, mikä oli jo edukas. Mun piti investoida vasta veronpalautuksilla, mutta kun tuo -20% oli vain yhden vkl:n voimassa, niin oli pakko säästää 70e. Lisäksi perustelin hankintaa sillä, että olen nyt jaksanut jumpata itseäni vuoden, joten ehkä voin ostaa jotain kivaa itselleni, kun olkapääkin taipuu jo enemmän). Mä myin mun Garmin 910:n koska se oli mun mielestä tosi huono ja olen tykännyt kyllä Suunnosta paljon enemmän. Vaikken mä sitä nyt tietty ole kauheasti muuten käyttänyt kuin kävelylenkeillä, mutta silti. En ole vieläkään tajunnut, että mikä siinä Garminissa oikeasti on niin mahtavaa, koska mä löysin monen monta ongelmaa, joita on toki myös Suunnossa. No, ehkä kun pääsen Suuntoa testailemaan kunnolla, niin voin kertoa siitä enemmän. Olen kuitenkin nörttiydessäni ehtinyt jo ohjelmoimaan yhden appsin sinne. Ihan vaan testimielessä.

Fysio vol2

Tänään oli toisen kerran fyssaria. Eipä sielä mitään ihmeempää tapahtunut eikä uusia liikkeitä tullut. Avustettu käden nosto vaihdettiin sellaiseksi, että kiskon sen narulla ylös, enkä toisella kädeellä nosta ja sitten tuli sellaisia jännityksiä paikallaan lisää ohjelmaan. That's it. On tää hidasta tää kuntoutus. Viikon päästä sitten saa alkaa nosteleen kättä jo vaakatason yläpuolelle - jos nousee ja niin paljon kuin nousee. Epäilen, että menee monta viikkoa siihen, että käsi nousee ylös asti. Seuraavaan fyssariinkin tuli kolme viikkoa väliä, mikä on vähän huono juttu, mutta fyssari on kai lomalla tms. Tää mun leikkaus-kuntoutus systeemi nyt ei ole kauhean sillain hienosti mennyt, kun piti vakuutusyhtiön vuoksi tehdä se leikkaus toisella lääkärillä, millä alunperin kävin ja siksi toi fyssarikin on nyt eri paikassa, missä aiemmin kävin, kun on kuitenkin järkevintä, että lääkäri ja fyssari on samassa paikassa, jotta asioista tulisi kokonaisvaltaisempia.

Nyt oon ollut myös vähän huolissani, kun olka on tuosta edestä ollut vähän tavallista enemmän kipeä, mutta voi kuulemma liittyä paranemisprosessiin. Lihakset ovat kuulemma  kuitenkin melko kireinä olkapään ympäriltä, ja niitä yritettiin vähän löystyttää, mikä toivottavasti auttaisi. Mulla on myös työterveyteen aika  huomiselle, jos saisin sitä kautta fyssarin katsomaan mun työpistettä - toivottavasti natsaa.

Just tällä hetkellä ei oikein innostaisi kauheasti tämä kuntoutuksen pituus. Korvaavat maistuu puulta ja fyssarilta kun kyselin, että koska saa alkaa esim. nojaamaan pyörän tankoon - siis laittamaan painoa kädelle, niin kyllä tässä nyt on vielä odotettava reilu pari viikkoa. Myöskään niitä kilon painoja, joilla teen askelkyykkyä ja kyykkyä ei saa vaihtaa isompiin vielä. Voi rähmä, eli se lääkärin 6 viikon kohdalla etukyykky ok nyt sitten vaihtui johonkin etukyykky joskus ok.

Tässä muistelen, kuinka kivaa oli kuntouttaa polvea (ehkä aika kultaa muistot). Silloin sai sentään uida pullarin kanssa lujaa, nyt kaikessa meiningissä on sellainen jarruttelufiilis. Juoksu on korvattu kävelyllä ja vesijuoksulla (eilen 1h15min oli melko tuska) ja koska nyt on ollut ihan tuskaisen kylmä ja liukasta ja koska jalat jomottivat niin inhottavasti lauantain jälkeen, on kävely ollut vähän tauolla työmatkoja lukuunottamatta. Jomotus on nyt onneksi poistunut, joten enköhän taas voi alkaa vähän kävelemään enemmän, kunhan laitan nastalenkkarit. Pyöräily on korvattu tylsällä trainerisurruttamisella ja sitäkään ei saa tehdä mitenkään tosissaan, vaan puolitehoilla. Ja uinti. No, potkut on tosi kivoja joo. Ei ole, ei oikeasti kiinnostais yhtään vääntää niitä enää! Salillakin pitää tehdä soveltavasti ja tosiaan kyykky kahdella kilolla - miettikääpä sitä, kuinka kivaa on, kun normaalisti tekisin kuitenkin kestovoimallakin puolella kehon painolla (ja joo, painan enemmän kuin 4kg). Jalkaprässissä ajattelin kyllä paukutella ensi viikon lopulla satkua  mutta se on melkein ainoa laite, jota voi vääntää tosissaan. Salilla katselen kaihoisasti aina kahvakuulien perään ja käytän niitä eksentrisissä pohjeharjoituksissa - jos juoksun aloittamisen jälkeen tulee akillesvaivoja, niin johan on kumma.

Iisa on sentään jo matkalla kotiin ja se saapuu ehkä jo ensi viikolla tai viimeistään pääsiäisen jälkeen. Se on mahtavaa, vaikken sillä voi ajaakaan, mutta ehkä voin sitten vaikka nukkua sen vieressä ;) Sovin myös töissä, että voin tehdä etänä yhden päivän viikosta, mikä helpottaa melkoisesti mun todella kökköä työmatkaa. Olen työmatkaani aivan kypsä, Asiat meni vähän pöhkösti, kun sain tietää uudesta työstäni siinä vaiheessa kun oltiin jo ostettu oma kämppä, ja siten työmatkasta tuli aika inhottava. Sitten tuo vielä mennee jotenkin, kun voi ajaa pyörällä/joskus juosta mutta näin kun pyöräileminen on kielletty, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juna+bussi/juna+kävely kompo, mikä repii hermoja. Tähän asiaan yksi etäpäivä viikossa auttaa onneksi kivasti.

Back in business

Eilen aloitin siis taas työt pitkän saikun jälkeen. Paluu töihin on toki melko pehmeä, neljän tunnin työpävät ovat varmaan parempi juttu kädelle kuin heti kättelyssä viettää työpaikalla se 7,5 tuntia. Käsi on kestänyt töitä ihan hyvin. Mähän oon käytännössä koko ajan koneella nykyisessä työssäni. Olen yrittänyt tauottaa ja meillä on ollut palaverejakin, mikä on tietysti helpottanut asiaa hyvin, kun ei ole tarvinnut koko aikaa näppistä hakata. Näppistä kun pitää sylissä, kädet ei väsy liikaa, joten näillä mennään nyt ainakin hetken.

Toivoisin, että fysioterapeutti voisi tulla katsomaan työpisteeni, tiedän ainakin sen, että pöytä on liian ylhäällä, koska mun jalat roikkuu ilmassa istuessa ja sehän on huono juttu. Yritin jo joskus tammikuussa puhua siitä fysioterapeutista, kun ne kuulemma aina välillä käy työpaikalla työpisteitä tsekkailemassa, mutta eipä ole näkynyt. Pitäisi ottaa varmaan asia esille taas. Rankin juttu töissä on selvästi ollut ruokailu, syöminen on edelleen vähän hankalaa ja tarjotin painaa melko paljon ja sitä ei kyllä yhdellä kädellä kanna.

Liikunnat on viime viikonlopun suvantovaiheen jälkeen taas käynnissä, eli kävelyä, traineria, salia ja uutena vesijuoksua ja potkuja on ohjelmassa. Vesijuoksu ei ollut ollenkaan niin tylsää kuin muistin, tänään aamulla pistelin menemään 45min ilman ongelmia. Salilla on myös vähän uudet tuulet, kun voin tehdä kyykkyä käsipainoilla (no, kilon painoilla, eli sen verran saa kantaa kädellä) ja myös askelkyykkyä sekä ottaa perusvatsalihasliikkeitä ohjelmaan. Oli ihan kivaa tehdä niitä, vaikka selvästi tämä mun core kuntoon projekti on melko alkuvaiheessa... No, salilla oli paljon kivempaa kun pääsi tekemään jotain vähän järkevämpää kuin pelkkää jalkaprässiä... Huomenna leikkauksesta tulee 4 viikkoa ja juoksukieltoa on kärsitty jo puolet. Tsemppiä kaikille lukijoille melko hitaasti etenevään kevääseen.