Yleisön pyynnöstä

Hidas päivitystahti jatkuu, mutta yleisön pyynnöstä tänne muutama kuuluminen. Viime maratonilla tuli juostua niin lujaa, että SM-maratonin tulosraja alittui selvästi, joten tämän vuoden tavoite on ollut selvä. Osallistua SM-maratonille hyvässä kunnossa ja toivottavasti ennätysajalla. Välietappina puolimaratonilla toivottavasti ennätys keväällä ja vihdoin alle maagisen puolitoista tuntia. Kaikki tietävät kuitenkin, että kevään kisat peruttiin, joten puolimaratonia ei sitten juostu huhtikuun puolessa välissä. Jatkoin kuitenkin harjoittelua alkuperäisen suunnitelman mukaan ja juoksin itsekseni puolimaratonin puolitehokkaasti. Sinänsä olin ihan tyytyväinen, että edestakaisella reitillä pystyin helposti alittamaan 1.40, vaikka toiseen suuntaan juoksin juuri aerobisen kynnyksen yläpuolella, kun normaalisti puolikkaalla juoksen anaerobisen kynnyksen tuntumassa. Sama vauhti toiseen suuntaan vaatikin jo hieman enemmän ponnisteluja varsin rivakasta (10m/s) tuulesta johtuen ja syke pääsi nousemaan vähän enemmän kuin alunperin olin suunnitellut. Hyvä treeni kuitenkin.

Harjoituspuolikkaan jälkeen aloitin ns. uuden, maratonille valmistavan pk-kauden, joka loppuu huomenna. Nyt on juostu kerran viikossa vauhtileikittelyä, mutta muuten vauhtitreenejä ei ole tehty. Tänään olisi vuodossa 5 kilometrin testijuoksu, katsotaan miten menee (taas tuulee...). En kyllä odota mitään isoja suurtekoja tuolta juoksulta, sillä vauhtikestävyys on varmasti tullut alaspäin tämän 6 viikon aikana. PK-kaudella piti treenata myös maksimivoimaa, mutta puntille ei päässyt, joten piti tyytyä kotijumppaan ja sen lisäksi olen tehnyt nopeusvoimaa loikilla ja hypyillä. Akillesongelmat ovat pysyneet melko hyvin kurissa, kun olen ahkerasti jumpannut ja hypännyt narua. Ensi viikolla lisätään pikkaisen tehoja ottamalla mukaan mäkijuoksua ja kovempia vauhtikestävyyslenkkejä, mutta vieläkin himmaillaan ja kasvatetaan vähän peruskuntoa, mikä alkaa mielestäni olla ihan hyvällä mallilla.

Suunnistuksessa on kierretty omatoimirasteja ja nämä ovat olleet hyvä lisä peruskunnon kartuttamiseen, koska ilman ajanottoa ei tule juostua ihan kieli vyön alla. Suunnistustaidon karttumisesta voin tosin olla montaa mieltä, paraneeko se tällä, mutta rastiretkeily metsässä on ollut mukavaa, suosittelen kaikille!

Katsotaan, milloin pääsee kisaamaan oikeasti, toivottavasti viimeistään elokuussa onnistuisi puolimaraton ja toivotaan, että SM-maraton juostaan tänä vuonna suunnitelmien mukaan. Kuntorasteille ajanotolla pääseekin jo ihan pian. Kuitenkin, ennenkaikkia, toivotaan, että kaikki pysymme terveinä.

Vuosi 2019

Kun uuden vuoden tammikuu on jo yli puolenvälin, on hyvä kerrata, mitä viime vuonna tapahtui urheilun saralla. Vuosi oli melko ehjä alkuvuoden akilleshankaluuksia lukuun ottamatta ja vuoden tavoite, eli maraton meni ihan yli odotusten. Mutta palataanpa aikaan jälkeen edellisen postauksen.

Toukokuun lopun ja kesäkuun puolenvälin väliin mahtui monta onnistunutta ja myös epäonnistunutta suunnistustreeniä. Jukola koitti sitten kesäkuun puolenvälin tienoilla ja siellä siis edessä Venlojen neljäs osuus ja Jukolan kolmas osuus. Venlaosuus meni ihan kivasti, pari pummia, joiden vuoksi jouduin ohittamaan samat jonot kolme kertaa. Muutenkin olin lähinnä ohituskaistalla koko osuuden, mutta ihan onnistunut suoritus. Jukolassa sitten jouduin muun joukkueen ollessa odotettua nopeampia lähtemään hieman hämärässä. Oli sentään lamppu mukana, vaikka tarkastelu osoittikin, että mun lamppu oli varmaan sieltä surkeimmasta päästä. Lisäksi en ollut koskaan ennen suunnistanut lampun kanssa saati sitten 13 km:n osuutta :) Onneksi ei kuitenkaan ollut ihan pimeää ja selvisin osuudesta ihan kunnialla. Jossain vaiheessa vedin letkaakin, mutta silloin vähän pummattiin. Meinasinkin jo siinä kun miehet alkoivat seuraamaan mua, kysyä niiltä, että ymmärrättekö nyt ihan oikeasti, että en ole kovin hyvä suunnistamaan :)

Jukolasta tuliaisina oli flunssa, joten seuraavana vuorossa oli palauttelua. Onnistuin myös liittymään suunnistusseuraan ja heinäkuussa olikin sitten edessä ekat suunnistuskisat. Pispalassa sprinttasin ihan kunnialla (olen sprintissä huomattavasti parempi kuin metsäsuunnistuksessa, koska kartanluku on helpompaa) ja keskimatkasta Teiskossa maaliin - en ehkä ihan kunnialla (en meinannut löytää juomarastia 30 asteen helteessä ja muutenkin olin aivan kuollut kun vihdoin kaiken harhailun jälkeen pääsin maaliin).

Elokuun koitos oli Paavo Nurmi-maratonin puolikas. Siellä jaksoin juosta 16km ja olin vihdoin 1,5h alituksen vauhdissa, mutta viimeiset viisi kilometriä olivat liikaa ja kilometrivauhti tippui reilun 10s, mutta ennätys sentään parani 40s aikaan 1.30.58.

Syksyllä oli vielä ohjelmassa AM-sprintti, jossa sain AM-hopeaa 35-sarjassa (se lienee se vähiten kilpailtu sarja :) ja SM-kisat myös sprintissä, jossa olin ihan kivasti jossakin puolessavälissä tuloslistaa, vaikka kävinkin väärillä rasteillakin (eli leimasin pari ylimääräistä) :D

Juoksukisoista oli ohjelmassa myös Kaisaniemi-juoksun vitonen, minkä jälkeen olin ihan maani myynyt, kun aika painui liikaa yli 20 minuutin (43 sekuntia siis) ja mietin, että miten en pääse lujempaa. Pari viikkoa myöhemmin Pääkaupunkijuoksun varttimaraton oli paljon positiivisempi suoritus, vaikka loppukirissä jäinkin paremmalle 5 sekuntia ja voitto karkasi siinä. Vauhti oli kuitenkin miltei yhtä hyvää kuin Kaisaniemessä...

Vuoden päätähtäin oli kuitenkin Vantaan maraton. Alun perin piti juosta Kankaanpäässä, mutta sehän sitten peruttiin. No, onneksi Vantaa oli viikkoa aiemmin, joten vain pieni viilaus ohjelmaan ja profiilikin varsin samanlainen. Ennen juoksua jännitti aika lailla ja olin myös aika lailla väsynyt treenaamaan. Treenit sain tehtyä kuitenkin 100%:sti, vaikka ei ne aina olleet ihan optimiaikaan. Pitkiä intervalleja aamulenkillä ilman aamupalaa töihin juoksuna ja joskus reppu selässä jne.

Pari päivää ennen oli taas klassinen "tulenko kipeäksi"- olo ja sinkkisuihke oli kovassa käytössä. Edellisen päivän viimeistelyssä olo oli löysä kuin mikä ja taas tuli mietittyä, että miten selviän huomisesta kunnialla. Aikatavoite oli itsellä minimissään vanha ennätys (3.24) ja toiveissa oli 3.15 alitus.

Juoksuilma oli aika hyvä, vaikka vähän viileä mulle ja vaatetus mietitytti. Pientä sadettakin oli, ja pelkäsin, että tulee kylmä. Pitkät sukat, shortsit, irtohihat ja t-paita sekä panta päässä oli kuitenkin oikein hyvä vaatetus lopulta. Juoksu lähti liikkeelle vähän liian lujaa ja mietin, että mitenköhän tässä käy. Olo oli kuitenkin hyvä, joten annoin mennä ja toivoin, että katkeaminen tulee mahdollisimman myöhään. Puolikas meni 4.24 kilsavauhtia, mikä oli kyllä vähän liian lujaa. Toinen puolisko meni sitten 10s hitaampaa vauhtia, mikä oli ihan ok, koska paljon pahempikin katkeaminen olisi voinut tulla. Jouduin juoksemaan alun jälkeen aika lailla yksin ja se kyllä verotti voimia varsinkin vastatuulipätkillä (tosin, kyllä yksi kantapäillejuoksija peesaili mua kolmannen kierroksen vastatuuliosuudet...), vaikka onneksi tuuli ei ihan älytön ollut. Lopussa aloin olemaan jo aivan tosi kipeä ja jalkoihin sattui ihan hulluna. Niin vain kuitenkin pääsin maaliin ja aika oli ihan älyttömän hyvä, 3.09.14. Olin ihan tosi iloinen! Palkinnoksi saamastani miesten kerrastosta en ollut ihan niin iloinen, mutta varmaan miehetkin sai palkinnoksi sitten naisten uikkareita tms (tai sitten ei..)

Loppuvuoden aikana on lähinnä ollut ohjelmassa höntsyilyä, maratonista tuli palauteltua viikon päästä mm. kolmen tunnin rogainilla (en suosittele) ja muilla suunnismeiningeillä kuten Halikko-viestillä. Nyt mennään kuitenkin jo kovaa vauhtia kohti seuraavaa kisaa, joka on kevään puolikas. Sitä ennen kuitenkin aika monta treeniä vielä ohjelmassa.

PS. Oon ollut ihan terve jaloistani, ja kesäkuussa fyssari totesi mulle vuosien jälkeen, että "sun ei tarvitse enää tulla tänne, voit nyt juosta miten haluat". Se oli paras saavutus tälle vuodelle!