perjantaina, joulukuuta 18, 2009

Älä kerro äidille

Ei ole treenailu nyt oikein sujunut. USA:ssa sain aikaiseksi käytyä tasan kerran lenkillä. Se olikin sitten astetta kivempi lenkki, mittari kipusi hellelukemiin, ja lenkkeilin siis joulukuussa shortseilla ja topilla. Salille en päässyt kertaakaan, venyttely jäi tekemättä, iltaisin olin nimittäin aina täysin koomassa. Uusia uikkareita uitin noin puoli tuntia hotellin altaassa, joka oli normaaliakin hotelliallasta pienempi.

Seuraava viikko ei paljoa parannusta tuonut. Yhä edelleen väsytti vaan koko ajan. Sain sentään käytyä lenkillä (edettiin viikkoon, jossa kolmesta kilometrista juostaan 75% kolme kertaa viikossa), salilla ehkä kerran, uimassa pari kertaa ja kerran pyöräilemässä. Pyörä kävi ensin kuukausihuollossa ja taas kulki kummasti paremmin, kun renkaatkin olivat hieman täydemmät ja muutenkin. Vaihteita ne ei kyllä olleet säätäneet kovin hyvin, olisi pitänyt käydä valittamassa, mutta en ole ehtinyt. Pyörä on kyllä kiva, ja rullaa hyvin, vaikka renkaat ovatkin kovin leveät ja kuviolliset, mutta kyllä sillä päästelee kivasti menemään. Lähdin siis hieman lenkille. Taisi hieman sataakin, koska gorepöksyt olivat takaisin tullessa niin märät, että niistä sai vääntää vettä. Sää ei sinänsä pahasti menoa haitannut, olin ottanut mukaan kunnon varustuksen. Juomaakin muistin tällä kertaa ottaa mukaan. Äiti ei silti olisi ehkä tykännyt, että päädyin ajelemaan tiellä, jossa ei ollutkaan katuvaloja. Siellä sitten pyöränvalon kanssa yritin nähdä, missä tie menee, vastaantulevat autot häikäisi kivasti. No, onneksi täällä on pyörätiet (joilla voi oikeasti myös ajaa lenkeillä toisin kuin Suomessa suurimmassa osissa pyöräteitä), joten ei tarvinnut autojen seassa kulkea, mutta kyllä sitä välillä vähän penkan puolella käytiin. Onneksi on CC :)

Motivaatiota on tällä viikolla syönyt se, että polvi tulee yhä edelleen kipeäksi (ei juoksussa tosin ainakaan pahasti, mutta pyöräilyssä) ja kyynärpää on alkanut kenkkuilemaan varsin pahasti, ja työt ei ainakaan auta asiaa. En ole ehtinyt kamalasti uimaan ja kuntouttamaan kaikenmaailman tapahtumien ja joululahjojen värkkäämisen vuoksi, mikä on varmaan kyllä vaikeuttanut tilannetta. Kysyin kuitenkin valkulta (tämä on kiva valkku, erityisesti, koska ei ole itsekään tanskalainen, niin selittää aina reenit englanniksi, joten ei tarvitse aina kysellä joka välissä), että onko uinnissani jotain, mikä voisi aiheuttaa tota ongelmaa ja sanoi, että ainakin käden palautus on kaikkea muuta kuin rento. Eli pitäisi varmaan alkaa taas käydä uimassa fingertip-drilliä. Kun olisi aikaa... Kävin myös asiasta lääkärissä, kun alkoi haitata töitäkin, ja lääkäri tuomitsi vamman golfarin kyynärpääksi ja suositteli sellaista tukihihnaa. Uidessa sitä ei vaan voi pitää :( Tämä golfarin kyynärpää oli mun ykkösdiagnoosini ennenkuin vaihdoin sen hermo-ongelmaan. No, ensi viikolla ei ole reenejä, ja sitten olen viikon Tsekki-Slovakia tourilla, joten ainakin kyynärpää saa periaatteessa levätä siksikin, ettei tarvitse tietokonetta räplätä työpäivää ja sitten vielä illalla kotona. Jumppapalloilussa olen edennyt ysi-viikolle ja onhan se aika tuskallinen setti. Olen muuten huomannut, että palloissa on kyllä paljon eroja. Pienemmällä ja löysemmällä pystyn jo seisomaan pallon päällä jotain kymmenen sekuntia. Tämän viikon uinnit jäivät yhteen ja sekin meni täysin pieleen, koska sain aivan järkyttävän krampin tiistain reeneissä (pohje on vieläkin tosi kipeä). No, nuo reenit oli muutenkin aikas turhat, olivat vähän jo joulumielellä tehdyt ja oli vielä sijainen, joten mentiin vaan jotain viestejä ja drillejä tyyliin ui vasemmalla kädellä ja jalalla rintaa, oikealla kroolaa. Vähän hyödyllisempiäkin juttuja tosin oli, mutta silloin kuolin kramppini kanssa altaan reunalla. Tällä viikolla ei ole voinut käydä oikein pyöräilemässä, koska täällä on nyt vähän liikenne sekaisin ja tiet heikossa kunnossa, koska täällä on lunta ainakin kymmenen senttiä. Itsehän kävin tänään lenkillä ihan fiiliksissä (juoksua 90% kolmesta kilometrista), mutta muuten kaupunkin on vähän sekaisin ja porukka ilmoittaa vaan olevansa töistä pois. Lenkillä tulee yleensä porukkaa vastaan vaikka kuinka, mutta nyt ei kyllä ollut ketään kulkemassa ja ihmiset katselivat minua kummastuneina, kun posket punaisina ja kasvot hymyssä juoksin/kävelin ulkoilmassa ja lumen keskellä. Oli kyllä kiva lenkki.

Voi muuten olla, että seuraava päivitys on vasta ensi vuonna, onhan tässä nyt ensin vähän Saksaa, sitten joulua, sitten kesälomaa ja vielä äitikin tulee tänne, joten reenailu on varmaan vielä heikommissa kantimissa seuraavina viikkoina kuin viime aikoina. Toivottavasti kirjoituksen selkeys paranee ensi vuonna, tämä päivitys on ainakin täyttä sekamelskaa.

Hyvää joulua!

PS. Tänä vuonna taidan päästä perinteiselle jouluaattolenkille :) Ensi viikolla saakin jo juosta 3km ilman kävelytaukoja ja silloin katsotaan, onko siitä fyssarin tekemästä lisätuesta oikeasti mihinkään. Pitäkää peukkuja.

sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009

Pikapäivitys

Jahas, kiirettä on pitänyt ja eipä ole tultua pahemmin raportoitua. Tavoiteltu rähinä ei todellakaan toteutunut, kun olin ensin vähän kipeä ja sitten on ollut kamala kiire. Jaksoon on kuitenkin kuulunut tiukkaa uintitreeniä, tällä viikolla oli taas testejä ja 200m kulki aikaan 3.45 ja 100m aika oli parantunut 1.43:n. Kiva :) Pikkaisen harmitti, kun tällä kertaa uin selvästi heikomman kanssa, niin ei löytynyt sitä viimeistä puristusta, mutta silti ajat oli mielestäni ihan hyvät (siis mulle).

Pyörällä on ajeltu jonkin verran. Sateessa suurin osa lenkeistä on tullut pyöriteltyä, mutta ei sitä sadetta täällä enää edes huomaa, koska sade on vallitseva olotila. Eli kun palaan Suomeen voin nauttia vain huippureenikeleistä. Pyöräilyssä olen myös onnistunut ehtiä kokemaan rengasrikon ja tietenkään mulla ei ollut mitään työkaluja mukana (tiedän, tyhmää!). Onneksi olin vain 4 enkä 20 kilometrin päästä kotoa. No, kävelyksihän se loppumatka meni. Pyörän korjaus ei osoittautunut kuitenkaan kovin helpoksi, koska a) ne pikalukot on tehty jollekin voimamiehille (minkä seurauksena sain nilkkani aika pahaan kuntoon, kun käytin sitten jalkaa lukon kiinni laittoon), b) koska presta-venttiilit on syvältä -> neljä hajalla, kunnes ostin adapterin c) koska adapterista huolimatta renkaan pumppaamisesta ei tullut oikein yhtään mitään d)koska olen vain aivan täysin tosi huono korjaamaan pyörääni.

Salilla on käyty vaihtelevasti, jumppapallossa on edetty viikolle kahdeksan, joka onkin osoittautunut varsin järkyttävän kamalaksi, hiki tulee! Leukaohjelmasta päätin luopua, koska se vie kamalasti aikaa eikä oikein edistynyt, joten vaihdoin sen kolmeen perussettiin leukoja.

Kävin täälä myös fyssarilla, joka katsoi juoksemistani. Oikea nilkka pettää, mutta vain jalan keskikohdilta, eli ei koko jalka. Lisäksi polvi "niksahtaa" aina selvästi sisäänpäin, mikä on kuulemma oletettavasti ongelman ydin. Sain pohjallisiini vähän korjausta ja nyt koitetaan aloitella juoksua uudestaan. Eka viikko, 2x3km (josta 50% juoksua) takana ja ihan ok:lta vaikuttaa. Normipyöräilyyn tästä ei ikävä kyllä ole apua, mutta jos nyt edes syy olisi oikea, niin sekin olisi aika hieno homma.

Juu, mutta nyt on jonkinasteinen tauko viikon ajan, kun pitää käydä jenkkilässä. Jos hotellissa on allas/sali, niin käytän niitä tietysti ja kaksi 3km(75%juoksua) lenkkiä olisi tehtävä. Tämän lisäksi keskityn lenkkarien, uusien uikkarien ja ehkä jopa märkäpuvun ostoon, jos löydän hyvän ja halvan.

sunnuntaina, marraskuuta 08, 2009

Lusmuviikko

Viime lauantaina käytiin salilla ja sunnuntaina uimassa sekä "lenkillä". Päädyin paikalliselle stadionille, joka oli hämmästyksekseni auki (Suomessahan ei kunnon urheilukentille noin vain mennäkään, kun voi jalkapallonurmi vaikka vaurioitua), ja en voinut vastustaa kiusausta olla menemättä vähän kiertämään rataa. Tein vähän polvennostojuoksuja yms. tekniikkajuttuja. Matalalla temmolla, jottei polvi olisi ärsyyntynyt pahasti. En kovin kauaa tehnyt, kun tuli pimeä ja pelkäsin, että minut lukitaan stadionin sisäpuolelle, kun eihän kukaan olisi huomannut, että minä sielä räpistelen. No, täydensin setin kävelyllä, niin että saatiin reippailulle tunnin mitta.

Tämän viikon olikin sitten tarkoitus olla lusmuviikko, eli kevyempää menoa. Hyvin onnistui. Maanantaina kävin salilla ja tiistaina kävelin töihin ja illalla oli uintitreenit. Ne oli tosin poikkeuksellisen rankat uidun matkan ollessa 2500, kun normaalisti kertymä on noin 2000. Nyt olikin uusi valmentaja messissä, jos en ihan väärin ymmärtänyt, niin tää on valmennustiimin johtaja. Kysyin myös, kummalla potkulla mun pitäisi uida ja sanoi, että se nyt ei ole se tärkein juttu todellakaan, vaan, että ui sillä, mikä tuntuu itsestä luonnollisimmalta. Keskiviikkoaamuna kävin joogassa (alan pikkuhiljaa jo tajuamaan, koska pitää hengittää sisään ja koska ulos). Päivällä tuli sitten vihdoin kaivattu soitto, että pyörä on saapunut. Mikäs sen hienompaa. Iltapäivällä hain sitten pyörän ja pitihän sitä sitten heti lähteä kokeilemaan. Satula oli liian korkealla ja lukot ei oikeen suostuneet mennä kiinni. Vasemman jalan lukon kanssa tuhrasin varmaan vartin, kunnes meni hermot ja pysähdyin laittamaan sen kiinni. Tähänkin operaatioon meni varmaan viisi minuuttia. Pyöräilin yhteensä noin tunnin (kilometrimäärä oli tosi alhainen, kun aika meni noiden polkimien kanssa tappeluun). Ilma oli myös aikas järkyttävä, vettä tuli taivaan täydeltä ja tuuli oli tosi kova, mutta kun paluumatkalla vihdoin molemmat kengät oli kiinni polkimissa ja oli vielä alamäki niin voi sitä riemua, kun pääsi pyöräilemään. Ensituntuma pyörästä on ihan hyvä. Toki se on oudon tuntuinen ja hieman kolhompi kuin Silvia, joka on siis naisten mitoitukselle tehty ja siten paljon sirompi. Pyörä rullaa kuitenkin ihan hyvin huolimatta siitä, että alla on krossirenkaat. Ja onhan se toki myös painavampi, kun mukana on kompromissin vuoksi mm. lokarit ja lukko. Nyt saankin sitten olla huolissani, koska pyörää on pakko säilyttää ulkona vajassa. Se on kyllä teljetty kolmella lukolla, mutta eniten huolestuttaa se, että pyörävarastomme on kaikkea muuta kuin tilava ja näin pyöräni voi saada pientä osumaa, kun muut repivät omia kulkupelejään käyttöön. Tämän vuoksi yritinkin viedä pyöräni niin kauas perimmäiseen nurkkaan kuin oli vain mahdollista.
Torstaina oli vuorossa pilates. Kyselin ohjaajalta, voisinko siirtyä jo seuraavaan ryhmään ja sanoi, että joo "mutta se on sitten paljon intensiivisempää". Mua alkoi naurattamaan ihan kauheasti, koska ohjaajan ilme oli sellainen, että "ei sun kunto sitä kestä". No, menen maanantaina testaamaan kestääkö. Tuo intro on ollut lähinnä sellaista lepokotimeininkiä, vaikka siinä toki on pidettävä keskivartalo koko ajan tiukkana, mutta itse liikkeitä ei tehdä kuin muutamia tunnin aikana. Illalla vähän ulkoilutin pyörää polkemalla paikalliseen Bauhaussiin ostamaan kuusiokoloavaimia ja sain satulan säädettyä paremmaksi. Vasemman jalan lukkokin saatiin kiinni jo kymmenen minuutin päästä. Perjantaina ohjelmanomuutoksen vuoksi oli vuorossa uintitreenit. Valmentaja ei enää ignooraa mua ihan täysin (tää on siis se mun lempparikoutsi), vaan antoi jopa joitakin vinkkejä. Päivän aihehan oli perhonen, joten kyllä sitä neuvottavaa olisi riittänyt varmaan enemmänkin, mutta ihan hyviä ohjeita tuli. Valkku jopa tutkaili, teinkö niinkuin käskettiin ja antoi positiivista palautetta, että oli parempi! Oho. Lauantaina kävin ainoastaan salilla tekemässä jumppapalloilua (seiskaviikon aloitus). Tämä oli uusi salipaikka ja löysinkin sieltä mm. vatsarullan. Testasin sitä ja paljon helpommin sillä pystyi tekemään kuin ennen. Polvillaseisonta pallolla sujuu myös jo kuin vettä vaan ja totesin tasapainon pysyvän, vaikka riisuin samalla hupparin päältäni. Menin tälle salille siksi, että olin havainnut, että sielä on sauna ja pitihän se mennä katsastamaan. Sauna osoittautui peloista huolimatta ihmeen hyväksi. Kiuaskiviä ei ollu tosin edes sitä kymmentä ja löylyä ei saanut heittää (no,mihis heität, kun ei ole kiviä, vastuksilleko?), mutta saunassa oli sentään oikeasti varmaan 70 astetta. Taitanen käydä tällä salilla ainakin kerran viikossa. Sunnuntaina kävin pyöräilemässä noin tunnin lenkin. Kunto on tosi huono ja täytyykin varmaan alkaa yrittää tehdä sellaisia rauhallisia lenkkejä näin alkuun. Polvi ei oikein tykännyt, mikä oli todella huolestuttavaa. Olen päättänyt, että kun palaan Suomeen, jos polvi vielä sittenkin kenkkuilee, niin se laitetaan kuntoon. Ihan sama, vaikka joutuisin venyttelmään joka päivä viisi tuntia ja seisomaan toiset viisi tuntia päälläni punainen paita päällä. Polven on parannuttava! Sunnuntaina piti olla vielä uintitreenit, mutta ne oli peruttu valmentajan puutteen vuoksi. Lieneekö eilisillä seuran juhlilla ollut osuutta asiaan... Ikävä kyllä en siis itse voinut mennä, vaikkei mulla ollutkaan vieraita täällä, mutta bileisiin oli pitänyt ilmoittautua jo viikko sitten.

Ensi viikolla sitten taas rähinä päälle!

perjantaina, lokakuuta 30, 2009

Testiä ja tylytystä

Viime viikon torstai alkoi töihin taapertamisella jalan aamusella. Tai siis kyllähän mä kävelen joka päivä töihin ja takaisin (ääripoikkeuksissa olen sortunut bussiin, yhteensä kolme kertaa!), mutta nää mainitut aamureippailut tehdään siis reippaalla kävelyllä ja vähän pidempää reittiä pitkin. Töiden jälkeen suuntasin pilatekseen, jossa olin taas tosi mukana, heti kun suljin silmäni ja kuvittelin, että menee hienosti, niin vilkaistessani silmänraosta muita totesin, että ollaankin jo siirrytty seuraavaan harjoitukseen. Pilateksen jälkeen kiiruhdin kotiin, hain uintikamat ja suuntasin reeneihin. Kummastuksekseni valmentaja ei tuonutkaan treeniohjelmaa paperilla vaan alkoi puhumaan jotain monologia. Ymmärsin sanat testi ja sata metriä. Kysellessäni vieruskaverilta, mitä nyt oikein tapahtuu, sain selville, että vuorossa on 100 ja 50 m:n testit. Ensin verkattiin sit satanen, sitten väliuintia ja sitten vielä 50m ja loppuverrat. Porukkaa oli pirusti, ja kun oli kolme rataa käytössä, jaettiin henkilöt kolmen ryhmiin. Mut päästettiin jalomielisesti viimeiseen ryhmään, eli tässä tapauksessa pariin. Siinähän sitten odoteltiin verrojen jälkeen. Porukka uiskenteli satasia kamalaa vauhtia ja itseä vähän hirvitti, että jäänkö oikeasti jonkun 25m uintikaveristani. Onnekseni uin sellaisen vanhemman naisen kanssa ja me oltiinkin sitten aikas tasaväkisiä. Itse asiassa "voitin" ajalla n. 1.47, kymmenyksiä en muista. Olin ihan tyytyväinen aikaani, vaikka olinkin aivan kaikkeni antanut maalissa (niinkuin pitääkin), mutta menipähän reilusti alle kahden minsan. Erityisen rankaksi uinnin teki se, että uin kuusitahtipotkulla, joita en harrasta kuin silloin kun pitää sprintata 25m, enkä aina silloinkaan. Normaalisti siis uin kaksitahtipotkulla, mikä säästää energiaa aikas lailla. Nyt jalat olivat aivan hapoilla tuon rypistyksen jälkeen. Pitäisiköhän aina välillä uida kuustahtipotkullakin? Nyt kun en ole pahemmin siis tuota kuusitahtipotkua harrastanut, niin huomasin, että uintiasento pysyy sillä paljon parempana, kun jalat ei tipu. Lisäksi potkut ovat paljon parempia, kun kaksitahtipotkussa on liikaa aikaa, minkä vuoksi polvi tahtoo koukistua herkästi ja nilkka jää helposti koukkuun vastustamaan liikettä eteenpäin. Mutta kuusitahtipotkulla havaitsin siis, että oikeasti uinti oli sinänsä helpompaa, että vastustavia voimia oli vähemmän, mutta energiaa sitten menee tosi paljon enemmän. Kuusitahtipotku myös on toki vähän luonnollisempi vielä, tai siis tulee enemmän selkärangasta niin, että voi keskittyä muihin asioihin. Lisäksi mulla on (tämä ei ole itse keksittyä, vaan näin on sanottu) suhteessa paljon paremmat potkut kuin muuten uiminen. Tämän vuoksi en viime aikoina ole tehnyt muita potkuharjoituksia kuin kylkipotkuja, mutta se onkin enemmän uintiasento- kuin potkudrilli. Vaikka oltiinkin ylivoimasesti hitaimpia testisessiossa (tosin, mukana oli vain kolme naista, joista yksi on oikeasti hyvä, eikä mikään harrastelija), oli kiva uida kelloa ja toista henkilöä vastaan, kirittivät kummasti. Pienehkön verryttelyn jälkeen siirryttiin sitten 50m uintiin. Jalkoja hapotti vieläkin, mutta pakko oli jälleen potkia kuin heikkopäinen. Tällä kertaa olin vähän jäljessä, mutta sieltä sitten sisu ilmaantui ja pakotti puristamaan viimeisen kymmenen metriä vielä vähän tiukemmin ja pääsin kuin pääsinkin kaverista ohi :) Aika oli 47,6. Tästä on hyvä jatkaa.

Perjantaina laiskotti taasen aamulla, joten päivän suoritukseksi jäi iltauinti. Oli tosi helppo ohjelma, mentiin selkää/selkädrillejä lähinnä ja uintia tuli yhteensä vain reilu kilsa. Meidän rata (siis hitaat) oli altaasta pois jo ennen seitsemää (kun reeni alkaa kuudelta). Lauantai meni Odensessa ja sunnuntaina sitten aamulla uimaan. Tein drillejä ja drillejä. Yhteensä tunnin verran. Illalla vielä kävely ja sali. Tein pitkästä aikaa mave sj:tä. Taisin vähän aloittaa liian isoilla painoilla, kun tein heti 40kg:llä. Normisti en ihan tolla alottele, ja tuntuikin vähän painavalta.

Maanantaina oli lepopäivä. Ohjelmassa oli kuitenkin triathlonmeininkiä, koska illalla oli esitelmä seuran kerhohuoneella (tai oikeastaan kerhorakennuksella) uudesta reenisysteemistä. Menin paikalle, kun yksi nainen ihan erikseen kertoi mulle tosta, joten en kehdannut olla menemättä. Etukäteen oli lisäksi kerrottu, että on slidet, joten kyllähän mä niistä perusasiat saan selville. Ja tulipahan samalla taas tanskan harjoitusta. Esitelmä oli varsin hyvä sen mitä siitä ymmärsin. Harmittaa tosi paljon, että en voi osallistua juoksu/pyöräreeneihin polven takia. Ja kun ei oo pyörääkään (vieläkään!). Tarjolla meinaan olisi periaatteessa neljä uintikertaa (asiasta lisää myöhemmin), yksi juoksureeni ja kaksi pyöräilyä. Pyöräilyyn mun rahkeet ei ehkä riitä, täytyy sit kysellä lisää, kun/jos se pyörä joskus tähän maahan tulee. Treenijaksojen perusta selitettiin kivasti. Selvisi myös, että tämä vuosi uinnissa mennään viikko kerrallaan/laji. Tai siis painotus on tietyssä tyylissä aina viikon. Nähtävästi ensi vuonna sitten siirrytään vaparipainotteisempaan uintiin. Eli perhosta on vielä luvassa... Täälä on kyllä asiat tosi hyvin triathlonistille. Miksei Suomessakin vois olla näin? En tiedä, onko Hesassa kuinka hyvin asiat, mutta ei Nokialla taida olla kun pari kertaa viikossa uintireenit ja ei varmasti ole kuutta 25/kolmea 50 m rataa. No, on varmaan osallistujiakin vähemmän. Täälä seurassa on reilu sata henkilöä. Junnuille on sitten vielä omia reenejä ja sitten edustustiimille omia+ joku ihme valmennuskeskusjuttu. Edustustiimi pystyy esim. uimaan kuusi kertaa viikossa seuran vuoroilla. Ai niin, maanantaina kävin myös hierojalla. Ihan OK, keskityttiin tosin vaan oikeeseen jalkaan. Hieroja yritti löytää jotain vikaa/jumia sieltä, mikä vois selittää polven, mutta eipä löytynyt. Lihakset on kuulemma oikeasti hyvät :)

Tiistai aloitettiin aamureippailulla ja sitten illalla taas uitiin. Vuorossa rintauintiviikko, eli mun bravuuri. En oikeasti tajua, miksi mun pitää olla hyvä rintauinnissa, mutta huono vaparissa? En edes oikeastaan ui pahemmin rintauintia, mutta silti sain taas helposti kiinni niitä miehiä, jotka taas vaparissa pistelee karkuun multa lujaa vauhtia (eikä niiden tekniikka ole kovin hyvää myöskään). Tosin itse asiassa puhtaissa tekniikka- tai potkudrilleissä uin niitä sujuvammin, mutta heti kun otetaan kädet mukaan oon ihan surkea. Eli voisin päätellä, että yläkroppa ei oikein toimi/teen jotain väärin, mikä sit vastustaa liikettä. Drilleissä onnistuminen tosin varmaan johtuu siitä, että oon niitä tahkonnut aika huolella. Päivä oli täynnä kramppeja, johtuen tukossa olevista reisistä oletettavasti, mikä sit heijastu pohkeisiin ja jalkapohjiin.

Keskiviikkona aamulla mentiin joogaamaan. Takareidet huusi hoosiannaa aina välillä. Mentiin myös kaikkia uusia juttuja ja olin aivan kuutamolla. Iltapäivällä salille. Tein leuoista vitosviikon ekan uudestan ja pyristelin kuin pyristelinkin sen läpi. Lisäksi jumppapallon vitosviikko saatiin vihdoin läpi.

Sitten tuli torstai. Aamulla töihin kävely, iltapäivällä pilates. Se alkaa jo sujua. Ajattelin mennä ensi kerralla kysymään, josko voisin siirtyä seuraavaan ryhmään (tää, missä käyn nyt on intro). Illalla sitten taas uimaan. Nyt olikin sitten vähän eri meininki kuin aiemmin. Vähän ihmettelin, kun hidas rata oli aika täynnä, ja sinne tuli uimareita, jotka ei normaalisti ole hitaalla radalla. Ohjelma oli myös selvästi rankempi kuin aiemmin, eli yhteensä uinti 2450 lyhyimmässäkin, mikä siis on drilleinä aika paljon rajallisessa ajassa. Kerta osoittautui myös varsin erilaiseksi kuin olin odottanut. Kun olin uinut 450m valkku tuli ilmoittamaan minulle ja muutamalle muulle, että sorry, ootte liian hitaita näihin reeneihin. Olin hetken aikaa et hä, mutta tajusin sitten, miksi ne jotkut olivat vaihtaneet lyhyimpään ohjelmaan. Vähän kuitenkin ihmettelin, kun mulle oli aiemmin sanottu, että voi tietty uida vähemmän, jos ei jaksa/ehdi. Näin ei sitten kai ollut. Vähän myös sapetti, että tämä kerrottiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aloitettu uimaan / ylipäänsä tultu reeneihin. Olisin uskonut, että olen vain missannut asian maanantaina, mutta muita ulosliputettuja oli myös ollut maanantain esitelmää kuulemassa. No, menin sitten kerettiläisesti uimaan tonnin täyteen yleisille radoille, vaikka ei niin olisi tietenkään saanut tehdä, mutta halusin edes jonkinlaisen reenin. Uidessani tonnia täyteen havaitsin, että me aluksi altaasta poistetut ei suinkaan oltu ainoita, vaan reeneistä passitettiin myöhemmin vielä lisää porukkaa pois... Ymmärrän tietysti, että on reenejä, joissa hitaammat on tiellä, mutta asian olisi kyllä voinut hoitaa vähän nätimmin ja tiedotusta parantaa. Illalla sitten tuli sähköpostilistalle muutama vihanen maili, joissa oltiin todella pettyneitä asiaan ja yksi tylytti suoraan valmentajalle ilmoittaen, että valmentajan pitäisi vähän oppia seuran tavoille. Juu, tää torstai-reenien valkku ei ole mikään mukavin valmentaja (esim. olen törmännyt siihen yliopistolla ja se ei todellakaan moikkaa, vaan kääntää päänsä pois), mutta valmentaja se silti on ja jos on valittamista, niin ei ole ehkä tarkoituksenmukaista lähetellä niitä tyytymättömyysviestejä koko seuran sähköpostilistalle. Olen oikeasti luullut, että vain naisten keskuudessa esiintyy tällaista toimintaa, mutta näemmä miehetkin osaavat. No, valmentaja vastasi kyllä yleiselle listalle sitten jotakin, en nyt sitten tiedä, aikooko seuran edustajat mitenkään reagoida asiaan.

Tänään perjantaina sitten salille aamulla. En edes kokeillut leukaohjelmaa, kun yläkroppa tuntui olevan varsin tukossa ja tein sitten vain säälittävän 3x5:n. Muuten oli kyykkypäivä ja sitten siirryttiin jumppapalloilussa kutosviikolle. Polviseisonta puoli minuuttia oli itse asiassa aikas helppo nakki. Uusi vatsaliike oli haastava. Ohjelman jälkeen testailin lankkua vielä ilman palloa. Voi kun oli helppoa! Mitään ongelmaa ei tuottanut myöskään lankku yhdellä jalalla ja kädellä eikä sivulankku jalka ja käsi ilmassa. Eli palloilusta on todellakin ollut iloa ja oletettavasti siis syvät vatsa- ja muut lihakset ova vahvistuneet :) Illalla oli sitten uinti. Rintauintia taasen mentiin pääasiassa, vaikka lopussa olikin vuorotteleva krooli/rinta 400m. Aika rankka oli, kun 25m piti sprintata vaparia ja sit löysää rintaa 25m, viimenen 25 sprintti ei ollut ehkä enää ihan tuore. Positiivisia asioita oli kuitenkin, että olin taas ihan rintauintispesialisti ja tolla neljälläsadalla hienosti pääsin ohikin yhdestä tyypistä. Sitä vissiin vähän harmitti, sillä se kiilasi mun eteen ennen tota neljää sataa, vaikka olin olin ohittanut sen jo aiemmin niissä alkudrilleissä, kun se sääti jotain (ja jouduin aina himmaan, jos lähdin liian aikasin sen perään). Kyselin reeneissä sitten vielä valmentajalta, että saadaanko me kuitenkin osallistua testeihin jne. ja sanoi se, että joo, saadaan. Valkulla oli myös laput, joissa selitettiin mitkä reenit on kellekin ja sieltä kävi ilmi, että torstaireeneissä pitää sit pystyä uimaan satanen 1.25:n, jos aikoo osallistua. Olis toki ollut ihan kiva, jos tällasesta olis jossain informoitu. Sanoinkin sit siitä, ja valmentaja sano, että hän luuli, et maanantaina oli kerrottu. Joo no eipä ainakaan sitä lappusta sielä slideshowssa vilahtanut ja vaikka olis kerrottukin, niin ei ole ehkä hyvä oletusarvo, että seuran jokainen henkilö oli sielä tilaisuudessa. No, ens viikolla alkaa myös sunnuntaireenit, jotka on tarkoitettu hitaammille (tai siis että hitaatkin saa tulla...), joten ei hätää, vaikka torstai kiellettiinkin. Sinänsä olisi toki kiva, jos joku päivä olisi vähän kovempi, kun nyt noi kaikki ti, pe ja su on kaikki kuulemma aika kevyitä ja me uidaankin aina vaan jotain 1500m siinä kevyessä ohjelmassa ja seuraavaksi kovempaan ohjelmaan mulla ei siis ole asiaa, vaikka pystyisinkin sen uimaan, mutta en oo tarpeeksi nopea, etten häiritsisi muita. No, kai voin sitten siinä omassa viikottaisessani uinnissa käydä tekemässä loppuun vaikka vähän pidemmän/rankemman uinnin. Ens viikolla en harmikseni vielä tosin pääse sunnuntaina, kun Leenis tulee. Missaan myös seuran vuoden ainoat seurabileet, mikä on vähän harmillista, koska sielä olisi voinut tutustua paremmin porukkaan ehkä sit. No, Leeniksen kanssa on varmasti kivempaa, joten ei se oikeesti niin kovasti harmita, vaikka nyt missaankin hyvän tilaisuuden päästä vähän sisään porukkaan. Jahas, mutta venyttelytuokio kutsuu. Polvi on muuten taas ihan syvältä!

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009

Odottavan aika on pitkä

Jahas. Täältä kirjoitan, maha täynnä karkkia ja lepopäivää viettäen. Tai olin tänään aamujooga, mutta ei sitä nyt urheiluksi lasketa, vaikka onkin melkoisen tuskaista mulle aina välillä, kun en ihan taivu. Välillä alan jo tajuamaan sielä tunnilla tosin jo jotain ( eli tää on yhdistetty jooga+ kielikurssi mulle), joten ihan koko aikaa ei tarvitse vilkuilla, mitä nyt tehdään.

Sunnuntaina kävin uimassa päivällä. Uiskentelin noin tunnin, koitin tehdä tekniikkajuttuja ja totesin, että tekniikka on aivan hakusessa. Nuo tri uintitreenit ei varsinaisesti paranna asiaa, koska sielä uidaan aina välillä spurtteja jne. ja niissä se tekniikka ei ainakaan parane. No, kerran viikossa aion käydä tekemässä noita drillejä yksikseni, ettei tekniikka aivan hajoaisi. Testasin satasen uinnin ja olen ihan yhtä hidas kuin vuosi sitten. Tosi palkitsevaa, joo. Ja mä olen kuitenkin viettänyt mielestäni ihan kiitettävän paljon aikaa sielä altaassa. Illalla kävin vielä kävelyllä. Kävin mm. tsekkaamassa reitin paikalliselle velodromille (kyllähän sellainen nyt jokaisessa itseään kunnioittavassa paikassa on!)

Maanantaiaamuna en antanut itseni laiskotella, vaan väänsin itseni salille niin, että soutulaite alkoi liikkua puoli seitsemältä. Totesin, että leuoissa ei mitään toivoakaan, joten joutunen aloittamaan vitosviikon alusta. Olen myös jakanut saliohjelman kolmeen osaan ja tänään tein siis ykkösosan. Kaikkiin osiin kuuluu leuat (ikuinen projekti...), jumppapallo, vähän vatsoja ja selkiä sekä yhden jalan kyykyt ilman painoja (tämä on siis polven vuoksi). Sitten joka osassa on painoilla joku liike reisille (ei voi pitää kunnon jalkapäivää, koska muuten polvet ei tykkää, mutta jalkoja on tehtävä kuitenkin usein, jotta lihakset pysyy kunnossa ja polvella olisi jotain toivoa parantua joskus). Sitten yläkroppaliikkeet on jaoteltu eri päiville vähän miten sattuu ja pohkeita/loitontajia/lähentäjiä/kylkiä tehdään myös viikottain. Viikossa olisi siis tarkoitus käydä kroppa läpi kokonaisvaltaisesti. Jos joskus pääsen treenaamaan oikeasti triathlonia, niin sitten tuo on kyllä puristettava kahteen viikkokertaan, ei oikein aika muuten riitä ja kroppa ei ehdi palautumaan muuten tarpeeksi. No, se siitä sepustuksesta. Sain hoidettua kuitenkin itselleni myös hieroja-ajan seuraavalle viikolle (paikallisesti huokeaan hintaan).

Sitten sainkin kauan kaivatun puhelun pyöräliikkeestä. Ikävä kyllä sisältö oli jotain muuta kuin kaivattua. Maahantuoja sössi ja tilasi väärän pyörän, mulle tarkoitetusta mallista ei Euroopassa yhtäkään kappaletta oikeaa kokoa -> kahden viikon odotusaika. Ei paljon lohduttanut ilmaiseksi luvatut huollot (vaikka niistä on varmaan mulle kyllä iloa, koska enhän mä sitä pyörää osaa mitenkään muuten huoltaa kuin pestä ja puunata) tai se, että ihan heti ensimmäinen pyörä lähetetään mulle. Mietin hetken jo toisen merkkisen pyörän tilaamista muualta, mutta totesin, että käytännössä kaikilla merkeillä oli yli viikon toimitusaika. Eli ei sitten auttanut muuta kuin asennoitua odottamaan. Ei tosin oikein inspiroinut, kun polvikin alkoi taas reistata.

Tiistain aamumissio oli reippailu töihin, koska polvi ei ollut aamulla kipeä. Eikä tullut siinä lenkkeilyssäkään kipeäksi, mutta kyllä tuttu tunne sinne ulkosivuun sitten taas töissä istuessa palasi, kuinkas muuten. Katsoin sitten parhaaksi tulla bussilla kotiin. Illalla oli vielä uintitreenit. Perhosesta ollaan vissiin luovuttu hetkeksi ja nyt mentiinkin selkäuintia eri variaatioilla, yhden käden selkä, puolentoista käsivedon selkää jne. Lopuksi mentiin sitten vielä 25 metrin spurtit aikaa ottaen lähtöhypyllä. Voi sitä nöyryytyksen määrää! Ensinnäkään en tod. suostunut edes hyppäämään siltä korokkeelta (koska se oli varma uimalasien sijoiltaanmeno), joten hyppäsin vain reunalta. No, enhän ole myöskään koskaan lähtenyt siitä starttihypystä uimaan. Lisäksi mun kanssa ui vaan kaikkia supernopeita muilla radoilla (tosin muhun nähden kuka tahansa on supernopea), ja olinkin sitten "maalissa" siinä vaiheessa kun muut jo oli suunnilleen kiivennyt sieltä altaasta pois. Tosi kiva. Pääsin sentään alle 20 sekunnin. Siis just ja just. Siis jotkut ui tota vauhtia helposti pari kilsaa, mitä mä pääsen 25 metriä... Ainoa positiivinen asia tässä oli, että huomasin, että kyllä, 25 metriä ui ihan helposti vain pari kertaa hengittäen, itse asiassa yksikin olisi varmaan riittänyt, mutta jossain vaiheessa tajusin, että enhän mä ole hengittänyt kertaakaan, ja että nyt varmaan pitäis sit. Että näin. Tänään on siis lepäilty/joogailtu, huomena töihin reippailu + pilates tanskaksi (mahduin sittenkin mukaan) ja illalla uinti. Ja toivottavasti myös parempi mieli ja terveempi polvi.

sunnuntaina, lokakuuta 18, 2009

Grillikanaa, sohvasurffausta ja delfiininikoulua

Pikkaisen on taas aikaa vierähtänyt viimekertaisesta treenien raportoinnista, mutta kyllä täällä on silti kovasti aherrettu. Pyörää ei ole vieläkään, mikä kyllä hieman masentaa, mutta muuten on päästy reenailemaan suunnitelmien mukaan lähes täysin. Tällä viikolla tosin pari salikertaa jäi väliin, kun laiskotti niin kovin. Olisi pitänyt mennä aamulla, mutta kun ei ole pyörää, tämä tarkoittaisi kovin aikaista heräämistä ja ei nyt ihan joka aamu ole tällaisiin urotekoihin pystynyt. Toivottavasti ensi viikko sujuu paremmin. Toisaalta, pyörättömyyden vuoksi olen siis kävellyt joka paikkaan ja laskeskelin, että taisin sitten kävellä viime viikolla noin 80 kilometriä, kun otin mukaan ne varta vasten tehdyt kävelylenkkeilytkin. Kyllä tuokin peruskuntoa kasvattaa kivasti ja tahdon uskoa, että parantaa ainakin jalkojen kestävyyttä. Monet sanoisivat noita roskakilometreiksi, mutta ainakin itseä on aiemmin runsas käveleminen siivittänyt hyviin maratonaikoihin vähäisellä juoksumäärällä. Tai sit mä oon vaan niin lahjakas juoksija ;)

No, mutta siis viimeisen kymmenen päivän treeneihin. Viime viikon keskiviikko alkoi siis elämäni ensimmäisellä joogatunnilla. Kerroin ohjaajalle, että oon ihan pihalla ja en osaa tanskaa, joten pitikin tunnin englanniksi. Hieno homma. Oli aika haastavaa, vaikka eipä siinä nyt kyllä kovin kuuma tullut, mutta ihan hyvää venyttelyä ja jos tuola nyt puoli vuotta käy, niin varmasti vähän vetreyttää. Onneksi mukana oli muitakin ensikertalaisia, joten en ollut ainoa, joka ei oikein taipunut. Illalla oli sitten vielä vuorossa kävelyä tunnin verran.

Torstain ohjelmassa oli salia ja pilatesta. Salilla tein jumppapallo-ohjelman vitosviikon ekan setin ja leukoja yritin taas vetää. Se ohjelma ei tule ikinä loppumaan, koska olen nyt jumittunut siihen viikkoon numero viisi. Lisäksi puuhastelin kaikkea alkaen askelkyykystä loppuen pystysoutuun. Tämän jälkeen oli vuorossa pilatesta. Tämä oli alkeistunti ja menin taas kertomaan, etten osaa tanskaa. Ohjaaja lupasi puhua välillä myös englantia, mutta toisin kävi. Pilatesta kuuluisi harrastaa silmät kiinni, mutta milläs teet, kun et tiedä, mitä pitä tehdä. Keskittyminen oli aika heikkoa, kun piti koko ajan tarkkailla, mitä nyt tehdään. Ja ihan aina ei siltikään selvinnyt, koska pitä hengittää ulos, koska sisään ja koska pidättää hengitystä ja hengitys on pilateksessa tärkeä juttu. No, aion silti mennä uudestaan, samallahan voi opetella tanskaa :)

Perjantaina oli ohjelmassa aamukävely ja iltauinti. Tänään oli eri valmentaja ja mentiin kovasti taas delfiinipotkuja ja perhosuintia. Ensin mentiin ihan käsittämättömiä delfiinihyppyjä, joissa olisi pitänyt pohjasta ottaa vaúhtia ja sitten hyppiä kuin delfiini. Itsehän en edes päässyt sinne pohjaan... Näitä piti mennä sitten "vaan" 6x25m, mikä oli suurta kärsimystä. Sitten tehtiin lisää potkuja, yhden käden perhosta ja sitten lopuksi kovasti sekauintia. Huh! En ihan ehtinyt loppuun koko päivän ohjelmaa, mutta ei se mitään, koska lopussa kyynärpää taas muistutti itsestään.

Lauantaina oli vuorossa lepo ja sunnuntaina menin uiskentelemaan itsekseni. Tein kovasti taas kellumis- yms. drillejä. Uinti oli kovin tahmeaa. Illalla vielä kävely. Maanantai muuttui salipäivästä lepopäiväksi. Illalla olisi ollut vielä pyöräilyä uudella hienolla pyörällä, mutta eipä ollut pyörää, joten väliin jäi tämäkin.

Tiistaina sitten taas päästiin vauhtiin ja aloitettiin aamukävelyllä. Illalla oli sitten taas uintitreenit. Kovasti olivat taas laput ihan hepreaa täynnä, drillien nimet näyttivät minun mielestäni mm. grillikanalta. Kysyessäni käännöksiä selvisi, että drillin nimi tosiaan oli grillikana!!! Tarkoitus oli pyöriä ympäri kuten vartaassa grillattava kana... Mukana oli myös sohvasurffausta, eli vedessä piti edetä kuten istuisi sohvalla. Grillikana osoittautui aika hm. pyörryttäväksi drilliksi. Taisin pyöriä vähän liian nopeasti. Sohvasurffaus sen sijaan oli ihan mahtavaa! Olin ihan haka siinä. Näiden lisäksi mukana oli (tietysti) perhosuintia, kaikenmaailman potkuja jne. Lisäksi oli hypoksia-osuus, jossa piti uida hengittäen joka seitsemännellä vedolla ja sitten seuraavalla altaanmitalla sukeltaa ensin mahdollisimman pitkään. Aika rankkaa oli taas.

Keskiviikko alkoi aamujoogalla. Tällä kertaa tanskaksi, mutta pysyin melko hyvin mukana. Ja aloin oppimaan joitakin sanoja, kuten sisään- ja uloshengitys. Töiden jälkeen menin sitten vielä salille, jossa oli tutut jumppapalloilut, kyykyt, leuat jne. Testasin muuten, miten pysyy pelkkien polvien varassa jumppapallon päällä ja se ei ollutkaan ihan mahdotonta. Olen siis kehittynyt!

Torstai alkoi taas aamukävelyllä ja illalla sitten taas uitiin. Ne, jotka väittävät, että uinti ei ole rankkaa, voivat yrittää uida kilometrin perhosuntia/delfiinipotkuja. Rankkaa on. Vähän haastavia ovat lisäksi drillit, joissa pitäisi uida puoli altaanmittaa perhosta täysillä ja loppu hitaasti. Ei mulla todellakaan ole mitään kahta vaihdetta perhosessa. Tällä kertaa pääsin kunnialla ohjelman tunnissa loppuun. Pilatesta ei voinut tehdä, kun en mahtunut tunnille, samasta syystä jäänee ensi viikkokin väliin.

Perjantaiaamuna nukutti taas liikaa aamun salituokioon, mutta illalla oli sitten taas vuorossa uintitreenit. Nämä olivatkin mielenkiintoiset. Treeneissä on aina kaksi tai kolme ohjelmaa, joiden mukaan eri tasoiset uivat. Mä teen luonnollisesti sitä helpointa (mikä ei useimmiten tosiaankaan ole mulle helppo). Meidän ohjelma sisälsi tänään paljon kuperkeikkoja vedessä, tähtäin oli tietysti kuperkeikkakännöksessä. Nenä, keuhkot, korvat ja välillä suukin oli täynnä vettä viimeistään siinä drillissä, jossa piti 25 metrin aikana tehdä kolme tuplakuperkeikkaa. Eka kuperkeikka vielä onnistui ihan OK, mutta se toinen oli jo aika suurta kamaluutta. Olin kuitenkin hiljaa tyytyväinen, sillä viereisillä radoilla harjoiteltiin hyppimistä renkaisiin (siis sellaisiin hulahulavanteisiin), jotka olivat vedessä. Huh. No, me edettiin käännösharjoitteluissamme ja sain kuin sainkin lopulta onnistumaan kuperkeikkakäännöksen (tosin me jatkettiin aina selkäuinnilla, koska se oli helpompaa), lopussa ainoana ongelmana oli se, etten oikein tahtonut osua seinään, vaan käännyin vähän liian aikaisin. No, seuraavana olikin vuorossa starttihypyt. Hyppäsin kerran ja tuomiona oli, että hyppään liian lähelle. Eli seuraavalla kerralla valmentaja tuli pitelemään siihen eteeni rengasta ilmassa, niin että mun pitää hypätä sen läpi! Voi hyvänen aika. No, ensimmäinen kerta vaati vähän rohkeutta, mutta kuuliaisesti esitin delfiiniä ja pääsin kuin pääsinkin sen renkaan läpi. Ihan sulava se hyppy ei sitten kuitenkaan ollut, koska en kuulemma taivuta vartaloa tarpeeksi. Tämä ei oikein parantunut lopuissakaan hypyissä, mutta ei se mitään, onneksi lähtöhyppyjä ei pahemmin tarvita ja ei niitä kai tuola enää kauaa harjoitella, kun off-seasonkin loppuu pian.

Lauantai olikin sitten lepopäivä, joka kului junassa istuen ja Hampurissa hengaillen.

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

Treeneissä

Jaahas. Tanskaan päästy ja reenaaminenkin taas aloitettu. Ensimmäiset pari päivää menivät Ikeassa juoksemiseen ja koomaamiseen. Perjantaina kuitenkin myin sieluni tanskalaiselle kuntosaliketjuille. Pojat tiskillä vähän kummastelivat, kun kyselin kovasti vapaista painoista, kun yrittivät tyrkyttää mulle spinningiä. No, ketju oli halvin ja niillä oli ihan hyvä sali (ja jumppapalloja :). Lisäksi voin käydä missä toimipisteessä vaan, joten jos tulee piipahdettua Köpiksessä, voin käydä sieläkin reenailemassa. Koska hintaan sisältyy kaikki jumpat yms. aion olla huomenaamulla puoli seitsemän joogaamassa. Mitäköhän siitäkin tulee? Enhän mä edes tajua, mitä ne sielä puhuu ja en oo koskaan joogannut. No, katsellaan. Lauantaina sitten kävin salilla. Perussettiä tein, jumppapalloilua ja leukojakin yritin. Ei mennyt ei leukaohjelma. Salilla ei ole varsinaista tankoa, vaan sellainen häkkyrä, ja siinä ne kädensijat on vähän turhan kaukana toisistaan mun leuanvedoille. Ehkä rakennan ens kerralla Smith-kyykystä itselleni tangon. Muuten ei ollut mitään puutteita, ainoastaan käyrävänkyrätankoa ja keppiä alkuverkkaan ei ollut. Kaikki muita vekottimia sitten olikin ja useimpia kaksin kappalein. Vähän nuo juutit katseli, kun painelin sinne lököshortseissa ja väkersin niiden painojen kanssa, mutta ei se mitään. Tuo on siis vähän sellainen trendisali, jossa tytöt jumppaa jotkut trikoot päällä ja miehet nostelee painoja. No, en anna tämän häiritä itseäni. Loppuun tein vielä jumppapalloilut.

Sunnuntaina vuorossa oli uinti. Tein taas lähinnä niitä kylkipotkuja jne. tekniikkajuttuja. Uin about 1500, piti tehdä pitempään, mutta alkoi väsymään niin pahasti, ettei enää kannattanut jatkaa, kun ei se tekniikka väsyneenä ainakaan parane. Uimahalli on täälä kiva. 50 metrisiä ratoja kymmenen. Vesi on ehkä putsattu otsonilla, koska en aivastele, vaikka nielenkin sitä. Radoista oli myös varattuina vain muutama, joten uimaan mahtui hyvin. Suihkupuoli on surkea, suihkuja on kuusi, eli niihin saa jonottaa. Lisäksi ei ole mitään naulakoita tms seinässä ja suihkujen vieressä ei hyllyjä, vaan kaikki purkit ja purnukat (ja uikkarit) on pidettävä lattialla. Muutenkin on vähän vanhanaikaista meininkiä. Saunaa ei voi oikein edes sanoa saunaksi. Lämpömittaria ei ollut, mutta ei sielä kyllä ainakaan kovin lämmin ollut. Kiuas oli luokkaa 2x kerrostalosaunan kius. Kiviä oli yhteensä kymmenen, ne oli helppo laskea, sillä ne oli aseteltu vierekkäin. Ja löylyä ei siis saa heittää. En aio käydä tuola saunassa enää, siitä tulee vain vihaikseksi.

Maanantaina oli sitten vuorossa aamusali. Täälä ei pääse uimaan kuudelta, mutta salille pääsee. Neppailin sitten sielä ja tein myös jumppapalloilua. Taisin olla vähän unessa, sillä tein neljännen kerran nelosviikon ohjelman. Hups. No, positiivisina asioina voisin todeta, että pysyn polvillani siinä pallolla jo sen minuutin. Leuat meni täysin yhtä surkeasti kuin edelliselläkin kerralla. Illalla vielä käveltiin.

Tänään olikin sitten jännä päivä. Oli mun elämän ensimmäiset uintitreenit. Järjestäjänä paikallinen tri-seura. Jännitti kovasti, mutta hyvinhän se meni. Tänään oli niin sanottu "hauska päivä", ja se sisälsi siis lähinnä sekauintia ja potkuja. Potkuissa käytettiin räpylöitä, jotka oli mulle uusi tuttavuus ja ne toikin kummasti lisää vauhtia menoon. Mentiin perhosuintiakin. Urheasti väkersin sitä 4x25 ja tekniikka oli varmasti silmiähivelevää. Ratoja oli käytössä 6x25 ja ne oli jaoteltu vauhdeittain. Pysyin ihan hyvin menossa mukana siinä hitaimmalla radalla ja sielä oli muitakin, jotka oli ihan yhtä pihalla kuin mä. Eli tätä lisää. Ainakin kaksi kertaa viikossa olisi tarkoitus käydä tuola, ehkä jopa kolme ainakin näin aluksi, kun kovemmissa treeneissäkin mennään vielä maltillisia uintimatkoja. Valmentaja oli mukava ja selitti mulle siinä aluks hyvin juttuja, vaikka eihän sillä pahemmin aikaa ollut ketään neuvoa, kun yhteensä porukkaa oli ainakin 30, ehkä jopa enemmän. Ja ne muut meidän radalla oli kanssa mukavia, neuvoi mua, kun en tajunnut tanskankielisiä ohjeita. Yks tosin mulkoili tosi pahasti, kun vähän törmäsin siinä tehdessäni täysin tyylipuhdasta delfiinipotkusuoritusta selälläni. Taisin olla "vähän" vastaantulevien kaistalla.

Nyt sitten vielä odotellaan pyörää. Tilanne on kartoitettu ja pitäisi päättää, minkä hankin, aikaa menee sitten about viikko, että saan sen, kun on ensin mietitty. Palvelu täällä on tosi hyvää. Sitten kun olisi se pyörä, niin voisin mennä pyöräreeneihinkin :) Polvesta en halua mainita mitään tällä hetkellä.

tiistaina, syyskuuta 29, 2009

Muksahteluja ja pyöräreissu

Vaikka viime aikoina olenkin kunnostautunut erityisesti muuttamisessa ja tavaroiden kantamisessa, on myös tietysti hieman kuntoiltu. Perjantaina pääsin jossain vaiheessa salille ja tein kaikenmoista kyykystä olkapäihin. Loppuun järjestin muille sali-ihmisille pientä komediaa aloittamalla jumppapalloilun nelosviikon. Jepjep. Pysyin polvillani siinä pallolla maksimissaan 5s kerrallaan. Kylkirutistukset olivat täysi katastrofi ja muut suoritukset eivät myöskään tainneet olla ihan tyylipuhtaita. Muksahtelin sen pallon kanssa ympäriämpäri "muutaman" kerran ja olin onnellinen, että ketään tuttuja ei ollut paikalla. No, hiki tuli kerrankin salilla, ainakin tuskanhiki.
Lauantain suunnitelma oli aloittaa uinnilla ja keskittyä sen jälkeen muuttopuuhiin. Suunnitelma ei mennyt ihan putkeen, kun unohdin tarkistaa uimahallin aukiolon lauantaina. Eihän se kympiltä auennut, joten kävelin kotiin vähän pakkailemaan ja sitten takaisin. Piti tehdä perustekniikkasettini, mutta kyynärpään pirulainen muistutti taas olemassaolostaan ja uinti jäi vähän lyhyeen, lopussa sitten tosin pistelin menemään pitkästä aikaa selkä- ja rintauintia vähän enemmän, että sain tunnin uinnit täyteen. Sunnuntaiaamu aloitettiin kävelylenkillä ja illalla kun kämppä oli puunattu lattiasta kattoon, mentin vielä salille. Unohdin (!) tehdä leuat, mutta jumppapallosetti sujui toisella kerralla jo paljon paremmin. Polviseisontakin piti jakaa vain kahteen osaan ja muutenkin tipuin pallon päältä yhteensä ehkä vain kolme kertaa. Vietin salilla aika kauan, kun ei tiedä koska taas pääsee.
Maanantain missio oli kuljettaa Silvia talviasumukseensa, eli polkea se kotikotiin 54 km. Suunnitelma eteni hyvin 3km, sitten satoi ekan kerran. 18 km:n kohdalla aloin ymmärtää, miksi monet valittaa, että jalat jäätyy pyöräilykengissä. 32 km:ssä satoi rakeita, 36 km:ssä sukat olivat sääreen asti läpimärät. 40 km:ssä kurjuus maksimoitiin pakettiauton heittäessä päälleni lätäköllisen kuravettä. 43 km:ssä yritin psyykata itseäni ajatuksella "Pirkan hiihdossa oli kamalampaa". 44 km:ssä edellinen ajatus ei enää oikein auttanut, kun muistin, että Pirkassa mukana oli kuitenkin suklaata. 50 km:ssä unohdin kylmyyden, kun täysperävaunullinen rekka tuli molemmista suunnista ja tienpientareen leveys oli 15 cm. 50,5 km:ssä olin selvinnyt ihmeekseni hengissä kohdalle osuneen parkkipaikan ansiosta. 54 km:ssä olin vihdoin kotona ja päätin suosiolla jättää pyörän pesun seuraavaan päivään. Odotan tosi innolla talvipyöräilyä.
Tänään oli vuorossa aamulla uintitekniikkaa tunti ja sitten illalla kävin vielä kävelemässä reilun tunnin. Huomenna myös uintitekniikka aamulla ja sitten suunnataankin Helsinki-Vantaalle. Jännää.

torstaina, syyskuuta 24, 2009

Viimeinen viikko

Aika jännää. Vika torstai vuonna 2009 Suomessa. Kiirettä pitää ja siksi kirjoittaminen on vähän kestänyt. Tai onhan tässä kirjoitettu kaikki illat ja melkein yötkin. Tänään saatiin sitten urakka hetkeksi minusta riippumattomille tahoille ja voin hengähtää hetkeksi. Siis kyseisen projektin suhteen. Mutta onhan tässä muutakin pikku projektia ilmassa, kuten yks muutto ja leuanvetoprojekti. Ja kaikki muut projektit siihen päälle, töissä niitä ainakin piisaa.

Kaikenlaista on puuhailtu sitten viime kirjoituksen. Ensin toissa lauantaina käytiin aamulla salilla ja ilta keskityttiin syömiseen ja kai vähän muuhunkin. Seuraavan päivän G-urakka ja sali kääntyikin sitten kavereiden kanssa meksikolaisen syömiseen sekä leffaan jäätelön kera. Oli niin kivaa, että vaihto kannatti.

Maanantaina palattiin takaisin ruotuun ja kävin uimassa. En suoraan sanottuna enää muista, mitä tein, mutta oletettavasti väkersin kovasti tekniikkaa. Ilman sanottavia saavutuksia :( Tiistaina salille ja keskiviikkona taas uimaan. Tätä kertaa ennen olin päättänyt, että nyt aletaan ihan oikeati harjoittelemaan oikeaa vartalon asentoa vedessä. Vaikka se silmämääräisesti olisikin oikein, on siinä pakko olla jotain vikaa, kun uinti ei suju. Ja hengityksessä tapahtuu ainakin kamalia asioita. Harrastin sitten tuollaisen tonnin verran pelkkiä potkuja, liukuja, kylkipotkuja jne. Lopppun uin vähän. Parhaimmillani 25 metriä meni 15 vedolla, pahimmillaan 19. Normaalisti 19 on se paras tulos, joten kai tuo harjoittelu sitten ihan oikeasti auttoi :)

Torstaina vääntäydyttiin jälleen salille. Leukaohjelman vitosviikon eka setti meni kuin menikin läpi. Vaikka nyt se tahdonvoimakin alkoi jo miltei loppumaan. Lisäksi jumppapallo-ohjelman kolmosviikon eka setti. Jotkut liikkeet jo sujuu, kylkilankku ei milloinkaan. Perjantaina uimaan ja tonnin verran asentoharjoittelua. Välillä vähän uintia, mutta "oikeaa" kroolia ehkä max. 300m.

Lauantai-aamuna sitten taasen salille. Leuat ei enää irronnut, ja muutenkin olin vähän myöhään liikkeellä, joten en kauheasti ehtinyt tekeen.

Sunnuntaina lepoa Turun keikasta ja maanantaina 45 min kävelylenkin jälkeen uimaan. Uintiasentoharjoituksia taasen about tonni. Tiistaina salille, nyt sain leuoista vitosviikon kakkosen viimeisillä voimilla revittyä kokoon. Ja jumppapalloilussa ens viikolla siirrytään uudelle tasolle. Ootan tosi innoissani. Not. Keskiviikkona oli vuorossa aamulla uinti, illalla tunnin kävely ja tänään torstaina kävin pyörällä noin puolen tunnin lenkin heittämässä. Ja päivällä töistä osallistuttiin akateemisiin kirkkovenesoutuihin.

Polvi on ihan syvältä, kävin siitä viime viikolla lääkärillä kertomassa, ettei kortisonista mitään iloa ollut. Kirjoitti mulle lähetteen fyssarille, että sinne sitten pääsiäisen jälkeen. Tosi ilonen olin tostakin joo, fyssarillahan on jo käyty, sais nyt edes tietää, mikä siinä polvessa on vikana. Ja tän päivän hierojakin peruttiin :(

Tiedotuksenomaisesti myös kerron tässä, että tämä blogi päivittynee jatkossa ehkä vauhtia kerran viikossa tai harvemmin. Vaikka tosiasia onkin niin, että mulle kuuluu suunnilleen samaa kuin mun polvelle, ei kaikki ihan sitä ymmärrä ja kerronkin muista seikkailuistani täällä.

perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Rauta vääntyy

Kuten siis jo aiemmin kerroin suunnitelmistani, on nyt edessä tiukka punttikuuri. Ja loputonta uinnin harjoittelua toki myöskin.

Alkuun haluan palata vielä niihin kivoihin tapahtumiin, eli tässä voitte ihailla (?) hienoa loppukiriä.
Jouduin itse katselemaan videon ehkä seitsemääntoista kertaan, ennenkuin pystyin keskittymään muihin seikkoihin kuin siihen, miten tyhmältä näytän ja miettimään, pitäisikö ensi kerralla laittaa joku kivempi paita ja josko hiukset olisivat sittenkin paremman näköiset ponnarilla, eikä kisakampauksella (vaikka härrekuud, enhän mä voi kisakampaustani mihinkään vaihtaa, kun se on aina tuollainen ollut). Päästyäni näistä traumoista (miksi kaiken pitää olla aina niin vaikeeta?) suostuin myöntämään itselleni, että juoksu näyttää tossa kyllä paljon paremmalta, kuin miltä se tuntui ja lisäksi olen onnellinen siitä, etten käytä trikoita. Sitten vasta niitä traumoja olisi!

No niin, ja sitten itse asiaan eli viikon kulumiseen. Maanantaina oli vuorossa uinti tekniikkapainotteisesti. Uintia yhteensä 2350, josta drillien osuus 1350 ja verkkojen parisataa. Loppuun yritin kovasti vielä vähän kellua. Maanantaisin on aina pieni itsetunnonkohotuspäivä, kun on naisten vuoro, ja muut uimarit uivat ihan rentomeiningillä, kun meitsi paahtaa silmät kiiluen (onneksi uimalasit aina vähän huurtuu, niin kukaan ei huomaa :).

Tiistaina oli pelkkä salipäivä. Vuorossa leukatesti (riittävä testitulos juurikin saavutettiin \o/), jalkoja ja loppuun vielä jumppapallo-ohjelma, jonka kakkosviikko ei luojan kiitos ole ihan kauheasti ykköstä pahempi. Kauhulla odotan kuitenkin sitä, kun muka kuuden viikon päästä pysyn polviseisonnassa sen pallon päällä. Ei tule tapahtumaan. Leukaohjelma on tohon verrattuna varsin inhimillinen, vaikka näyttääkin paperilla pahemmalta. (Pöpsy ja Sari, ohjelma odottaa teitä sähköpostissa, että siitä vaan vääntämään).

Keskiviikkoaamu ei valjennut, vaan pimeässä vääntäydyin uimaan. 2400 yhteensä, pätkissä. Harvinaislaatuisesti ainoat tekniikkajutut oli alkuverkan potkut. Illalla salille keskittyen yläkroppaan lähinnä ja vatsoja tietty loppuun. Niin ja leukojen nelosviikon ykkönen, vika teki tiukkaa, mutta meni tahdonvoimalla.

Torstaina alkoi jo kohtuullisesti olemaan kuolemaolo (jonkun pitäisi olla oikeasti pakottamassa mut nukkuun ennen puoltayötä), mutta jollain ihmeen keinolla väänsin itseni uimaan. Tekniikkaa taasen vuorossa yhteensä about 950, yhteensä 1850. Alkoi huomaan, että kroppa alkaa väsymään ja tekniikka todellakin pysyi koossa tasan sen verran, etten hukkunut. Iltapäivällä nopea sali, jossa kyykkyä, pohkeita, olkapäitä, rintaa ja jumppapalloilua. En koskenutkaan leuanvetoon :) Ja sitten salilta hierojalle. Olin niin väsynyt, että meinasin nukahtaa sinne hierontaan, tällä kertaa tosin sattuikin ihmeen vähän.

Tänään oli sitten vuorossa uintipäivä. Töiden jälkeen hallille ja tällä kertaa suuntasin sinne sitten sen meidän ruotsalaisviestijoukkueen uimarijäsenen kanssa. En ollut mietinyt sen enempää ohjelmaa, järkytyin kun tyyppi kertoi, että hän aikoo tehdä puolen tunnin alkuverkan! Huhhuh! Itse uiskentelin kahdensadan pätkissä yhteensä noin 1800, saatoin mennä vähän laskuissa tosin sekaisin. Yritin vähän tarkkailla, että kääntyykö kroppa samanlailla molemmille puolille, mutta eipä se nyt ihan tainnut niin olla. Eli sitä sitten parantamaan ens ma, tänään en kauheasti halunnut muuttaa tekniikkaa, jotta saisin sitten kommentteja siitä, miten uin. Payman sanoi, että uinti on ihan OK:n näköistä, mutta esimerkiksi vasen jalka potkii polvesta, ei lantiosta lähtien. Ja mä kun oon keskittynyt vaan oikeeseen jalkaan, kun oon luullu, että se on se ongelmallinen... No, toi oli onneks aikas helppo korjata, vielä kun sais sen automaattiseksi, kun keskittyy vaikka siihen rotaatioon... Tyyppi jäi muuten uimaan kun mä lähdin sitten kotiin, tekee aina kuulemma kahden tunnin uintireenin. Huh! Kerroin myös, miksi uin, eli että haaveilen triathlonista, ja siksi pitäisi oppia uimaan nopeammin. Hänhän sitten innostui, että voitais tehdä joukkuekisa, jossa hän ui, ja mä juoksen. Yks pyöräilijä vaan uupuu... Että innokkaat saa ilmottautua. Ja munkin pitäis ehkä vähän kyllä tota juoksua petrata. Tai no, edes se, että voisin juosta, olis plussaa tossa touhussa. Niin, mutta positiivisia vammauutisia: kyynärpää ei ole ollut alkuunkaan kipeä tällä viikolla, vaikken kyllä muista, että olisin näin paljoa minään viikkona uinut.

Huomenaamulla jatketaan raudan parissa ja sitten onkin iloinen jälleennäkeminen IMT:n kouluporukan kanssa jatkuen haikeisiin läksiäisiin kaikille. Ja yritykseen juottaa baarikaapin sisältö muille. Piirakat paistuu uunissa, joten myös ruokakaappia yritetään kovasti samalla tyhjentää.

sunnuntaina, syyskuuta 06, 2009

Lopputulema

Tänään sitten päättyi kai kausi. Jos nyt ylipäänsä mistään kaudesta voi puhua. Kävin siis e-crossissa. Valmistautuminenhan oli varsin loistavaa. Torstai-iltana jalat tukkoon salilla, pistelin kyykkyyn ihan kunnolla painoa. Perjantaina vähän vaan uin, mutta lauantaina kävin pyörällä kokkikerhossa (intialaista tehtiin, oli hyvää) ja päätin sitten pyöräillä takaisin Lukonmäen kautta jahapotin jalat. Menin nukkumaan aivan liian myöhään, unohdin venytellä, join aamulla liian vähän jne.

Pasilaan asti kun vihdoin pääsin, käväisi vielä mielessä pitkälle matkalle osallistuminen, mutta onneksi joku järjen ääni aivoista vielä löytyi ja sain tuon ajatuksen työnnettyä taustalle. Kisassahan mun oli tarkoitus toteuttaa 15 min juoksu, 5 min kävely vuorottelua, mutta niinhän siinä tietysti kävi, etten mä mitään kävellyt (alkuverkan hoidin kuitenkin kävelemällä) vaan paahdoin minkä jaloista lähti. Eihän niistä nyt ihan liikaa lähtenyt, eka kilsa meni 5.25 sitten jo 5 minsaan ja sitten seuraava taisi olla 4.30, minkä jälkeen kilsat tasoittui siihen noin viiden minsan kilometrivauhtiin. Reitti oli ihan kiva, vaikka välillä huolestuinkin nilkkojen taittamisesta, kun juoksin polulla yhden naisen perässä. No, menin kohta sen naisen ohi, mutta onnistuin sitten kuitenkin pyöräyttään nilkkani noin kolmen kilometrin kohdalla, mikä kyllä hidasti hetkellisesti vauhtia. Hetken päästä nilkka unohtui, kun alkoi vähän vauhti olemaan liikaa ja matkan pari viimeistä kilometria menikin hieman pahoinvoivana, mutta kun oli vielä pakko mennä ainakin kymmenestä henkilöstä ohi (musta meni yks mies ohi sielä jossain neljässä kilsassa ja sekös vasta harmitti!). Maaliin pääsin sitten kuitenkin ajassa 34.25, mikä oli ihan OK näillä juoksukilometreillä, niitä taitaa olla tullut tuolta toukokuun alusta yhteensä jotain 70-80. Eli kuukaudessa vajaa 20 km. Huhhuh. Ja pisin juoksu on ollut sen 5 km, joten kai toi oli sit ihan OK suoritus. Olisi muuten kannattanut osallistua OLL SM-kisaan, olisin tullut neljänneksi. En vaan kehdannut, kun ajattelin, että oon kovin huono (kun kerran kävelen niin paljon ;). Tosin tuo mun hypoteettinen sijoitus taas kertoo enemmän sarjan tasosta kuin siitä, että mä olisin muka juossut jotenkin lujaa. Ai niin, koska tuola pääsee uimahalliin kisan jälkeen, niin kroolailin sitten vielä kilsan (osissa tietysti). Polvi ei juoksussa ihan kovasti haitannut (tosin, eipä siinä lopun pahassa olossa paljon polvia muistanut, koko juoksu meni tollasella 172 keskisykkeellä. Tosin ei oo vertailukohtaa, kun en oo ikinä ennen vaivautunut sykemittaria kisaan laittamaan.) Nilkka alkaa nyt muistutteleen itsestään.

---

Niin, mutta sitten. Tänään kun kausi päättyi, voidaan tehdä loppuyhteenveto. Vuoden alussa asetin tavoitteita ja seuraavassa katsellaan, miten ne sitten toteutuivatkaan.

>1. Tee jotain sille vaparille! Tämähän on jotensakin hoidossa, koska viikon päästä alkaa tekniikkakurssi. Tosin olen ihan varma, että vaparia käsitellään silloin kun olen Kiinassa.

Yritys on ollut mielestäni kovin hyvä, tulos on ollut kovin huono. En pääse nopeampaa eteenpäin, vaikka mitä tekisin. Neuvojakin on haettu ties mistä. Mitähän tällekin asialle nyt sitten taas tekis? Olen vähän jumissa asian kanssa.

>2. Soutukisat ja luistelukisat. Ihan rentomeiningillä siis.

Luistelemassa käytiin, soudun esti polvi. Rentomeininkiäkö luistelukisoissa? No miten sen nyt ottaa. Mutta oli se luistelupäivä kyllä ihan huippu aina Tampereelle paluuseen asti.

>3. Triathlonin pikamatka tms.

Ei toivookaan. Nokian kisaan ei kuukausi aiemmin tähystetyllä polvella asiaa ja HCT just ennen e-crossia, ja kaikenlisäks Hesassa, mikä olisi vaatinut älytöntä säätöö julkisten kanssa.

>4. Juostakin olis kiva jossain kisoissa.

Tää sentään toteutui. Tänään. Ja lasketaan nyt se torstain ruotsalaisviestikin kisaksi, joten voin sanoa juosseeni kaksissa kisoissa :)

Tavoitteista siis saatiin toteutettua täysin 1,5, yksi on periaatteessa toteutettu, vaikka lopputulos ei ollutkaan toivottu ja 1,5 jäi toteuttamatta. Yritän nyt olla positiivinen ja totean, että tällä kropalla ei tuon enempää oikein olisi voinut enää saavuttaakaan.

Seuraavasta kaudesta sitten jotakin mainintoja joulukuun tokalta viikolta olis tarkoitus aloitella tehotreeniä, siihen mennessä toivottavasti polvi olis kunnossa. Nyt siis kaksi viikkoa mahdollisimman vähän stressiä polvelle, sitten viikko kävelyä ja sitten aloitetaan sillä pirskatin minuuttien asteittaisella lisäämisellä. Nyt vaan uidaan ja käydään salilla.

torstaina, syyskuuta 03, 2009

Pronssimitali!

Jos ei asiat muuten onnistu niin pitää sitten itse järjestää. Koska olen kuulemma innokas (no ehkä vähän joo...), mut nimettiin kokoamaan ryhmälle ruotsalaisviestijoukkue. Kokosin niitä sitten saman tien neljä, pienehköllä painostuksella... No, ihan kaikkia ei toki tarvinnut painostaa kuin ihan vähän, ja joillekin riitti pelkkä mukaan pyytäminen. Joillekin pidin ehkä vartin puheen alkaen siitä kuinka liikunnan jälkeen saa paljon hyviä tutkimusideoita päättyen ennenaikaisen kuoleman välttelyyn, noin suunnilleen. Omaan joukkeesee saatiin miehitys 2+2, tosin viimeinen henkilö rekryttiin vanhoista ultimatekavereista noin kaksi tuntia ennen kisaa. Me ei sitten itse asiassa oltu ryhmän, vaan laitoksen tiimi, kun tuli vähän viime hetken perumisia ja piti saada korvaajia. Itse juoksin siis "bravuurini" 300m. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja meidät sijoitettiin "kuumaan" erään. Juoksu oli kamalaa ja hapottavaa, taisin olla tiimini heikoin lenkki, ja ainakin kaksi miestä ohitti mut :( Mutta saatiin pronssia!!!! Viidestätoista joukkueesta! Ja meillä oli siis kaksi naista juoksemassa. Voisin veikata, että ekaa kertaa TTY:n historiassa tällaisella kokoonpanolla pronssia tuli. Hopeasta jäätiin vain puoli sekuntia ja kullasta viisi. Eli jos ensi vuonna voisin vaikka harjoitella, voisin juosta vähän paremmin ja sitten vaikka voitettais, kun muutkin tsemppais ihan vähän. Sounds like a plan. Tiimin aika oli 2.28, mikä oli mielestäni aikas hyvin :) Säälittävää, että pitää nyt hehkuttaa näitä henkilökuntakisoja, kun ei muuta voi urheilla.

Polvi vähän vihoittelee nyt, ei tykännyt tosta rypistyksestä. Ai niin, meidän yhtä osuutta vei Iranin moninkertainen mestari uinnissa ja hän lupasi vähän opettaa mulle tekniikkaa :) Vastavuoroksi lupasin etsiä hänelle paikallisten uimaseurojen yhteystiedot. Kuulantyönnössä kärsin kirvelevän tappio jollain parillakymmenellä sentillä ja sain hopeaa, saappaan- ja tulitikunheitto eivät tuottaneet mitenkään hyviä tuloksia. Kolmella tonnilla oli hienoja suorituksia, moni juoksi alle 12 minuutin, miesten voittaja lähemmäksi 10 minuuttia. Muutenkin liikuntapäivässä oli paljon osallistujia, mikä oli tosi kiva juttu. Ai niin, lupasin järjestää keväällä haasteen IMT:tä vastaan 7-ottelussa :)

Tiistaina ehdin käymään uimassa, tekniikkasetti 2000, kyynärpää melko hyvä ja salilla tein vain ylä- ja keskikroppaa, leukaohjelma meni kuin menikin läpi.

Tästä sitten tappamaan polvi e-crossiiin ja sitten parantelu. Ihan tosi, paranis nyt tuo jalka. Tuli taas vähän masentunut mieli, kun muut juoksi kolmea tonnia ja mä vaan otin niille aikaa :(

maanantaina, elokuuta 31, 2009

Tsädääm!

Eilen lähdin tutustumaan uuteen hienoon pyöräreittiin, jonka olin tarkistanut kartasta. Siitähän voisi tulla uusi hyvä rengaslenkki nykyisen Noksun ja Pirkkalan kautta kiertämisen vaihtoehdoksi. No, totuus oli toinen. Periaatteessahan lenkki oli ihan kiva. Ikävä kyllä se sisälsi 8 km hiekkatietä, joka ei ollut kovin hyvässä kunnossa, joten tuo osuus meni nimismiehen kiharaa väistellessä. CC:lle sitten kyllä ihan hyvä talvilenkki, tuon pitempää tuskin talvella pahemmin ajelee. Lenkki sisälsi muutaman "kivan" nousun ja muutaman vielä kivemman laskun, joissa parhaani mukaan yritin hallita viileästi Silviaa. Ei se nyt ihan putkeen aina mennyt ja onneksi ei tuota muuta liikennettä liioin ollut. Vähän pehmeällä tiellä polkeminen oli aika raskasta ja asvalttia hitaampaa. Sen takia olikin varsin iloinen yllätys, kun kotiin tullessani ja matkamittarin näyttäessä 48 kilometriä, oli keskari yli 26 km/h. Olin yhtä hymyä. Loppumatkan tulinkin ihan lentäellä, vikan kympin paahdoin oikeasti varmaan kolmenkympin keskaria :D Lempäälän päässä oli muuten myös hienoa pyörätiesuunnittelua (lähes Tampereen veroista), kun pyörätie muuttui alamäessä päällystetystä perunapelloksi. Hampaat pysyi sentään suussa. Lisäksi onnistuin ajamaan itseni valtakunnansalin pihaan, kun eksyin. Ehkä se loppu menikin siksi niin lujaa, kun poljin karkuun.

Tänään aamulla väänsin itseni KÄVELYlenkille. Voi ahdistus kun kävely on tylsää. Harkitsen seuraavalle kerralle ehkä jopa radion mukaan ottamista. Juoksemaanhan mua ei sais ikinä ottaan musiikkia mukaan, menis hyvä lenkki pilalle. Niin, mutta siis aamukuudelta lenkkarit ulos ja 50 minsaa raahustusta. Illalla salilla, uusi aloitus kolmosviikosta leuoissa ja jumppapallo-ohjelman ekan viikon toka setti. Ja muuten kaikenlaista. Oli ihmeen kivaa salilla, vanhat tutut ovat palanneet, kun koulu alkaa. Kesällä sielä oli aina välillä ihan outoo porukkaa, mutta nyt oli aika paljon tuttuja naamoja. Ei sillä, että ketään sieltä oikeasti tuntisin. Fuksit tuli myös tänään, mutta eipä ne tuolla meidän laitoksella paljoa pyöri.

PS. Pöpsy, mä tarvitsen mun siskoo, mulla on sua nyt jo ihan kauhee ikävä. Snif.
PPS. Vika kuukausi Suomessa alkaa huomenna ennen puolen vuoden pyöräleiriä. Ei paha.

sunnuntaina, elokuuta 30, 2009

Kohti starttia

Pahin murheen suo on hetkeksi voitettu ja olen tehnyt erinäisiä suunnitelmia. Ensin valmistaudutaan huolella kauden pääkisaan, eli töiden ruotsalaisviestin 300 m:n osuuteen. Hienoisena valmistautumisongelmana tässä on kuitenkin joukkueen kiintiömiehen puuttuminen. En oikeasti tajua, miten meidän ryhmän miehet voivat olla niin vaikeita, etteivät muka jaksa juosta 200 metriä (toki tarjoamme mahdollisuutta juosta myös 300m tai 400m, mutta niille ne nyt ei ainakaan suostu). Säälittävää. Meillä on siis vähän erilaisia ongelmia kuin muilla laitoksilla, jotka yrittävät löytää sen yhden naisen juoksemaan 100 m. Tänä vuonna ei ole kyllä ihan kauheasti odotuksia ainakaan tuosta omasta osuudesta, kunhan nyt en ihan kauheasti muille jäisi. Viime vuonnahan meni hienosti ja ei oltu viimeisiä siitä huolimatta, että muiden tiimien koostumus tuolla on siis 1 nainen, 3 miestä ja meillä sitten toisinpäin. Viestin lisäksi aion osallistua ehkä tulitikun heittoon ja toki puolustan kuulantyönnön mestaruuttani (kerrottakoon tässä, että olen umpisurkea kuulassa, mutta muut ovat vielä surkeampia). Satasen jätän väliin, tänä vuonna kun ei voittoa olisi tiedossa, kun ei ole pahemmin spurttailtu ja tunnetustihan mä kilpailen vain voittaakseni.

Kauden pääkisan jälkeen ehkä käyn Ecrossissa. Harmittaisi jättää väliin, kun olen sielä aina ollut. Tällä kertaa olisi tosin tyydyttävä 7 kilometriin, 18 km olisi liikaa polvelle. Kyllähän mä sen sisulla maaliin raahautuisin, mutta ei se ainakaan tilannetta parantaisi. Tuola seiskalla voisi sitten ihan hyvin toteuttaa rytmitystä 15 min+5 min. Katsoo nyt kuitenkin, että menenkö.

Tämän jälkeen otan sitten ehkä noin tuhannennen yrityksen parantaa polvi. Eli juoksukielto, ehdoton Crescentkielto ja myös Silviakielto. Tätä kaksi viikkoa, jonka aikana tehdään ihan älytöntä punttireeniä (älytön tarkoittaa tässä usein, ei välttämättä isoja painoja) uidaan mikä keritään ja minkä kyynärpää sallii, kävelyä vain ja ainoastaan uimahalliin, kauppaan ja töihin. Sitten kahden viikon jälkeen (jos siis polvi olis ok) hiljakseen pyörittelyä Silvialla ja kävelylenkit mukaan. Tätä jatkuu pari viikkoa, joiden aikana vaihdetaan myös aikavyöhykettä ja ostetaan uusi pyörä. Sitten pikkuhiljaa kävelyyn taas juoksua mukaan aloittaen siitä perinteisestä 3x2 min setistä ja sitä rataa. Ja muut reenit sitten jo suunnitelmien mukaan. Vuodenvaihteessa pitäisi mennä sitten jo ainakin juosten tunti putkeen ja voisi alkaa tekemään jo oikeitakin reenejä. Tää on siis ideaalisuunnitelma, jonka toivon toteutuvan. Jos se ei toteudu, niin en kyllä tiedä, mitä teen.

Niin, kortisoni ei kai auttanut, kävin testaamassa tänään juoksua ja paha oli. Sitten päätin aloittaa (taas kerran) jumppapallo-ohjelman ja se on ihan tappava yhä edelleen. En pääse sitä ikinä loppuun. Nyt tosin ei ole välissä mitään hieman haittaavia tähystyksiä tai kisoja tms, eli nyt se on oikeasti vain itsestä kiinni. Jos sen loppuun pääsen, voin olla tyytyväinen keskivartalon korsettiini. Leukaohjelmakin on aloitettava kolmosviikon alusta myös, koska toi puolikipeänä olo näemmä taannutti kehitystä. Toistaseks en ole kuitenkaan vammautunut leuanvedossa ollenkaan, mitä voisi oikeastaan pitää melkoisena yllätyksenä.

torstaina, elokuuta 27, 2009

Itku ja hammastenkiristys

Niin suljettiin urheilukenttä, niin havahduin todellisuuteen. Kentälle ei ole asiaa, koska naisten EM-jalkapalloilijat tarvitsevat myös Hervannan kenttää harjoitteluunsa. Ei se mitään, vaikkei ketään kentällä olekaan, portit pysyvät kiinni :( Tähän väliin huomautan, että tulossa on paatosta, sairaskertomusta, valitusta ja alakuloa. Aloitetaan kuitenkin positiivisilla asioilla: Flunssa ei ikinä onneksi tullut, vaikka olinkin viime viikolla vähän puolikipeä maanantai-illasta torstaihin asti.

Ja sitten niihin huonoihin uutisiin. Polvi ei ole parantunut, myönsin sen itselleni, vaikka en tähän mennessä ollut halunnut sitä uskoa. Mutta minkäs teet, jos pyöräilen töihin sen kilometrin niin tuttu tunne ulkosyrjään palaa. Saman totesin myös viime viikon perjantaina, kun kävin kokeilemassa, josko voisin juosta sen 3x15 min hyvin. En voinut en, sattui ja ketutti taas aika eksponentiaalisia määriä. Poljin silti lauantaina Erikselle, 53,5 kilometriä tuli, mutta eihän se polvi siitäkään tykännyt, tai ei se huonommaksi mennyt, mutta kun oli jo valmiiksi kipeä. Sunnuntaina takaisin polkiessani oli parempi. Silloin tulin vähän eri reittiä ja matkaa kilometri enemmän, tällöin polvi melko OK. Oletettavasti Silvialla ajaessa jokin liikerata on kovin erilainen kuin tolla perus-Crescentillä, koska silloin ei polvi mene oikeastaan kovin pahaksi edes noilla viidenkympin lenkeillä. Välttelen kylä tuota tavallisella pyörällä ajoa, mutta en mä nyt oikeasti voi kilpuria joka paikkaan ottaa, ei se ole kovin kätevä vaikkapa hame päällä. No, kuljen sitten bussilla, mikä sekin on minulle kovin kova paikka. Miksi menen moottorivoimalla, kun pääsisin lihasvoimallakin! No, mutta sunnuntaina sitten totesin, että ei, ei se tähystys mun polvea parantanut ja varasin lääkäriajan, kun seuraavalle päivälle sai. Aika hassua, keväällä jonotin tolle lääkärille yli kuukauden muistaakseni. No, lääkärikin oli aika ihmeissään, koska se Hoffan rasva olis voinut aiheuttaa juurikin noi mun ongelmat. Kokeiltiin sitten kortisonia, kun alkaa nuo keinot olemaan vähän vähissä. Koska mitään ei ole rikki, on tuon pakko olla jotain jänteistä/lihaksista aiheutuvaa. Harmi, että kukaan ei tiedä, että mitä. Ei ole perus ITB, kai. Tai sitä nyt yritetään kortisonilla selvittää (kun jos se nyt sitten kuitenkin olisi se ITB, vaikkei se siltä vaikuta). Tähän mennessä ei ole auttanut. Pistoskohta on kipeä kuin mikä. No, toivotaan, että vaikuttaa, vaikka olen skeptinen. Tällä hetkellä en tosin osaa sanoa, että onko tuo kipu, joka polvessa on siitä piikistä aiheutuvaa vai se vanha vaiva. Toivon ensimmäistä, pelkään jälkimmäistä. Muuta en tiedä kuin että kipu on pahempi kuin ennen...

No, lääkäri sanoi, että voin kyllä tehdä kaikkea, kivun rajoissa, joten vähän olen himmaillut, eli tehnyt pääasiassa vain yhden treenin päivässä. Maanantaina kävin salilla (tein kyllä aika varovasti jalkoja, ainoastaan vähän jalkaprässiä ja sitäkin pienillä painoilla). Leukaohjelman kolmosviikon vika päivä ei todellakaan mennyt. Aika kaukana siitä. Tiistai-aamuna kuudeksi hallille ja uimaan. Luonnollisesti kyynärpää tuli kipeäksi. Ehdin uimaan ennen tota 1,3km, tekniikkaa suureksi osaksi. Iltapäivällä piti mennä tekeen juoksutekniikkaa kevyesti sinne kentälle, mutta eihän sinne siis päässyt. No, Ahvenisjärven tekonurmi sai sitten kelvata. Illalla vielä hieroja, polven ulkosyrjää toki varottiin. Olin varannut kokovartalohieronnan ja jestas kuinka paljon se ensimmäinen niskahartiahieronta sattuikaan, samaa luokkaa kuin ne ekat jalkojen hieronnat joskus. Keskiviikkona taas sitten salille, olin aivan jumissa ja mistään ei tullut mitään. Jalkoja en tehnyt ollenkaan, leukoja ei päässyt mihinkään ja muutenkin oli suurta tuskaa.

Tänään sitten oli vuorossa taas uinti. Aamulla piti mennä pyöräilemään, mutta kun tuo polvi on niin arka, niin lykkäsin sitä nyt ainakin huomiselle. Katsotaan sitten. Joo, mutta uin 2000, vaikka kyynärpäähän alkoi taas sattua vaikka kuinka aikaisessa vaiheessa. Ei oikein jaksa enää välittää. Tällä hetkellä kun fiilikset on vähän sellaiset, etten usko, että polvi paranee koskaan, joten miksi mulla pitäisi olla terve kyynärpääkään, ei se uinti nyt niin kivaa ole, että sitä haluaisin yksinään harrastaa. Sitä paitsi siitä uinnista ei edes tule mitään. Olen vaan niin huono. Ja vaikka pyöräily onkin kivaa, niin ei se juoksua voita. Ja talvella loskassa mateleminen pyörällä ei ole kivaa, juokseminen taas on aina kivaa. Ja polvelle on tehty jo kaikki, mutta mikään ei ole auttanut. Hieno homma, pyöräilin töihin, ja siinä meni loppuelämän urheilut. Haluan, että olen väärässä, mutta eipä tämä nyt siltä näytä. Tuntuu vaan niin pirun epäreilulta, että mikään ei auta. Haloo, olen venytellytkin jo vaikka kuinka kauan käytännössä joka päivä vähintään 45 minsaa, olen kuntouttanut ja käynyt salilla vaikka kuinka en tykkää siitä ja tehnyt ihan kaiken. Ja pitänyt polvessa kylmää polvessa satoja tunteja tänä vuonna. Ei auta ei. Motivaatio alkaa olemaan täysin nollassa. Miksi piinaan itseäni heräämällä kuudelta aamulla treenaamaan, kun polvi ei ikinä parane niin, että voisin vielä ihan oikeasti juosta? Olen yrittänyt miettiä, että mitä voisin vielä tehdä ja mitä voisin jättää tekemättä, mutta en ole keksinyt. En usko, että ongelmat ainakaan tällä kertaa johtuvat liiasta innokkuudestani, olen mielestäni yrittänyt treenaillakin niin, että samalle lajille ei tule pahemmin peräkkäisiä päiviä(erityiseti juoksu) ja muutenkin miettiä myös palautumista jne. sijoittamalla ohjelmaan säännöllisesti ihan puhtaita lepopäiviä jne. Ja eipä se polvi ollut oikeastaan parempi silloinkaan kun en mitään tehnyt vaan olin vaan liikuntakiellossa, hetihän siihen alkoi taas sattua kun vaan näinkin sen Crescentin.

Näin riemukkaissa mielialoissa päätän kahdenkymmenenseitsemännen ikävuoteni. Ja loppuun haluan huomauttaa, että en halua kommentteja, joissa todetaan, että kyllä se polvi siitä paranee. Ei se parane. Ja en halua kommentteja, joissa todetaan, että älä välitä, onhan muut asiat ihan hyvin. Niinhän ne kai on, mutta jos elämän tärkein asia uhkaa loppua, niin ei ne muut asiat paljon lohduta. Ja erityisesti en halua kommentteja, että urheilun/liikunnan ei pitäisi olla elämän tärkein asia. Koska mulle se tällä hetkellä on ja se myös saa olla, se on ihan mun henkilökohtainen juttu. Se on se ainoa asia tällä hetkellä, jonka vuoksi vapaaehtoisesti voin herätä aamuisin kuudelta ja lähteä ulos sateeseen. Eihän se aina ole ollu se tärkein asia, eikä toivottavasti tule aina olemaaankaan, mutta nyt se on. Piste.

tiistaina, elokuuta 18, 2009

Urheilukentän lumo

Kyllä, niin se vain on, että minä pidän urheilukentistä. Olen aina pitänyt ja jostain kumman syystä aina uusiin paikkoihin mennessäni tunnen suurta mielihyvää, kun paikannan kartasta urheilukentän. Tämän jakson paras treeni, ainakin henkisesti oli ehdottomasti urheilukentällä tekemäni juoksuharjoitus, joka sisälsi verryttelyjen lisäksi vähän juoksutekniikkaa ja "vetoja". Ei oikeasti ole mitään niin hienoa, kun käydä verkkaamassa ensin tasaisella nurmikentällä paljain jaloin (mistä Hervannassa ei ajeta pois, kaikkiallahan ei nurmelle pääse juoksemaan) ja sitten tuntea se tartan sielä lenkkarin alla. Piikkareillahan se nyt olisi vielä hienompaa, tai edes vähän kevyemmillä tossuilla, mutta kyllä se oli taas aivan mahtavaa. Tyttö ja kenttä, ne kyllä kuuluvat mun tapauksessani yhteen. Vaikka uimahallissakin viihdyn jo nykyään, pyörän pääällä on hienoa kuluttaa aikaa ja lenkkipolut vetävät puoleensa, ei mikään niistä vedä vertoja radalla tehtäviin harjoituksiin, ei nyt, tuskin tulevaisuudessa, eikä menneisyydessäkään. Olihan se aina hienoa muutenkin päästä ihan oikealle kentälle silloin lapsena, kun lähdettiin kisoihin sieltä rikkaruohoa kasvavalta hiilimurskaradalta, ei sen niin väliä ollut, vaikkei kovin hyvin pärjännytkään, se oli jo voitto, että pääsi juoksemaan ihan oikealle radalle. Nykyään se 400 metrin rata ei tosin tunnu alkuunkaan niin pitkältä kuin ennen...

Melkein yhtä paljon kuin itse urheilukentällä juoksemisesta, tykkään kyllä tällä hetkellä tuosta Berliinin stadionista telkkarin välityksellä. Siellä on Bolt, Keskisalo, Fraser, Bekele ja kaikki muutkin urheilijat, joiden edesottamuksia olen seurannut ja tulen myös seuraamaan tiiviisti
tässä vielä viisi päivää. Lieneekö kisojen syytä, mutta tällä hetkellä ei edes harmita, vaikka olen vähän kipeä. Lämpöä on taas iltaisin (huokaus, toivottavasti tää ei taas kestä kovin kauaa) ja muuten on vähän vetämätön olo. Oikeastaan kovin paljon parempaan paikkaan tämä ei olisi voinut tullakaan, jos nyt loppuu viimeistään torstaina. Maanantaina olin töissä ihan jäässä ja iltasali jäikin siksi väliin, sen verran hyvin sitä jo oman kropan tuntee. Polvi on nyt myös vähän hassu, en tiedä, mitä sille on tapahtunut, mutta ehkä tää taukokin sitten tekee sille hyvää.

Ai niin, olen ehtinyt jo vähän tutkia cyclocrosstarjontaa Århusissa. Tosin tämä ei varmaan ole kenellekään mikään uutinen. Lisäksi olen tiedustellut, voinko käyttää yliopiston liikuntapalveluita ja olen tietoinen urheilukentän sijainnista. Ikävä kyllä sisäkentästä ei ole tietoa :( Niin ja projekti G etenee hitaasti, mutta etenee. Toivottavasti se tästä nyt alkais etenemään vähän nopeammin, vaikka ei voi vaatia itseltään ihan liikoja, onhan sitä töiden jälkeen aina aika väsynyt.

Niin, mutta ne reenit sitten viime torstain:

Perjantaina uinti. Otin mukaan lapulle ohjelman, joka sisälsi yhteensä 1000m tekniikkaa ja 800 m muuta uintia. Tää oli hyvä juttu, ei tullut lusmuiltua ja kun palautusajatkin oli mietitty etukäteen niin tekeminen tehostui. Tekniikka on kamalaa yhä edelleen, vartalon asento taitaa olla aikasmoinen ongelma.

Lauantaina oli siis se paras reeni, eli urheilukentällä juoksentelua, minkä jälkeen vielä sali. Polvi oli hyvä juostessa, mutta kun tein salilla mavea, niin siitä ei sitten pitänytkään ja lopetin sen sitten kesken. Muuten aika perusmenoa salilla, vaikkei oikein innostanutkaan.

Sunnuntaina pyöräilyä Kangasalle uimaan, uintia 2000, josta 1200 tekniikkaa ja 800 muuta ja pyöräily takaisin. Pyöräilyä tuli yhteensä siis 35 km. Uinnin voitto oli, että taisin vihdoin tajuta jotenkin tuon käden palauttamisen, fingertip-drilli selvästi toimii \o/ Ihan hyvä reeni muutenkin, vaikka olikin vähän väsy olo, liekö kipeys ollut jo tulossa. Tästä reenistä olisi tosin tehnyt kovin paljon onnistuneemman se, jos olisin vaikka muistanut ottaa pyyhkeen mukaan.
Sielä sitten yritin kuivailla itseäni hikisiin pyöräilyhousuihin, sukkiin ja vessapaperiin... Näissä reeneissä on aina rasittavaa myös se, että ensin käy uimassa, sitten hikoo sen pyörän kanssa uudestaan ja kotona takasin suihkuun... Onnekseni vältin kuitenkin kastumisen, lähdinhän tarpeeksi myöhään liikkeelle (pitihän se Keskisalon juoksu nyt ensin katsoa).

Maanantai-aamuna kuudelta jälleen kirmattiin kohti Suolijärveä, jossa 2x15 min juoksua. Reidet oli vähän väsyneet, mutta juoksin silti pidemmälle kuin viimeksi samassa ajassa. Hyvähyvä. Polvikaan ei (kai) kenkkuillut.

torstaina, elokuuta 13, 2009

Kuuden aamut

Jahas. Tänään se sitten tuli, väsymys. En saanut raahattua itseäni enää illalla salille, niin kuin olis ollut suunnitelmissa. Tästäkin huolimatta olen ihan melko tyytyväinen tekemisiini tällä viikolla. Maanantaihan tuli jo selvitettyä aiemmin, mutta jotta ei tulisi epäselväksi, niin haluan korostaa, että olen tällä viikolla joka aamu ollut reenaamassa viimeistään kello 6.15. Ei tuohon ihan kaikki pysty, mutta mä oonkin super. Huomena ei ole aamureeniä ja muutenkin meen "vaan" uimaan ja sinnekin siirryn bussilla, niin saapi polvi levätä.

Tiistaiaamuna siis käytiin "juoksemassa" kävin heittämässä setit, johon kuului 2x15 min juoksua. Alkuun ja väliin siis kävelyä. Polvi oli itse asiassa ihan hyvä juoksun aikana, vähän jälkeen vihoittelee, mutta muuten ihan jees. Lenkin aikana totesin kyllä, että juoksukunto on jäänyt sinne vuodelle 2005 (tai 2007, jolloin Ecross kulki ihan kivasti vielä vanhoilla pohjilla, vaikka reeni olikin vähän vähäistä). Ihan tosi, en tajua, miten oon pystynyt juokseen 42 kilsaa alle 5 minsan kilsavauhtia, kun nyt en pysty siihen vauhtiin varmaan edes kilometrin ajan. Että on tässä vielä sarkaa niitettävänä, kunhan nyt vaan jalat kestäisi. No, illalla sitten vielä Kalevaan uimaan, 1000 drillejä ja sitten pari 300 m:n settiä loppuun. Ajattelin, että voisin alkaa pikkuhiljaa alkaa tekeen vähän suunnitelmallisempaa harjoittelua (siis niin, että vähän lyhentäisin lepotaukoja ja miettisin drillit etukäteen, enkä sit vasta sielä altaassa tekis sitä, mitä tuntuu hyvältä...). Kyllä mä vielä uimaan opin!

Keskiviikkona taas herättiin ja siirrettiin Silvia ulos. Päivän teema oli PSPS eli asiaan vihkiytymättömille Pidä Se Perse Satulassa. Hyvin tää onnistuikin, vaikka valitsin lenkin, jossa mäkiä oli ihan kivasti. Ei nyt sentään Lukonmäkeä, mutta se vois olla sit tavoite Tanskan jälkeen. Ja ens kesänä sit parit mäkireenit Syrjänmäkeen. Haluan myös tässä korostaa, että pyöräilytaitoni ja -tietoni ovat kasvaneet tässä vuoden aikana hienosti. A. Saan kengät kiinni polkimiin lähes poikkeuksetta heti. B. Tiedän mikä on klossi. C. Tiedän melko varmasti, kuinka monta vaihdetta mun pyörässä on. D. Tiedän, että kaikkia noista vaihteista ei pysty kuitenkaan oikeastaan käyttämään. Hyvä minä. Ehkä vuoden päästä ymmärrän jo noita keskusteluja rataspakoista yms. Illalla ei reenejä, koska oli tapaa-ystävä-päivä.

Tänään, torstaina oli sitten taas juoksulenkin vuoro. Juoksin Suolijärven ympäri 2x15 minsan pyrähdyksillä. Tai lähinnä laahustuksilla. Mutta kyllä se juoksun ilo taas on löytymässä. Illalla tosiaan piti mennä salille, mutta töissä oli "virkistyspäivä", ja menin sitten käymään saunassa, mikä torpedoi kaiken. Siis aivan älytön uneliaisuus iski ja sitten oli pakko ottaa päikkäreitä. Seuraava projekti mulla onkin, että pitäisi oikeasti päästä nukkumaan vähän aiemmin (tyyliin viimeistään yhdeltätoista), muuten ei jaksa ja treenien tehokin on vähän niin ja näin, vammariski kasvaa jne. Ai niin, kyynärpää on aika kipeä, taitaa tulla töistä, koska uinnissa osaan sen jo välttää. Ei vain tykkää tosta juoksemisesta. Mitähän tollekin sitten tekis? En oikein tiedä, että pitäisikö sitä käydä näyttämässä jollekin vai ei. Alkaa vaan huumori menemään, kun jos jalat jotenkin vörkkii, niin sitten saan kyynärpääni kipeäksi juoksemalla, sormen murtumaan uimalla yms. Akillesjänteet on kuitenkin nykyään kunnossa, että pitää kai keskittyä näihin positiivisiin asioihin.

maanantaina, elokuuta 10, 2009

Ihana arki

Kyllä. Ei se töihin meno nyt niin vaikeaa ollut ja sain jopa jotain aikaiseksi. Kaiken lisäksi nostin tänään kissan (joka alkaa G:llä) pöydälle. Oon siis ollut ääritehokas ja on ihan kivaa, että on taas ihan tavallista arkielämää tiedossa nyt ainakin hetken. Viikonloppuna sain aikaiseksi lauantaina käytyä salilla, leuanveto-ohjelmasta kaksi viikkoa takana. Sen lisäks tein kyykkyä pienille polvikulmille, mutta jo isolla tangolla ja kaikkea muutakin kivaa ja vähemmän kivaa. Sunnuntaina oli vuorossa "lenkki", juoksin ensin 17 min, sitten alamäen ajan kävelyä ja sitten vielä viiden minsan juoksu, sitten loppuikin matka kesken. Illalla kävin taas uhmaamassa kohtaloa ja uiskentelmassa haukien, kyiden, haiden ja piraijoiden keskellä yhteensä tollaset puolisen tuntia sisältäen kolme minuutin huilitaukoa. Vesi oli lämmintä kuin mikä, joten ei ihme, että piraijat viihtyy Suolijärvessä. Viikonloppu sisälsi tietysti myös tiukkaa tanssahtelua Paulan tahtiin ja lentopallomatsissa kannustusta, joista jälkimmäinen meni ikävä kyllä vähän hukkaan. Tänään sitten tosiaan aloitettiin normielämä, eli kuudelta ylös ja pyöräilemään tunniksi. Keskarista ei puhuta, huono oli. Illalla vielä salilla ja kyllä ne ohjelman 3-viikon ekat leukasetit saatiin tehtyä, vaikka vika olikin jo melko tiukassa. Muuten ei mitään ihmeellistä, otin tosin ohjelmaan askelkyykkykävelyä ja loitontajat ja lähentäjät ekaa kertaa operaation jälkeen.

perjantaina, elokuuta 07, 2009

Kokovartalojumi

Jaahas. Loma lähenee loppuaan, mutta kivaa on ollut ja sehän on kai ainakin yksi loman tehtävä. Tänään tuli harjoiteltua hukkumista Serenassa ja samalla tuli koettua sekin ihme, miten vedessä liikutaan lujaa. Ja eilen vemputtiin sitten koko päivä Linnanmäellä ties missä raketeissa ja radoissa ja luonnollisesti poltin olkapääni.
Eilen ennen lähtöä kiskoin itseni ylös ennen seitsemää ja lähdin vähän tekemään juoksutekniikkaa parantavia harjoituksia. Ensin verkattiin nurmikolla juoksemalla, sitten polvennosto- ja pakarajuoksua - tosin oikea polvi ei ihan vielä tuohon jälkimmäiseen luonnistu. Sitten vielä askelkyykkykävelyä. Päätin sitten fiksuna tyttönä repästä kunnolla ja tein tollasen kevyen 10x20 setit. Joo-o, tulipahan ainakin tehtyä jotain. Edellisen päivän salireeniin yhdistettynä alkoi jo hieman niin sanotusti reisiä hapottamaan. Lopuksi sitten vielä juoksin kotiin asti.
Rehkimiset alkoi tuntua jo hieman Lintsillä, mutta tänään on ollut aika jumitus alakropassa ja vähän yläosassakin. Ja huomenna pitäisi mennä vielä salille. Huh. Tänään kotiintulon jälkeen kävin vielä pyörittelemässä parinkympin lenkin keskittyen alkulenkistä kadenssiin ja sitten toisessa puoliskossa otin sopivan maastokohdan sattuessa yhden jalan pyörityksiä. Eli tää oli nyt kai sitten tekniikkalenkki. Että näin meillä, alan venyttelemään, jos tässä jumissa mihinkään suuntaan nyt edes taivun. Ja tietysti hieman oikean ulkoreiden kaulitsemista päälle ;)

keskiviikkona, elokuuta 05, 2009

Neljän kunnan kierros ja muita urotekoja

Loma on kiva. Lomalla on aikaa reenata. Muuhun ei sitten näemmä olekaan aikaa, vaikka olenkin saanut mm. korjattua pyörän (siis ei Silviaa, vaikka kyllä sitäkin vähän puunattiin). Huomena sitten onkin matkailun vuoro, kun Lintsi ja perjantaina Serena kutsuu. Ei muuten kiinnostais pätkäkään mennä ens viikolla töihin. No, mutta sitten niihin reeneihin:

Maanantaina "lenkki", eli 2x10 min juoksua ja välissä vähän kävelyä. Polvi tuli vähän kipeeks :( Lisäks myös sali, jossa tehtiin kaikenlaista.

Tiistaina ensin tappava 50 kilsan pyörälenkki, joka vei mehut aikas lailla, mutta joka kuljetti mua neljässä eri kunnassa. Ja sitten käytiin vielä tekemässä vähän avovesiuintia Suolijärvessä, 5x sellanen kiva lenkki tuli uitua minuutin palautuksilla, yhteensä aikaa meni tollanen puoli tuntia.

Tänään keskiviikkona oli sitten taas salin vuoro ja sen jälkeen vielä Kalevaan uimaan, jossa 1000 tekniikkaa (joka on ja pysyy huonona) ja sitten vielä 500 uintia osissa. Että näin.

sunnuntaina, elokuuta 02, 2009

Farewell

Niin muutti sisko pois mun kämpästä, joten elelen nyt vain Silvian ja erinäisten muiden elämäni tärkeiden vaikuttajien kanssa. Juttukumppaneiksi niistä ei ikävä kyllä ole, ja on turha marmattaa, jos kylppäristä löytyy ämpäri; ihan itse olen sen sinne sitten vienyt. No mutta toisaalta, nyt kukaan ei ajattele pahoja ajatuksia mun pyörästä, eihän niitä ennenkään ääneen sanottu, mutta olen varma, että sen läsnäolo ei ihan aina miellyttänyt, kun se oli mukamas tiellä. Pah! No, toivottavasti Päikyn vuosi Tsekissä sujuu hyvin, vaikka saa sitä vähän ikävöidäkin ;) Reenaileen ehdin jotenkin, eli seuraavasti:

Torstaina pyöräilin Kalevaan uimaan, uin tekniikkaa tollasen tonnin ja loppuun 500 m, uintini on taas ihan kamalaa ja en pääse eteenpäin yhtään. Sen jälkeen pidennettyä reittiä takasin kotiin, 21 km kotimatka, keskari putos huonoksi ja noutaja tuli. Pitäis vähän varmaan juoda muutakin kun vettä, jos harjoituksen kokonaiskesto on tollanen 2,5 h, vaikka sisältäiskin taukoja, kuten uintitreenit sisältää.

Perjantaina sitten kävin juoksemassa, yht. 2x 10 minsaa. Polvi. No, en tiedä. Toimii ihan OK:sta, mutta vähän pahasti se tuolta sivusta taas kipeytyy vanhaan malliin. Toivottavasti johtuu vaan leikkauksesta (koputan puuta). Sitten illalla salille, tein vähän kyykkyjä kympin tangolla ja yhden jalan kyykkyjä pelkällä kepillä, ihan OK. Eksentriset pohkeet otti ehkä eniten polveen, hassua. Sit tein ylä- ja alataljaa, ranteita, penkkiä ja dippiä sekä tietty keskikroppaa. Niin ja leukoja, mut se nyt on itsestäänselvyys.

Lauantaina aamulla pyöräilin, ensin meni 25 kilsaa 27km/h keskarilla, mutta sitten tuli Lukonmäki, joka tiputti keskaria yhdellä lukemalla ja näännytti muutenkin kovasti. Illalla kroolailua Eräjärven vesissä, tällä kertaa tappajahauki pysyi poissa.

Sunnuntaina lepäilyä. Ja outo tunne, alkoi tekeen mieli mennä salille!

keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009

Uusi alku

Moron moron. Tänään oli hyvä päivä. Tänään meinaan juostiin. Huimat 10 minuuttia kävelyverkan jälkeen, mutta siitä se alkaa. Polvi oli ihan jees, vaikka vieläkin se on hieman outo noissa rappusissa. Toissapäivänä kävin myös salilla, silloin tein kepillä vähän kyykkyjä ja ihan OK:lta tuntui. Silloin myös aloitin leuanveto-ohjelman alusta (taas), tein ranteet, penkin, alataljan, ylätaljasta sen uintiliikkeen (mikä nyt onkaan), vähän vatsoja ja selkiä ja kyljet. Eilen kroolailin Eräjärvellä järvessä, kunnes olin varma tappajahauen lähestymisestä ja uin äkkiä pois. Ehdin uimaan ennen episodia ehkä n. 500 m. Tänään oli juoksulenkin lisäksi ohjelmassa sali, leuanveto, ranteet, pystysoutu ja -punnerrus, rinta, ojentajat ja hauikset, kyljet, vatsat ja selät, pohkeet ja punnerrustesti. Niin ja testailin yhden jalan kyykkyjä vähän varvasti kepillä. Siitä se sitten lähtee taas. Ja toivottavasti ei lopu vammoihin, ainakaan pahoihin tällä kertaa.

lauantaina, heinäkuuta 25, 2009

Hamsa muttei Hatikvaa

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Euroopan nuorten olympiafestivaalit. Viikko oli työntäyteinen, rankkakin, mutta näin jälkikäteen voi sanoa, että enpä vaihtaisi tuota aikaa pois, vaikka välillä oltiinkin helisemässä, erityisesti erään herra Jevgevin vuoksi. Viikon aikana tuli koettua juttuja, joita en varmaan koskaan tule enää kokemaan. En ainakaan usko, että tulen ajamaan joukkueen autossa pyörän takana aika-ajossa, näyttäväni kaupunkia uintijoukkueelle tai kantavani lippua päättäjäiskulkueessa. Toisaalta aiheuttipa joukkueeni turva-arsenaali ainakin yhdelle toiselle vapaaehtoisellekin varmasti ikimuistoisia hetkiä, tosin ehkä vähän päinvastaisia kuin millaisia minulla oli. Judokin tuli kisojen aikana osaltaan tutuksi, ja tiedän nyt jotenkin, mitä on ippon, waza-ari ja yuko. Ja lisäksi tietysti pidetty seuraa turvamiehille, etsitty epämääräisillä tuntomerkeillä paketteja, hukattu omat avaimet (toivottavasti löytyy), käyty röntgenissä ja monessa muussakin paikassa tulkkina, puhuttu puhelimessa ja monessa toimistossa tunteja, sovittumiljoonasta asiasta ja ennen kaikkea saatu pieni pala Israelia sydämeen. Eipä olisi tullut mieleen ennen tätä viikkoa, että haluaisin Israelissa käydä, mutta nyt se on kyllä ihan must. Ja tuntuihan se kivalta, kun sanottiin, että olen maailman paras attasea (vaikka hämäläinen menikin aikas hämilleen). Hetki oli haikea, kun bussi kaartoi tänään vähän kolmen jälkeen yöllä poliisikoulun pihasta ja hetken niin tiiviisti mun elämää osana ollut ihmisjoukko poistui. Mutta muistot jäi. Niin, toivottavasti saamani hamsa tuo minulle onnea ja toivon, että vielä joissain kisoissa kuulen (Maamme-laulun lisäksi tietysti) Hatikvan, kun israelilainen nousee korkeimmalle korokkeelle palkintopallilla, nyt se jäi joukkueelle haaveeksi, kun korkeudesta tuli "vain" hopeaa ja judosta pronssia ja yksi ottelu päättyi 15 sekunnin jälkeen olkapään sijoiltaan menoon.

Tänään, kun sitten heräilin kävin pyöräilemässä tollaiset 14 km keskarilla 25 km/h. Ihan OK:sti polvi tuli mukana pyöräilyssä. Polvi on vähän taas huonompi, viikon puolessa välissä oli parempi, nyt on tosi vaikeita portaat alaspäin. Kävin myös uimassa, tuntui ihan OK:lta, mutta 550 m jälkeen tuntui vihlaisu kyynärpäässä, ja lopetin viime kerrasta viisastuneena heti.

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

TV-tähti

Sielä oltiin, telkkarissa tänään. Kisat avattiin ja kuljin Israelin lipun jälkeen ja pääsin kuviin. Great! Muuten kisat työllistää täyspäiväisesti, joukkue on aika vaativa, joten aika menee siihen ja oon ihan rättipoikkiväsynyt kotiin tullessa. Onneksi huolto pelaa, kiitos Pöksyn. Toisaalta oon ihan ilonen, että mulla on tekemistä, koska jotkut vaan oottelee päivät pitkät toimistolla ja niillä on tylsää. Urheilla en ehdi, enkä jaksaiskaan, kun painelen sellaset 13h päivässä ympäri olympiapaikkoja. Ennen kisoja ehdin kuitenkin onnekseni käymään viime sunnuntaina salilla, keskiviikkona myös ja sit perjantaiaamuna kävin uimassa, uin vaan about 500 m, polvi oli vähän vielä heikossa hapessa. Lisäksi vesijuoksin 10 min. Torstaina lääkärissä käydessäni sain luvan käyttää jalkoja niin paljon kun vaan haluan ja pystyn. Kevyttä pyöräilyä pitäisi tehdä, mutta enpä ole nyt ihan ehtinyt. Ens lauantaina/sunnuntaina sitten, kun Israel on poistunut. Polvi ei ole oikein tykännyt näistä kisoista, liikaa on joutunut oleen jalkojen päällä. Tänään onneksi oli aika paljon helpompi päivä kuin eilen, jolloin oli tosi tuskasta. Mutta nyt Hervanta vaikenee, eli menee kohta nukkumaan.

lauantaina, heinäkuuta 11, 2009

Lähtökuopissa

Tänään oli harvinainen päivä. Kävin salilla ja tein pelkkää yläkroppaa! Alasalilla oli porukkaa kun pipoo, joten penkki ja soutu jäi tekemättä, mutta muuten kävin yläkropan läpi. Tein myös vatsoja ja selkiä perussetit, selkiä nyt tosin tietty vähän haittas toi polvi. Leuat ei oikein kulkenu, mutta olin kyllä jo aiemmin tehnyt taljalla kaikenlaista, joten ei hätää. Ens viikolla alkais kai sit leukasetti ja suunnitelmissa olis myös pistää kuntopallo-ohjelma taas liikkeelle. Polvi on ihan OK, välillä voi jopa kuvitella, että polvilumpio näkyy turvotuksen alta. Portaat alaspäin vielä vähän vaikeita, mutta tänään jo mentävissä ilman et yhen askelman kerrallaan nilkuttaa. Polvi ei oo kovin kipeäkään enää kun ajottain. Mutta tästä se kai pikkuhiljaa sit taas lähtee, tiistaina vois kai mennä jo uimaan, kun maanantaina saa tikit pois. Niin, ja musta tulee kai nyt sitten Israelin joukkueen yhdyshenkilö, aika hienoo! Ja kisojen jälkeen sais sitten alkaa jo juoksenteleenkin :)

tiistaina, heinäkuuta 07, 2009

Hoffan rasva ja muut liikkuvat osat

Tähystys ohi ja polvi turvoksissa. Laajentunutta Hoffan rasvaa poistettiin, kuulemma voi aiheuttaa kierukkavamman kaltaisia tuntemuksia. Viikon päästä tikit pois ja saa mennä uimaan, tänään pääsi jo suihkuun ja jumppasin vähän jalkaa. Ja sit ens to kontrolli, katsotaan sitten, mitä lääkärisetä sanoo. Töissä tuli kommenttia, kun käytin portaita, kyllä niitä pääsee ihan hyvin kepeilläkin, laiskat ihmiset ei vaan tiedä sitä ;)

sunnuntaina, heinäkuuta 05, 2009

Rockrock

Rokkiin mentiin, mutta sitä ennen kävin lenkillä Turkkusessa. Juoksin 30 min ja alussa tietty alkuverkka kävellen. Sitten rokattiin, maailma oli mun ja asvaltti poltti. Ainakin kuvitelmissa. Tänään vika reeni ennen pientä taukoa, ensin avovesiuintia, jonka jälkeen kuuden minsan vaikea vaihto ja 21 kilsaa pyörällä. Keskari taas 26! \o/ Uinti ei mennyt ihan putkeen, kyllä toi avovesiuinti vaan on vaikeeta, kiekat meni tosin samaa vauhtia, kun Pöksy armollisesti piti vahtia ja otti aikaa. Uimalasin toisessa linssissä oli tietty vettä, uin kaikkee muuta kun suorinta reittiä, aallot haittas, keuhkoon meni vettä, tekniikka prakas jne. Tuli siinä kyllä mieleen, että pitäiskö sielä vedessä oikeesti uida joku 4 kilsaa. Ehkä vähän vielä harjotellaan. Ja ehkä se eka etappi on kuitenkin se 300/750m kuitenkin. Joo. Vasen polvi oli parempi, kun klossi oli kiinni, oikea prakas vaan vähän, mutta huomenna se sit korjataan. Toivottavasti ne nyt löytäis jotain vikaa sieltä.

perjantaina, heinäkuuta 03, 2009

Keskarienkka

Taas Tampereella, vaikka kohta taas lähdetäänkin kohta Turkua ja rokkia. Tätä ennen ehdin kuitenkin käymään tekemässä pyöräjuoksu-reenin. Uinti jäi nyt pois :( No, mutta ei hätää, tänään tuli tehtyä ihan hyvä reeni silti. Pyörä lähti liikkeelle reippaasti, mutta melkein heti huomasin, että vasemman jalan klossi oli tosi löysällä. Se kai sitten aiheutti polvikipua tällä kertaa vasempaan jalkaan, muuten ei ongelmia ollut, oikee polvi nyt on mikä on, mutta ei se nyt enää kovasti huolestuta. Pyöräilin tuollaisen 21,8 km lenkin, ja ekaa kertaa pääsin yli 25km/h keskariin, vaikka reitti sisälsi muutaman kerran pysähtymisen ja myös oli ylämäkiä ihan riittävästi! Keskari oli itse asiassa ihan 26km/h, eli tosi hyvin mulle. Ei ehkä muille, mutta mulle kyllä :) Blondi kun olen, en ollut tietenkään tajunnut teipata jalkoja ennen pyöräilemään lähtemistä joten vaihto vähän kesti, ei kuitenkaan lähellekään kymmentä minuuttia, joten ihan OK. Juoksin 5,2 km, Suolijärven lenkki rantareittiä pitkin. Syke pysyi hyvin aisoissa ja juoksukaan ei ollut mitenkään tuskallista, vaikka kuvittelin pyöräilleeni jalat taas tukkoon Hallilan mäessä. Aikaa meni taas hurjasti, 34 min, mutta nyt kyllä oli aika tiukka reitti, kun juoksin maastossa, jossa on koko ajan juuria, portaita jne. Lopussa pääsin vielä yhdestä lenkkeilijästä ohi, joten tällaiselle superkilpailuhenkiselle tää reeni oli ihan voitto!

torstaina, heinäkuuta 02, 2009

Tukholman taikaa

Ei oo reenattu täälä Tukholmassakaan, ei. Mutta oon ihan innoissani taas näitten töitten kanssa. Ennen lähtöä sentään tein elämäni ensimmäisen avovesiuinnin torstaina, uin tosin yhteensä ehkä 5-10 min, kun harjoittelin vaan. Ei se nyt niin pahasti vinoon mennyt, mutta oli kyllä tosi outoa uida. Lisäks sitten perjantaina kiirehdin itselleni elämäni ensimmäisen yhdistelmäharjoituksen. Ensin verkkasin pyörällä kesäkoulusta hallille, sitten harjottelin vähän tekniikkaa (800 m yhteensä), totesin, että tekniikka on surkeaa tällä hetkellä. Pitäis tehdä jotain tosiaankin taas. No, sitten loppuun 200 m vaparia 5 minsaan (joo, oonpa tosi hyvä), 9 minuutin vaihto sisälsi suihkun, pukemisen, banaanin syömisen, hiusten kampaamisen (tärkeä juttu!), pyörän pomminvarman lukituksen poistamisen yms. Aika hyvin siis meni vaihto :), sitten mäet Hervantaan ylös, pohkeet jumiin (22 minsaa meni, eli varsin surkeaa) ja sit teippiä jalkaa ja juokseen. Olipas kamalaa. Ei kyllä tullut juoksemisesta mitään, 3,5 km sain raahauduttua varmaan 6,5 minuutin kilsavauhtia! Asiaa ei todellakaan selitä kuumuus, vaikka oli kuumakin, vaan tasan se, että pyöräilin reidet tukkooon JA että mulla on järkyttävän huono kunto. No, huomenna kotiin, sitten toinen yhdistelmä, lauantaiaamuna lenkki ja sunnuntaina vielä joku pyöräily varmaankin ja sitten se onkin jo tähystyksen vuoro. Huh, en oo sitä ehtinyt jännittää kun oon vaan huidellut ties missä. Niin, lauantaina meen siis vielä Ruisrockiin, mutta sitten saa kyllä kaljan juonti jäädä vähemmälle... Mut työt on kivoja, sitten vielä polvi kuntoon ja reenit ja työt tasapainoon, niin hyvä tulee ja mä oon taas ens vuonna kunnossa. Ainakin haluan toivoa niin.

tiistaina, kesäkuuta 23, 2009

Hui kauhistus

Niinhän siinä on käynyt, että ei mistään tule mitään. Olen aivan plösähtänyt. Työ edesauttaa treenien epäonnistumista viemällä paheen teille iltaisin. Tällä hetkellä lähinnä oikeasti odotan, että pääsis reenaileen kovasti ja innokkaasti, mutta toteutus tulee oleen ehkä jotain ihan muuta. Polvikin kun tähystellään. Tällä hetkellä polvi on vanhasta paikasta tosin melkoisen hyvä, mutta ei hätää, onneksi toinen puoli kompensoi :) No, mutta siis ne vähät reenit, jos nyt muistan oikein.

14.6. Pyöräilyä ja kadenssimittarin testailua, ajoin yhteens n. 50 km, mutta osissa, koska kävin katselmassa Tammelassa ultispelejä välissä hetken aikaa, sitten tuli vilu, joten lähdin pois. Mittari on kiva, pöksyt kanssa ja kadenssikin pysyi melko OK:na (yli 80) suurimman osan ajasta. Vielä kun sais sen sinne yheksäänkymppiin.

15.6. Pyöräily Kangasalle ja voitetun 10 kerran uimakortin lunastus sekä uinti. Uin yhteensä 1,5 km ennen kramppeja, lähinnä tekniikkaa. Halli oli ihan kiva. Sit pyöräily takaisin. Pyörällä ajaessani alkoi oikeeseen polveen sisäpuolelle sattuun aivan hillittömästi. Mutta koska olin matkalla, niin minkäs teet, kotiin oli poljettava. Lisäksi oli lämmintä oikeasti varmaan kuus astetta ja vettä satoi vaakatasossa. Oli siis tosi miellyttävää. Kyynärpää pysyi OK:na, kun kiinnitin huomiota siihen, ettei ranne taitu. Huomas, että heti jos alko vähän sattumaan ja asian korjas, helpotti heti.

16.6. Sali. Tein aika maltillisesti, kyykkyä, pohjetta ja yläkroppaa.

17.6. Lenkki. Juoksin Suolijärven ympäri, akilleet ei tuottanut ongelmia, mutta toi polvi sisäpuolelta erityisesti ja sitten se pirun kyynärpää tuli kipeäksi. Järkkyä, juoksen kyynärpääni rikki, tää on surkuhupaisaa.

18.6. Pyöräily uimaan ja uinti. Yhteensä vissiin 1,3 km, suurin osa tekniikkaa. Ei kramppeja, testi 300 m uinnista heikko.

21.6. Lenkki Eriksellä, juoksin yhteensä puol h, ja kävelyä tuli joku 25 minsaa. Polvi pipi, kyynärpää pipi. Illalla sali, tein aika tuhdin setin.

22.6. Aamupyöräily kuudelta, polvi kipeä.

23.6 Rikki olemista kaikin tavoin. Sali painaa ihan järjettömän paljon jaloissa ja edellisen yön riekkuminen ei ainakaan auttanut asiaa.

lauantaina, kesäkuuta 13, 2009

Kotimatka

Niin se aika vierähti ja olis aika lähteä kotiin. On helpompaa lähteä kun tietää palaavansa, mutta ei se silti helppoa ole. No, aina voi miettiä, kuinka huomenna pääsee pyöräileen ja mukana on tietysti uusi hieno kadenssimittari. Venyttelyt on taas olleet kortilla ja lenkilläkin olen käynyt vain pari kertaa ja uimassa kerran. Uimahalli oli kiva, siis allaspuoli oli kiva (iso 50 m allas), mutta suihkut oli vähän heikot ja löylyä ei saanut heittää. Käyn sitten salaa aamuisin ottamassa löylyt. Tuleva asuinpaikka on muuten lähellä uimahallia, joten eiköhän sielä tule sitten taas vierailtua aikas ahkeraan. Kyynärpää ei tykännyt uimisesta, nyt pitäisi tutkia johtuuko se siitä, että taivuttaisin ranteesta kämmentä liikaa, näin ainakin jossain sanottiin, että siitä voi tulla juurikin tuonne kyynärpään sisäpuolelle ongelmia.

perjantaina, kesäkuuta 05, 2009

Århus <3

Eka blogiteksti Århusista, muttei varmasti vika. Asiahan on nyt niin, että 99% varmuudella vietän täälä loka-maaliskuun ja oon asiasta ihan innoissani. Täälä on niiiin kivaa!

Ihmiset on mukavia, täälä tehtävät projektit vaikuttaa tosi mielenkiintosilta, kaupunki on kaunis ja mä vaan jotenkin viihdyn täälä ihan älyttömän hyvin. Urheilumahdollisuudet vaikuttaa myös loistavilta, mikä on tietysti se tärkein asia :P Täälä on uimahalli, jossa on 50m ja 25m radat, pyöräily nyt on helppoo kun heinänteko (oikeesti, kaikki, siis ihan kaikki pyöräilee täälä), juosta nyt voi missä vaan ja täälä on myös naisille salibandyjoukkue, vaikka täälä kukaan ei tiedäkään mitä salibandy on. Siis oikeesti, kaikki on ihan että mikä vitun floorball. Ainoastaan ruotsalainen postdoc tiesi, mitä on floorball, mutta se tiesi myös M. A. Nummisen sekä osasi sanoa suomeksi "Ei saa peittää" :)

Tänään vihdoin myös sain sen, mitä olen halunnut jo pitkään, eli kadenssimittarin. Siinä on myös muita toimintoja, kuten nopeusmittari ja matkamittari, joten nyt pitäis kai alkaa sitten ajaan lujempaa, ettei hävetä niin paljoa hidas etenemiseni. Jotenkin matkaani tarttui myös eh, muutamat pöksyt. Puolustuksekseni sanon, että toiset oli sellaset pidemmät, jotka tarvitsinkin ja toiset, no ne oli sit halvemmat kuin ne toiset. Se pyöräkauppa oli ihana.

Urheiltu ei oo. Flunssa alkaa oleen vihdoin voitettua kamaa. Oli jo aikakin. Keskiviikkona kun tapasin jonkun kuus ihmistä yskin vaan koko ajan ja se oli tosi kamalaa. Nyt ei yskitä enää enää oikeestaan, joten ehkä huomena vois jo mennä pienelle lenkkiyritykselle ja sit maanantaina uimaan. Sounds like a plan :), toivottavasti myös toteutuu. Niin ja tänään voisin vihdoin taas venytellä, viimeks venyttelin Islannissa. Huh, oon tullu siis superlaiskaksi ja nyt hävettää, tosin kipeenä venyttelystä nyt ei kauheesti oo hyötyä, mutta kyllä huomaa, että ei oo pohkeita venyttänyt taas.