maanantaina, marraskuuta 28, 2011

Ei ihmeempää

Eli kiirettä pitää. Oon siis viime viikolla saleillut, juossut, pyöräillyt, uinut, luistellut sekä saattanut jumppapallo-ohjelman loppuun. Viikon uinneista kaksi oli ehkä sairainta treeniä mitä olen tehnyt. Ensin oli perjantaina pisin uintini ikinä, eli 4,4km ja sunnuntaina sitten piti paahtaa 14x100m lujempaa kuin 3x300 metrin testissä keskimääräinen satkun aika (tauot tollasta 15-25s). Se on mulle lujaa, vaikkei muille ehkä oliskaan. Olin ihan hyytelönä noitten jälkeen ja sen jälkeen oli  lähinnä kettuilua, kun ohjelmassa luki vielä sarja, jossa piti uida mm. 50m täydellisellä tekniikalla. Ei tainnut olla kovin täydellistä. Sunnuntaina oli muuten tosi kivaa, kun ensin kävin pyöräilemässä myrskyssä tunnin. Ihmeekseni liikeellä oli enemmän porukkaa kuin lauantai-aamuna ennen kasia. Olkapää on pikkusen parempi onneksi, mutta selkä on itkettävän kamala. Jotain hyvää tosin siinäkin, eli ei kyllä tuu enää uinnista kipeeks, jos en vaan tee mitään tyhmyyksiä (delffareita tms). Tällä viikolla onkin sitten jäljellä vielä pyörää, uintia, juoksua, salia ja luistelua. Että aika ei käy pitkäksi, kun töitäkin pitäisi tehdä taas ihan hulluna.

Loppuun kuva sunnuntain brunssista. Tarjolla juustosarvia, lohi-parsakaalipiirakkaa, amerikkalaisia pannukakkuja, hedelmäsalaattia, minttuista mansikkapirtelöä, paria juustoa ja lakritsijuuri-tähtianis teetä. Ei pöllömpää.

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2011

Syntynyt juoksemaan?

Oon tässä viime aikoina rampannut selkäni vuoksi fyssarilla jo muutaman kerran. Tuomiot ovat olleet tylyjä, pakarat ei aktivoidu, selän tukilihakset ei aktivoidu, mikään ei aktivoidu. En osaa kävellä, en osaa istua saatikka seistä. Vastaanotolta on poistuttu lukuisien jumppaohjeiden ja epätoivoisen mielen kanssa: enkö osaa mitään? No, tänään olin jo melkein valmiiksi itku silmässä, kun mukana oli lenkkarit ja tarkoituksena oli analysoida juoksua. Jos en osaa edes seistä oikein, niin miten paljon juoksusta löytyy vikaa, onhan mulla noi 30 astetta väärään suuntaan sojottavat polvetkin. No, tämä tietysti todettiin heti. Sitten aloin juoksemaan. Koska nykyään jostain kumman syystä juoksen välillä päkiällä (oikeasti, en mä tiedä, mistä se tuli, samat kengät, joissa korkea kanta, samat lenkit ja niin vain huomaamatta saatan pistellä tunnin päkiäaskeleella, vaikken tietoisesti edes yritä), niin tsekattiin sekä kanta- että päkiätyylillä juoksu. Ja niin. Fyssareiden leuat taisivat vähän loksahtaa, koska totesivat mulle juoksunäytteiden jälkeen, että siinä ei ole mitään vikaa. Juoksussa jalat korjaa itse itsensä ja muutenkin yläkroppakin toimii hyvin. Voi että olin onnellinen! Tämähän ei siis tarkoita sitä, että mulla olisi jotenkin hyvä juoksutekniikka, ei tässä katsottu mitään juoksun taloudellisuutta tms. mutta jalat on kunnossa ja kuulemma maakosketuskin on nopea ja hyvän kimmoisa. Todettiin vielä, että koska en osaa kävellä, mun lienee parasta juosta joka paikkaan, kuten masai-heimolaiset.

Muuten tässä on taas puuhasteltu. Kevyt viikko on ohi ja se oli oikeasti kevyt. Ekat luistelut takana ja pikkuhiljaa pysyn jo pystyssäkin. Olkapää vaivaa pahasti. Tulehduskipulääkekuurista ei ole mihinkään ja vaikka kädellä tekeekin ihan mitä vaan (itse tekeminen ei satu), niin esim. repun kantaminen on melkoisen ikävää. Ensi viikolla täytyy käydä uudestaan lääkärissä, jos käsi ei nyt ala näyttää mitään paranemisen merkkejä. Pyörään on vaihdettu nastat ja pyöräily on melkoisen tuskallista nyt. Uinti oli viime viikon lopussa ihan jumissa, mutta eilen taas oli vähän jotain toivoa tekemisessä. Juoksu on juoksua, tällä hetkellä en kauheasti siihen panosta, vaikka ajattelinkin käydä jonkun vitosen käydä harjoittelematta kiskaisemassa vielä tämän vuoden puolella. Jumppapallo-ohjelma on kuin varkain edennyt vikalle viikolle ja on keksittävä uusia ärsykkeitä piakkoin.  Hyvä tästä tulee, kun vaan selkä ja olkapää saadaan kuntoon. Nimikin komeilee jo Challenge Aarhusin osallistujalistalla, ja Finland Ice Maraton siintää mielessä. On niin paljon juttuja mitä odottaa, ja niistä vähäisin ei ole reilun parin viikon päästä olevat uintitestit. Saas nähdä, onko menty eteen vai taaksepäin.

lauantaina, marraskuuta 19, 2011

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2011

Luistelun odotusta

Meneillään on kevyt viikko ja aika kevyeksi tämä oikeasti varmaan jääkin. Punttisaleilu ja kahvakuulailu ovat hankalia olkapään vuoksi, samasta syystä lepuutan kättä uinnista huomenna. Uinnista tuli muuten mieleen yksi juttu, mitä en ole ikinä oikein ymmärtänyt yhteisuintitreeneissä, niin Helsingissä, Tanskassa kuin masters-meiningeissäkin, koska ongelma näyttää olevan universaali. Onko se oikeasti niin vaikeaa muistaa, että ykkönen on ykköstä ja kakkonen on kakkosta ja kakkonen ei ole nelosta ja että kilpaa uidaan vasta sielä kisoissa, ei reeneissä? Jos silloin kun pitäisi uida ykköstä tai kakkosta hengästyttää kovasti sielä päädyssä, niin ei ole kyllä menty ykköstä tai kakkosta ja sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, mitä vauhtia se kaveri siinä samalla radalla ui. No, eipähän asia mulle mitenkään toki kuulu, mutta pelkkää ykköstä uimalla mun 1500:n aika parani puolessa vuodessa 2min 13 sek, joten mä jatkan valitsemallani tiellä, eli ykkönen on hidasta ja sitten kun uin kolmosta niin sitten vauhti on vähintään 15 sekuntia nopeampaa per 100 metriä  ja vitonen sitten taas saman verran lujempaa vähintään. Voisin tästä uimisesta (ja vaikka siitä, että 10s tauko on 10s, eikä 5s ja että yhteistreeneissä on syytä lähteä 5-10 sekunnin välein sieltä päädystä, ei suoraan toisen varpaisiin, eikä varsinkaan suoraan nopeamman uimarin eteen) paasata vaikka kuinka, mutten jaksa, koska yleisesti uinnit ovat olleet ihan ok, esim. eilen Märskyssä kuuden aikoihin (siis illalla) uiskentelin ihan väljästi yksinään omalla piikin radalla, joten ihan vaan ihmettelen, että missä on ne Helsingin ruuhkat uinnissa. 

Muuten mitään ihmeellistä ei kuulu. Mitä nyt olen aloittanut pienimuotoisen rintauinnin harjoittelun. Salossa uidaan rinulivinsta, se on päätetty. Eka kellotus oli 53 sekuntia, mikä oli siis ilman muuta rinulitreeniä kuin vähän joskus alku- ja loppuverrassa ja vielä ilman hyppyä. Olen usein aiemminkin todennut, että olen suhteessa paljon parempi rintauimari kuin vapaauimari ja eiköhän pienellä treenillä, kunnon läpivedoilla (eli rinulissa saa käännöksen ja hypyn jälkeen sukelluksissa ottaa yhden käsivedon vartalon vierelle asti ja sitten vasta tullaan pintaan, tämä nopeuttaa paljon) ole ihan realistiset mahdollisuudet päästä alle 50s. Sillä ei olisi jäänyt edes viimeiseksi Porissa. Hämmentävää. Nykyään siis viikko-ohjelmassa on tekniikkapäivänä myös muutama sata metriä rinulitekniikkaa ja alku- ja loppuverrassa olisi tarkoitus alkaa uimaan vähän enemmän sitä rinulia. Niin ja sitten aina välillä pari piikkiä rintaa reenien päätteeksi.

Huomenna alkaa kauan ja hartaasti odotettu luistelukausi. Uudet hiilikuituluistimet ovat olleet siveltävinä ja luistelukuumetta nostattavina jo hetken ja Rantakympiltä palkinnoksi saatu lahjakortti avitti todella hifien monojen ostamisessa. Oikeasti, en osannut kiristää niitä, enkä myöskään riisua :)

Jatkan tätä lepoviikkoa nyt. Miettikää nyt, olen tällä viikolla vaan kerran uinut, kerran käynyt salilla, kerran tehnyt jumppapallo-ohjelmaa ja kerran tehnyt todella lyhyen pyörä-juoksuyhdistelmän ja nyt on kuitenkin jo keskiviikko. Sitäpaitsi ennen kuutta tapahtuvia aamuherätyksiä on ollut vain yksi tähän mennessä tällä viikolla. Käsittämätöntä.

tiistaina, marraskuuta 08, 2011

Tampere tunnetuksi

Viikonlopun treenirypistys Tampereella onnistui oikein mukavasti ja mikä tärkeintä, Tampereen erityispiirteitäkin tuli maisteltua. Viikonlopun ehdoton teema oli ylämäki. Perjantai-iltana suuntana oli kuitenkin Nokia, missä "kevyt" juoksu harkkakisareitillä. Matkaa tulee se 3,5, mutta sillä reitillä en ole kevyttä tuntua juoksuun koskaan saanut, ja jotenkin tuntuu, etten saakaan. Siitä sitten uimaan, missä ensin 1200 verraa (no huhhuh) ja sitten perään reilu 2,5 hidasta kelailua pienillä välipyrähdyksillä. Yhteensä tuli uitua 3,8k, mikä tosin ei ollut tarkoitus, vaan aiottu matka oli alkuperäistä 300 enemmän. Inhimillinen erhe syntyi siitä, etten osaa laskea kahteentoista. 

Lauantaiaamun laiskottelun jälkeen ylämäkiteema pääsi kunnolla vauhtiin. Ensin tuli tietysti tuskallinen Lukonmäki, sitten Pirkan hölkän mäet ja tasaisen Arboretumin jälkeen vielä Pyynikin mäet. Lenkille tuli krossarille hyvä mitta, eli inasen vajaat 40 kilsaa ja noususummaa 550. Kyllä meinaan munkki maistui sitten näkötornilla. Illan uinti oli tekniikan ja potkujen hiomista. Sunnuntaina taas ajamaan. Tarkoitus oli ajaa kevyt lenkki Kaupista Kyötikkälään ja takaisin. On kyllä nyt aika kullannut muistot, kun olin kuvitellut ko. lenkin olevan kevyt. Kyötikkälästikin on sellainen mukava pikku mäki, joka oli parhaimmillaan (pahimmillaan) 33% jyrkkä. Juu, runttasin. Matkaa joku 36, nousua ei "edes" viittäsataa ja jälkkäriksi vielä kuntokolmonen juosten. Kuntokolmosen nimi on aina ollut osuva, kunto kyllä kasvaa kun sitä reittiä tahkoaa. Triathlontunne palasi jalkoihin ihan heti ekassa mäessä ja meno ei ollut kevyttä. Taas teki ruoka kauppansa reeniin jälkeen. Sitten Helsinkiin ja vielä tuli vähän polskittua Märskyssä ja "sokerina pohjalla" jumppapallo-ohjelman seiskaviikon lopetus. Oli muuten niin tuskainen pallo-ohjelma viikonlopun höykytyksen jälkeen, että huhhuh. Kaikenkaikkiaan oma pikku Training camp oli ehdoton menestys ja viikon uintikilometrit taisivat olla ennätykselliset. Näitä lisää. 

Leirin jälkeinen aamusali oli tahmeaa menoa, mutta iltapäivällä joku superkompensaatio oli tapahtunut ja työmatka rullasi kivasti. Lucy tahtoi katsoa gilmoren tyttöjä, joten minkäs teet, niin oli tehtävä. Loppuun vielä huippukiva juoksu, ja pk lenkki muuttui lennosta flowssa juostuksi vk-lenkiksi. Enpä ollut kunnon vk:ta sitten viiteen vuoteen juossutkaan. Tänään sitten vielä vähän pyristeltiin ja huomenna sitten lepopäivä. Se tuleekin tarpeeseen. Viime tiistaisen kaatumisen jälkeen olkapää on alkanut oirehtimaan erinäisissä tilanteissa yhää enemmän. Repun selkään laitto, paidan riisuminen ja pukeminen muun muassa ovat vähän kivuliaita. Myös pyörällä ajaessa kaikki epätasaisuudet tiessä tuntuvat ikävästi. Tänään sitten tuijottelin aikani olkapään anatomiaa ja diagnosoin itselläni limapussin ärtymisen. Kävin siten vielä ortopedilla varmistamassa diagnoosin, ja hakemassa reseptin. Toivottavasti olkapää asettuu tuosta pikapuoliin.

torstaina, marraskuuta 03, 2011

Kohti Tamperetta

Ootte nyt nähnyt Lucyn. Se on kyllä ollut täälä jo hetken, mutta "Kellä onni on, se onnen kätkeköön", eli olen ihan vain käyttänyt aikaa Lucyyn tutustumiseen. Pyörän sielu on jo löytynyt ja onnekseni huomasin, että Lucy tykkää tuijotella läppäriltä ihan samoja sarjoja kuin minäkin! Miettikää kuinka kamalaa olisi tullut, jos oltaisiin jouduttu tappelemaan siitä, että katsotaanko Gilmoren tyttöjä vai Kotikatua!

Pienimuotoisen sisäpyöräilyn lisäksi olen jatkanut uintihurmiota menemällä 3x300 testissä ekaa kertaa mukavasti alle 5 minuutin rajan alle ja Trekillä ollaan käyty kiertelemässä pikkaisia lenkuroita ja esimerkiksi Vuosaari tuli huiputettua sunnuntaina viisi kertaa. Keväällä olisi syytä mennä kevyemmin! Lisäksi olen vihdoin selvittänyt, missä on se päivystys täälä Helsingissä on. Onnistuin tekemään tuttavuutta paikallisen asfalttitien kanssa, kun ylitin vähän liian vinosti rotvallia, josta sitten rengas luiskahti jotenkin ja minä siinä mukana. Lonkka ja kyynärpää ja polvi saivat aika tällin ja koin parhaaksi mennä varmuuden vuoksi niitä näyttämään, kun kävely oli kovin kivuliasta. Tiistai-ilta Marian sairaalassa oli positiivinen yllätys, pääsin trauman puolelle ja koko keikkaan meni aika vähän aikaa. Normipuolella olisikin ennen mua ollut jonossa 17 henkeä, joten onneksi olin traumaattinen ;) Mutta ei kiitos enää mulle näitä pyöräkaatumisia, niskathan on taas vähän olleet tuon jälkeen jäykät ja luonnollisesti tiistain vauhtileikittely jäi tekemättä. Vähän on myös ongelmallista, kun ei voi nukkua toisella kyljellä ollenkaan. Kahvakuulatreeni onnistui kuitenkin ihan hyvin aamulla ja uintikin ihan okei seuravuorolla, vaikkei sielä taida oikein koskaan kulkea kunnolla.

Luistelukauden pitäisi alkaa ensi viikolla. Ei taida alkaa näillä lämpötiloilla. No, sitten voi yrittää fiilistellä ensi kesää. Suunnitelmat ovat jo aika selvillä. Ensin luultavasti vähän duathlonia, sitten kesäkuussa meitsi matkaa taas Aarhusiin kisaamaan. Puolimatkaa siis, elämän ensimmäistä. Voi tosin olla, että Tanskan keleillä kuolen hypotermiaan jo uintiosuudella, viime vuonna uinti oli lyhennetty kilsaan veden kylmyyden vuoksi ja silloin kisa oli sentään heinäkuussa. Heinäkuussa sitten Kiskon sprinttiä ja sitten Jortsussa yritetään olla tosi iskussa. Sitten voidaankin vähän himmailla (no joo) ja elokuussa vielä ehkä Ruotsiin perusmatkaa, Kuopioon olisin mennyt, mutta kun kisa siirtyi huonoon viikonloppuun, pitää se matka käydä sitten muilla mailla varmaankin tekemässä. Mutta sitä ennen on monta kivaa juttua vielä, lunta, pakkasta, jäätä, Aarhusin vitonen, Kuopion satanen, Puolipirkka ja Salossa uidaan lyhyellä radalla. Ehkä saatan myös käydä muutaman vuoren valloittamassa jossakin vaiheessa kevättä - ainakin melkein vuoren. Jos ei nyt ihan Sierra Nevadaa, niin ehkä joku muukin nyppylä voisi jostain löytyä. Mutta parasta lähitulevaisuudessa on ovella siintävä treeniviikonloppu sisältäen harkkakisareittiä, uintikelausta, Lukonmäen ja Pyynikin mäkiä (ja munkkia :), tekniikkadrillejä, Kaupin ja Kangasalan kankaita ja kuntokolmosen kauheutta. Ja mikä parasta, kaikki siis tapahtuu hitaassa Hämeessä, järvien välissä, siellä missä R on kunnon R, mustamakkara kouluruokaa, patonkijonossa tapellaan, Hämeenkadulla kielletään pyöräily talveksi ja rotvalli on rotvalli, eikä mikään naurettava kadun reunakivi. Ja leipäkin maistuu leivältä.