tiistaina, tammikuuta 03, 2017

Ihmeellinen on elämä

Viime tekstin jälkeen liikkumisessani on tapahtunut paljonkin muutoksia. Vasen polvi oireilee, mutta kestää kolme kertaa viikossa juoksua. Pari kertaa viikossa juoksen peruslenkin, 60-70min (eli juoksen töihin) ja kerran viikossa lyhyemmän siivun, johon sisällytän jotain vetoja. Juokseminen on edelleen mahtavaa, mutta jos en pääse juoksemaan, en kuole. Uudenvuodenaattona vaihtoehtona oli mennä juoksemaan vitosen kisa tai viettää aikaa ystävän kanssa ja jälkimmäinen todellakin voitti. Ehkä suhtautumiseni liikuntaan on muuttunut vähitellen järkeväksi, eli en ahdistu, jos lenkkejä jää väliin vaan iloitsen niistä lenkeistä, jotka pystyn tekemään.

Eilen kävin tekemässä pitkästä aikaa testausta. Vanha tuttu 2400m tietyllä sykkeellä (sellainen oletettu puolimaran syke). Kävin sisällä juoksemassa, koska uudessa lelussani (kun vanha hukkui) syke mitataan ranteesta ja korkeat sykkeet ei tunnu toimivan kovinkaan hyvin kylmässä. Mietin etukäteen, jaksanko edes juosta korkeahkolla sykkeellä 2,4km. No, hienosti meni. Pystyin juoksemaan koko testin 4.29 vauhtia, mikä oli todella paljon lujempaa kuin ajattelin. Syke lipsahti tosin kaksi pykälää liian korkealle, mutta en jaksa nyt välittää siitä. Tulos oli siis todella iloinen yllätys tällä 26km viikossa lenkkeilyllä ja testin juokseminen oli tosi kivaa.

Lenkkeilyn lisäksi siis edelleen salia 1-2x viikko, balettia 2x viikossa, joogaa ~kerran viikossa. Sen lisäksi aloitan ensi viikolla kymmenen vuoden jälkeen koriksen ja olen ihan into piukassa siitä! Luistelemaan halajaisi mieli, mutta Pirkkolaa ei ole edes aloitettu jäädyttää, toivottavasti tällä viikolla. Hiihtoakin voisi testata, jos ladut tulevat lähelle, olkapää kun on ollut kivuton jo pari kuukautta putkeen. Uintia en ole uskaltanut kokeilla, ehkä joku päivä sitten. Pyöräily on ainoa murheenkryyni, sitä ei polvi kestä yhtään. Työmatkat kuitenkin mieluusti pyöräilisin ainakin muutaman kerran viikossa.

Tällä hetkellä menee ihan tosi hienosti liikunnan suhteen elämässäni. Parasta on kuitenkin se, että en ahdistu treeniohjelmista (jollainen minulla jopa on) ja siitä, jos ei kulje tai juoksen hitaasti, en osaa jne. Olen terveempi kuin aktiiviurheiluaikoina ja vaikka jokin kohta kropasta onkin aina enemmän tai vähemmän kipeä (nyt se on ranne), niin kivut eivät hallitse myöskään elämääni (kuten ei se treeniohjelma). Olen kiitollinen siitä, että sain liikkua ja urheilla aikanaan niin paljon kuin liikuinkin, vaikka urani olikin vammojen värittämä. Sain kuitenkin elää sen ajan. Nyt kuitenkin elän elämää, jossa urheilu ei ole etusijalla vaan yksi tärkeä asia. Ja sellainen elämä - se on ihmeellistä!

keskiviikkona, syyskuuta 28, 2016

Tilannekatsaus

Kun Heikki kyseli, että missä olisi päivitys, niin päivitetään nyt, vaikkei paljon olekaan kerrottavaa. Murtunut polvi on about kunnossa, ei ole koskaan kipeä, liikerajoitusta ehkä 1-2 astetta terveeseen verrattuna. Narisee ääriasennoissa, mutta muuten ok. On otettu myös kuvia, joissa on todettu, että nivelrikkoa ei ole ja rustovauriota todella vähän ja polvilumpion pirstoutumisvammassa tällainen tulee. Muuten polvi on ihan priima. Vasen polvi oireilee edelleen jotain rasitusvammaa, pyöräily on pahin, eli sitä ei voin oikein tehdä, ei ainakaan varttia pidempään, juosta olen voinut jonkin verran, en paljoa, mutta kolme kertaa viikossa puoli tuntia osissa on ollut kohtuullisen ok, toki vain hiljaa hipsutellen. Ehkä vielä pääsen vitosen kisaan joskus! Hienoa on ollut huomata, että vihdoin on löytynyt jotain jumppaliikettä, joka tehoaa.

Olkapääosastokin on parempi, olkapää on nykyään useammin kivuton kuin kipeä. Toki joutuu miettimään, mitä olkapäällä tekee ja uida en esim. uskalla ollenkaan. Onnistuin myös kaatumaan pyörällä (hei oikeasti, poljen alle puoli tuntia viikossa ja silti onnistuin kaatumaan!), ja vasen olkapää sai tosi pahan tällin ja olin muutenkin aivan todella pahasti mustelmilla ja ruhjeilla. Onni onnettomuudessa kuitenkin, eli magneettikuvistakaan ei löytynyt mitään, eli vaikka olka vieläkin välillä hieman kipuilee, se tullee pikkuhiljaa kuntoon.

Tämän hetken liikunnallisuuteni koostuu siis suuresta määrästä kävelyä viikossa (juu, pelaan pokemonia),  2-3 juoksu-kävelylenkistä, parista salikerrasta, kahdesta balettitunnista ja viikottaisesta pilateksesta. Päälle venytteleä, jos jaksaa. Olen edelleen siis kovin aktiivinen, mutta vain kuntoliikkuja, mikä kyllä on toki paljon terveellisempää kuin se kilpaurheilurääkki. Ei-tavoitteellinen liikkuminen on sallinut muussa elämässä uusia juttuja, olen matkustellut kiinnostavissa paikoissa, tänäkin vuonna olen ehtinyt käymään seitsemällä reissulla (joista toki osa työmatkoja) yhteensä 13 maassa. Muutamaa noista reissuista en urheiluelämässäni olisi ikinä toteuttanut ja sain niistä paljon. Myös töihin on voinut panostaa.

Jossain sielun sopukoilla palaa silti se kilpailuvietti, usein huomaan miettiväni, että sitten kun taas kisaan. Ehkä nähdään siellä vitosen juoksussa. Jos sinne joskus pääsen starttaamaan, olen varmaan kisan onnellisin ihminen, vaikka jäisin viimeiseksi (ja hei, en mä edes jäisi)!

Päivitystahti tullee olemaan erittäin verkkainen edelleenkin tai sitten tämä oli vika postaus, katsotaan nyt.

maanantaina, huhtikuuta 18, 2016

Kuis kulkee?

Viime kerrasta onkin aikaa, tässä lyhyesti kuulumiset

Polvia on kuvattu kartiokeilalla, oikea (murtunut) polvi näyti tosi hyvältä, ainoastaan pientä vekkiä rustossa lumpion alla, mutta tämä tulee kuulemma aina tuollasissa pirstoutumisvammoissa. Vasemmassa polvessa on plica, mutta tämä ei selitä polven kipuilua, koska on väärässä paikassa

Olkapään magneetissa ei näkynyt uutta, rustovaurio ei ole puhki ja uusia keinoja ei oikein ole.

Fysioterapia on siis mun kohtalo. Vasen polvi tulee edelleen kipeäksi pyöräilystä ja juoksusta (olen siis ihan 5x1min kokeillut juoksua). Lantion hallinta on kuulemma kuitenkin hyvä, joten nyt on vaihtoehtona oikeastaan saada jumit jänteestä pois. Mulla ei ole kuitenkaan kuulemma normaalia pakaralihaksen jumilöydöstä, tosin tensor fascia lata on kireä kuin mikä. Tänäänkin sitä hierojalla yritettiin availla, mutta aika heikkoja olivat tulokset. Oikea polvi on ok, mitä nyt kiristää edelleen vähän ja on heikompi. Tämän kuntoutusta haittaa aktivisesti tuo vasen polvi.

Olkapään kuntoutus on tauolla. Kokemus on nyt osoittanut, että kannattaa sittenkin kuntouttaa yhtä paikkaa ja keskittyä siihen. Toki salilla teen olkapäätä kuntouttavia juttuja myös, mutta aktivinen ote kuntoutuksessa on nyt vasempaan polveen.

Viikossa liikuntaa on edelleen mukana toki melko paljon, mutta ei sellaista kuin haluaisin. Balettia on tosin viime aikoina ollut pari kertaa viikossa ja se on edelleen tosi kivaa. Kohta selviän ehkä jo piruetista!!! Tämän lisäksi kerran viikossa sekä matto- että laitepilates, kolme kertaa viikossa salia (jumppapallo-ohjelma on palannut ja huomenna äherrän sitä jo seitsemättä viikkoa) ja kolme kertaa viikossa yritän käydä arkikävelyjen lisäksi kävelyllä. Lisäksi kerran viikossa testaillaan kestäisikö polvi trainerilla ajoa minkä verran (25min poljin viimeksi pienimmällä vastuksella ja loppupäivän oli polvi sitten tosi kipeä, harmimpi juttu on se, että polkiessahan polvi ei vaivannut vaan vasta jälkikäteen.

Tällaista mulle kuuluu siis näiden liikuntojen ja vammojen suhteen ja muuten menee ihan kivasti.

Hyvää kevättä mahdollisesti täällä pysyneille lukijoille.

perjantaina, tammikuuta 29, 2016

Magneettia, kartioita, balettia...

Viime kerran jälkeen olen kärsinäyt järkyttävistä olkapääkivuista ja maanantaina mennään magneettiin. Sen lisäksi ei murtunut polvi on mennyt tosi pahaksi ja tänään sain lähetteen kartiokeilakuvaukseen sen suhteen, koska lääkärin mukaan mun vaiva ei todellakaan taida olla juoksijan polvi (nii-in, enhän ole oikeastaan edes juossut). Luistelemassa olen käynyt pari kertaa ja ainakin ensimmäisen kerran jälkeen baletti ei ollut mitenkään ongelmallista. Liikunta on mullanykyään aika vähissä, koska voin lähinnä kuntouttaa, tehdä pilatesta ja vähän kävellä. Toki siis käyn salilla sen kolmisen kertaa, pilateksessa kaksi kertaa, baletissa kerran ja kävelyöä tulee päivässä ainakin kymppi, mutta muuten ei oikein muuta voi tehdä. Eipä tässä siis kauheasti ole mitään kirjoiteltavaa. Olkaa onnellisia, jos vaivanne kestävän alla kuukauden. Oikeasti, naurattaa jo ihan kunnolla ne valitukset, kun flunssa on kestänyt jo ihan viikon. Toivottavasti kuvauksista selviää jotain positiivista (eli ei esim. sitä, että olkapään rustot ovat kuluneet pois) ja jotain voidaan tehdä.

perjantaina, joulukuuta 25, 2015

Kuis kulkee?


Koska mun pitäisi lähteä kohta Pirkanmaalle joulunviettoon (1,5h) ja koska en ole vielä pakannut, on nyt oikein hyvää aikaa kirjoittaa blogia, jonka olen näemmä laiminlyönyt täysin :o Ei ole ollut kauheasti kerrottavaa blogin aiheesta taaskaan.

Niin, mutta sitten lokakuun on hyvänä juttuna ollut se, että tulehtuneet jänteet näyttävät parantuneen melkoisen hyvin. Oon taas ilmoittautunut balettitunneille, jotka alkaa tammikuun lopulla ja pari kertaa oon lenkillä juossutkin minuutin pätkiä. Pyörälläkin olen vähän ajanut. Viimeisinä viikkoina olen tosin vain lähinnä maannut, koska flunssa iski sitten minuunkin. Pikkuhiljaa kuitenkin oon tervehtynyt ja eilen aattoiltana kävin tossa Malminkartanon täyttömäellä katselemassa Helsingin valoja - asunhan ihan mäen naapurissa. Kotiinpäin tullessa käväisi mielessä, että ehkä tällä mun elämäntyylillä saattaa olla jotain tekemistä näiden 'pienten' vammautumisten kanssa, eilenkin toki nimittäin kipusin sinne mäelle jostain keskeltä pusikkoa, jyrkimmästä kohdasta (siis ei niitä portaita) pilkkopimeässä ja kotiin tullessa oikaisin yhden aidan yli. Ja huom, mun polvi ei todellakaan ole missään kiipeilykunnossa :D

Toivon mukaan tässä joulun aikaan viimeisetkin flunssanrippeet katoavat ja pääsen välipäivinä taas salilla jatkamaan kuntoutusta ja tekemään niitä lyhyitä juoksu- ja pyöräilypyrähdyksiä. Loppuun vielä kuvakavalkadia syksyltä.

Kinesioteippi on niin nähty, tässä dynaaminen teippaus. 

Tässä vielä dynaaminen teippi lähikuvasta, on siis tuollaista kuvioitua.
Kyllä se kinesioteippikin vielä toimii, tämä spagettiteippaus on mielestäni paras juoksijan polveen.

Syksyn aikana oon ehtinyt harrastamaan mun lempijuttuja ja osallistunut ruokakursseille, tässä zakuskapöytää..
... ja thaikkuruokaa.
Jos on joulumieli hukassa (tai muutenkin), suosittelen vapaaehtoistöitä. Ainakin itselle tuli messukeskuksessa paras joulufiilis miesmuistiin.
Jouluaatonaaton säässä ei ollut valittamista edes toimiston ikkunasta katseltuna. 
Jouluaattoilta.
Onneks sentään lahjat on pakattu (työnantaja myös sponssasi parit lahjapussit, mikä helpotti elämää kummasti), koska mun pitäisi lähteä ihan pian ja istun yöpaidassa sohvalla asettelemassa näitä kuvia, mikä muuten on osoittautunut täysin mahdottomaksi, koska blogger ei vaan ole mitenkään käytettävä.

tiistaina, lokakuuta 27, 2015

Missä on kuntouttajan offseason?

Mulla ei ole ollut offseasonia kolmeen vuoteen. Ei sitä aikaa, jolloin voi olla tekemättä mitään, jos niin huvittaa (koska jos ei kuntouta, ei mistään tule mitään ja kroppa on vielä pahemmin hajalla), ei mielentyhjennysjaksoa treeni -(eli mun tapauksessa kuntoutus-)ohjelmista (muista nyt ainakin ne olkapääjumpat tehdä!) ei vapautta tehdä vähän muita lajeja, jotka kiinnostaa (heh, voin testata pilateksen lisäksi ehkä meditaatiota, koska en ehkä vammaudu siinä, mutta kun se ei huvita) ja ylipäänsä ei aikaa, jolloin voisi vain nauttia hetken tekemättömyydestä ja sitten palata into piukassa syksyn treenien pariin. Ei ihme, että alkaa pää hajoamaan tähän kuntoutukseen.

Olkapääkipua on siis kestänyt aika tarkalleen tuon kolmen vuoden ajan ja asia ei oikeastaan ole edennyt yhtään, kaikki tekeminen sattuu edelleen ja selvyyttä mistään ei ole. Kuntoutustunteja olkapäälle on tullut jo yli tuhat, jaloille ehkä vasta tuollainen viisisataa. Kolmen vuoden aikana on toki vammauduttu lisää, hommattu mm. juoksijanpolvi juoksematta, hyppääjänpolvi hyppäämättä ja toki oltu onnettomuuksissakin, jotta ongelmat maksimoitaisiin. Olkapäästä en ole käynyt lääkärissä melkein vuoteen ja mietin, että missä vaiheessa pitäisi ehkä taas mennä, koska olkapää todella haittaa elämääni, liikuntaharrastuksista puhumattakaan. Toisaalta viimeksi Suomen paras olkapäälääkäri totesi, ettei hän enää tiedä, mitä tehdä ja lähetti fysiatrille, joka lähetti fyssarille, jossa on nyt pakerrettu siitä asti. Mua on siis oikeastaan lähinnä lähetetty uuteen paikkaan, kun asiantuntijan omat neuvot eivät ole riittäneet ja aika moni on mua jo tutkinut on nostanut kätensä pystyyn.

Offseasonia odotellessa, tämän päivän jumpista on onneksi suuri osa jo tehty. Onneksi myös tein päätöksen lopettaa ylenmääräinen työnteko, ja pyrkiä jättää läppäri toimistolle aina kun seuraavana päivänä ei ole etäpäivä.

lauantaina, lokakuuta 17, 2015

Kun ei voi edes kuntouttaa...

Viikolla oli taas fysioterapeutti. En voi olla liikaa hehkuttamatta, kuinka hyvä hän on. Tosi kokenut ja jotain kai kertoo se, että lienee ainoa suomalainen fyssari, jolla on wikipediasivu fyssari-ansioidensa vuoksi, ei siksi, että on muuten kuuluisa. Laadittiin strategiaa, mikä oli aika haastava, koska en voi oikein edes kuntouttaa kunnolla, kun olen niin palasina. Tiettyjä liikkeitä voin onneksi tehdä, mutta jänneongelmat ja niiden hidas parantaminen estävät käytännössä kaikki liikkeet, missä polvi on koukussa tai sitä koukistetaan. Huhhuh.

Yksi tärkeä juttu olisi saada mun huono taparyhti kuntoon. Tietotyöläisen vitsaus, eteenpäinkääntyneet hartiat ja muutenkin huonot asentotottumukset on korjattava. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään kovin helppoa, ovathan nuo huonot asennot minulle luonnollisia ja niihin valuu väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Huonot asennot ovat minulle helppoja ja mukavia, vaikka eivät teekään hyvää. Asennot on siis saatava iskostettua mieleen niin, että niistä tulee automaattisia.

Kävin viime viikonloppuna alexander-tekniikka kurssilla ja totesin, että tästä voisi olla minulle apua, vaikka se tuntuikin aika tylsältä. Kun fyssarini vielä suositteli samantapaista lähestymistapaa, olen nyt päättänyt yrittää. Tekniikkaa on vaikea kuvailla, siinä ei varsinaisesti ole harjoituksia (eli siis liikkeitä mitä tehdään). Ideana on karsia turhat liikkeet, kuten pään liike istuutuessa, eihän sitä päällä todellakaan istuta. Tutustuttiin myös harhakuvitelmiin oman kehon liikkeestä ja asennosta. Monethan (kuten minäkin) kokevat ongelmaksi eteenpäin nyökkäävän pään. Kuitenkin kun katsoo esimerkiksi kuvaa http://janetalexandertechnique.com/wp-content/uploads/2013/10/Head-Fwd-of-spine.jpg, ja miten pää on suhteessa kaulaan, voikin todeta itseasiassa pään kääntyneen taaksepäin. Toki pää on vartalon edessä, mutta tämä johtuu eteenpäin nyökkäävästä kaulasta. Tätä sitten tasapainotetaan nyökkäämällä taaksepäin päällä.

Kurssi oli varsin valaiseva ja jokin tällainen on toivottavasti ainakin osaratkaisu ongelmiini. Se, että kuntouttaa viikossa vaikka kymmenenkin tuntia, ei ole mitenkään riittävää ongelman poistamiseksi, jos loput noin sata tuntia hereilläoloaikaa vietätään huonoissa asennoissa. Mun suurin läksy fyssarikäynnistä olikin se, että makaan tietyssä (eli hyvässä) asennossa iltaisin vähintään kymmenen minuuttia. On myös ihan pieniä liikkeitä, muutaman millin tai sentin suuruisia, joissa harjoitellaan kehon tuntua. Peruskuntoutusliikkeitä olkapäälle teen toki edelleen, mutta tämä on ihan uutta. Fyssarille totesin, että nyt sain ensimmäisen kerran jotain todella haastavaa. Itsellenihän se suorittaminen on niin paljon helpompaa. Maratonin juokseminen on paljon yksinkertaisempaa kuin keskittyä kymmenen minuuttia tekemättä mitään. Saas nähdä, miten mun käy.