maanantaina, huhtikuuta 27, 2015

Lihakset hupenee

Ei ole ollut paljon kirjoiteltavaa viime aikoina. Treeniä voi tehdä huimasti, isometrisia lihasharjoituksia, yläkropan liikkuvuusjumppaa soveltavin osin, muutamia vatsalihaksia ja olkapään kuminauhajumppaa.

Kolme päivää leikkauksesta

Tilanne nyt - jos ei muuta, niin ainakin lihakset ja mustelmat ovat kadonneet.

Päivät ovat melko tylsiä, kotoa en pääse yksin pois, koska talon ulko-ovista on mahdotonta kulkea keppien kanssa (minkä takia uusien asuntojen kylppärit pitää olla esteettömät, mutta ulko-ovista ei tarvitse pystyä kulkemaan??). Suihkussa sentään uskallan käydä jo yksin ollessani, ensimmäiset viisi viikkoa piti odotella, että oli seuraa... Viikonloppuna tein myös keppikävelylenkin paikalliseen kauppakeskukseen n. 800 m:n päähän ja olihan se rankkaa, taukoja oli pidettävä - varsinkin kun asun jonkun mäen tapaisen päällä. Yllättäen keppikävelyssä jaksaa kaiken muun, mutta kipeän jalan lonkankoukistaja ei jaksa pitää staattisesti kipeää jalkaa edessä , ja muuallehan sitä ei saa pois tieltä tällä hetkellä  Mutta oli kyllä niin mahtavaa päästä ihmisten ilmoille. Tähän mennessä kun elämä pyörii kotona lukuunottamatta niitä muutamaa kertaa, kun pomo on noutanut kotiovelta töihin (palvelu pelaa meidän firmassa :)  Töitähän olen tehnyt jo neljättä viikkoa, koska mullahan murskautui vain polvi, ei aivot!. Kymmenen päivän päästä on ensimmäinen lääkärikontrolli.

Suhteellisuudentajulle tämä keikka tekee (jälleen kerran) hyvää. Ei jaksa kovasti valittaa siitä, jos on yhtenä päivänä jotain juttua niin, ettei voi treenata (tai no, jos nyt yhtenä päivänä kuussa vois..), kun esimerkiksi ulos pääsee erittäin rajoitetusti.