torstaina, syyskuuta 22, 2011

Testissä: rengasraudat

Testi on suoritettu vuosina 2009-2011. Ultimatum-testikappaleena ovat olleet CC:ssäni olevat Vittoria Randonneur renkaat, jotka ovat tuottaneet pulmia allekirjoittaneen lisäksi eri foorumien mukaan muillekin. Renkaat ovat sitten kyllä olleet kovin loistavat (ei rengasrikkoa kertaakaan näillä), mutta kun renkaan poissaaminen vanteeltakin vie jo 15 minuuttia ovat nämä melkoinen haaste (vrt. Pro Raceen en tarvitse enää edes rengasrautoja kun laitan rengasta takaisin paikoilleen...). Erinäisiä rengasrautoja on siis kokeiltu ja ohessa testin tulos.


Savonia, aito ja alkuperäinen rengastyökalu, jota käytettiin jo aikoinaan Crescentin talvirenkaita vaihdettessa. Vääntyy, ei toimi. Bonusta monikäyttöisyydestä, loistava erityisesti jälkiruoissa.



PRO rengasraudat. Vääntyy vaikka 360 astetta, mutta ei auta pätkääkään renkaan vanteelta irti saamisessa/vanteelle saamisessa. Toisaalta ei lohkeile, mistä bonuksia. Hylätty kehnona.


Halpismalli Tanskasta. Ostettu varmaan 7 elevenistä kympillä (kr, eli noin 1,5 eurolla), Tanskassa saa erinäistä peruspyöräkamaa mistä vain. Toimi Trekin alkuperäisissä renkaissa tosi hyvin, ei oikein tehoja Randonneureihin. Paremmat silti kuin PRO:t.


Tacx. Kuulemma hyvä. Olen eri mieltä. Näillä on kuitenkin mahdollista saada rengas vaihdettua, jos on tarkkana. Itse en ollut ja siksi rautoja jäljellä enää kaksi kappaletta.


Park Tool. Hyvä. Toimii. Pelastaja. Miinusta siitä, että pää saattaa lohjeta. Kivan värinen. Kuuluu luottokamoihini. Käytä sinäkin.

----

Urheilupuolella on valoa näkyvissä. Sain tehtyä treenisuunnitelman rungon, joten saan tähän juttuun vähän ryhtiä ja välttynen pahimmilta yli-/alilyönneiltä. Uinnissa hetkittäin olen onnistunut tekemään ehkä jopa puoli vetoa kohtuullisesti, joten tilanne ei ole ihan toivoton kai kuitenkaan. Tämän päivän treenien jälkeen selkäkään ei ollut kovin kipeä, kun kerrankin viisaasti jätin delffarit väliin ja tein selärin potkuja. No, jos selkä ei ole kipeä, niin vasurin sormet on vähän pois pelistä, kun onnistuin saamaan potkun suoraan rystysiin. Lauantainen kymppi menee varmaan ihan päin mäntyä, ja varmaan oikeasti juoksen sen lenkkinä. Sunnuntaina käyn fiilistelemässä Silvian kanssa vikan lenkin, sitten puunaan sen sisäkuntoon ja siirryn ulkopyöräilyssä CC:hen. Pitäisi löytää nyt vain kivoja polkureittejä, joita jaksaisi tahkota, maantiellä en pääse Trekillä eteenpäin ollenkaan.

Selkää varten sain vihdoin varattua myös fyssarin. Turun hieroja (jota kaiholla kaipailen vieläkin) suositteli yhtä henkilöä ja hänelle soitin. Kiireinen mies tuntuu olevan, kun ajan sain kuukauden päähän, mutta tyyppi onkin olympiajoukkueiden fyssari. Ehkä kelpaa siis mullekin :)

Eilen alkoi tanskan kurssi. On aika haastavaa... No, ääntäminen on aivan kummallista, ja asiaa ei auta yhtään se, että en päässyt ekalle kurssikerralle viime viikolla ja että kurssin  opetuskieli on periaatteessa ruotsi ja enhän mä ruotsia osaa. Tanskassa oleilu kyllä helpotti, koska mulle on ihan selvää, että frokost on lounas ja uge on viikko jne. Numerojärjestelmä on ihan käsittämätön. Viisikymmentä on puoli kolmatta kertaa 20, mutta se kertaa ja 20 jätetään luonnollisesti sanomatta.  Andre Wickström on muuten samaa mieltä kielen helppoudesta. Kurssilla oli kuitenkin kiva fiilis, ja mukavat Tanskan ajat palasi mieleeni. Ikävä sinne kyllä on.

Eilen tein ruoaksi tosi hyvää Salaattia lappilaisittain. Vähän kalliit raaka-aineet kyllä, mutta maku oli aika täydellinen. Puolukat jätin pois, en tykkää niistä, en ole koskaan tykännyt ja olen varma, että tämä johtuu siitä, että äippä kävi syntymääni edeltävänä päivänä puolukassa (!). Tämän päivän menuussa oli limettinen lohipasta. Lime on viime aikoina ollut mun suosikkiruoka-aineitani ja tämäkin ruoka oli jännän makuinen. Kaffirlimetin lehdet olivat ihan uusi tuttavuus, mutta sopivat kyllä ruokaan. Tämä oli hyvä maun lisäksi myös kovin helppotekoinen, joten kannattaa kokeilla.

 Limettinen lohipasta

Eilisen parasta antia oli muuten työmatkapyörähiillostus. Joku mies päätti, etten pääse siitä ohi, kun tulin risteyksestä taakse ajamaan. Polki putkelta ihan hulluna. No, miehellä sattui olemaan sama reitti kun mulla ja niinpä hänen takanaan ajelinkin sitten kolmisen kilsaa. Sitten taisi katketa selkäranta ja nyppylän päällä ajoi vähän tien sivuun, mutisi hengästyneenä, että mee vaan. Ei havaintoja, polkiko vielä kauan samaa reittiä, laskeskelin Trekillä karkuun pikaisesti. Vähän kyllä hymyilytti miehen toiminta, kun itse ajelin sellaista hitaasti ja hengästymättä vauhtia mutta näitä näkee aika usein. Sama mentaliteetti on tuola uimahallissa usein päällä, eilenkin Märskyssä jouduin ohittamaan yhden miehen ainakin viisi kertaa, kun se joka kerta päätti ponkaista päädystä juuri kun mä alan kääntymään volttiin. Allasetiketin puute on kyllä hieno asia.

7 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Tuttua tuo työmatkahiillostus. Alamäissä tullaan hirveellä runttaamisella ohi ja seuraavassa ylämäessä hyydytään. Ja auta armias, jos mä satun (tasaisella vauhdilla) menemään jostain äijästä ohi, niin johan alkaa takaa kuulua vaihdevivun naksutus ja lantion heiluen on äkkiä päästävä edes hetkellisesti kuittaamaan.

Kipa kirjoitti...

Oikeastaan tuo miesten provosoituminen on aika hauskaa. Mua nauratti aikas lailla keskiviikkona, kun siinä hiljakseen poljeskelin sen äijän perässä. Tän takia käytän muuten lähinnä perussuomalaista tuulipukua työmatkoilla, niin miehiä nolottaa vielä enemmän, jos meen ohi.

Ja sitten multa vielä kysellään, että mikä siinä on niin hienoa ohittaa kisoissa miehiä. Yhdessä kisassakin tuttu mies pyöräili ensin ohi ja virnuili pirullisesti säälittävälle vauhdilleni. Kyllä hymy hyytyi, kun pyyhälsin juoksuosuudella ohi. Pitäähän sitä nyt jotain iloa saada omista suorituksistaan, kun kisoissa ei naisten sarjaa muuten pahemmin huomioida.

Esko kirjoitti...

Jos kaipaa tasaista pätkää, niin Vantaanjoki on melko kiva, joskin tuulialtis. Yhdistettynä keskuspuistoon noissa maisemissa saa hiekkatietä (jos et nyt ihan XC-maastossa meinannut ajaa) muutaman tunnin lenkin helposti ja kiertelemällä enemmän pidemmänkin. Sitten on tietty Hertsikan takaa löytyvät hiekkatieaarteet.

Viime vuonna taisin heittää keskuspuistossa viimeisen CC-lenkin Keskuspuistossa 15.12. Lunta oli melkosen reippaasti, eli auraus toimi. Eikä jännittänyt kuin ihan vähän kaikissa mutkissa ja alamäissä pannutus...

juge kirjoitti...

On muuten henkisesti järkyttävän vaikeaa pitäytyä työmatkalla pk-vauhdissa, kun joku vetää leuhkasti ohitse. Yrittäjiähän piisaa; mikäs sen mukavampaa kuin vetää syke katossa jollakin maasturilla maantiepyörän ohitse.

Nykyään osaan jo useimmiten olla provosoitumatta, mutta välillä rauhallinen pk-pyörittely on muuttunut työmatkatempoajoksi. Kaikkein hauskinta toki on roikkua kevyesti pari kilometriä ohittajan peesissä ja sitten kun näkyy väsymyksen merkkejä niin tehdä sopivassa ylämäessä kunnon rako :)

Kipa kirjoitti...

Työmatkapyöräily ei selvästi jätä ketään kylmäksi. :D Talvella käy itselle kyllä henkisesti vaikeammaksi, kun vaan tosipyöräilijät on jäljellä. Silloin mä oon se, jota ohitetaan taukoamatta. Hyvää mentaaliharjoittelua kesän kisoja varten.

Joo, mä oon katsellut noita Vantaanjoen kautta Keskuspuistoon reittejä. Epäilyttää vaan melkoisesti, kun se edellinen reissu, jolloin piti seurata sitä jokea päättyi siihen, että lähdin ensin seuraamaan sitä väärään suuntaan ja sitten koko joki katosi :o Eikö sielä keskuspuistossa muuten ookaan latuja talvella? Mäkeä itseasiassa muuten haen ja varmaan mieluummin tällain syksyllä ajelisin latupohjaa kun hiekkateitä. Vähän oon sillä silmällä katsellut kartasta Kivikkoa ja Mustavuoren seutuja, josko niihin menisin eksyilemään.

Esko kirjoitti...

Mäkistä maastoa löytyy lähes mistä vaan, missä on talvisin hiihtolatuja. Lähiseudulta ite ajelen ainakin Paloheinän ja Herttoniemen kilpalatujen / latupohjien reiteillä. Lisäksi bonuksena viime vuoden cyclo-crossin SM-kisamaastot siitä Herttoniemestä hieman pohjoiseen. Voin tarjoutua oppaaksi joskus.

Mitä keskuspuistoon tulee, siellä on toki hiihtoladut talvella. Pääväylä tosin on pyhitetty muulle liikenteelle. Kai siellä ihan hiihtotalvenakin voi ajaa, kun joku CC-porukka tuli minua juoksu-/hiihtolenkillä säännöllisesti vastaan.

Itse lopetin tuon CC-touhun joulukuun puoleenväliin ja kävin suksikaupassa. Turhauduin jäätyneisiin ruumiinosiin ja paikoittain auraamattomiin kohtiin. Muutenkaan minua ei huvittanut jännittää kaatumista jääalamäissä.

Ostin pertsat ja fillari kulki kesällä paremmin kuin koskaan aiemmin.

Kipa kirjoitti...

Mulla on talvisin nastat. Niillä ei kaadu. Ne on ihanat. Mutta lähe vaan oppaaksi joskus. Ota eväät mukaan, CC ei liiku mun alla mihinkään. Paitsi jos naamioituisit työmatkapyöräilijäksi ;)