perjantaina, joulukuuta 28, 2012

Mites täällä meillä menee?

Ei kovin hyvin ei. Jos hetken luulen, että olkapää olis parempi, niin kyllä se sitten taas muistuttaa itsestään. Eilisen spinnun jälkeen käsi ei oikeastaan ollut kipeä. Tänään aamulla herätessä se todellakin oli kipeä ja jatkuu vaan. Blah, alkaa meneen maku tästä jutusta. Pahintahan tässä on, että myös juoksu ja pyöräily (ja luistelu) ovat muuttuneet tämän vamman myötä aika vaikeiksi. Spinning sujuu, kun lepuuttelen kättä aina palautuksissa ja juoksu, kun juoksee osissa (tyyliin 6x10min) ja heiluttelee kättä väleissä. Nämä molemmat lajithan sujui vielä ongelman alkaessa ihan hyvin, mutta tässä lepuuttaessa on mun mielestä menty vain taaksepäin kaikessa. Nyt käsi tulee kipeäksi siis ihan kaikesta. Esim. nyt joulunpyhinä oli lepoa koko viikonloppu, mutta aattona rosollin pilkkominen oli liikaa kädelle. Hankaluutensa tähän juttuun lisää se, että liikkumattomuus ei tee hyvää mun muulle kropalle. Joulupäivänä oli pakko mennä lenkille, koska selkä oli niin kipeä. Juostessahan mun selkä liikkuu kunnolla, joten se auttaa ja auttoi selkäkipuun. Monia muita selkäharjoituksia en voi tehdä, koska ne liikkeet on taas olkapäälle myrkkyä. No, soittelin fyssarille ja kysyin neuvoja ja hän neuvoi, että kannattaa käydä uudestaan lääkärillä, josko olkapää kuvattaisiin, kun ei nyt vaikuta kovinkaan loogiselta sen toiminta. Lisähaasteensahan tähän mun vammaan antaa tää näyttöpäätetyö, joka ei varmasti ainakaan paranna oireita ja vamman syytä, mikä se sitten lieneekään.

Treenattu ei siis pahemmin ole. Tämän viikon saldo on siis tuo yksi juoksulenkki, spinnu ja pallo-ohjelma. Ei hyvältä näytä, ei. Eilen piti käydä kyllä myös salilla, mutta kello kuudelta aamulla totesin salin ovien takana, että sielä ei toimi lukot ja en päässyt sisälle. Kiva yllätys tuokin, jonka yritän korjata käymällä salilla ennen tämän päivän hierontaa. Ensi viikolla pitäisi alkaa kunnon treeni kohti kesää, mutta vähän heikolta kesä kyllä näyttää, kun kahdeksan viikon uintitauko ei ole auttanut käteen ja kaikki muukin treeni kärsii tästä. Spindessä sentään ollaan edetty ja selvästi jotain kehitystä on itsessäkin tapahtunut, koska eilen ihan sujuvasti (jos ei muistella sitä tosiseikkaa, että hölskyin satulassa samaan tapaan kuin ekaa kertaa ravia kokeillessani) 180 kadenssilla, kun vielä marraskuussa en olisi ikinä saanut jalkoja noin nopeasti pyörittämään.

Nyt palaan taas töiden pariin, kun aivojenlepuutustauko on ohi.

tiistaina, joulukuuta 18, 2012

Olkapääuutisia

Loppuviikkona yritin parannella olkapäätä huonolla menestyksellä. Se teipattiinkin, mutta apua ei ollut, yhtään. Olkapäähän sattui, vaikken tehnytkään mitään. Jätin salin väliin perjantaina, kun en ehtinyt ennen hierojaa työjuttujen vuoksi ja ehkä se oli fiksua, vaikka enhän mä salilla mitään käsijuttuja ole tehnyt enää pitkään aikaan. Lauantaiaamuna lähdin luistelemaan iloisin mielin, itku silmässä palasin takaisin, koska luistelukin kipeytti käden. Viikko aiemmin pystyin hyvin luistelemaan käden kipeytymättä, nyt ei enää edes sitä, eli olkapää kestää vain koko ajan huonommin kaikkea, vaikka en tee sillä oikein edes mitään. Siihen loppui lauantain rypistykset liikunnan osalta ja koko viikonlopulta, en uskaltanut mennä tekemään edes potkuja. Lauantaina käsi iltaa kohden parani, mutta aamulla olin taas epätoivoinen, kun se oli kipeä. ARGH! Sunnuntaina iltaa kohden käsi taas vähän parani ollakseen taas maanantai-aamuna huonossa hapessa. Soitin fyssarille, joka sanoi, että näyttää siltä, että käsi ei kestä paikallaan oloa ja pitäisi saada dynaamista liikettä. Nyt siis kädelle varovaista jumppaa ja pientä liikettä urheilun muodossa. Siis pientä. Tänään testaan spinnausta ja keskiviikkona aamuna menen uimaan (jos spinnu sujuu käden suhteen edes jotenkin), tai siis lähinnä potkimaan, mutta myös uimaan! Tarkoitus on uida potkujen välissä aina 25m ihan molemmilla käsillä, takaisin voi tulla sitten vaikka yhden käden selkää. Katsotaan miten käy, pitäkää peukkuja! Eihän tässä ole kättä yritetty parantaa ja lepuutettu sitä niin paljon kuin on pystytty seitsemän viikkoa ja nyt siis käytännössä neljä päivää ollaan oltu urheilematta, minkä aikana käsi on mennyt jo melkoisen huonoon jamaan. Töistä se ei ole ainakaan tykännyt yhtään, eli kipuilee koneen ääressä aika pahasti mutta töitä ei kyllä voi olla oikein tekemättä. Asensin vielä sellaisen hälyttimen koneelleni, ja nousen puolen tunnin välein ylös venyttelemään/hakemaan teetä/käymään vessassa tms, jotta käsi ei olisi staattisessa asennossa koko aikaa. Sitä useammin ei oikein voi tauottaa, muuten ei töistä tule yhtään mitään.

Ehkä sitten ennen  kautta 2014 selviäisin pelkillä flunssilla tai lihasjäykkyyksillä... Ongelmallistahan tässä on, että en oikein voi tehdä mitään, kun käsi ei kestä mitään. Jos voisinkin juosta/pyöräillä/saleilla/hiihtää/luistella tai edes paria noista, niin hyvä, mutta tällä hetkellä en oikein tiedä, onko mikään noista kädelle hyväksi.

Viikonloppuna tuli sitten tehtyä muuta. Hoidettiin jouluostoksia. Toiset on huolehtineet alkoholiostokset, joista mä en niin perusta (mulle riittää cokis, ja nimenomaan oikea cokis, eikä mikään light-versio, joka on mielestäni lähinnä itsensä huijausta, ja mä suhtaudun meidän perheestä sentään vähän lievemmin ligh cokiseen kuin pikkusiskoni). No, suklaaostoksista olen kyllä sitten huolehtinut;) Mietin myös, että onko kasvanut isoksi, kun omistaa joulukuusen jalan?

Viikonlopun ilontujaus oli tosi hyvä leffa Koskemattomat. Tämä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, mielestäni sopii ihan kaikille ja leffasta tuli tosi hyvä mieli, hetkeksi unohdin typerän olkapäänkin... Eilen käytiin vielä katsomassa Argo.  Leffa oli ihan  pikkunäppärä, muttei mitenkään ihmeellinen, jotakin jäi puuttumaan. Itse tarinahan leffan takana onkin sitten  melkoisen ihmeellinen, kertoo siis siitä, miten jenkkien suurlähetystön työntekijöitä pelastettiin Iranista feikkileffan avulla...

torstaina, joulukuuta 13, 2012

Ennätyspotkut

En oo sentään saanut potkuja töistä 8 työpäivän jälkeen, mutta tänään potkuttelin altaassa tollaset 2 kilsaa. Siis potkin! Jos joku muu haluaa tehdä perässä, niin alla kiva pikku ohjelma. S=snorkkeli, F=räpylät (finns)

650 potkut vatsallaan, kädet kyljissä F,S
50 verrapotkut selällään
400 potkut vatsallaan, kädet kyljissä S
6x25 kylkipotkut vasen F, käsi edessä joka toinen, muuten kyljissä
6x25 kylkipotkut vasen, käsi edessä joka toinen, muuten kyljissä
6x25 kylkipotkut oikea F kädet kyljissä (koska käden edessäpito kielletty)
6x25 kylkipotkut oikea, kädet kyljissä
6x25 kylkipotkut puolta vaihdellen F, kädet kyljissä
6x25 kylkipotkut puolta vaihdellen, kädet kyljissä

Spinningissä vedettiin 90s-30s(pal) muutama veto putkelta 135rpm:llä. Alan pikkuhiljaa päästä tavoitteeseeni, eli, että pystyisin kärsimään kuten juostessa, eli ensin oksennetaan, sitten itketään ja sitten vasta on mahdollista, etä vauhti hiipuu. Tänään meinaan olin lähellä oksentamispistettä ja itkukin melkein tuli.

Eikun potkimaan!

keskiviikkona, joulukuuta 12, 2012

Viime viikosta ei jäänyt mitään urheiluhistoriankirjoihin. Ei siis mitään. Pari potkua, yksi spinni, yksi trainerisessio (syksyn eka!) ja juoksin vissiin kerran. Ei muuta. Muuten tulikin sitten tehtyä kaikenlaista. Löysin uuden työpaikkani ja sen kahvihuoneenkin, opin paljon ja olin ehdottoman pihalla. Söin maailman maistuvinta helmikananrintaa (joka oli mutatoitunut viiriäisestä!) ja kokosin ikea-huonekaluja, nukahdin leffan ääreen ja totesin, että yliopisto vainoaa mua vielä pitkään (siis niiden tenttien korjauksen lisäksi, mitkä lupasinkin hoitaa).

Tällä viikolla onkin sitten ollut vähän eri meno. Maanantaina kävin lääkärissä (joka henkilökohtaisen pyörämekaanikon kaverien välityksellä armollisesti löytyi), joka totesi, että mun olkapää kyllä paranee, mutta ei kyllä levolla, löysä olkapää oli diagnoosi, ja kuulemma yleinen nuorilla naisilla. Sain luvan uida vaparia (siis vain vaparia, ja vain vähän), kantaminen, staattinen käden ylhäällä pitäminen, käden päällä nukkuminen yms. on kiellettyjä. Olkapään vahvistaminen on mulle nyt ykkösasia siis. Mulla on kuulemma yliliikkuva olkapää! En olis uskonut.

Eilen vihasin spinningiä entistä enemmän, kun ohjelma oli ihan kidutusta. Vaikka laitoin vastuksen käytännössä nollaan, niin kun kierrokset ovat 155 putkelta, niin mun syke hyppii jossain sielä vk-sykkeen ylärajalla. Oltiin TAAS taitojen ylärajoilla ja tuossa vauhdissa voin kertoa pyörityksen olleen jotain ihan muuta kuin pyöritystä. Ehkä se sieltä tulee. Joo, mutta ei spinning ole kivaa, se on vain välttämätöntä, että mun pyöräilylle tapahtuisi jotain.

Tänään on ollut lepopäivä fyssarilla höystettynä. Fyssarille sain varattua ajan jo aiemmin Teron vinkistä (kiitos vaan!) ja lääkärikin sitten suositteli samaa heppua. Fyssari ei kieltänyt varsinaisesti mitään, mutta totesi, että olka pitäisi saada kivuttomaksi. Sitten kun on kivuton, alkaa jumppa ja muitakin juttuja (eli siis uintia) saa sitten yrittää, mutta jos tulee kipeäksi, pitää heti lopettaa. Varoitteli myös kaikesta staattisesta, mikä  on olalle tosi huonoa ja neuvoi hyviä asentoja, joissa olkapää on parhaiten levossa (yllätyksekseni se käden sivulla riiputtaminen ei ollut tätä, koska tällöin koko käden paino tulee olalle). Nyt jatketaan potkuharjoituksia ja koitetaan saada olka kivuttomaksi, saas nähdä miten onnistuu. Ai niin, siivoaminen on kielletty, voi harmi!

maanantaina, joulukuuta 03, 2012

Huonoin juoksusuoritus ikinä, pakkaspyöräilyä ja käsikipua

Lauantaina käytiin viemässä tuliterä Angry Birds-reppu vasemmalle synttärisankarille, 3v, mistä hattivattileivosten siivittämänä sitten kohti Sahalahden rantasaunaa. Paikalla oli osanottajaennätys, 19 juoksijaa ja huomattavaa on, että naisia oli tasan yksi vähemmän kuin miehiä, että voidaan unohtaa se, että naisia on aina vaan vähän juoksemassa ja siksi on huono taso, vai miten se meni.

Reitti oli sellainen pikkutietä (järjestäjien mukaan isoa tietä ;) edestakaisin, mäkeä oli jonkin verran matkassa mukana ja tuulta, pakkasta ja luntakin riitti, vaikka reitti olikin ihan hyvin aurattu. Monilla oli nastalenkkarit, itse oon juossut niin paljon tuollaisissa maalaisolosuhteissa, että osaan etsiä sen pitävän kohdan tiestä, varsinkin kun tuola ei ollut pahemmin vaaraa autoista, niin sai painella vaikka keskellä tietä. Jo eka kilometri osoitti, että tänään ei taida ihan juoksu kulkea. Vauhti oli hidas  ja syke huiteli pilvissä, en olekaan pitkään aikaan päässyt 189 lukemaan, luulin, että mun maksimi on 187. Eihän siitä mitään tullut. Kolmen kilsan kohdalla pysähdyin, stoppasin kellon ja kävelin 20 metriä takaisin, koska meno oli ihan hirmuisen hirveää, sitten muistin, etten ole luuseri ja luovuttaja (olen mieluummin huono kuin luovuttaja), joten aloin raastamaan taas kohti kääntöpaikkaa  vaivautumatta enää käynnistämään mittaria. Rimpuilin kääntöpaikalle ajassa 22.05, mikä oli suurinta surkeutta ikinä huolimatta mistään olosuhteista, mäistä tai muustakaan ja juoksin takaisin. Sentään pääsin vähän lujempaa (no, 18s) takaisin, mikä sekin oli surkeaa, koska nyt ei ollut edes tuulta, ylämäkeä enkä pysähtynytkään. Reittikin oli parisataa metriä liian lyhyt, eli aika olisi painunut yli 44 minuutin, ehkä jopa 45minuuuttiin mitä ei voi kuin itkeä (taisin vähän oikeastikin itkeä loppuverraamassa käydessäni). Vauhti hitaampaa kuin 4.25/km, härreguud, mähän oon juossut puolikkaankin kovempaa vauhtia! Kahdessa viikossa tommonen 4minuutin huononnus kympin aikaan, mistä olosuhteita voi "syyttää" maks parin minuutin verran, vaikka syytänkin tästä kyllä vain itseäni, olin ihan tosi huono. Huhhuh sanon minä. Eiköhän tää tän viikon kevyt viikko tule tarpeeseen.

Sunnuntaina käytiin ajelemassa rapsakassa pakkassäässä puolitoista tuntia. Oli kaunista.

Olkapää on aiva karmea, en tee sillä mitään (siis oikeasti, en mitään) ja silti se on tänäänkin ollut tosi pahana. En tajua, en kestä. Jos on vinkkejä, niin otetaan vastaan.

Pyöräilymaisemaa Eriksellä.

Lumihiutaleet satulassa.

Pimp my Kultsu.

perjantaina, marraskuuta 30, 2012

Kaikki loppuu aikanaan

Tänään se sitten on täällä. Mun viimeinen työpäivä yliopistolla alkaa olla ihan lopussa ja käytänkin viimeisiä hetkiä hyödyllisesti blogsuttamalla. Siitä on yli kymmenen vuotta kun kauhusta tärisevänä kolmannen vuoden opiskelijana astuin ensimmäisen kerran yliopistoluokkaan pitämään Diskreetin matematiikan harjoituksia. Kokemusta on tullut sen jälkeen opettamisesta ja tutkimuksesta ja vähän muustakin, on reissattu ja oltu reissaamatta, tehty töitä pätkissä neljässä eri yliopistossa, opittu paljon, hermostuttu, iloittu ja tavattu monta kivaa ihmistä, mutta nyt se on sitten ohi. Maanantaina aukeavat uudet haasteet ja ympyrät. Uusi työpaikka on aina iso juttu, mutta ainakin mulle on paljon isompi juttu vaihtaa yliopistolta muualle kuin esimerkiksi yliopistosta toiseen. Tää on niin iso juttu, että mun piti jopa päivittää mun Facebook-status! Ne, jotka ovat työskennelleet yliopistolla tietävät, että se on ihan oma maailmansa, muut voivat vain arvailla mitä kaikkea se pitääkään sisällään. Haikea olo on vähän, kun geenit ei olekaan enää osa jokapäiväistä työtä (mutta onneksi ne on osa mua :). Tänään avataan kotona shampanjapullo uusille haasteille ja yliopistomuistoille ja huomenna juostaan treenikisana Rantasaunan lenkki (10k) Sahalahdella, juoksukisa on mun mielestä yksi parhaista tavoista juhlia ihan mitä vaan.

Pikkuhiljaa lähden kotiin päin tästä, katsotaan isoneeko haikeus. No, voin suunnata hyvällä omalla tunnolla kohti uimahallia ja popopopopotkutreenejä, olkapää ei taida parantua ikinä, mutta sitä yritetään taas fysioterapialla parantaa.

maanantaina, marraskuuta 26, 2012

Jäällä

Sunnuntaina pääsin vihdoin ekaa kertaa jäälle! Piti mennä jo perjantaina, mutta kun vihdoin pääsin töistä kotiin, niin olin niin nukuksissa, etten vaan pysynyt hereillä ja totesin, ettei nyt pysty menemään luistelemaan, vaikka mieli olisi kovasti tehnyt. Meninkin ensimmäistä kertaa varmaan 25 vuoteen nukkumaan ennen yhdeksää! No, heräsin sitten tietysti lauantaina jo ennen kuutta, mikä on melko epäinhimillistä, mutta ehkä tuo nukkuminen kannatti, jetlag taitaa vihdoin olla voitettu. Ikinä sitä ei itse usko, että voi mennä se yli viikko aikaerosta toipumiseen, mutta kyllä niin vain voi käydä.

No, palataan asiaan, eli luisteluun. Tunnin luistelin ja kyllä sitä vaan ihmettelin, että miten ihmeessä olen pystynyt painelemaan 24km/h vauhtia 90 kilsaa, kun nyt kokeilussa pääsin just ja just yli 20km/h vauhtia yli kilsan. Ihan noin paljoa ei kaarteet selitä. No, onhan tässä aikaa taas painaa menemään ja lähtötilanne on parempi kuin viime vuonna, silloin pysyin hädintuskin pystyssä ekalla luistelukerralla, nyt taasen tuntui jo ihan luistelulta, vaikka se viimevuoden edes kohtuullinen tekniikka  onkin kadonnut  täysin. Havaitsin myös, että puolierot on melkomoiset, sillä kun testailin, miten pitkään pystyn liukumaan yhdellä luistimella suoraan, pääsin parhaimillani oikealla 30m ja vasurilla 20. Joo-o. No, tuossa onkin parannettavaa, ensin molemmille jaloille 40m liuku ja sitten siitä pidentämään. Tuollainen liuku- yms. harjoittelu melko hyvin rytmittää luistelutreenejä, ja tunti jäällä kuluu tosi nopeasti, vaikka se onkin yhden ringin kiertämistä.

Sunnuntaina käytiin vähän pyöräilemässäkin, kun tutustuttiin Reitti 2000. Reitti oli alkupäästä  (Myyrmäestä lähdettäessä) tosi mäkinen ainakin Kultsulle, jossa on siis 361 nastaa edessä ja takana. Olin ihan rikki pehmeässä maastossa, sitten kun tuli kovapintaisempaa hiekkatietä ja vähemmän mäkiä, oli ihan kivaa. Matkalle osui myös yksi ihan älytön kuravelli, johon ajoin suoraa keskelle ja siihen jäin. Siinä kohtaa loppui  kyllä huumori hetkeksi... Kismitti kovasti, että onko tää mun pk-lenkki tällaista maksimi kurassa polkemista. No, reitti onneksi helpottui ja vihdoin löydettiin Luukkiin asti. Sitten eksyttiin ja poljettiin Bodomille asfalttitietä pitkin. Todettiin, että se töyssy, missä kaaduin Lucylla ja mistä valitin oli edelleen sielä, merkkaamattomana ja korjaamattomana. Jäi kyllä vähän huono fiilis, kun olin ihan kuitenkin soittanut asiasta ja lupasivat hoitaa asian. Takaisinpäin pyöräiltiin sitten Kehä III:sta pitkin, kun taas eksyttiin...

Tänään aamu alkoi potkuilla, ja päivä loppuu sitten aikanaan fyssariin. Mitään en oo kädellä taas tehnyt, mutta nyttenkin se on aikas kipeä. Voihan kökkö. Kun edes tietäis, että mistä se on tullut, niin olis hyvä. Tai että mitä sillä voi tehdä ja mitä ei.

perjantaina, marraskuuta 23, 2012

Potkua päivään


Koska olkapää ei kestä oikein mitään, on uinnin potkuharjoituksetkin vähän muuttuneet. Oikeaa kättä ei voi pitää suorana pään edessä, koska tästä olkapää kipeytyy, joten olen nyt sitten keskittynyt potkuharjoitteluun selälläni sekä tehnyt kylkipotkuja normaalisti vasemmalla kyljellä, mutta oikealla kyljellä tehtäessä olen pitänyt molemmat kädet vartalossa kiinni. Siinä mun treenit altaassa. Lisäksi toki olen tehnyt vasurilla muutaman kerran yhden käden uinteja. On sitä tälläkin tavalla tullut jonkin aikaa altaassa vietettyä, potkuja on tällä hetkellä kasassa 4800m:n verran (siis tällä viikolla) ja yhden käden uinteja on 400m. Kun vielä huomenna olisi tarkoitus mennä polskuttamaan Heltrin uintivuorolle vajaa tunti, niin tässä päästään varmaan 6500m:n "uinti"kilsoihin, ihan kunnioitettava potkusuoritus mielestäni. Sais kyllä käsi parantua. Jotain iloa tästä on kyllä ollut uintiinkin, koska tuntuu, että uintiasento on parantunut hapenoton aikana, siis vasurin yhden käden uintien perusteella. Onnekseni tuo oikealta hapen ottaminen on se mulle teknisesti heikompi puoli (vaikka sieltä mieluummin hengitänkin), joten nyt olen voinut yrittää sitä hioa. Tekniikkavirhe ei ole ollut suurensuuri, mutta uinnissahan pienetkin virheet kostautuvat. Olen siis oikealta hengittäessä nostanut päätä ihan vähäsen, sillä tavalla, että oikean silmän lisäksi vasemmastakin puolet on tullut veden pinnan yläpuolelle ja sehän tunnetusti laskee jalkoja. Nyt siis tämä on ainakin noissa potkuissa vähän parantunut ja jos pidän oikean silmän kiinni potkiessa, on näkökentässä pelkkää vettä myös hengitysten ajan, kuten kai kuuluukin.

Keskiviikon aikana käsi oli oikeasti tosi pahasti kipeä, vaikken mielestäni sillä mitään oikein tehnyt. Torstaina otinkin sitten tiukan linjan ja en nostanut olkavartta olkapään yläpuolelle muuta kuin hiuksia laittaessa ja venyteltäessä. Tämä tuntui tepsineen ainakin jotenkin, sillä eilen käsi ei kipeytynyt niin pahasti kuin ennen. Huolestuttava tilanne silti on, onnekseni maanantai-illalla on fyssari ja olen myös yrittänyt yksikseni kättä varovasti kuntouttaa kuminauhajumpan ja venyttelyn avustuksella, se on jo selvää, että pelkkä lepo ei tätä vaivaa paranna, kun työreissun aikana tilanne ei parantunut mitenkään. Tänään jatkan vielä matalaa profiilia, mutta jos tilanne paranee, niin huomenna testaan ehkä 2x25 kylkipotkuja myös oikea käsi edessä ja katson mikä tilanne on olkapäässä treenin jälkeen.

Torstaina kärsin taas spinningissä, kolmen kerran aikana on sentään tapahtunut sellaista kehitystä, että 120 kadenssi ei ole enää vain toiveissa, vaan toteutuksen rajoissa. 140 kadenssi kolme minuuttia ilman takapuolen hyppimistä satulassa ei ole mahdollisuuksien rajoissa. Syytän tästä kyllä huonoa satulaa (no en oikeasti syytä), joka ei todellakaan sovi mun ahterille. Täytyy varmaan selvittää, voisko paikalle tuoda oman Selle San Marco Aspide Glamourin, siitä ei satula parane.

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2012

Kierroksilla

Selvisin hengissä 10+3 tunnin lennoista Suomeen, ja ekana yönä unikin tuli ihan kivasti, mutta sen jälkeen olen ollut enemmän tai vähemmän sekaisin ja kroppa käy öisin ihan kierroksilla. Ei ole kivaa se! Heräilen yöllä ja ei vaan nukuta. Viime yönäkin valvoin puoli neljästä kuuteen, kunnes herätyskello armahti. Ei ole kauhean helppoa tämä elämä just nyt. No, jonkinlaiseen reenirytmiin on sentään päästy, olkapää vaivaa, joten uida ei voi, mutta olen käynyt sitten vähän tekemässä potkuja altaassa kuitenkin, ettei uintiasento pääse ihan retkahtamaan. Olkapää on tosi huolestuttava, se ei ainakaan oo paranemassa, vaikka oon yrittänyt minimoida sen rasittamisen. Syödä yms. kuitenkin pitää, joten ei sitä nyt ihan voi paikalleenkaan teipata. Eilinen lääkärikäynti oli aivan turha, kirjoitti fyssarilapun, katsoi vähän kättä (hei, mulla oli villapaita päällä, eikä käskenyt edes ottaa sitä pois) ja laskutti 90e. Kiitos. No, nyt yritän varata fyssariaikaa, mutta se onkin sitten enemmän kuin hankalaa, kun kukaan ei vastaa soittoihin, pöh.

Eilen olin sitten taas spinnaamassa. Aikamoisilla kierroksilla mentiin sielläkin, 8 minuuttia 130 kadenssilla ja välillä 140 kadenssin kiri PUTKELTA oli jotain ihan muuta kuin mihin mä pystyn. Ei ihan kyllä olleet kadenssit aina oikeat ja voitte ihan vaan arvata, oliko liian pienet vai suuret lukemat ;) Jos en ens kesänä osaa pyörittää yhtään paremmin, niin johan on kumma.

Olen myös vähän miettinyt juoksukuvioita, harkinnassa olisi juosta treenimielessä (siis täysiä, mutta ilman herkistelyjä yms. valmistautumista) kohtuu tiheään 5 ja 10 kisoja, jotta tulis vähän tota vauhtitreeniäkin, muuten lähinnä käytän hyödykseni työmatkoja pari kertaa viikossa. Saa tosin nähdä, miten elämä alkaa rullaamaan joulukuun alusta, kun meininki vähän muuttuu. Perjantaina pääsee muuten ehkä jo jäällekin, jee!

torstaina, marraskuuta 15, 2012

Kalifornian auringon alla

On nyt vietetty jo hetki. Tällä hetkellä ollaan piilaakson reunamilla, tarkemmin Oraclen pääkonttorin vieressä, tai siis koko ajan sen La Jollan jälkeen ollaan täälä oltu. Tää on aivan uskomattoman kuiva paikka. Sanoisin, että jopa kuivempi kuin La Jolla, jossa tylsistyin todella. Täältä on siis San Franciscon keskustaan ihan liian pitkä matka ja muutenkin, illalla kun konferenssi joskus loppuu (myöhässä, tietysti), pitää lähteä taksilla syömään. Hotelli on melko hieno, mutta epäkätevä. Siis täälä on concierge ja joku ovenavaaja, mutta roskista saa hakea. Pöh.

Urheilusta  ei ole kauheasti kerrottavaa, pari kertaa oon käynyt lyhyellä hölkällä. Tää työmatkailu on aina vähän tätä, että kun omiin aikatauluihin ei oikein voi vaikuttaa, syömässä käydään isolla porukalla jne ja fasiliteetot on mitä on. Ja sitten on se jet lag. Tällä reissulla mulla on myös ollut lähes koko ajan nälkä. Ei hyvä.  Uimaan en olis päässytkään, enkä pyöräilemään ja juosta ei voi joka päivä. Lisäksi toi mun olkapää on ollut ongelmallinen, joten saleilu on ollut vähän hankalaa, varsinkin kun hotellin sali koostuu viidestä juoksumatosta, viidestä crosstrainerista, ylätaljasta ja käsipainoista. Huomenna ajattelin aamulla kyllä käydä jotain vatsasettiä tekemässä. En oikein tiedä, mitä tekisin tuon käden kanssa, oon syönyt kipulääkekuuria jo ties kuinka kauan ja ei siitä mitään apua ole, eikä tää lepokaan oo tehonnut. No, mulla on kyllä jo lääkäriaika varattu tiistaille, toivottavasti sielä selviää. Uintitaukoa on nyt jo kohta 20 päivää ja tätä menoa jatkuu. Se on huono juttu, koska sitten taas pitää aloittaa hitaasti lisäämään tehoja jne.

Onneksi pääsen kohta täältä kotiin. Loppuun vielä pari tunnelmakuvaa reissusta.

La Jollan lenkkimaisemat.

La Jollan hylkeet. 

Paistetut vihreät tomaatit

Ratikka ja mäki, joka oli kyllä jyrkempi

Seprentiinimäki autoille

Alcatraz

The silta, joka näkyy tässä valaistuksessa kyllä tosi heikosti.

tiistaina, marraskuuta 13, 2012

Voittoon Amerikan mantereella - Run with the Jets 10K

Ostin tuollaisen vyön, kun 20 dollarilla sai. Tähän sain tungettua juoksun ajaksi puhelimen, kameran, rahat ja kortit, eli kaiken tarpeellisen. Ja siis numerolapun kiinniilman hakaneuloja.
 Tähän on hyvä lopettaa kilpailu-ura täällä Amerikassa, eli voittoon :) Olen siis löymätön täälläpäin, eli voitin koko juoksukisan.

Valmistautuminen oli taas huippua. Edellisenä päivänä ensinnäkin lennettiin, syötiin huonosti, kävelin kilometrejä kaupungilla niin, että kun menin nukkumaan, mun jalkoja särki, söin iltapalaksi beef jerkyä ja kokista, menin nälkäisenä nukkumaan ja mitä näitä on.

Mulla ei siis ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä paikalle taksilla, paikalle oli yli 10km, joten olisi tullut vähän liian pitkä matka alkuverraksi ja julkinen liikenne täälä on vähän heikkoa erityisesti sunnuntaiaamna, olisin päässyt paikalle vasta ysiks, kun kisa alkoi kasilta. No, hotellissa arvioitiin vähän väärin ja olin sitten paikalla jo 6.45, eli 1h15min ennen starttia. Muuten ihan kiva, mutta lämpötila oli jotain +5 ja kun oltiin meren vieressä, oli vähän kylmä... No, mulla oli hyvää aikaa käydä etsimässä paikka, mihin piilottaa vaatteeni kisan ajaksi, tavarasäilytystähän tuola ei ollut. Löysinkin talven ajaksi käytöstä poistetut suihkut, mitkä olivat juurikin oikea paikka :) Sitten jossain vaiheessa menin verraamaan. Aurinkokin oli noussut ja auringossa oli kohtuullisen lämmin, varjossa edelleen ihan jäistä ja hengitys höyrysi. Sain silti ihan hyvin verrattua itseni lämpimäksi. Aurinko paistoi onneksi lämpimämmin ja lämpimämmin, joten totesin, että shortseilla ja t-paidalla voi ihan hyvin juosta, hanskat jätin käteen, koska ne lämmittää kivasti ranteita.

Valmiina baanalle jalat kananlihalla.
Vaatteiden piilopaikka.


Kisa-alue, tässä vaiheessa aurinko jo lämmittää.

Puolimaratonin lähtö.

Täällä päin nuo alkamisajat eivät vissiin ole ihan justiinsa, koska puolimaraton alkoikin vasta kymmenen yli, vaikka piti alkaa jo tasalta, kymppi sitten kymmenen minuuttia sen jälkeen. Olinkin siis melko jäässä ja yritin pitää itseni lämpimänä. Tungin itseni johonkin viidenteen riviin, etten joutuisi ohittelemaan muita. Katselin kyllä, että suurimmalla osalla oli melko epäammattimaista tuo meno, mutta luotin, että mukana on kyllä paljon kuitenkin hyviä juoksijoita. Väärässäpä olin. Kun startti vihdoin pamahti alle 10 juoksijaa (miestä) lähti lujempaa kuin minä (mukana oli kuitenkin satoja juoksijoita...). Vähän ihmettelin meininkiä. Mukaan lähti kuitenkin kaksi naista, joiden kanssa juostiin eka kilsa aikaan 4.02, eli ihan hyvää kyytiä. Toinen nainen jäi melko pian, mutta jäin sitten roikkumaan toisen peesiin. Kilsoja naputeltiin siihen 4.05 tuntumaan ja meno oli aika helppoa, ihmeen helppoa. Reitti oli kyllä tosi helppo, ei kauheesti mäkeä, tosin meni meren rannassa, joten vähän tuuli, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Neloskilsa alkoi vähän heikosti. Mun kalliit ja muka yberhyvät shockabsorberit päättivät, että on aika hieman hajota ja yksi solki aukesi. Tämä pisti hieman pasmat sekaisin, kun olkaimen alaosa heilui selässä, mutta muuten onneksi pysyivät ihan hyvin päällä :) Vitoskilsan jälkeen se mun peesaama nainen alkoi hidastelemaan ja päätin jatkaa itsekseni, edessä juoksi yksi mies, jonka peesissä roikun vaihtelevasti, se kun juoksi melko nykivästi. Parilla vikalla kilsalla oli vähän vaikeaa, kun 5 kilsan juoksijoista hitaimmat täyttivät kapeat tiet. Niitä joutui sitten käyttämään pujottelukeppinä. Vihdoin oli yhdeksän kilsaa takana, paha olo infernaalinen juuri oikeassa kohdassa, eli viimeisen kilsan pystyy aina sinnittelemään. Maali tuli tosin sitten liian aikaisin, reitti oli vain 9.45 kilsaa, mutta niinpä vain ylitin maaliviivan ensimmäisenä naisena kympin menijöistä ajassa 38.31. Harmitti kyllä, että reitti oli vajaa, koska olisi tullut tosi hyvä alle 41 minsan aika reippaasti, kun viimeisen kilsan osankin sain painettua vielä 3.59 vauhtia. No, olen kuitenkin tosi tyytyväinen kisaan, kerankin tuli tasapainoinen suoritus kuitenkin niin, että lopussa pystyi vielä vään kiristämään. Niin, että semmoinen kisa tällä kertaa, jatkoinkin sitten kohti San Franciscoa ja sen kuuluisia mäkiä, eli loppuverraksi melko paljon nähtävyyksien katselua :)
Osallistujamitali on vähän erilainen kuin Suomessa.

Kisa oli hieman heikkotasoinen, koska olin seitsemäs koko porukasta (kympillä n. 230 osallistujaa) ja nopein naisista. Täällä oli sarjat ikäryhmittäin kymmenen vuoden välein. Hienosti muuten lukee tuo Vantaa tuolla...

Palkinnoksi nopeimpana naisena sain 1,6kg palautumisjuomajauhetta, jota sitten raahasin ympäri San Franciscon nähtävyyksiä. Ikäsarjan voitosta tuli aiva mahtavan upea pipo (no, ainakin se on lämmin) ja...

...kuukauden boot camp tunnit! Mahtavaa!

torstaina, marraskuuta 08, 2012

California dreamin'

Mun ei tosin tarvitse unelmoida, teidän ehkä pitää :) Täällä sitä ollaan, La Jollassa, helpommin paikannettavissa on monelle ehkä kuitenkin San Diego, jonka osa tämä paikka (kai) siis on. Työreissulla ollaan, eilen illalla tultiin. Siitä kun kotoa lähdin lentokentälle olikin tuollaiset messevät 25 tuntia ennen kuin päästiin hotlalle... Meillä oli Lontoossa kohtuullinen 7 tunnin vaihto, jonka aikana piipahdettiin itse asiassa keskustassa (ja sitten meinattiin myöhästyä lennolta, pomo jäi lentokentälle shoppailemaan tekemään tiedettä, eikä olis varmaan arvostanut, jos oltais myöhästytty). Nyt mulla on täälä aika paljon aikaa, mun piti mennä tutkimusvierailulle, mutta asiat vähän mutkistui ja muut meni, minä en. No, menen kohta lenkille Tyynenmeren rannalle, sielä on kuulemma hylkeitä  ja voi juosta topissa ja shortseissa ilman, että jäätyy :) Saa nähdä, miten pystyy juoksemaan, 11 tunnin lento Lontoosta tänne oli melko tuskallinen jaloille, vaikka mulla olikin kompressiosukat (juu, en todellakaan käytä niitä juostessa, mutta tähän ne on hyvät) jalassa. Tyyntä mertahan en oo tainnut ennen nähdäkään, joten pitää varmaan käydä tökkäämässä sormet siihenkin mereen. Sunnuntainahan mulla on sitten se kympin juoksu San Franciscossa, jonne lennetään täältä la. Hauskaa päästä juoksemaan kesäkamppeissa, vaikka ei taida nytkään ihan olla harjoiteltu hyvin, itse asiassa kaikkea muuta, mutta tuo juoksu nyt on kanssa ihan vaan treenikisa mulle. En tosin oikein tiedä, miten aion järkätä käytännön asiat, koska kun kysyin järjestäjiltä, mulle kerrottiin, että ei ole tavarasäilytystä, koska kaikkihan pitää kamansa autossa. Just. En edes tiedä, millä menen sinne, taksillako? Matkaa on kuitenkin joku 10 mailia, joten on ehkä vähän liian pitkä alkuverra... No, taksi juoksukisaan kuulostaa itse asiassa just hyvältä ja asialliselta.

Näkymä mun hotellihuoneesta. Kun oikein pinnistää, niin tuolta ton tolpan ja talon välistä voi nähdä meren.

Todiste Lontoossa vietetystä ajasta.

Pingviini Lontoossa.
Suomessa en ehtinyt muuton jälkeen paljoa mitään tehdä. Paitsi, että tiedustelin ma mahdollisuutta päästä mukaan pyöräilymeininkeihin ja reilun vuorokauden päästä olinkin jo elämäni ekassa spinningissä. Yhtä tylsää se oli kuin trainerilla jauhaminen ja julkisessa tilassa ei edes kehtaa ajaa ilman paitaa, eikä ole tuuletinta, eikä Gilmoren tyttöjä, mutta toisaalta ryhmäpaine varmaan auttaa treenin tason korkealla pitämisessä.

sunnuntaina, marraskuuta 04, 2012

Viisi pyörää

Mahtuu siis Yarikseen. Sieluttomat Cervelot ja Raimo katolle ja Lucy ja Silvia pieninä ja siroina takakonttiin. Nyt on pyörätkin siis vantaalaisia. Kauramoottori sai siis puoliksi arvattua arvoituksen oikean ratkaisun.

Pyörät muuttaa.
Muutto on kaman kantamisen suhteen ohi, mutta järjesteltävää riittää. Paljon. Heikkoa on ollut treenaaminen, pari kertaa pyörällä töihin, kerran juosten töihin ja äsken 45min lenkki eksyksissä. Ei muuta. No, tämä muutto on tällaista ja kerrankin otan huomioon sen muun elämän stressin. Keskiviikkona sitten San Diegoon ja San Franciscoon... Eli voi olla aika heikkoa treenaus ensi viikollakin.

Muuttoa on melkoisesti haitannut olkapääongelmat. Olkapää oli jo viime viikolla vähän kipeä, ei tykännyt taululle kirjoittamisesta ja varmaan vähän huonoista työasennoista. Uinneissa ei haitannut, mutta sitten kun alettiin muuttamaan, meni niin pahaan kuntoon, etten voinut tehdä sillä oikeasti mitään, en edes oikein syödä. Torstaina kävin lääkärissä, kun omaehtoinen tulehduskipulääkekuuri ei oikein tehonnut ja pisti kortisonia. On se käsi nyt vähän parempi, mutta aika huonoa tämä muutto ja käden liikuttelu kyllä tekee. Ehkä on hyvä, että on työreissu, jos käsi tulisi sillä aikaa kuntoon.

perjantaina, marraskuuta 02, 2012

Kuinka monta norsua mahtuu kuplavolkkariin?

Tämähän on se vanha vitsi, eli asiaan vihkiytymättömille vastaus: 8 kpl, kaksi eteen, kolme taakse, yhdellä on Matti kukkarossa, yhdellä Yrjö sylissä ja yksi käyttää Rexonaa.

Mutta kuinka monta polkupyörää mahtuu Toyota Yarikseen?

Arvoituksen ratkaisu luvassa viikonlopun aikana, pysy kuulolla. Ja kyllä, muuttaminen on IHANAA!

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2012

Turun masterskisaviikonloppu

Huhheijaa, nyt on kyllä uitu! Ei tartte ihan heti taas altaaseen pulahtaa, kun nyt sai viikonlopun aikana olla koko ajan verraamassa ja uikkareita vaihtamassa, startteja kun oli 9 (5 yksilö- ja 4 viestiä). Viikonloppu oli aika kaksijakoinen, oli pettymyksiä, tasaista tekemistä ja onnistumisia, kaikkia näitä. Tavoitteeseen ei päästy, lasit hörppäsivät vettä kahdessa startissa, mutta toisaalta nämä olivat vain vinstoja, missä ei sillä näkemisellä niin väliä ole, kun ei tarvitse kääntyä, kyllä seinä sitten pysäyttää kun siihen törmätään...

Perjantai-iltana uitiin 1500m. En ehtinyt verraamaan, kun opetuksen loppu vähän venähti ja opiskelijat kyselivät paljon. Ajanottolaitteetkin olivat sekaisin ja näytti ikävästi siltä, että kello ei toimi niin, että sitä voisi kisan aikana vilkuilla vauhdinjaon apuna. Lähdinkin sitten aika epävarmasti liikkeelle ja kauhoin vain. Väliajat kertovat, että aika tasaista vauhtia mentin, eka satku on lähdön vuoksi aina nopein (1.37), sen jälkeen ajat pyörivät 1.46-1.48 haarukassa. Vikaan satkuun pystyin vielä kiristämään ja sain uitua sen 1.40 aikaan. Loppuaika 26.23.66, mikä on vajaa 20 sekuntia entistä ennätystä parempi, mutta ei tästä mikään onnistuminen päällimmäiseksi mieleen jäänyt. Satasen keskivauhti oli vajaa 1.46, eli ihan ok kuitenkin. Kestävyys ei tällä hetkellä vain ole oikein riittävä tällaiseeen matkaan, mutta ehkä se nyt talven aikana voisi vähän paratua.

Lauantaiaamu alkoi seka-sekaviestillä (4x50), mä uin tietty vikana, kun mulla oli luonnollisesti vapariosuus. Meidän arvioidun ajan ilmoittaminen oli mennyt vähän väärin, minkä vuoksi uitiin sitten siinä paremmassa erässä ja vielä keskiradalla. Muuten ihan kiva, mutta pääsin omalle osuudelleni siinä vaiheessa kun voittajat oli jo tulleet maaliin ja muutkin olivat menneet jo aika kauan aikaa sitten. Toinen erä olisi ollut meille parempi, nimittäin siitä me oltaisiin jopa  voitettu yksi tiimi. Oma uinti oli peruskolibria, ajasta en osaa sanoa mitään, koska väliaikoja ei tietenkään tulleet (näissä kisoissa oli aika todella paljon ajanottosekoilua).

Aika yksin sain tosiaan tätä viestiosuutta uida, kun muut olivat jo menneet, minkä voi huomata melko tyhjästä altaasta.
Seuraava koitos olikin sitten hetikohta, eli vinstan vapari. Nyt lähtee, olin aivan varma siitä. Lähtihän se kolibrinsiipi siitä liikkeelle, mutta hyytyi täysin viisi metriä ennen maalia. Kun lähtökin oli huono, painui aika 36.91:n ja olin tosi pettynyt. Munhan piti olla hyvässä lyhyiden matkojen kunnossa! Blah.

Sitten oli taas viestin vuoro, tällä kertaa naisten vapariviesti (4x50). Olin taas vikana uimarina joukkueestani. Muut tekivät hyvät oman tason suoritukset ja pääsin matkaan pari sekuntia edellisten perään. Nähtävästi jäin alussa, koska lopussa olin kuulemma saavuttanut toista joukkuetta, josta jäätiin se pari sekuntia. Oma osuusaika nostatti suun niin messingille, ettei tosikaan. 34.32! Vaikka kyseessä onkin viestiosuus, eli reaktioajan osuus ei ole todellakaan samaa luokkaa kuin normaalilähdöllä, mutta en ole ikinä uinut vinstalla mitään 34 alkuista, en lähellekään. Tämä oli hyvä. Käytin eri taktiikkaa kuin ennen, eli rauhoitin vähän käsivetofrekvenssiä, mikä onkin selvästi avain onneen. Ihan niinkuin kukaan ei olisikaan mulle tätä ennen kertonutkaan...

Tauon jälkeen päästiin sitten uimaan satanen. Päätin käyttää samaa taktiikkaa kuin viestissä, eli rauhoittaa uintia. Uinti tuntuikin ihan hyvältä ja hymyilin kuin hangon keksi, kun kello pysähtyi aikaan 1.19.07. Tuommoinen 2.40 enkkaparannus ja uusi kymmensekuntiluku oli tosiasia. JEE!

Sitten tulikin vinstan rinulin vuoro. Olin varma, että tässäkin enkka paranee. Päätin käyttää samaa taktiikkaa kuin vaparissa ja rauhoittaa vetojen tiheyttä. Virhe! Aika painui 50.10, mikä oli aivan syvältä.

Päivä loppui naisten sekauintiviestiin, minä taas vaparia uimassa. Edellisen viestin onnistuminen ei selvästi ollut vain kaiken nappiin menemistä, koska taas osuusaika alkoi 34:lla, tällä kertaa 34.63. Tämä siitä huolimatta, että tämä lähtö oli siis niitä, missä lasit täyttyivät ja onnistuinpa vielä viisi metriä ennen maalia vetämään henkeeni vettäkin. Edellisestä sijasta jäätiin taas pari sekuntia, mutta kaikki ui varsin tasapainoiset viestiosuudet mielestäni. Itse olin jo aika kypsä uimiseen ja oli ihanaa päästä pois...

Ennen viimeistä starttia alkaa olla jo aikamoinen väsy...
Sunnuntaiaamuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa uiminen. Siis ei olisi kiinnostanut yhtään. En edes ehtinyt altaaseen verraamaan, kun bussit kulkivat niin huonosti. No, alkuun oli sekavapariviesti, mulla kakkososuus. Uinti oli ihan ok, vaikka taas oli lasit täynnä vettä... Osuusajasta ei tietoa, tulokset väittävät 33.24, mutta koska väliajat ovat ihan sekaisin, ei tämä kyllä pidä paikkaansa, ikävä kyllä.

Kisat mun osalta päätti 400m:n vapari. Tätä en ole uinut Kotkan katastrofin jälkeen muuta kuin Heltri-uinnissa, missä aika oli jotain 6.15 muistaakseni. Siihen toivoin pääseväni nytkin. No en päässyt, uinti meni riuhtomiseksi ja tuskaksi ja loppuaika oli 6.27.68. Väliajat 1.30, 1.39, 1.41,1.37, eli ihan ok. Pettynyt olin tähän, mutta minkäs teet, kun ei pysty.

Kisat olivat siis, kuten jo sanoin, melko kaksijakoiset. Muutama onnistunut viestiosuus ja satasen vapari oli tosi hyviä, sitten oli taas katastrofit vinstoilla ja pettymys 400m:llä ja ihan ok suoritus 1500:lla. Positiivista kuitenkin on, että vauhti lyhyillä on parantunut, mikä kertoo siitä, että potentiaalia on uida pidemmilläkin matkoilla kyllä vähän lujempaa, kun vaan saa kestävyden kuntoon.

Tää vois toimia muidenkin asioiden kanssa, jos kaikki joutuisivat tekemään 100 punnerrusta kun esim. roskaa tai unohtaa antaa kevyelle liikenteelle tietä, taitaisi Suomessa olla melko kovakuntoista porukkaa :)

perjantaina, lokakuuta 26, 2012

Juoksuvammat ja niiden ehkäisy

Alkuun haluan todeta, että nämä esittämäni asiat ovat subjektiivisia ja toimivat minulla. Olen hieman erikoistapaus fyssareiden ja lääkäreiden mielestä erityisesti polvijutuissa, koska polvessani ei ole pitkään aikaan ollut juoksuvammaa, vaan juoksemattomuusvamma. Kaikkien pitää löytää omaan vammattomaan elämään oma tapansa, mutta pääpiirteittäin periaate on sama, vammoista saa syyttä ihan vain itseään, jos lähtee liikkeelle ilman, että kuuntelee kehoaan. "Liian paljon, liian nopeasti" on huono juttu.

Niin, mutta siis miten olen päässyt tilanteeseen, jossa en saa juoksusta rasitusvammoja. Itse asiassa olen viimeksi paininut tällaisten asioiden kanssa vuonna 2005 alussa. Sen jälkeen mulla on toki ollut ongelmia akillesten ja polven kanssa, mutta akillesjänneongelmat tulivat ultimatesta ja erityisesti sen jänteitä rasittavasta puolustusasennosta ja polven ongelmat liittyivät edelliseen, koska mun polvi ei kestä kovinkaan pitkiä lepojaksoja (joita akillesten kuntoon saamisen aikana tuli) , vaan kaiken a ja o on lihasten tasainen rasittaminen. Jos mun polvi on kipeä, ei saa lopettaa liikkumista, vaan tehdä aktiivista kuntoutusta. Tämä on monella muulla toisin, eli juoksusta tullutta rasitusvammaa ei saa kuntoon, jos jatkaa juoksemista.

Mitkä ovat siis minun periaatteeni:

  • Kevyt kevyenä, kova kovana. Eli tämä on se vanha juttu, josta joka paikassa toitotetaan, mutta harva oikeasti toteuttaa tätä. PK-lenkit halutaan juosta mahdollisimman lujaa jne. Mun teoreettinen maksimivauhti vitosella on tällä hetkellä 4min/km, kympillä vähän enemmän ja haluan, että mulla on ton maksimivauhdin lisäksi neljä muuta vauhtia olemassa. Eli uintitermein 1-5. 4.00 ja 4.05 eivät ole eri vauhteja, vaan periaate on, että  vauhtialueellani on  20-25s eroa edelliseen. Tavoite on myös, että peruslenkit mennään pari minuuttia hitaammalla vauhdilla kuin tuo vitosen maksimi. Eli siis juoksen useimmiten peruslenkkini 6min/km TAI HITAAMMIN. Tämä on tarpeeksi kevyttä ja jalat eivät rasitu liikaa. Vauhdeissa pitää muistaa myös oma taso. Itse juoksen (tai siis aikanaan juoksin) maratonin vajaa 5min/km vauhdilla ja maratonvauhti ei ole sama kuin peruslenkkivauhti! Ei missään nimessä. Maratonvauhdin pitää olla lujempaa kuin perusvauhti. Jos juoksee maran 4h12min, on tämä 6min/km vauhtia, niin silloin peruslenkit kannattaisi juosta hitaammin, eikä ainakaan nopeammin. Kunnon puolesta kehittymiseeni sillä on myös myönteinen juttu, että kevyt lenkki on kevyt lenkki. Kun tulen peruslenkiltä, on tavoite, että fiilis on sellainen, että en olisi lenkillä ollutkaan. Suihkuunkaan ei tarvitse juosta heti, koska peruslenkeillä harvoin tulee hiki. Näin kevyet lenkkini eivät rasita kehoa pahasti ja palautuminen on nopeaa, vaikka jalkojen iskutus ja peruskunto nouseekin. Vastaavasti kun on kovan treenin aika, kehoni on palautunut ja saan koneesta enemmän irti.  
  • Vaihtelu. Älä junnaa aina sitä samaa.
  • Kävely. Jostain kumman syystä kävelyä aliarvostetaan täysin. Usein saatan toteuttaa lenkkini periaatteella, että juoksen 4x15min 1min kävelyillä välissä. Tämä lenkki on ihan yhtä tehokas kuin tunnin juoksu ilman kävelytaukoja, mutta kroppa kestää tätä paremmin. Yleisimmin vammautumisalttiita alueita ovat jänteet ja nivelet, ja lyhyt kävelypätkä hieman auttaa näitä osia palautumaan. Viime kesänä juoksin kaikki lenkkini osissa ja olin elämäni kympin kunnossa, joten siitä voi sitten päätellä, oliko tuo juoksu/kävelyvuorottelu jotenkin epätehokasta. Vastaavasti AINA ennen lenkkiä ja sen jälkeen kävelen 5min, eli alku- ja loppuverra. Tämä valmistaa/palauttaa kehoa taas lenkistä ja erityisesti jänteet ja nivelet kiittävät. Kun flunssa alkaa olla ohi, saatan tehdä myös kävelylenkin juoksulenkin sijaan, minkä olen havainnut hyväksi ja tehokkaaksi keinoksi.
  • Ei liikaa liian pian. Jos olen ollut yli puolitoista viikkoa kipeänä, ei tulisi pieneen mieleenkään jatkaa harjoittelua heti kuten ennenkin. Edelleen, jänteet ja nivelet eivät ehkä kestä tätä. Ensimmäiset lenkit siis entistäkin hitaammin, lyhyempiä ja pidemmät kävelypätkät väliin. 
  • Edelliseen liittyen, hidas määrän lisääminen. Kaikki ovat varmaan kuulleet 5% säännöstä, eli älä nosta määrää yli 5%  viikossa. Jos siis juoksit edellisellä viikolla 3x10km:n lenkkiä, ei seuraavalla viikolla todellakaan juosta 2x10 ja 1x15km lenkki, vaan 2x10 ja 1x11,5km lenkki. Jos on juostu 3x5km, on viisi prosenttia tästä 750m. Lyhyillä juoksuilla 5% on jo todella vähän, ja tästä voi vähän tinkiä, mutta todella maltilla. Itse palaan pidemmän tauon jälkeen aina lisäten aikaa lenkkeihin. Viikolla voidaan lisätä peruslenkin pituutta, jolloin lisäys on maksimissaan 5min, yleensä 3min, tai pitkiksien pituutta lisään maksimissaan 10min. Molempia lisäyksiä ei tehdä samalla viikolla. Pitkien taukojen jälkeen olen palannut aina todella hitaasti, ekalla viikolla juostaan kolme lenkkiä yhden lenkin sisältäen juoksua siis 3x1min, seuraavalla 3x2min ja niin edelleen, kunnes ollaan sielä 3x15min seteissä, minkä jälkeen voidaan lisätä varovasti 5min ohjelmaan, kun mennään 5min lisäyksiin, pidennetään settien välistä kävelyaikaa enemmän. Tämä kuulostaa varmasti todella hitaalta edistymiseltä, mutta kokemus on osoittanut, että toimii. 
  • Lenkkien pituuksien ei tarvitse olla mitään älytöntä. Lisäksi pitkien lenkkien kanssa kannatta olla varovainen, vaikka maratonille tähtäisikin. Ennen ensimmäistä maratonia oli pisin lenkkini ollut 20km ja kello pysähtyi silti aikaan 3.32, vaikka reitillä kiivettiin portaitakin ylös. En todellakaan koe, että olisin juossut liian lyhyitä pitkiksiä silloin, tulin oikein hyvävoimaisena maaliin melkoisella kolmenkilsan loppukirillä. Jos juoksee kolme tunnin pitkän lenkin, tämä on keholle niin suuri rasitus, että palautumisaikaa tulisi varata oikeasti paljon, mihin harva malttaa.
  • Saliharjoittelu. Salilla vahvistan lihaksia. Salilla pitää kuitenkin muistaa tietyt asiat. Ensinnäkin lämmittely. Juoksumatolla juoksu ei ole lämmittelyä, jota sallin itselleni. Ensinnäkin, tämä lisää juoksukuormaa viikolle melko turhasti ja tämän lisäksi lyhyt juoksu kyllä lämmittää ne lihakset, mutta ei jänteitä ja niveliä yhtä nopeasti, ja nämä ovat tosiaan ne helposti vammautuvat kohdat. Lämmittelenkin siis pyörittelemällä käsiä ja jalkoja ja sormia ja ranteita ja nilkkoja jne. Lisäksi teen erilaisia keppijumppaliikkeitä, joissa kierretään, väännetään ja käännetään. En minä uintitreeniinkään lämmittele juoksemalla, miksi punttisalilla siis tekisin niin? Lisäksi tukilihakset on oltava kunnossa, siki kärsin jumppapallo-ohjelman kanssa.
  • Palautuminen kisoista kunnollista. Jos on juossut puolimaratonin viikonloppuna, ei seuraavalla viikolla tehdä mitään rasittavaa juoksutreeniä. Itse suosin lyhyitä kisoja sen vuoksi, että saan niistä hyvän harjoituksen (eli käytän näitä viimeaikaisia kisoja treeneinä, en varsinaisesti kisana, vaikka tietysti juoksen niin lujaa kuin pääsen) ja niistä palautuu nopeasti. Vitosen kisa on tämän vuoksi ihan tosi hyvä juttu, kymppikin menettelee, siinä kun tulee kuitenkin alle 45min tehokasta juoksua.
  • Todellisuuden kieltäminen ja vanhojen muistelu pannaan . Jos harjoittelee triathlonia kun ennen juoksi maratonia, on helppo muistella niitä vanhoja aikoja, jolloin juoksi viikossa 50 km (tai toisilla se varmaan on 120, mutta mulla nyt on aina ollut varsin maltilliset juoksumäärät). Siksi tuntuisikin ihan kivalta juosta taas se 50km viikko, kun onhan mun keho siihen tottunut, eiks joo? Väärin, silloin ei myös uitu ja pyöräilty, pelasin kyllä korista, mutta kokonaisrasitus oli silti paljon pienempi, meillä oli reenit vain kaksi kertaa viikossa. Tukikudokseni eivät tosiaan kestä mitään 50km:n viikkoja tällä hetkellä, se on selvä. Hitaalla progressiolla määrissä tähän voidaan päästä, mutta jos kiellän tosiasiat ja kuvittelen olevani yhtä kova maratonjuoksija kuin silloin ennenkin niin kohta ollaan taas vammakerhossa. Lisäksi, jos jätän huomioimatta ikävät tuntemukset reidessä 45min kohdalla, kun harjoitusohjelmassa lukee tunnin lenkki,  niin on ihan oma vika, jos seuraavat lenkit eivät onnistu ollenkaan ongelmien vuoksi.

tiistaina, lokakuuta 23, 2012

Uinnit on uitu

Siis ennen kisoja. Tai siis ainakin melkein, torstaina käyn vielä sielä Impivaarassa tutustumassa lähtöpalleihin ja käännöspäätyihin, mutta silloin tyydyn varmaan tuollaiseen kilometrin ihmettelyyn. Mun mielestä nää uinnit voisi kyllä järjestää sellaisessa altaassa, jossa ei tarvitsi kääntyä ollenkaan, sen verran heikosti mun käännökset kyllä sujuu. Vauhti tippuu ihan kokonaan, vaikkei sen nyt ihan niin pitäisi mennä. Sen olen kyllä jo saanut selville, että luultavasti teen käännösen liian syvällä (tai siis jalat osuu seinään liian syvällä), minkä vuoksi mun ponnistus on mikä on. Ilman volttiahan osaan ihan hyvinkin ponnistaa sieltä päädystä ja liukua melkein kymmenen metriä ilman potkujakin. Tämän päivän uinti oli sellainen paritonninen sisältäen 3x(4x100m) @2.30, eli lepoa oli ihan riittämiin. Satkut uitiin neljän seteissä siis siten, että ensin uitiin 75 kakkosta, 25 kolmosta, sitten 50-50, sitten 25-75 ja lopuksi pelkkää kolmosta. Tää oli tosi kiva treeni ja mitä lujempaa uit, sitä enemmän saat levätä. Sain vielä tehtyä kivan progression sarjojenkin välille, eli ekan setin ajat oli hitaimmat ja vikan nopeimmat, eli kaikinpuolin onnistunutta vauhdinjakoa. Tämä nosti kyllä itseluottamusta siihen, että ehkä sittenkin pääsen vinstoilla ja satasella ihan ok aikoihin (paitsi jo kolibri iskee taas...), 1500 ja 400 taitaa tulla tässä uintikunnon parannusprojektissa vähän liian aikaisin, mutta ei se mitään, kiva päästä taas kisaamaan.

Huomenna onkin sitten lepopäivä, korkeintaan kävelen töihin.

sunnuntaina, lokakuuta 21, 2012

Pitkä lenkki Viikin vitosella höystettynä

Viikon viimeinen treeni piti olla juoksu, mutta kuinkas sitten kävikään. Olin Märskyn oven takana tänään kello kahdeksan todetakseni, että sunnuntaisin halli aukeaakin vasta ysiltä. Joo, takasin kotiin ja nukkumaan sitten vain. Uintien jälkeen oli tarkoitus ehtiä kotiin tankkaamaan ja lähteä sitten päivän erilaiselle pitkikselle, eli neljän kilsan alkuverra juoksutekniikka drilleineen, sitten Viikin vitonen, eli 5k täysiä ja sitten loppuverrana taasen neljä kilsaa kotiin löysää löpsyttelyä. Alkuverrassa jo havaitsin, ettei taida nyt ihan olla kone parhaassa iskussa ja palautunut, mutta eipä se mitään, harkkakisan tarkoitus onkin olla hyvä harjoitus. Ehdin sopivasti pelipaikoille, että ehdin toipua alkuverrasta, joka oli kerrankin riittävä. Sitten olikin kisan aika. Ensimmäinen puolikas kisasta meni mukavasti ja alkuperäissuunnitelmien mukaan, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Ei tuntunut pahalta keuhkoissa, jaloissa, eikä yleisesti, mutta kädet sanoi sopimuksen irti, ne ei vain jaksaneet! Siitähän sitten ei seurannut mitään hyvää, juoksun rytmi muuttui huonoksi, kun joutui käsiä oikomaan vähän väliä ja elämä ei ollut kivaa. Jotenkin sain vauhdin pidettyä edes jotenkin siedettävänä, vaikka se tippuikin ikävästi kymmenellä sekunnilla kilometriä kohden. Maaliin pääsin kuitenkin ajassa 21 minuuttia tasan, mikä oli kyllä melkoinen pohjanoteeraus vitoselle, mutta se oli päivän kunto, ei voi paljon selitellä. Kotiin sitten tosiaan hitaasti hipsutellen. Vielä pitäisi mennä tekemään se väliin jäänyt aamun uintitreeni. Ehkä oli kuitenkin hyvä, että halli oli kiinni, koska jos olisin ehtinyt uinnin tekemään ennen "kisaa", niin olisi kädet voineet hyytyä jo ennen puoltaväliä.

Uintikisat lähestyvät uhkaavasti. Ensi viikko menee jo valmiiksi Turussa opetuksen merkeissä, joten voin käydä vakoilemassa Impivaaran hallia jo etukäteen. Sisäänpääsymaksu kyllä kirpaisee (7,5e!!!!!), mutta ehkä sen kerran kärsii maksaa, täällä Helsingissähän maksan uinneista 52 euroa vuosi, joten yleisesti pääsen kyllä melkoisen halvalla uiskentelemaan. Mulla on yhteensä 9 starttia, neljä viestiä ja 5 omaa lajia. Lauantaina ei oikein ehdi kuin käydä uikkareita vaihtamassa, koska silloin on uitavana kuusi lajia, yksilö vapari- ja rinulivinstat ja satasen vapaa sekä viesteissä kolme vaparivinstaa. Pe on 1500, josta ei varmaan ole kauheasti odotettavissa, sen verran huonolta tuo kestävyys näyttää tällä hetkellä ja sunnuntaina sitten vielä yksi viesti sekä 400m, josta pitäisi kyllä tulla ennätys, siinä edellisessä yrityksessähän pudotin lasit pari kertaa ja törmäsin seinään ja mitä näitä nyt olikaan... Toivon tietysti enkkaparannusta myös lyhyiltä matkoilta, mutta päätavoite on kyllä se, että lasit pysyy kaikissa hypyissä silmillä...

torstaina, lokakuuta 18, 2012

Punttimimmi

Punttisalilla käynti on taas alkanut ja vihdoin se on taas niin siedettävää kuin se nyt mulle voi olla. Tällä hetkellä teen kestovoimaa, mutta tuossa marras-joulukuun vaihteessa ajattelin ottaa 1-2kk:n maksimivoimajakson (perusvoimatyyppisesti), tai siis rajoitetun maksimivoimajakson, sillä luulempa, etten ihan kaikissa liikkeissä ala perusvoimaa tekemään vaan jatkan kestovoimalla, eli perusvoimaa haetaan varmastikin lähinnä kyykyssä, mavessa, penkissä yms. perusliikkeissä. Kestovoimaa teen yleensä 3x30 sarjoilla, perusvoimassa mennään sitten 3x10 toistoilla. Lisäksi mukana tulee olemaan ihanista ihanin (mutta niin tehokas) jumppapallo-ohjelma, jossa olen edennyt tällä hetkellä jo ihan toiselle viikolle. Vielä tuntuu helpolta, mutta hymy kyllä vielä hyytyy ja tippuilen pallon päältä varmasti monta monituista kertaa.  Perinteisen punttailun lisäksihän siis pyrin tekemään kahvakuulaa vaihtelevalla aikataululla.

Liikkeistä salilla olen rakentanut kaksi ohjelmaa, joita vuorottelen. Molemmissa on nuo perusliikkeet kyykky, pena, yhden jalan mave, pullover ja eksentriset pohjeharjoitukset, punnerrukset ja leuat (joka on ainoa, jota kyllä tehdään koko ajan sillä maksimiperiaatteella, mä en "ihan" 3x30 leukaa vedä) muuten liikkeet vähän vaihtelevat. Alla luettelen muutamia liikkeitä, joista haluan sanoa jotain. Linkit vievät exrx.net:n, jota suosittelen kaikille, jotka kaipaavat vinkkejä liikkeisiin ja muuhunkin. Sivustolla on jaoteltu liikkeet lihasryhmittäin ja sieltä on helppoa löytää omaan makuun sopivia liikkeitä ihan minkälaisella salilla tahansa tehtäväksi.

Kyykky. No, tämä ei kai selittelyjä kaipaa. Mahtiliike. Tällä hetkellä teen tanko niskan takana, mutta olen tehnyt välillä myös etukyykkyä , missä pitää muistaa, että ihan samoja painoja ei voi käyttää kuin normikyykyssä.

Askelkyykky. Tätä teen eri versioilla, tavallista, taakse (parempi juoksijalle kuin eteen tehtävä) , sivuun ja viimeisimpänä ja ehdottomasti parhaimpana, askelkyykkykävelyä (tässä sitten maltilliset painot!).

Yhden jalan mave. Jos olisi yksi liike, mitä pitäisi tehdä, se olisi tämä. Itse teen tosin en tuota suoran jalan versiota, eli annan polven mennä vähän koukkuun, mutta millä tahansa tämän tekeekin, tämä on aivan paras liike pakaroille, jotka useilla juoksijoilla (ja triathleeteilla) ovat heikot, vaikkei sitä oikein tiedostetakaan hyvin. Tämä opettaa myös tasapainoa ja kuten kyykyissäkin, joutuu myös keskikroppa töihin.

Eksentriset pohjeliikkeet. Jos et halua akillesjänteen (paremminkin ympärysalueen) tulehdusta, niin tee näitä. Tehoavat pohkeisiin kuten muutkin pohjeharjoitukset, mutta ennaltaehkäisevät (ja hoitavat, jos on jo sattunut tulemaan) vammaa tehokkaasti. Ensin kannattaa harjoitella ilman painoa, sitten käsipaino käteen ja sitten voikin mennä jo smithkyykkyyn. Kannattaa muistaa, että ylöstulo on  tehtävä molemmilla jaloilla (teen siis yhdellä jalalla), jotta pääasia olisi nimenomaan eksentrisessä, eikä konsentrisessa suorittamisessa ja on hyvä idea tehdä näitä polvi suorana ja koukussa.

Yläkroppaliikkeistä en oikein tykkää paitsi leuanvedosta ja varmaan siitäkin siksi, että sarjat on tosi lyhyitä :) Ohessa kuitenkin pari uutta liikettä, jotka olen ottanut ohjelmaani tänä vuonna, muut on aika perus haba, ojentaja, pena jne. juttuja.

Pullover Tää on itse asiassa ihan siedettävä liike.

Vipunostot sivuille. Tää on itse asiassa aivan karmean inhottava liike.

Uinnin suhteen on paniikki. Ei oo kulkenut kyllä nyt viime kerroilla yhtään ja kisat alkaa viikon päästä. APUAAA!

sunnuntaina, lokakuuta 14, 2012

Huipulla!

 Eilen oli siis Pingun vuoro leikkiä sankaria, mutta tänään lähdin sitten yksinäni, ilman Pingua pyörittelemään. Tarkoitus oli kartoittaa tulevaa asuinaluetta hieman. Eihän se ihan putkeen mennyt, kun eksyin muutaman kerran (onneksi kartta oli mukana). Löysin kuitenkin reitin Malminkartanon täyttömäen huipulle, jonne veivasin itseni. Aika korkeella oltiin. Köhäkin jäi pyörämatkalle, kun ensimmäisen tunnin lenkistä yskin keuhkoja pihalle. Mulla on aina vähän tällaista flunssan jälkeen, että alkulenkit on aika köhäisiä, lienee astman vaikutusta tämä. Loppulenkki olikin sitten jo ihan kivaa menoa ilman yskää ja kotipihassa vielä onnistuin pesemään Kullervon kohtuulliseen edustuskuntoon. Huomenna sitten aloitetaan taas vakavastiotettava treenaus, tämä oli tällainen toipumisviikko. Ai niin, löysin Jenkkien työreissun aikaan sieltä juoksukisan, joten 9.11 olis sitten edessä kymppi San Mateossa (joka on käytännössä siis San Fransiscoa), jännää!
Todistus, että ainakin Kullervo kävi ylhäällä.
Näitä portaita aion kuluttaa treeneissä.

lauantaina, lokakuuta 13, 2012

Pingun urheilullinen päivä


Valmiina lähtöön.

Verrat tehty, Pingu ei vaivautunut verraamaan.

Lähtölistojen tarkkailua. Laji 2,5, 50m vapaauinti, pingviinit, ratajärjestys, Rata 4, Pingu, ennätysaika 12,42.

Varustus kunnossa.
 Vanhat tädit jänisti. Kauemmin mastersikäluokissa olleet uimarit priorisoivat menojaan, joten starttaajia oli kolme. Omistajan lähtöhyppyharjoitukset eivät ole oikein tuottaneet tulosta, kun hypyn jälkeen oltiin jo pari metriä häviöllä ja saman verran hävittiin käännöksessä. Uinnissa tuli sitten vähän lisää. Ennätysaika, eli ekan kerran alle 36 sekuntia kuitenkin (vaikka olikin käsiajanotto, eli ei ihan voi verrata sähköaikaan), joten omistaja oli kuulemma ihan tyytyväinen. Pingulla meni hyvin, oli ainoa pingviinisarjassa ja aika oli 12.24, mikä on ihan jees. Ensi kerralla sitten paremmin.
Pingu poseeraa mitalin kanssa.

Kannustamassa Kooveeta ja Päikkyä erityisesti.

Paras pelaaja, aina!
Eihän se nyt ihan putkeen mennyt...

Parhaan pelaajan lohdutusta.

Lopuksi vielä piti pelastaa omistajan kenkä, kun se oli päättänyt viskoa sen keskelle Helsingin katuja.

Omistajan huollossa ollut Garmin tuli eilen. Ei pelitä vieläkään. Alla sykedataa tunnin lenkiltä. Ensimmäisen kahdeksan minuutin jälkeen meni hermo totaalisesti ja pisti sykevyön toiseen taskuun ja lähettimen toiseen taskuun. Siitähän mittari villiintyi lopullisesti ja mittasi sujuvasti loppumatkan n. 250 sykkeitä. Lopussa alkoi vielä muutella sykettä. Tosi hyvä laite, joo.

Sykedata, hyvin toimii.