Malminkartanon täyttömäen huippu on tullut viime viikkoina mulle todella tutuksi ja siellä tosiaan tuulee ja on kylmä. Olen meinaan kävelylenkeilläni kiivennyt sinne useaan kertaan, tänään 6x muun muassa. Tuollaisilla lenkeillä tulee jopa sellainen tunne, että tulee urheiltua, varsinkin tänään, kun polku oli melko pöperöinen.
Viime viikon kävelysaldo oli muuten 10h, eli melko jees. Traineria poljin nelisen tuntia ja salilla prässäsin 2 (4x30min), joten laskea voi melko isot tunnit, vaikka oon ihan inva. Parasta on, että vaikka oon täys rimppakinttu, niin prässään kestovoimaa (3x30 sarjat) enemmän kuin joskus pari vuotta sitten perussaleilussa (3x10). Aika (eikun siis todella) kaukana ollaan kyllä pyöräilijän prässistä silti (mallia voi käydä katsomassa Elisalta). Voin siis kertoa, että mä liikun painoissa, jotka on vähemmän kuin viidesosa, mutta sentään enemmän kuin kuudesosa tuolla mainitusta painosta ja sentään ajattelin vikan kolmenkympin setin huomenna kokeilla sillä viidesosalla, joka näille jalkatikuille olis kyllä melkoinen saavutus.
Viimeinen saikkuviikko lähti tänään siis käyntiin ja kantosidekin lentää päiviksi jorpakkoon torstaiaamuna, oon aika tosi innoissani. Viikonloppuna pääsee myös Erikselle, Tampereelle, teatteriin ja näkee molemmat kummilapset, eli kaikkea kivaa tiedossa. Lisäksi henkilökohtainen pyörämekaanikko sai mut vakuuttuneeksi siitä, että on hyvä idea, että Iisa muuttaa meille keväällä, joten minkäs teet, vaikkei siinä olekaan pingviinin muotoisia rattaita. Ja Pöpsy ei saa kommentoida tätä vikaa asiaa, koska se kommentti puhelimessa oli sanottu mielenhäiriössä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti