Loppu hyvin, luistimet hyvin

Luistimissa oli joku virhe ja uudet ovat tulossa minulle postissa. Asia tuli kuntoon alle vuorokaudessa siitä kun otin firmaan yhteyttä. Todella loistavaa asiakaspalvelua!!! Ja tykkään kyllä edelleenkin niistä luistimista, vaikka olisivat kyllä voineet hajota joskus muulloin kuin tuolla kisassa.

Tänään aloitin kevyen liikkumisen pilateksella ja joogalla sekä totesin taantuneeni leuanvedossa hävettävän huonoksi.

Kisaviikon antia

Toissapäivänä tein siis järkyttävimmän urheilusuoritukseni tähän asti (ja toivottavasti vastedeskin). Muutenhan sairastin alkuviikon, joten tuo jäi miltei ainoaksi suoritukseksi viikolla. Fyssariprojekti 'Kipa urheilukuntoon'- aloitettiin harjoittelemalla rentoutta ja sitä jatkan itsekseni kohta tämänkin kirjoittamisen jälkeen.

Henkinen järkytys lauantaista alkaa pikkuhiljaa laantumaan, mutta fyysisesti oikean jalan leikattu tibialis anteriorin jänne saattoi saada vähän damagea (tämä liittyy siihen lace biteenkin, joka ei varsinaisesti ole ainakaan parantunut) ja on nyt ihan järkyttävän kipeä. Muuten olo ei ole mitenkään uupunut, en pystynyt vetämään itseäni millään tavalla piippuun kun yritin vain pysyä jotenkin pystyssä. Tämä viikko menee varmastikin aika kevyellä kehonhuoltomentaliteetilla, salille tosin aion palata vihdoin hetken tauon jälkeen.

Muuten lauantain jälkipuintina voin sanoa, että palautteeni on huomioitu ja sain vihdoin aikani oikein (muutama sekunti on mielestäni liikaa, mutta ei tuossa 'huippuajassa' tunnu missään). Loppusijoitus oli siis naisista neljäs, mutta edellä olivat juurikin ne nimet, joiden oikeastaan tiesin jo ennen lähtöä siellä olevan, tällä kunnolla ei hyviä luistelijoita voiteta. Maaliin luisteli/raahautui 22 henkilöä yhteensä ja 19 keskeytti ja moni ei edes lähtenyt matkaan. Toivottavasti ensi vuonna olisi edes vähän parempi keli; olen kuitenkin luistellut ennen 12km pidemmän matkan  käytännössä 2,5h nopeampaan aikaan, ja tuota aikaeroa ei nyt ihan pelkästään kunto selitä. Rikkoutuneesta luistimesta olen myös ollut yhteydessä valmistajaan ja katsotaan nyt mikä on lopputulos. Toivottavasti hyvä, olivat sen verran kalliit luistimet.

Viikon saldoksi siis tuli:

Luistelu 6h50min
Baletti 1h15min

Yht 8h 5min + kuntoutukset ja venyt 1,5h

Pyörähuone

Meilläpäin on siitä onnellinen tilanne, että enää ei tarvitse katsella pyöriä sisustuselementtinä tai ajaa trainerilla saunassa (vaikka kai sieläkin on tunnelmaa, vai mitä Pia?). Nykyään kun on tilaa sen verran, että yhden huoneen on voinut pyhittää pyörille. Tämä yksi "ylimääräinen huone" toki vaati pääkaupunkiseudun hinnoilla  muuttamista muiden korvissa melko huonolle asuinalueelle, mutta enpä ole vielä tätä itse sellaiseksi kokenut, vaikka kuulenkin aina kertoessani, missä asun tämän paikan huonot puolet. Mietin vain, että kuinka moni on oikeasti edes käynyt täällä? Niin, mutta takaisin asiaan, eli tuohon pyörille ja muulle liikunnalle pyhitettyyn huoneeseen. Muuton aikana huone aseteltiin muka hyvin, mutta muutama asuinkuukausi todisti muuta. Eilen sitten tylsyyksissäni sain tarmonpuuskan ja tilanne parani uudelleenorganisoimisella oikein mukavasti. Kuvat puhukoot puolestaan:

Tilanne ensin. Jo, ei oo oikein jumppatilaa ja mutenkin aikamoinen sekamelska on, mutta silloinkin, kun tavarat olivat paikallaan, ei tila oikein toiminut.

Samasta kohdasta otettu uusi kuva. Nyt keskellä mahtuu jumppapalloilemaan ja haaveissa olisi hommata pari kahvakuulaa ja peili tuonne takaseinälle. Silviallakin on kivempi ajella, kun voi vilkaista välillä ikkunasta ulos, vaikka yleensä läppärin näytöltä tuleekin hömppää tuijoteltua...

Eilen illalla tilanne oli vielä tämä. Pyörät kasassa ja pyörien seinäteline kokoamatta.

Mikä on muuttunut? No ei mikään, mutta kuulemma Zipp piti saada näkyville... Siis mun Zipp! Mieluummin pitäisin sen suojassa valolta ja kolhuilta kiekkopussissa ja kaivaisin sitten kisaan. "Kell onni on se onnen kätkeköön." Vai miten se meni?

Nyt näyttää jo hyvältä, vai mitä. Ja joo, mikäs se siellä oikeassa reunassa taas on. No se Zipp!!! Tänne jonnekin sitten tulee vielä Iisa, jos se koskaan tulee. Missähän raukkaparka on?

Jumppakamoja odottamassa käden paranemista. Paras kamu pallo, mattoja, pilatesrulla, jumppakuminauhoja, tasapainolauta, ja piilossa taitaa vielä olla 5kg:n käsipainot (jotka sai raahata ilmaiseksi salilta viime vuonna, kun sielä tehtiin uudistuksia, eli minähän raahasin) ja vatsarulla, jota olkapää ei taida kestää vähään aikaan.

Mun ajonurkkaus. Tuuletin ja läppäri. Jos joku muuten miettii, mikä traineri olisi hyvä, niin tuo Taxc:n Flow toimii tosi hienosti, ja hifistelijöitä varten siinä on muka-watitkin. Ostin itse joku kevät, kun olivat kevättarjouksessa, ovh on aika hintava. Kokoaminen oli myös ikävää ja voi jestas sitä säädön määrää, kun pidin Lucya välillä tuossa kiinni. 650 kiekkojen adapteripalojen lisäystä en halua kovin usein tehdä.

Pyörien vieressä on suksinurkkaus, johon voisi kyllä vielä hankkia telineen, etteivät kaatuilisi miten sattuu. Pitopohjasukset puuttuvat kasasta, sillä ulkoistimme ne lainaan ystäville kevääksi. En ole kysynyt, ovatko hyvät ;) Kuvassa myös urheilukirjoja moneen makuun, kuten klassikkoteokset Lore of Running ja Swimming Fastest (vois kai lukeakin niitä joskus vähän), ja alhaalla monen vuoden Juoksija-lehdet (sentään kymmenen vuoden jälkeen tajusin, etten ehkä saa enää lehdestä mitään). Seinällä roikkuu kompassi ja Emit valmiina suunnistuksiin ja oikealla reunassa vielä olympiamuistoja.

Kaapeissa piilossa kaikki sälä, näkyvillä urheilujuomaa yms (PowerBar ei ole mun!) ja se himputin palautusjauhepönttö, jonka raahasin sieltä jenkeistä asti. Sopii toki kuvaan sinänsä, että olihan sekin palkinto, muutkin pokaalit aikuisiän koitoksista näkyvillä.

Vaikea arvata, mikä on mun vaatekaappi? Maratonkyltti on ihan oikea Helsingin MM-kisoissa urheilijoiden lähdössä käytetty kyltti. Olin siis talkoissa maratonin lähdössä keräilemässä urheilijoita kokoon ja sieltä muistoksi jäi tämä kyltti. Voi kun siitäkin on jo kauan aikaa! Mutta olipa kyllä mukavat kisat, vaikka taisi vähän sataa...

Mutkia ja suoria matkassa

Kertoisinko ensin kivat vai ei-niin-kivat jutut. Ehkä aloitan ei kivoista, niin jää sitten vähän positiivisempi fiilis loppuun. Jos ei lasketa sitä, että netti ei toimi (eli kirjoitan tätä notepadilla ja toivon, että saan jotenkin julkaistua, mulla ei ole missään ollut näin paljon nettiongelmia kuin pääkaupunkiseudulla!), niin oon sitten onnistunut kehittään itselleni nähtävästi penikkataudin. Mun sääret on ollut koko viikon aika lailla tosi kipeät. Nehän tuli kerran yhden megakävelylenkin jälkeen jomottaviksi, mutta pidin sitten taukoa kävelyissä ja vaiva parani. Viime torstaina sitten päätin kävellä töistä Huopalahteen (~8,5km), mutta matkalla jalkoihin alkoi sattumaan ja kävelin vain Pasilaan. No, sekin matka oli vähän turhan pitkä, mutta kotiin oli jotenkin päästävä, joten ei oikein ollut vaihtoehtoja, kun olin jo niin pitkälle ehtinyt ennen jalkojen kipeytymistä. Sitten pe-su en tehnyt jaloilla mitään, en käynyt siis edes lyhyellä kävelyllä, salilla jne. ja arkiliikunnan määräkin oli minimissään ja jalat oli sunnuntaina hyvät. Maanantaina sitten perinteinen töihin kävely ja takaisin, siis junalta (a 2,5km). Illalla traineria  tunti, ei ongelmia tässä. Mutta tiistaina sitten. Kävelin aamulla 2 km sovittuun tapaamispaikkaan, kun meillä oli töissä erikoisohjelmaa poissa toimistolta ja koko päivän jalkoja jomotti aivan turkasen paljon. Keskiviikkona sama juttu, joten yritin hieroa sääriä, annoin kylmää ja aloitin tulehduskipulääkekuurin. Torstainakin jalkoja jomotti (tosin tyhmänä kyllä kävelin sen suuntaansa 2,5km töihin ja takaisin). Eilen en kävellyt, mutta kävin hierojalla, tänään yritin ajaa trainerilla, mutta lopetin 10min jälkeen, koska vasenta säärtä jomottaa tällä hetkellä koko ajan. Arvatkaa itkettääkö?! Ei tässä kai auta muu kuin pitää ihan kokonainen tauko kaikesta (eli kärsiä bussissa töihin, salit, trainerit ja muut pois myös) nyt viikon ajan, vaikka jalat tuntuiskin hyvältä, niin viikkoon en silti tee mitään. Mulla on tulehduskipulääkekuuriin vähän tehokkaampia pillereitä jäljellä vielä viideksi päiväksi ja varasin työterveydestä lääkärin keskiviikolle ja hierojan torstaille. Kylmä-kuumahoitoa voisi toki yrittää myös, jos siitä olisi apua. Jos jollakulla on vinkkejä, niin otan mielelläni vastaan, mutta älkää ehdottako putkirullausta, en pysty sitä tekemään käden vuoksi ja moni muukin juttu on vähän hankalaa vielä.

En oikeasti pysty käsittään, miten onnistuin kävelemään itselleni noin pahan penikkataudin, kun nostin lenkkien pituuttakin pikkuhiljaa ja en kävele kuin hyvillä kengillä. No, liikaa vissiin sitten  tuli kuitenkin käveltyä, ja kun oli vielä liukasta, ja kun fyssarien mukaan en osaa kävellä, niin se oli siinä sitten. Joo, penikkatautia mulla ei vielä koskaan ole ollutkaan, mutta tää on oikeasti musta jo vähän enemmän kuin "lyödään lyötyä" meininkiä, ennemminkin jotain "nujerretaan viimeinenkin toivonkipinä"- juttua. No, tätä menoa mulla on maksimiplussatunnit töissä helposti kasassa, enää 10 puuttuu, joten on sitten vapaapäiviä plakkarissa valmiina, jos joskus tästä vielä pääsisi tekemään jotakin.

No, käsi voi sentään onneksi paremmin. Fyssarilta sain luvan jo moneen juttuun (mitkä ei kyllä tässä tilanteessa lohduta pahemmin). Nyt saisi siis juosta (joopa joo, juokse nyt näillä jaloilla), roikottaa 5kg käsipainoa kädessä (to kävin salilla, ja siis viisinkertaistin painot esim. alkelkyykkykävelyssä, eilen ja tänään tuntui pitkästä aikaa siltä, että on tehnyt jotain! Surettaa, kun en nyt uskalla edes tuota tehdä), ja nojailla pyörän tankoonkin trainerilla jonkin verran (sen 10 minuutin aikana, kun poljin, testailin painon laittamista molemmille käsille ja olassa ei tuntunut kädessä yhtään :). Olan kuntoutukseen otettiin nyt myös kuminauha mukaan, eli muutamia liikkeitä vastuksella tehdään jo. Varovaisesti mennään edelleen, mutta toivoa paremmasta on. Käsi nousee ylöspäinkin jo melko kivasti. Ei toki ihan ylös, mutta selvästi ollaan menty eteenpäin viime aikona monta astetta. Enää puuttuu ehkä 20-30 astetta täydesta liikeradasta ylös. Ulkokierto sen sijaan ei oikein suju. Täydesta radasta puuttuu vielä reippaasti yli puolet. Toisaalta, tämä on kuulemma se, joka kestää pisimmän aikaa korjaantua. Olen kuitenkin olkapään kanssa varovaisen toiveikas, koska sitä ei enää särje mitenkään ja sillä voi jo tehdä paljon asioita.

Että näin täällä. Loppuun vielä kuvat ensi kesän pyörä kisa-asusta, jos nyt pääsisin edes loppukesästä starttaamaan...

Mitenköhän voin ajaa punaisella kypärällä?

Paita ja pökät. Paita on liian iso, vaikka onkin XS ja istuvuus on tosiaankin miesten vaatteiden istuvuutta vastaava... Mä haluaisin joskus nähdä, kun miehet joutuu kisoissa pukeutumaan lady fit- malliin.

Ja juomapullotkin vielä.

Paitoja, paitoja, paitoja...

Mun viikko on ollut niin aneeminen, että sivuutan sen täysin, ja toivon, että ensi postaus olisi kiinnostavampi. Tulisi edes se Iisa. No ei se tuu, koska tehtaalla oli jotenkin kämmätty. Teenkin siis itselleni melkoisen epätyypillisen postauksen ja kerron, millaisia urheilupaitoja mulla on. Postaus lähti siitä, että yritin järjestellä urheilukaappini sisältöä ja sieltä löytyikin aika monta paitaa, jotka jaoin eri kategorioihin, niitä kun on tullut aika monesta suunnasta.. Nyt on siis kyseessä hihattomat ja lyhythihaiset vaan ja siis ne, joita käytän urheilussa edes jotenkin, eli jossain kaapin perällä on vielä melkoinen kasa sieltä täältä tulleita puuvillaisia t-paitoja, joita ne käytä melkein koskaan. Jos tällaiset postaukset eivät kiinnosta, niin saa valittaa, ja jos joku on kiinnostunut mun urheiluvaatekaappini sisällöstä enemmänkin, niin voi kertoa senkin ja saatan sitten inspiraation vallassa ehkä tehdä toisenkin  vastaavan päivityksen. Ja vielä, jos joku ei tiedä, niin mulla ei ole visuaalista silmää, en osaa ottaa hyviä valokuvia jne. joten älkää odotako ammattimaisia kuvia. Sitten niihin paitoihin.

Ensin ihan perus hihattomat paidat. Tykkään juosta/urheillla hihattomilla erityisesti kesäisin ja näitä käytetään paljon. Nykyään melkeinpä ostamani paita on hihaton. Takana vasemmalla ja keskellä uusimmat, alle vuoden vanhat (alerekistä omaan tapaani kuitenkin) ja loput on melkoisen vanhoja. Vihertävä on hommattu joltain lahjakortilla ja on tosi hyvä, vaaleansinisen ostin värin takia ja musta oli varmaan vaan halpa :)

Hihattomat pyöräilypaidat ja tritopit. Oikealla takana mun ihan lemppari (vaikka siinä onkin punaista). Sain ko. pyöräilypaidan maailman parhaalta huoltajalta synttärilahjaksi ja mun tri-taivalta seuranneet ehkä muistavat mun kisanneen pari vuotta tuolla paidalla, eli ei ole todellakaan pakko olla mitään nimenomaisesti triathlon-toppia/kisa-asua triathlonissa, tuo ei hidastanut mua yhtään. Takana keskellä on sitten jokin halpa nettiostos, jolla kisasin kerran todetakseni, ettei toimi yhtään (venyy märkänä pahasti). Takana keskellä helteisiin ja lyhyisiin kisoihin soveltuva minimimalistinen toppi ja edessä vasemmalla heräteostos jenkeistä (15 taalaa) ja oikealla tämän hetken kisa-asun yläosa.

Pyöräilypaidat. Vaaleanpunaista hyväksyttiin ekaan pyöräilypaitaan, koska se oli halpa (paita on kyllä hyvä, yleisestikin oon kokenut craftin pyöräily/trivaattet hyviksi). Takana keskellä joku alerekkipaita Sloveniasta, vasemmalla saatu (eli jonkun toisen vanha), vähän liian iso paita, mutta menee työmatkoilla ja maastossa. Edessä vasurilla liian kallis, liian ihana, pakko-oli-saada mahtavuus ja oikealla kivan värinen ja nettiostos, jota ei turhaan oltu kehuttu tosi hyväksi (ja oli tosi halpakin, 13e).

Kolme saatua (siis muiden vanhoja taas) termopaitaa. Rumia, kulahtaneita, mutta talvella ihan jees alukerroksissa.

Ostetut lyhythihaiseni. Ostettu tosin kaikki yli viisi vuotta sitten. Ihan jees peruspaitoja.

Uusin ostos ulkonäön vuoksi. Sugoita, yhtä mun lempparimerkkiäni.

Talkoisiin liittyviä paitoja, Noksulta, EM-kisoista, HCT:ltä ja nuorten olympialaisista.

Lämppä- tms. paitoja. Takana SELL-kisojen lämppäpaita, oikealla SBS Tampin (salibandyjoukkue) paita, jonka väriä inhoan, mutta jonka laitan usein kun menen salille (erityisesti, jos menen äijäsalille ja erityisesti, jos aion vetää leukoja tai tehdä jotain muuta muka äijää). Valkoinen S.C. Pingviinien paita, jota käytän kyllä vaan uintikisoissa, en koskaan muuten.

Pari muilta saatua paitaa, olivat kai liian pieniä (mulle dumpataan paljon muille liian pieniä vaatteitä).

Saatuja paitoja. Punainen PIP (Pispalan Into ja Pinnistys) tuli siitä, kun kävin kesän kaikissa ultistreeneissä sen jälkeen kun aloitin lajin. Keskimmäisen voi arvata olleen lentitilauksen kylkiäinen ja oikealla EYOF-kisoissa auttamani tiimin (Israel) mulle lähtiessään lahjoittama olympialaispaita.

Vanhoja ultimatepelipaitoja. Siniset on aivan älyttömän hyvää matskua, parempaa ei vaan oo (ja värityskin on täydellinen)  ja punainen on SELL-kisojen pelipaita, jonka kanssa en koskaan pelannut kisoissa, kun ehdin edellisen päivän salibandypeleissä telomaan nilkkani.

Kisoista tulleita paitoja. Vihreä ja pinkki työpaikan sponssaamalta Rantakympiltä, todella huono on muuten istuvuus näissä Addun paidoissa. Musta E-crossista ja tässä istuvuus taasen täys kymppi.

 Lisäksi omistan vielä (kai vain) yhden valkoisen perus t-paidan, mutta se on a) ruma b) pyykissä. Niin, ehkä mulla on liikaa paitoja. Mun mielestä kyllä ei. Lempivärinikin lienee helppo päätellä.

Lauantailenkki

Kohta mennään. Tuulipuku päällä, kuten mulla on tapana, sopii hyvin meitsille tämä vanha salibandytuulipuku. Ja sävy sävyyn pipo ja buffi kaulassa. Pakko mennä hissillä, kun nastalenkkarit on niin liukkaat, että portaissa ei pysy pystyssä.

Kyllä, nastoja tarvitaan.

Missä se kevyen liikenteen väylä siis on?

Oli vähän liukasta, jopa niin liukasta, että nastoillakin vähän ote lipsui.

Luottotuulipuvun alla oli San Franciscon tuliainen itselle. Mahtava juoksuhuppari, joka on ensinnäkin hyvän värinen ja siinä on hihansuissa peukaloreiät ja mikä mahtavampaa, myös ponnarireikä - se on tosin jossain muualla kuin hihansuissa!

En tykkää valmiista urheilujuomista kauheasti, ne on aika äklöjä. Jostain kumman syystä tällaiset elektrolyyttitabletit maistuu paremmilta. Ylärivin grape-nuun tosin on aivan jäätävän pahaa (maistuu siltä, miltä sellainen joku hajuvesi haisee), mutta alempi, fruit punch oli yllättävän hyvää. Juoksulenkillä ei tänään mitään juomaa toki tarvittu, pk1-alueen lyhyt lenkki vaan.

Myös nää on hyviä.

Tabletin lisäksi tarvitaan energiaa, eli maltoa ja dekstroa kehiin. Ohessa trainer-rekvisiittaa, eli perhesiteitä ja tuuletin taka-alalla.

Joulun suklaakippo on onneksi jo vähän tyhjentynyt, lieneekö kuvaan piiloutuneen pingviiniherran ansioita?

Mahtisjoululahja, Eriksen kiuaskiviä!

Paha olka.

Joskus on vain pakko saada jotain

Näihin kovasti ihastuin, näillä paidoilla kelpaa kyllä pyöräillä.

 Pitkähihaista pyöräpaitaa.

Ja lyhythihaista.

Talviurheiluviikonloppu

Huh. Tulihan se sieltä. Siis vuoden eka hiihto. Helsingissä ei onnistunut, joten oli lähdettävä viikonlopuksi Tampereelle. Kaupin ladut houkuttivat sivakoimaan liian lujaa ja eka 16 kilsaa vapaalla olikin sitten eka vk-harjoitus miesmuistiin. Sitten suksien vaihto pertsoihin, jotka eivät oikein luistaneet ja vielä 9 kilsaa rauhallisempaa menoa niillä ja päälle puolen tunnin juoksulenkki. Voi talven riemua!

Tänään sitten hiihdettiin lisää vajaa parituntinen ja vapaan kamoilla 21 kilsaa. Taisin onnistua ekan kerran tekemään vapaalla hiihtotavalla pk-lenkin, kun keskisyke oli vain 130. Jee.

Päivän ehdoton huipentuma oli kuitenkin retkiluistelu Saarikylissä. Tunnin verran hidasta potkiskelua 118 keskisykkeellä, naama jäässä, kädet jäässä. On se vain onnellista.

Viikonlopun onnistumiset kruunautuivat yli kuukauden kateissa olleen sykevyön löytymiseen :) Eipähän tarvitse enää käyttää lainassa ollutta maailman huonoiten käytettävää Garminin 410-vehjettä. Jos joku harkitsee tuota, niin älä osta. Torstain muuten onnistunut luistelureeni oli täynnä ärräpäitä kun "kätevä" kosketuskehä oli todella rasittava juttu. Tosin täytyy myöntää, että oli ihan kiva välillä nähdä nopeus ja kuljettu matka laitteesta.

 

Onnellinen retkiluistelija. Teipit suojaavat viime vuonna paleltuneita poskipäitä.

Testissä: rengasraudat

Testi on suoritettu vuosina 2009-2011. Ultimatum-testikappaleena ovat olleet CC:ssäni olevat Vittoria Randonneur renkaat, jotka ovat tuottaneet pulmia allekirjoittaneen lisäksi eri foorumien mukaan muillekin. Renkaat ovat sitten kyllä olleet kovin loistavat (ei rengasrikkoa kertaakaan näillä), mutta kun renkaan poissaaminen vanteeltakin vie jo 15 minuuttia ovat nämä melkoinen haaste (vrt. Pro Raceen en tarvitse enää edes rengasrautoja kun laitan rengasta takaisin paikoilleen...). Erinäisiä rengasrautoja on siis kokeiltu ja ohessa testin tulos.

Savonia, aito ja alkuperäinen rengastyökalu, jota käytettiin jo aikoinaan Crescentin talvirenkaita vaihdettessa. Vääntyy, ei toimi. Bonusta monikäyttöisyydestä, loistava erityisesti jälkiruoissa.

PRO rengasraudat. Vääntyy vaikka 360 astetta, mutta ei auta pätkääkään renkaan vanteelta irti saamisessa/vanteelle saamisessa. Toisaalta ei lohkeile, mistä bonuksia. Hylätty kehnona.

Halpismalli Tanskasta. Ostettu varmaan 7 elevenistä kympillä (kr, eli noin 1,5 eurolla), Tanskassa saa erinäistä peruspyöräkamaa mistä vain. Toimi Trekin alkuperäisissä renkaissa tosi hyvin, ei oikein tehoja Randonneureihin. Paremmat silti kuin PRO:t.

Tacx. Kuulemma hyvä. Olen eri mieltä. Näillä on kuitenkin mahdollista saada rengas vaihdettua, jos on tarkkana. Itse en ollut ja siksi rautoja jäljellä enää kaksi kappaletta.

Park Tool. Hyvä. Toimii. Pelastaja. Miinusta siitä, että pää saattaa lohjeta. Kivan värinen. Kuuluu luottokamoihini. Käytä sinäkin.

----

Urheilupuolella on valoa näkyvissä. Sain tehtyä treenisuunnitelman rungon, joten saan tähän juttuun vähän ryhtiä ja välttynen pahimmilta yli-/alilyönneiltä. Uinnissa hetkittäin olen onnistunut tekemään ehkä jopa puoli vetoa kohtuullisesti, joten tilanne ei ole ihan toivoton kai kuitenkaan. Tämän päivän treenien jälkeen selkäkään ei ollut kovin kipeä, kun kerrankin viisaasti jätin delffarit väliin ja tein selärin potkuja. No, jos selkä ei ole kipeä, niin vasurin sormet on vähän pois pelistä, kun onnistuin saamaan potkun suoraan rystysiin. Lauantainen kymppi menee varmaan ihan päin mäntyä, ja varmaan oikeasti juoksen sen lenkkinä. Sunnuntaina käyn fiilistelemässä Silvian kanssa vikan lenkin, sitten puunaan sen sisäkuntoon ja siirryn ulkopyöräilyssä CC:hen. Pitäisi löytää nyt vain kivoja polkureittejä, joita jaksaisi tahkota, maantiellä en pääse Trekillä eteenpäin ollenkaan.

Selkää varten sain vihdoin varattua myös fyssarin. Turun hieroja (jota kaiholla kaipailen vieläkin) suositteli yhtä henkilöä ja hänelle soitin. Kiireinen mies tuntuu olevan, kun ajan sain kuukauden päähän, mutta tyyppi onkin olympiajoukkueiden fyssari. Ehkä kelpaa siis mullekin :)

Eilen alkoi tanskan kurssi. On aika haastavaa... No, ääntäminen on aivan kummallista, ja asiaa ei auta yhtään se, että en päässyt ekalle kurssikerralle viime viikolla ja että kurssin  opetuskieli on periaatteessa ruotsi ja enhän mä ruotsia osaa. Tanskassa oleilu kyllä helpotti, koska mulle on ihan selvää, että frokost on lounas ja uge on viikko jne. Numerojärjestelmä on ihan käsittämätön. Viisikymmentä on puoli kolmatta kertaa 20, mutta se kertaa ja 20 jätetään luonnollisesti sanomatta.  Andre Wickström on muuten samaa mieltä kielen helppoudesta. Kurssilla oli kuitenkin kiva fiilis, ja mukavat Tanskan ajat palasi mieleeni. Ikävä sinne kyllä on.

Eilen tein ruoaksi tosi hyvää Salaattia lappilaisittain. Vähän kalliit raaka-aineet kyllä, mutta maku oli aika täydellinen. Puolukat jätin pois, en tykkää niistä, en ole koskaan tykännyt ja olen varma, että tämä johtuu siitä, että äippä kävi syntymääni edeltävänä päivänä puolukassa (!). Tämän päivän menuussa oli limettinen lohipasta. Lime on viime aikoina ollut mun suosikkiruoka-aineitani ja tämäkin ruoka oli jännän makuinen. Kaffirlimetin lehdet olivat ihan uusi tuttavuus, mutta sopivat kyllä ruokaan. Tämä oli hyvä maun lisäksi myös kovin helppotekoinen, joten kannattaa kokeilla.

 Limettinen lohipasta

Eilisen parasta antia oli muuten työmatkapyörähiillostus. Joku mies päätti, etten pääse siitä ohi, kun tulin risteyksestä taakse ajamaan. Polki putkelta ihan hulluna. No, miehellä sattui olemaan sama reitti kun mulla ja niinpä hänen takanaan ajelinkin sitten kolmisen kilsaa. Sitten taisi katketa selkäranta ja nyppylän päällä ajoi vähän tien sivuun, mutisi hengästyneenä, että mee vaan. Ei havaintoja, polkiko vielä kauan samaa reittiä, laskeskelin Trekillä karkuun pikaisesti. Vähän kyllä hymyilytti miehen toiminta, kun itse ajelin sellaista hitaasti ja hengästymättä vauhtia mutta näitä näkee aika usein. Sama mentaliteetti on tuola uimahallissa usein päällä, eilenkin Märskyssä jouduin ohittamaan yhden miehen ainakin viisi kertaa, kun se joka kerta päätti ponkaista päädystä juuri kun mä alan kääntymään volttiin. Allasetiketin puute on kyllä hieno asia.