torstaina, huhtikuuta 25, 2013

Menun ja Iisan kautta tauolle

Moi,

Ninni haastoi mut esittelemään viikon menu:n ja teenkin sen tässä alkuun sovelletusti, mä en tee joka päivä ruokaa, joten kuvia ei todellakaan ole seitsemää, kun en mä nyt samaa ruokaa viitsi kahteen kertaan kuvata. Haasteeseen kuuluu myös jatkohaasteet. Koska viikon ruokien selittäminen ja kuvaaminen on melko vaivalloista laiskalle bloggaajalle ja lisäksi en muista, ketkä ovat tämän jo tehneet, haastan ne, jotka ovat syöneet tänään kanaa, sovellettuun haasteeseen. Kuvaa siis yksi ruoka ja kerro, mikä ko. ateriassa oli hyvää ja mikä ehkä huonoa.
Niin, mutta ohessa muutama ruokakuva ja sitten muihin juttuihin.


Lauantaina tein ruoaksi rosmariinilohta ja tuollaista punajuuripyrettä perunoiden kanssa. Lisäksi perussalaattia.
Näin valmiina lohi näyttää kyllä hyvälle...
... mutta ei tää itse annos nyt niin kovasti silmää hivele...

Sunnutaina söin samaa ruokaa, mutta kuvasin kuitenkin aamupalan.
Ohrapuuroa (en tykkää, mutta kun nyt satuttiin ostamaan kerran noita hiutaleita, niin onhan ne syötävä loppuun) Eräjärven vadelmilla kuorrutettuna ja paistettu kananmuna.



Maanantaina väkästin juustokuorrutettuja broilerleikkeitä ja quinoaa sekä taas perussalaattia.

Tiistaina söin samaa ja keskiviikkona meillä oli työporukalla lautapeli-ilta, jossa syötiin pizzaa. Oli muuten ihan kivaa niin kauan, kun miehet päätti, että ne menee nyt saunaan. Sielä kun ei muita naispuolisia ollut, niin mä sitten lähdin kotiin, kun en yksinään viitsinyt jäädä sinne istuskelemaan. Perussettiä siis.

Torstaina, eli tänään  sitten kinkkukesäkurpitsamakaronilaatikkoa
 sekä taasen, kuten aina, perussalaattia, vaikkei se näköjään kuvaan mahtunutkaan..Huomena samaa settiä.

Se ruoista ja sitten muuhun.


Tilanne on nyt se, että pidän hetken taukoa kirjoittelusta. Ehkä tauko on vain viikon, ehkä kuukauden. Lupaan kyllä tulla kertomaan edistyksestä, ja ehkä takapakistakin (toivottavasti ei sentään siitä) viimeistään parin kuukauden jälkeen, jos sitä ennen ei iloisia asioita ole tapahtunut, mutta tällä hetkellä olen vähän väsynyt tähän ruikuttamiseen ja koska tänne kirjoittelu ei varsinaisesti auta unohtamaan surkeaa asiantilaa (vaikka tsemppaukset auttavatkin, niin silti), aion nyt hieman tosiaan ottaa henkistä lepoa asioista. Jos saan jonkinlaisen harjoittelun tai edes jonkun muun jutun onnistumaan ennen kesäkuun loppua, niin palaan varmasti jo aiemmin kertomaan siitä, mutta nyt keskityn johonkin muuhun. Miten asiat siis nyt ovat?

  • Olkapää on kiukustunut jostain. Se on ollut kipeä jo viikon putkeen ja vaikken nyt ole esim. pariin päivään pessyt ikkunoita ja olen muutenkin ollut tosi varovainen, ei ole pahemmin auttanut. Yösärky on tullut kuvaan ihan oikeasti ja päivisinkin on hankalaa. Liikkkuvuuskaan ei ole pahemmin parantunut. Lisäksi mun on tällä hetkellä vaan selvittävä kaikista kotitöistä itse, jolloin olkapään rauhoittuminen ei välttämättä oikein onnistu. Lisäksi kättä ei nyt voi vaan kokonaan lepuuttaa, koska sitä olkaa pitäisi myös kuntouttaa ja jos kättä ei käytä, niin se ei myöskään voimistu ja... Lääkärille soitin tänään ja jos ei ole rauhoittunut maanantaihin mennessä, sanoi, että kaivetaan jostain vaikka joku ylimääräinen aika hänelle alkuviikosta ja katsotaan.
  • Jalat eivät ole kunnossa, vaikka on lepuutettu kuinka. Peruspenikkatauti (joksi itse lasken lihasaitio-ongelman) ei ole tosiaankaan myöskään fyssarin mukaan kyseessä vaan luultavasti juurikin siitä tibialis anteriorin jänteestä, joka on mulla kuulemma jo ihan seistessäkin jännittynyt (näin sen kyllä ihan itsekin kun näytti) ja kun en tosiaan osaa kävellä edes terveellä kropalla ihan oikein, niin toinen käsi vammautuneena tuo vääränlainen kävely on vaan korostunut ja siitä se sitten nähtävästi lähti, eli ongelma seuraa toistaan, kuten usein käy. Taas siis se rakennevirhe jaloissa on haittaamassa. Lisäbonusta tähän ovat tuoneet tietysti se, että muutenkin on joutunut soveltamaan, venyttely kädettömänä on äärimmäisen vaikeaa ja jumppaliikkeitä yms. ei ole voinut samaisesta syystä oikein voinut (eikä voi vieläkään) tehdä. Jalkateräjumppa voi auttaa, mutta tulehdus pitäisi saada paranemaan jotenkin, mutta huonolta näyttää, musta tuntuu, että oikea jalka menee vaan pahemmaksi koko ajan, vaikken teekään mitään. Ei siis kävelyä, juoksua tai edes trainerilla ajelua vähään aikaan, koska oikea jalka ei vaan nyt oikein kestä, vasurilla on sentään jotain toivoa. Vesijuoksukin on kysymysmerkki.
  • Viikonloppusuunnitelmatkin meni itsestä riippumattomista syistä täysin reisille, joten en todellakaan tiedä, mitä tekisin. Rajoitukset kävelyssä ja olkapäässä eivät oikein auta asiaa. Onneksi sentään vapusta lähtien teen pienen Pirkanmaa-turneen ja pääsen ystävien ja järvien läheisyyteen vappuaatosta sunnuntaihin (kiitos tästä oikeastaan kuuluu pomolle, joka antoi luvan tehdä etätöitä vapun jälkeisen torstain ja perjantain) :)
  • Olen hävittämässä kunnollisen puheen - ja kirjoitusparren ja käytän silloin tällöin sanaa "treeni" oikean muodon "reeni" sijaan. Sitä se Hesassa (huom! Hesassa, ei Stadissa) asuminen teettää. Vaikka hesalaisten (siis ei stadilaisten) mielestä Vantaa ei ookaan Hesaa, mutta ei munkaan mielestä Nokia ja Lempäälä oo Tamperetta, vaikka niin ne täälä aina kertoo, mutta on mulla kai sentään vielä jotain toivoa, kun en vielä sentään siitä Stadista puhu?
Ihan loppuun sillisalaatipostaukseen vielä se kauan odotettu kuva: Tässä hän on: IISA! Vielä kun pääsis joskus ajamaan...


lauantaina, huhtikuuta 20, 2013

Ikkunanpesua

Henkilökohtainen pyörämekaanikko lähti tänään Mallorcalle kolmeksi viikoksi pyöräilemään ja mä jäin tänne pesemään ikkunoita. Reilua ei ole se, mutta tähän on jo oikeastaan tottunut. Ehkä ensi vuonna sitten mäkin pääsen, tai ehkä ei milloinkaan. Niin, pesin sentään pyörähuoneen ikkunan, niin näen ulos, kun istun trainerin päällä, onhan sekin jo jotain

Viikko meni tekemättä mitään jalkojen vuoksi, vasen parani, oikea on edelleen ongelmallinen. Asiaa tutkailtuani hierojan kanssa, tultiin tosin siihen lopputulokseen, ettei tämä kyllä perinteinen penikkatauti ole, mutta vaiva voisi olla joko tibialis anterior- tai extendor digitorum- jänteessä oleva tulehdus  (tai jännetupin tulehdus). No, samapa tuo toisaalta on, että mikä on, kunhan paranisi. Tiistaina meen fyssarille, muuta sanottavaa lääkärillä ei ollut tähän mun vaivaan. Toivottavasti fyssarilla olis jotain ideoita. Joo, mutta ajattelin kyllä tulevalla viikolla ainakin surruttaa traineria ja käydä salilla ja ehkä saan taas veivattua itseni uimahalliin. Luulen, että pikkuhiljaa oikea käsikin nousee niin ylös, että voin ottaa liukuja ja kellumisia yms. ohjelmaan mukaan, ja näin potkutreenitkin muuttuvat vähän kiinnostavimmiksi.

Käsi on parantunut ok:sti, lääkäri oli ihan tyytyväinen maanantaisessa kontrollissa, mutta muistutti, että mun tapauksessa pitää edetä hitaasti, koska mulla oli kaksi vammaa, labrumin repeämä ja rustovaurio ja rustovaurio paranee hitaasti ja sen hitaamman mukaan on edettävä. Käsi liikkuu kuitenkin jo ihan kivasti ja ikkunoitakin voi sen yhden päivässä pestä - tosin vasuria tulee vielä melko paljon käytettyä tässä puuhassa.
 
Melkei ylhäälle päästään jo, passiivisesti vielä vähän pidemmälle.Vähän on kyllä vaivalloisen näköinen asento, mutta eiköhän se siitä, kolme viikkoa sitten käsi nousi aika paljon vähemmän.

Ulkokierto melko rajoittunutta vielä, mutta niin paljon enemmän kuin vielä kaksi viikkoa sitten, jolloin päästiin ehkä yksi aste ulospäin tuosta keskiasennosta.
Iisa muuttuu vihdoin kotiin torstaina!

sunnuntaina, huhtikuuta 14, 2013

Pyörähuone

Meilläpäin on siitä onnellinen tilanne, että enää ei tarvitse katsella pyöriä sisustuselementtinä tai ajaa trainerilla saunassa (vaikka kai sieläkin on tunnelmaa, vai mitä Pia?). Nykyään kun on tilaa sen verran, että yhden huoneen on voinut pyhittää pyörille. Tämä yksi "ylimääräinen huone" toki vaati pääkaupunkiseudun hinnoilla  muuttamista muiden korvissa melko huonolle asuinalueelle, mutta enpä ole vielä tätä itse sellaiseksi kokenut, vaikka kuulenkin aina kertoessani, missä asun tämän paikan huonot puolet. Mietin vain, että kuinka moni on oikeasti edes käynyt täällä? Niin, mutta takaisin asiaan, eli tuohon pyörille ja muulle liikunnalle pyhitettyyn huoneeseen. Muuton aikana huone aseteltiin muka hyvin, mutta muutama asuinkuukausi todisti muuta. Eilen sitten tylsyyksissäni sain tarmonpuuskan ja tilanne parani uudelleenorganisoimisella oikein mukavasti. Kuvat puhukoot puolestaan:

Tilanne ensin. Jo, ei oo oikein jumppatilaa ja mutenkin aikamoinen sekamelska on, mutta silloinkin, kun tavarat olivat paikallaan, ei tila oikein toiminut.



Samasta kohdasta otettu uusi kuva. Nyt keskellä mahtuu jumppapalloilemaan ja haaveissa olisi hommata pari kahvakuulaa ja peili tuonne takaseinälle. Silviallakin on kivempi ajella, kun voi vilkaista välillä ikkunasta ulos, vaikka yleensä läppärin näytöltä tuleekin hömppää tuijoteltua...
Eilen illalla tilanne oli vielä tämä. Pyörät kasassa ja pyörien seinäteline kokoamatta.
Mikä on muuttunut? No ei mikään, mutta kuulemma Zipp piti saada näkyville... Siis mun Zipp! Mieluummin pitäisin sen suojassa valolta ja kolhuilta kiekkopussissa ja kaivaisin sitten kisaan. "Kell onni on se onnen kätkeköön." Vai miten se meni?
Nyt näyttää jo hyvältä, vai mitä. Ja joo, mikäs se siellä oikeassa reunassa taas on. No se Zipp!!! Tänne jonnekin sitten tulee vielä Iisa, jos se koskaan tulee. Missähän raukkaparka on?
Jumppakamoja odottamassa käden paranemista. Paras kamu pallo, mattoja, pilatesrulla, jumppakuminauhoja, tasapainolauta, ja piilossa taitaa vielä olla 5kg:n käsipainot (jotka sai raahata ilmaiseksi salilta viime vuonna, kun sielä tehtiin uudistuksia, eli minähän raahasin) ja vatsarulla, jota olkapää ei taida kestää vähään aikaan.

Mun ajonurkkaus. Tuuletin ja läppäri. Jos joku muuten miettii, mikä traineri olisi hyvä, niin tuo Taxc:n Flow toimii tosi hienosti, ja hifistelijöitä varten siinä on muka-watitkin. Ostin itse joku kevät, kun olivat kevättarjouksessa, ovh on aika hintava. Kokoaminen oli myös ikävää ja voi jestas sitä säädön määrää, kun pidin Lucya välillä tuossa kiinni. 650 kiekkojen adapteripalojen lisäystä en halua kovin usein tehdä.

Pyörien vieressä on suksinurkkaus, johon voisi kyllä vielä hankkia telineen, etteivät kaatuilisi miten sattuu. Pitopohjasukset puuttuvat kasasta, sillä ulkoistimme ne lainaan ystäville kevääksi. En ole kysynyt, ovatko hyvät ;) Kuvassa myös urheilukirjoja moneen makuun, kuten klassikkoteokset Lore of Running ja Swimming Fastest (vois kai lukeakin niitä joskus vähän), ja alhaalla monen vuoden Juoksija-lehdet (sentään kymmenen vuoden jälkeen tajusin, etten ehkä saa enää lehdestä mitään). Seinällä roikkuu kompassi ja Emit valmiina suunnistuksiin ja oikealla reunassa vielä olympiamuistoja.
Kaapeissa piilossa kaikki sälä, näkyvillä urheilujuomaa yms (PowerBar ei ole mun!) ja se himputin palautusjauhepönttö, jonka raahasin sieltä jenkeistä asti. Sopii toki kuvaan sinänsä, että olihan sekin palkinto, muutkin pokaalit aikuisiän koitoksista näkyvillä.
Vaikea arvata, mikä on mun vaatekaappi? Maratonkyltti on ihan oikea Helsingin MM-kisoissa urheilijoiden lähdössä käytetty kyltti. Olin siis talkoissa maratonin lähdössä keräilemässä urheilijoita kokoon ja sieltä muistoksi jäi tämä kyltti. Voi kun siitäkin on jo kauan aikaa! Mutta olipa kyllä mukavat kisat, vaikka taisi vähän sataa...


lauantaina, huhtikuuta 13, 2013

Mutkia ja suoria matkassa

Kertoisinko ensin kivat vai ei-niin-kivat jutut. Ehkä aloitan ei kivoista, niin jää sitten vähän positiivisempi fiilis loppuun. Jos ei lasketa sitä, että netti ei toimi (eli kirjoitan tätä notepadilla ja toivon, että saan jotenkin julkaistua, mulla ei ole missään ollut näin paljon nettiongelmia kuin pääkaupunkiseudulla!), niin oon sitten onnistunut kehittään itselleni nähtävästi penikkataudin. Mun sääret on ollut koko viikon aika lailla tosi kipeät. Nehän tuli kerran yhden megakävelylenkin jälkeen jomottaviksi, mutta pidin sitten taukoa kävelyissä ja vaiva parani. Viime torstaina sitten päätin kävellä töistä Huopalahteen (~8,5km), mutta matkalla jalkoihin alkoi sattumaan ja kävelin vain Pasilaan. No, sekin matka oli vähän turhan pitkä, mutta kotiin oli jotenkin päästävä, joten ei oikein ollut vaihtoehtoja, kun olin jo niin pitkälle ehtinyt ennen jalkojen kipeytymistä. Sitten pe-su en tehnyt jaloilla mitään, en käynyt siis edes lyhyellä kävelyllä, salilla jne. ja arkiliikunnan määräkin oli minimissään ja jalat oli sunnuntaina hyvät. Maanantaina sitten perinteinen töihin kävely ja takaisin, siis junalta (a 2,5km). Illalla traineria  tunti, ei ongelmia tässä. Mutta tiistaina sitten. Kävelin aamulla 2 km sovittuun tapaamispaikkaan, kun meillä oli töissä erikoisohjelmaa poissa toimistolta ja koko päivän jalkoja jomotti aivan turkasen paljon. Keskiviikkona sama juttu, joten yritin hieroa sääriä, annoin kylmää ja aloitin tulehduskipulääkekuurin. Torstainakin jalkoja jomotti (tosin tyhmänä kyllä kävelin sen suuntaansa 2,5km töihin ja takaisin). Eilen en kävellyt, mutta kävin hierojalla, tänään yritin ajaa trainerilla, mutta lopetin 10min jälkeen, koska vasenta säärtä jomottaa tällä hetkellä koko ajan. Arvatkaa itkettääkö?! Ei tässä kai auta muu kuin pitää ihan kokonainen tauko kaikesta (eli kärsiä bussissa töihin, salit, trainerit ja muut pois myös) nyt viikon ajan, vaikka jalat tuntuiskin hyvältä, niin viikkoon en silti tee mitään. Mulla on tulehduskipulääkekuuriin vähän tehokkaampia pillereitä jäljellä vielä viideksi päiväksi ja varasin työterveydestä lääkärin keskiviikolle ja hierojan torstaille. Kylmä-kuumahoitoa voisi toki yrittää myös, jos siitä olisi apua. Jos jollakulla on vinkkejä, niin otan mielelläni vastaan, mutta älkää ehdottako putkirullausta, en pysty sitä tekemään käden vuoksi ja moni muukin juttu on vähän hankalaa vielä.

En oikeasti pysty käsittään, miten onnistuin kävelemään itselleni noin pahan penikkataudin, kun nostin lenkkien pituuttakin pikkuhiljaa ja en kävele kuin hyvillä kengillä. No, liikaa vissiin sitten  tuli kuitenkin käveltyä, ja kun oli vielä liukasta, ja kun fyssarien mukaan en osaa kävellä, niin se oli siinä sitten. Joo, penikkatautia mulla ei vielä koskaan ole ollutkaan, mutta tää on oikeasti musta jo vähän enemmän kuin "lyödään lyötyä" meininkiä, ennemminkin jotain "nujerretaan viimeinenkin toivonkipinä"- juttua. No, tätä menoa mulla on maksimiplussatunnit töissä helposti kasassa, enää 10 puuttuu, joten on sitten vapaapäiviä plakkarissa valmiina, jos joskus tästä vielä pääsisi tekemään jotakin.

No, käsi voi sentään onneksi paremmin. Fyssarilta sain luvan jo moneen juttuun (mitkä ei kyllä tässä tilanteessa lohduta pahemmin). Nyt saisi siis juosta (joopa joo, juokse nyt näillä jaloilla), roikottaa 5kg käsipainoa kädessä (to kävin salilla, ja siis viisinkertaistin painot esim. alkelkyykkykävelyssä, eilen ja tänään tuntui pitkästä aikaa siltä, että on tehnyt jotain! Surettaa, kun en nyt uskalla edes tuota tehdä), ja nojailla pyörän tankoonkin trainerilla jonkin verran (sen 10 minuutin aikana, kun poljin, testailin painon laittamista molemmille käsille ja olassa ei tuntunut kädessä yhtään :). Olan kuntoutukseen otettiin nyt myös kuminauha mukaan, eli muutamia liikkeitä vastuksella tehdään jo. Varovaisesti mennään edelleen, mutta toivoa paremmasta on. Käsi nousee ylöspäinkin jo melko kivasti. Ei toki ihan ylös, mutta selvästi ollaan menty eteenpäin viime aikona monta astetta. Enää puuttuu ehkä 20-30 astetta täydesta liikeradasta ylös. Ulkokierto sen sijaan ei oikein suju. Täydesta radasta puuttuu vielä reippaasti yli puolet. Toisaalta, tämä on kuulemma se, joka kestää pisimmän aikaa korjaantua. Olen kuitenkin olkapään kanssa varovaisen toiveikas, koska sitä ei enää särje mitenkään ja sillä voi jo tehdä paljon asioita.

Että näin täällä. Loppuun vielä kuvat ensi kesän pyörä kisa-asusta, jos nyt pääsisin edes loppukesästä starttaamaan...
Mitenköhän voin ajaa punaisella kypärällä?

Paita ja pökät. Paita on liian iso, vaikka onkin XS ja istuvuus on tosiaankin miesten vaatteiden istuvuutta vastaava... Mä haluaisin joskus nähdä, kun miehet joutuu kisoissa pukeutumaan lady fit- malliin.

Ja juomapullotkin vielä.

sunnuntaina, huhtikuuta 07, 2013

Paitoja, paitoja, paitoja...

Mun viikko on ollut niin aneeminen, että sivuutan sen täysin, ja toivon, että ensi postaus olisi kiinnostavampi. Tulisi edes se Iisa. No ei se tuu, koska tehtaalla oli jotenkin kämmätty. Teenkin siis itselleni melkoisen epätyypillisen postauksen ja kerron, millaisia urheilupaitoja mulla on. Postaus lähti siitä, että yritin järjestellä urheilukaappini sisältöä ja sieltä löytyikin aika monta paitaa, jotka jaoin eri kategorioihin, niitä kun on tullut aika monesta suunnasta.. Nyt on siis kyseessä hihattomat ja lyhythihaiset vaan ja siis ne, joita käytän urheilussa edes jotenkin, eli jossain kaapin perällä on vielä melkoinen kasa sieltä täältä tulleita puuvillaisia t-paitoja, joita ne käytä melkein koskaan. Jos tällaiset postaukset eivät kiinnosta, niin saa valittaa, ja jos joku on kiinnostunut mun urheiluvaatekaappini sisällöstä enemmänkin, niin voi kertoa senkin ja saatan sitten inspiraation vallassa ehkä tehdä toisenkin  vastaavan päivityksen. Ja vielä, jos joku ei tiedä, niin mulla ei ole visuaalista silmää, en osaa ottaa hyviä valokuvia jne. joten älkää odotako ammattimaisia kuvia. Sitten niihin paitoihin.

Ensin ihan perus hihattomat paidat. Tykkään juosta/urheillla hihattomilla erityisesti kesäisin ja näitä käytetään paljon. Nykyään melkeinpä ostamani paita on hihaton. Takana vasemmalla ja keskellä uusimmat, alle vuoden vanhat (alerekistä omaan tapaani kuitenkin) ja loput on melkoisen vanhoja. Vihertävä on hommattu joltain lahjakortilla ja on tosi hyvä, vaaleansinisen ostin värin takia ja musta oli varmaan vaan halpa :)
Hihattomat pyöräilypaidat ja tritopit. Oikealla takana mun ihan lemppari (vaikka siinä onkin punaista). Sain ko. pyöräilypaidan maailman parhaalta huoltajalta synttärilahjaksi ja mun tri-taivalta seuranneet ehkä muistavat mun kisanneen pari vuotta tuolla paidalla, eli ei ole todellakaan pakko olla mitään nimenomaisesti triathlon-toppia/kisa-asua triathlonissa, tuo ei hidastanut mua yhtään. Takana keskellä on sitten jokin halpa nettiostos, jolla kisasin kerran todetakseni, ettei toimi yhtään (venyy märkänä pahasti). Takana keskellä helteisiin ja lyhyisiin kisoihin soveltuva minimimalistinen toppi ja edessä vasemmalla heräteostos jenkeistä (15 taalaa) ja oikealla tämän hetken kisa-asun yläosa.

Pyöräilypaidat. Vaaleanpunaista hyväksyttiin ekaan pyöräilypaitaan, koska se oli halpa (paita on kyllä hyvä, yleisestikin oon kokenut craftin pyöräily/trivaattet hyviksi). Takana keskellä joku alerekkipaita Sloveniasta, vasemmalla saatu (eli jonkun toisen vanha), vähän liian iso paita, mutta menee työmatkoilla ja maastossa. Edessä vasurilla liian kallis, liian ihana, pakko-oli-saada mahtavuus ja oikealla kivan värinen ja nettiostos, jota ei turhaan oltu kehuttu tosi hyväksi (ja oli tosi halpakin, 13e).
Kolme saatua (siis muiden vanhoja taas) termopaitaa. Rumia, kulahtaneita, mutta talvella ihan jees alukerroksissa.
Ostetut lyhythihaiseni. Ostettu tosin kaikki yli viisi vuotta sitten. Ihan jees peruspaitoja.

Uusin ostos ulkonäön vuoksi. Sugoita, yhtä mun lempparimerkkiäni.
Talkoisiin liittyviä paitoja, Noksulta, EM-kisoista, HCT:ltä ja nuorten olympialaisista.
Lämppä- tms. paitoja. Takana SELL-kisojen lämppäpaita, oikealla SBS Tampin (salibandyjoukkue) paita, jonka väriä inhoan, mutta jonka laitan usein kun menen salille (erityisesti, jos menen äijäsalille ja erityisesti, jos aion vetää leukoja tai tehdä jotain muuta muka äijää). Valkoinen S.C. Pingviinien paita, jota käytän kyllä vaan uintikisoissa, en koskaan muuten.
Pari muilta saatua paitaa, olivat kai liian pieniä (mulle dumpataan paljon muille liian pieniä vaatteitä).
Saatuja paitoja. Punainen PIP (Pispalan Into ja Pinnistys) tuli siitä, kun kävin kesän kaikissa ultistreeneissä sen jälkeen kun aloitin lajin. Keskimmäisen voi arvata olleen lentitilauksen kylkiäinen ja oikealla EYOF-kisoissa auttamani tiimin (Israel) mulle lähtiessään lahjoittama olympialaispaita.
Vanhoja ultimatepelipaitoja. Siniset on aivan älyttömän hyvää matskua, parempaa ei vaan oo (ja värityskin on täydellinen)  ja punainen on SELL-kisojen pelipaita, jonka kanssa en koskaan pelannut kisoissa, kun ehdin edellisen päivän salibandypeleissä telomaan nilkkani.
Kisoista tulleita paitoja. Vihreä ja pinkki työpaikan sponssaamalta Rantakympiltä, todella huono on muuten istuvuus näissä Addun paidoissa. Musta E-crossista ja tässä istuvuus taasen täys kymppi.
 Lisäksi omistan vielä (kai vain) yhden valkoisen perus t-paidan, mutta se on a) ruma b) pyykissä. Niin, ehkä mulla on liikaa paitoja. Mun mielestä kyllä ei. Lempivärinikin lienee helppo päätellä.

maanantaina, huhtikuuta 01, 2013

Ei mittään

Pikkuisena välitilannekatsauksena kaikille, joita kiinnostaa edes vähän, niin kyllä se käsi tuossa vielä roikkuu. Keskiviikosta lähtien vapaat liikkeet, mutta aika heikkoa on se vapaa liikkuvuus mun tapauksessa ja fyssariinkin on vielä 7 päivää :( Kelastakin tuli uhkailupostia, että nyt pitää selvittää, mistä tämä vamma johtuu, tai ei myönnetä sairaspäivärahaa vai ei. O-ou, aistin ongelmia, koska eihän tästä kukaan tiedä mitään varmaksi, kun törpöt eivät ottaneet puolitoista vuotta sitten magneettikuvia. Soittorumbaa, lomakkeita, jonotusmusiikkia ja turhautumista siis luvassa. Työfyssarinkin piti käydä työpiste tarkastamassa, muttei käynyt sairastumisen vuoksi, joten sekin siirtyi. Pääsiäinen ei ole ollut mitenkään kovin railakas (tylsyyksissäni olen havainnut vesijuoksun todella rattoisaksi!), ja menenkin huomenna oikein mielelläni töihin.

No, huonomminkin voisi olla. Melkein kaikki vaatteet saa jo laitettua päälle ja riisuttua ja vihdoin voin laittaa jo ponnarinkin pään taakse (kolme viikkoa piti mennä siis hiukset kokonaan auki ja sitten kolme viikkoa sain nykerrettyä säälittäviä sivuponnareita). Sitäpaitsi, sain tänä vuonna niin ison kinder-pääsiäismunan, että siitä olisi syönyt kolme viikkoa - jos joku muu ei olisi syönyt suurinta osaa siitä ;)