lauantaina, huhtikuuta 13, 2013

Mutkia ja suoria matkassa

Kertoisinko ensin kivat vai ei-niin-kivat jutut. Ehkä aloitan ei kivoista, niin jää sitten vähän positiivisempi fiilis loppuun. Jos ei lasketa sitä, että netti ei toimi (eli kirjoitan tätä notepadilla ja toivon, että saan jotenkin julkaistua, mulla ei ole missään ollut näin paljon nettiongelmia kuin pääkaupunkiseudulla!), niin oon sitten onnistunut kehittään itselleni nähtävästi penikkataudin. Mun sääret on ollut koko viikon aika lailla tosi kipeät. Nehän tuli kerran yhden megakävelylenkin jälkeen jomottaviksi, mutta pidin sitten taukoa kävelyissä ja vaiva parani. Viime torstaina sitten päätin kävellä töistä Huopalahteen (~8,5km), mutta matkalla jalkoihin alkoi sattumaan ja kävelin vain Pasilaan. No, sekin matka oli vähän turhan pitkä, mutta kotiin oli jotenkin päästävä, joten ei oikein ollut vaihtoehtoja, kun olin jo niin pitkälle ehtinyt ennen jalkojen kipeytymistä. Sitten pe-su en tehnyt jaloilla mitään, en käynyt siis edes lyhyellä kävelyllä, salilla jne. ja arkiliikunnan määräkin oli minimissään ja jalat oli sunnuntaina hyvät. Maanantaina sitten perinteinen töihin kävely ja takaisin, siis junalta (a 2,5km). Illalla traineria  tunti, ei ongelmia tässä. Mutta tiistaina sitten. Kävelin aamulla 2 km sovittuun tapaamispaikkaan, kun meillä oli töissä erikoisohjelmaa poissa toimistolta ja koko päivän jalkoja jomotti aivan turkasen paljon. Keskiviikkona sama juttu, joten yritin hieroa sääriä, annoin kylmää ja aloitin tulehduskipulääkekuurin. Torstainakin jalkoja jomotti (tosin tyhmänä kyllä kävelin sen suuntaansa 2,5km töihin ja takaisin). Eilen en kävellyt, mutta kävin hierojalla, tänään yritin ajaa trainerilla, mutta lopetin 10min jälkeen, koska vasenta säärtä jomottaa tällä hetkellä koko ajan. Arvatkaa itkettääkö?! Ei tässä kai auta muu kuin pitää ihan kokonainen tauko kaikesta (eli kärsiä bussissa töihin, salit, trainerit ja muut pois myös) nyt viikon ajan, vaikka jalat tuntuiskin hyvältä, niin viikkoon en silti tee mitään. Mulla on tulehduskipulääkekuuriin vähän tehokkaampia pillereitä jäljellä vielä viideksi päiväksi ja varasin työterveydestä lääkärin keskiviikolle ja hierojan torstaille. Kylmä-kuumahoitoa voisi toki yrittää myös, jos siitä olisi apua. Jos jollakulla on vinkkejä, niin otan mielelläni vastaan, mutta älkää ehdottako putkirullausta, en pysty sitä tekemään käden vuoksi ja moni muukin juttu on vähän hankalaa vielä.

En oikeasti pysty käsittään, miten onnistuin kävelemään itselleni noin pahan penikkataudin, kun nostin lenkkien pituuttakin pikkuhiljaa ja en kävele kuin hyvillä kengillä. No, liikaa vissiin sitten  tuli kuitenkin käveltyä, ja kun oli vielä liukasta, ja kun fyssarien mukaan en osaa kävellä, niin se oli siinä sitten. Joo, penikkatautia mulla ei vielä koskaan ole ollutkaan, mutta tää on oikeasti musta jo vähän enemmän kuin "lyödään lyötyä" meininkiä, ennemminkin jotain "nujerretaan viimeinenkin toivonkipinä"- juttua. No, tätä menoa mulla on maksimiplussatunnit töissä helposti kasassa, enää 10 puuttuu, joten on sitten vapaapäiviä plakkarissa valmiina, jos joskus tästä vielä pääsisi tekemään jotakin.

No, käsi voi sentään onneksi paremmin. Fyssarilta sain luvan jo moneen juttuun (mitkä ei kyllä tässä tilanteessa lohduta pahemmin). Nyt saisi siis juosta (joopa joo, juokse nyt näillä jaloilla), roikottaa 5kg käsipainoa kädessä (to kävin salilla, ja siis viisinkertaistin painot esim. alkelkyykkykävelyssä, eilen ja tänään tuntui pitkästä aikaa siltä, että on tehnyt jotain! Surettaa, kun en nyt uskalla edes tuota tehdä), ja nojailla pyörän tankoonkin trainerilla jonkin verran (sen 10 minuutin aikana, kun poljin, testailin painon laittamista molemmille käsille ja olassa ei tuntunut kädessä yhtään :). Olan kuntoutukseen otettiin nyt myös kuminauha mukaan, eli muutamia liikkeitä vastuksella tehdään jo. Varovaisesti mennään edelleen, mutta toivoa paremmasta on. Käsi nousee ylöspäinkin jo melko kivasti. Ei toki ihan ylös, mutta selvästi ollaan menty eteenpäin viime aikona monta astetta. Enää puuttuu ehkä 20-30 astetta täydesta liikeradasta ylös. Ulkokierto sen sijaan ei oikein suju. Täydesta radasta puuttuu vielä reippaasti yli puolet. Toisaalta, tämä on kuulemma se, joka kestää pisimmän aikaa korjaantua. Olen kuitenkin olkapään kanssa varovaisen toiveikas, koska sitä ei enää särje mitenkään ja sillä voi jo tehdä paljon asioita.

Että näin täällä. Loppuun vielä kuvat ensi kesän pyörä kisa-asusta, jos nyt pääsisin edes loppukesästä starttaamaan...
Mitenköhän voin ajaa punaisella kypärällä?

Paita ja pökät. Paita on liian iso, vaikka onkin XS ja istuvuus on tosiaankin miesten vaatteiden istuvuutta vastaava... Mä haluaisin joskus nähdä, kun miehet joutuu kisoissa pukeutumaan lady fit- malliin.

Ja juomapullotkin vielä.

4 kommenttia:

Maikki kirjoitti...

Mulla käy aina samoin, kun olen esim. toipumassa flunssasta ja vaan kävelen ja aina ne penikat tulee, mutta onneksi ne lähtee, kun himokävely vaihtuu lenkkeilyyn.

Maikki kirjoitti...

Unohtui vielä edellisestä, että hyvinhän tuo olkapäähomma etenee, hienot kisavermeet ja odotan jo kovasti kisaraporttejasi, kyllä se vaan homma etenee ja loppukesästä jo kisailemaan pääset. Tsemppiä kuntoutumiseen.

NinniM kirjoitti...

Höh, penikatkin vielä. Toivottavasti saat ne kuntoon nopeesti. Mun blogissa on sulle haaste. :)

Kipa kirjoitti...

Täytyy toivoa, että mullakin tää johtuis vaan kävelystä, ja kun pääsen oikealle lenkille, niin vaiva helpottais. Olkapään edistymisestä oon kyllä tosi iloinen, ei tunnu enää se ihan toivottomalta.

Kiitos Ninni haasteesta, täytyy aktivoitua tässä lähiaikoina :)