lauantaina, helmikuuta 19, 2011

Finland Ice Marathon 2011

Sois jo kello, tässä on pyöritty sängyssä jo 5.15:sta lähtien ja ei vaan uni tuu. Vihdoin se soi. Onneksi siirsivät lähtöä vasta yhdeksäksi, ehdin sitten aamupalalle kunnolla. Puuro on mautonta, ei se mitään. Ai ulkona on -31. Kuulostaa vähän kylmälle. Kuinkahan mun käy. Söinköhän liikaa, maha painaa. Kai tää tästä, aikaa starttiin yli puolitoista tuntia. Sitten pukemaan, sukat, säärystimet, villasukat, villasukat, kerrasto, toinen kerrasto, juoksutakki, kaulaliina, pyöräilytakki, pyöräilyhousut, kommandopipo, pipo, pyöräilylasit, lapaset, lapaset, nahkarukkaset. Kai näillä pärjää. Toimiikohan nää kertakäyttöiset varpaan- ja kädenlämmittäjät oikeesti. Olis syytä. Verkkaan viis minuuttia, pakko verkata, kun monojen nauhat on pakko kiristää. Onneks mulla on ylisuuret monot, muuten kuolisin kylmyyteen. On täälä kyllä kylmä, naama jäätyy. Se on nyt vaan kestettävä. Aurinko alkaa pikkuhiljaa lämmittää, kolmen tunnin päästä voi olla vaan -20, se ei oo paha. Lähtöön puoli minuuttia, mihin oon taas pääni pistänyt, hei startataan nyt jo, mun peukalo jäätyy tässä kellon nupilla. No nyt mennään, enää 20 kierrosta. Ei paha. Vois olla kylmempikin, missä on mun peesit. Ei näy. No ei sitten. Täälä on railoja. Täälä on ihan pirusti railoja. Eka luistelija kaatui, onhan menty jo 500 metriä. Enää 79,5, ei paha. Kuinkahan selkä kestää tätä, onneksi ei tuule. Eka kiekka takana, noin 11 minsaa, liian lujaa, ei hyvä. Pääsis tohon peesiin. Liian kaukana on letka, tää kaarre oikeelle on paha, en osaa kaartaa kuin vastapäivään. Sen sitten osaankin. 2 kierrosta jo mennyt, se on viis prosenttia. En juo vielä, ens kiekalla sitten. Joku huutaa, että luistelen kauniisti. Oon ottanu pikaluistelijoista mallia kaarreluistelussa, ja nyt kyllä luistin liukuu kivasti. Liian lujaa meen, katkean vielä. No ei se mitään, sittenpähän katkean. Nyt sain letkan kiinni. Mennään kyllä lujaa. Aika tosi lujaa, mitenköhän käy. Peesissä on vaikeaa luistella. Mitä ihmettä, mennään ekoista kierroksella ohi. Juomaa, onpa kuumaa, hyvä vaan, ei maista, kuinka pahaa on. Peesi lähtee, en pysy perässä, menkööt. Paha juttu, että on pakko ottaa hanska pois juomisen ajaks, sormet jäätyy. Neljäs kierros, jahas, 140km:n johtopari ohittaa mut ekan kerran, menköön vaan. Hyvin menee, viidesosa ohi, ja yhä edelleen kuulemma luistelen kauniisti. Eihän kukaan oo edes opettanut mua luisteleen. On tää jää kyllä muuten hyvä, paitsi yhdessä kaarteessa ja paljon railoja. Nyt sattuu nivuseen, oliskin liian hyvin menny, jos ei olis sattunut, kyl tää tästä, jos on liian tuskallista, lopetan. Naamaan kyllä vähän ottaa, mutta lämpeneehän tää sää, ehkä enää -25. Se on jo lämmin. Paha vaan, kun kommandopipo jäätyy tossa juodessa, jos juomaa tippuu siihen nenän- ja suun suojille. Tunti menty ja oon aikataulua jotain puoli kierrosta edellä. Aika hyvin, en olis uskonut. Koskahan katkean. Nivuseen ei satu enää, liekö turtunut, ei haittaa, enää 13 kierrosta, hienosti menee. Hm, uusi peesi, tää on hyvä vauhti. Tässä mennään. Puolessa välissä ollaan, peesi kaatuu, siltä irtoaa luistin, meniköhän rikki, miten voi käydä noin? Jatketaan siis ilman peesiä, selkä kestää ihmeen hyvin. Jahas, luistin lähtee alta, ollaan mahallaan. Ei sattunut, jatketaan sitten vain. Nyt kyllä tuntuu pahalta. Mulla ei voi tulla vessahätä nyt, kun on 37 kilsaa vielä maaliin, tää on pahapahapaha juttu. Geeliä pitäisi ottaa ja juodakin on pakko. Kestäisinköhän maaliin asti, pakko kestää. Geeli naamaan, nääkin näemmä jäätyy, kyllä tää vielä just ja just onnistuu, kädet kyllä jäätyy tässä touhussa. Mua peesannut nainen ei taida enää peesata, mihinkähän se katosi. Jatketaan. Enää kuus kierrosta, ei tunnu pahalta, paitsi tahdon vessaan. Ei hitto, kestät tunnin. Kestätkestät. Montako kierrosta oon luistellut, en tiedä! Voi ei, mitä teen. Äippä on tuola, sanon sille, että käy kysymässä. Hyvä juttu. Kuusitoista oli mennyt, oikeassa olin sittenkin. Nyt jäätyy sormet, en saa juomatauon jälkeen tumppua käteen. En vaan saa, ja juomaa loiskahti sormille myöskin. Mun käsi on tulessa, en saa näitä tumppuja käteen, ne on ihan rutussa tossa, mitä teen, muhun sattuu. Sattuu, sattuu, sattuu. En tunne sormia, mitä teen. Nyt sain tumput käteen, mutta miten saan tän rukkasen, sormet on ihan jäässä. Miks täälä ei oo yhtään katsojaa, jota voisin pyytää auttamaan. Ei ole, selvittävä on itse. Mun sormet paleltuu. Apua, mitä teen. Nyt sain rukkasen käteen, hampailla kiskomalla, mutten tunne sormia. Tää kierros on varmaan ekstrahidas. Huh, nää vähän vielä lämmittää nää sormenlämmittimet, tunnen jo peukaloni, muutkin sormet sulaa. En voi juoda enää, koska en ota rukkasia enää pois, sitäpaitsi tahdon vessaan. Enää kolme kiekkaa, 12 kilsaa. Ei paha. Onpas, jos tahtoo vessaan. Kymmenen kilsaa. Kuolen kohta, ihan tosi. Kaks kierrosta, sitten pääsen vessaan, tässä vaiheessa et voi enää mennä. Oikeasti. Kuusi kilsaa, alle 20 minsaa. Ei tunnu kylmältä enää, tahdon vaan vessaan. Mitä lujempaa luistelet, sen nopeemmin pääset. Vika kiekka lähtee, ei paha. Onpas, tahdon vessaan. En sitten katkennut, ja virtaa riittää. Kaksi kilsaa, kaadun pahasti. Ylös vaan nyt siitä. Enää kilsa, mitä noi hidastelijat tossa edessä on, menkää nyt siitä oikeasti hei. 100 metriä, maalissa. Kaadun. Oho. Ai jaa, tulin toiseksi. Kukitukseen. Hei oikeasti, mä en tahdo kukkia, vaan vessaan. No kukat tuli. Tuli muuten varmaan edustava valokuva. Jos mullois luistelulisenssi, olisin SM-hopealla. EräU ei kuulu liittoon, joten ei oo lisenssiä. Ei edes harmita, on ihan oikein, etten saa sitä mitalia, seurat tekee hyvää työtä tapahtumien järjestämisessä. Tää luistelu oli tosi kivaa. En ees katkennut yhtään. Vielä olis voinut luistella 20 kilsaa ihan hyvin, pienellä tauolla tosin... Naamassa on paleltumat, ne kiusaa loppuelämän. No, urheiluvamma. Hyvin meni, keskiosassa hitaampia kierroksia, muttei pahasti hitaita. Eka oli muka yli 12 min, ei kyllä ollut, ovat laittaneet kellon hassusti päälle. Hitain kierros oli, kun sormet jääty, mutta sekin alle 12 minsaa, en olis uskonut. Taisi olla vähän alimittainen kierros, mutta silti meni hyvin. Nivunenkin on kohtuu ok. Hieno tapahtuma, ens vuonna sata kilsaa ja luistelulisenssi. On tää luistelu vaan hienoa.

6 kommenttia:

Fjurious kirjoitti...

Hienoa muru! Pisuhätää laskematta sä oot siis menny lähes flowssa melkein koko matkan. Kukatkin näyttää kuvassa paremmilta kuin livenä...

Kipa kirjoitti...

Ei se edes tuntunut flowlta, ihan vaan perusluistelulta. Tää kusihätätaktiikka olis periaatteessa hyvä muihinkin kisoihin, ei vaan voi hidastaa, kun se johtaisi pidempää aikaa ennen helpotusta. Ikävä kyllä esim. juoksu on sen verran hakkaava laji, ettei taitaisi toimia käytännössä.

Nyy kirjoitti...

Onneksi olkoon, hurjalta kuulostaa.
Eksyin sattumalta lukemaan sun blogia ja sun reenit kuulostaa kyllä mielenkiintoisilta ja rankoilta. Itse reenaan eri lajia mutta on kiva lukea miten muut reenaavat.
Mä yritän selvitä näillä keleillä matkasta salille ja kotiin ulkona ;)

Kipa kirjoitti...

Moikka Nyy.

Kiva aina kuulla, että joku muukin kuin velvoitetut ihmiset (eli ystävät ja perheenjäsenet) jaksavat lukea treenailuistani. Ja ei toi sunkaan laji nyt ihan heppoista reeniä ole, niin oon ymärtänyt. Itse asiassa just luin jutun, miten jotkut treenaa crossfit tyyliin triathlonille ja se oli aika kiinnostavan oloista - siinä kun tuntimäärä oli pienempi, kuin tällaisessa perinteisemmässä reenitavassa. Vielä en taida kuitenkaan uskaltaa yrittää sellaista.

Mikko kirjoitti...

Hienoa, sehän meni loistavasti! Vaikken mitään luistelusta tiedäkkään, niin mulle päälle kahenkympin keskari kuulostaa hurjalta.

Aika sissejä kyllä kaikki jotka tuossa kelissä on kisan luistellut.

Kipa kirjoitti...

Juu, loistavasti meni. Olen tullut siihen tulokseen, että mun kannattaa aina olla kipeä ennen kisoja. Sillain saan oltua tekemättä mitään älyttömyyksiä kisaviikolla :)

Harmittaa vaan vähän, kun luistelu on niin pieni laji. Kaikki vaan hiihtää (on sekin kivaa toki), mutta harvempi triathlonisti luistelee treenimielessä, vaikka tunnetusti esim. luistelu ja pyöräily tukee toisiaan kovasti, molemmissa ainakin reidet kasvaa.