Tänään se sitten taas alkoi. Harjoittelu. Tai ainakin harjoitteluun valmistautuminen, josko joulukuussa sitten voisi sanoa harjoittelevansa. Muistelen, että jo 6 kertaa aiemmin olen joutunut kasvattamaan juoksumääriä minuutti kerrallaan ja nyt sitä sitten on taas tiedossa. Tai no enhän mä vielä saa edes juosta moneen viikkoon. Tänään alkoi lisäksi myös massakauden, eli kaiken suklaan maailmasta poissyömisen yrittämisen jälkeinen terveellisempi ja normaalimpi eläminen.
Jalka on outo. Se väsyy ja vähän kipetyykin hassusti, minkä toivon ja luulen johtuvan siitä, että kun jänne ei enää kiristä, mun askellus on muuttunut ja uudet lihakset ja lihaksen osat ovat joutuneet töihin. Haava toki myös vähän kiristää vielä ja se on kyllä hameen kanssa kaikkea muuta kuin kiva. Harmittaa, etten saanut mukaani mitään järkeviä ohjeita tehtävistä liikkeistä fyssarilta (1000 reisilihaksen supistusta oli toki ohje, mutta tuon enempää ei tullut neuvoa ja en niitä siinä pöllyssä tajunnut kysykään), mutta nyt oon tehnyt viime vuotisen tähystyksen kuntoutusohjeilla juttuja sitten. Reissussa yritin ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja kävelyt olivat mahdollisimman minimissä, mutta aina se minimi ei ollut ihan kauhean mini, vaikka siis bussi ja metro olivatkin ahkerassa käytössä ja istuin aina kun sain tilaisuuden. Kylmäpussi oli onneksi mukana ja sitä käyttelin ahkerasti. Århusissa kävin kerran uimassa, ja nyt sai jo vähän potkiakin, mutta jalka kyllä otti siitä vähän nokkiinsa ja lyhyen uinnin aikana tein sitten lopulta vain 300m ilman pullaria. Nämä 300m todistivat, että uintiasento on taas valahtanut tosi huonoksi, pullari ja märkäpuku kun kelluttavat, niin sitten ilman niitä ollaankin pulassa. Allas oli yhtä hyvä kuin ennenkin. Jotenkin tykkään uida altaassa, jossa on koko ajan syvää, eikä niinkuin Tre:lla, jonka halleissa toisessa päässä varsin matalaa.
Mutta siis asiaan. Tänään siis alkoi oikea "treeni". Eli ensinnäkin pyöräilin vartin. Pyörä oli ihan hyvä. Paitsi että olin unohtanut kiristää satulan kunnolla. Hups. Pyöräilin sitten satula kaikkea muuta kuin vaakasuorassa ja eihän se nyt kauhean kivaa ollut. Toinen päivän juttu oli osallistuminen avovesiuintikurssille, jota on vielä kolme kertaa. Uiskentelin kaikissa tekniikkajutuissa ihan vinoon koko ajan, mutta suunnistamista harjoitellaan sitten vissiin seuraavina päivinä. Peesaamistakin harjoiteltiin uimalla jonossa ja siinä piti koko ajan kyllä tsempata, ettei peesi kadonnut.
Kurssi on Noksulla ja ketuttaa kyllä aikas lailla, kun joudun menemään bussilla, kun tollainen pitempi pyöräily on kielletty. Pyörällä ajelisin paikalle siis n. tunnissa. Bussit menevät täältä tosi typerästi ja koska asun niin periferiassa, joudun lähtemään melkein 1,5h ennen kurssin alkua. Pahempi juttu sitten kuitenkin on kurssin jälkeen, jolloin bussit menevät vielä typerämmin ja olen kotona vasta n. pari tuntia kurssin jälkeen. Pöh. Kuvittelin, että ne menevät fiksummin, mutta istuskeltuani pysäkillä tovin, totesin, että bussi on varmaan mennyt jotain muuta reittiä, mikä pitikin paikkansa. Kyselin sitten seuraavan bussin bussikuskilta, että mistä tietää, mikä bussi menee mistäkin. Sain sitten muiden matkustajien harmiksi monen minuutin esitelmän aiheesta ja kauhean pitkän listan aikatauluista ja lyhenteitä, joista sitten pitäisi muka tietää, mistä bussi kulkee. Mistä mä voin tietää, missä on joku Kankaantaka?
3 kommenttia:
Onnea uudesta alusta. Toivotaan, että oli viimeinen sellainen ja nyt alkaa oikein kynnon ylämäki, jota seuraa kunnollinen ylänkötasanko, joka loppuu siihen, kun ollaan siellä Norjassa vanhainkodissa.(Mä muuten haluan sinne sähköskootterin Benidormista...)
Voisko yks syy jalkoihin olla se, että et ole päässyt vielä venyttelemään samaan tahtiin kuin aiemmin? Vaikka siis Orava jotain operoikin, niin etkös aiemmin miettinyt että tehovenyttely on voinut korjata osan ongelmasta ja jospa sellainen kohta nyt kinnaa?
Niin, ja oletettavasti suklaa ei vielä loppunut maailmasta. Kummipoikasi yrittää ylipäänsä syödä koko maailman, ei pelkästään suklaita :)
Tiedäthän sä Kuusaankin!
Toivotaan että se jalka siitä hiljalleen toipuu. Ei ole tainnut vielä samanlaista kipua tuntua kuin ennen leikkausta?
Mä en tod. ota sitten muuten sähkökäyttöistä pyörätuolia, saati skootteria, vaan luotan lihasvoimaan hamaan loppuun saakka. Niitä on sellaisia käsikäyttöisiä pyöriäkin, jos jalat ei enää kanna huumauksen jälkeen.
Ja kyllä se polvi on sieltä samasta kohtaa kipeä, mutta kai sen vähän niinkun pitääkin olla, kun siinä kohdassa on se leikkaushaava ja polvi on siitä kohtaa vielä ihan turvoksissa. Kivun lajista on paha mennä sanomaan nyt vielä mitään, mutta toivon parasta, suklaakaan ei oo enää niin kauhean hyvää, jos sitä syö liikaa, eli sen syöminen elämäntehtävänä alkaa puuduttaa ennemmin tai myöhemmin.
Nimim. 30cm kivuttu matkalla Mariaanien haudasta Mount Everestille.
Lähetä kommentti