Jostain kumman syystä oikea akillesjänne on ihan törkeän kipeä (lähinnä kengillä kävellessä) ja kun naamakin on vähän vaurioitunut, on pitänyt tyytyä sisäliikuntaan. Selkäkin oli luistelun jälkeen pari päivää ihan jumissa, mutta tänään on jo ollut ihan helppoa sen kanssa. Maanantaina pisin uintini kerralla, 3.5 km eikä tuntunut kuin vähän kyynärpäissä. Parasta oli, että aikaa tuohon taukoineen meni joku 1:20 ja kun tuohon sisältyy tosiaan taukoja yli kymmenen minsaa ja kun verroja oli 500 metriä, niin pystyn uimaan ihan mukavaa vauhtia jo. Tänään sitten oli vuorossa kehonhuoltoa. Vihaan sitä. Vihaan vihaan. Se on ensinnäkin tylsää. Toisekseen se on tylsää ja vielä kolmanneksi se on tylsää. Tänään kävin vajaan tunnin salilla, missä väkästelin mm. jalkaprässiä ja lähentäjä/loitontajaliikkeitä. Illalla vielä vähän joogasin. Kävin syksyllä ja alkukeväästä kymmenisen tuntia joogakoululla, minkä jälkeen hommasin (tämä on nyt vähän häpeällistä) sellaisen jooga-dvd:n, jonka tahtiin vielä yritin venyä 45 minsaa. Jooga on tehokasta venyttelyä mulle (erityisesti tykkään aurinkotervehdyksistä) ja tulee siinä myös esim. vatsa- ja selkälihaksia treenattua. Joogakoululla tunnit meni vähän verkkaan eteenpäin ja mulla ei meinannut pitää pokka, kun alettiin puhumaan energiavärähtelyistä jne. Mua ei haittaa, jos joku niihin uskoo ja saa niistä helpotusta, mutta mä en kokenut mitään värähtelyjä sielä. Ehkä se johtui siitä, että en lausunut niitä mantrojakaan ikinä. Ei oikein oo mun juttu. Lopuksi tunnilla aina vielä kumarrettiin omalle sisäiselle viisaudelle. Ei oo täälä meilläpäin ollu viisautta ei...
Salin ja joogan lisäks oon tässä puuhastellut muutakin. Viikottain venytellään ahkerasti (viime aikoina vähemmän ahkerasti, tyyliin vain pari kertaa viikossa). Sen lisäks käyn sielä pilateksessa. Se on kyllä niin vaikeeta. Sitä en vois kuvitellakaan tekeväni millään dvd:n opeilla, koska ainakin mä oon aina ihan väärissä asennoissa, joita se opettaja sit tulee korjaamaan. Itse on aika vaikea nähdä, kun on kylkimakuulla, että onko sitä suorassa linjassa. Ainakin mä kuvittelin olevani kyllä, mutta enpä ollut. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut ja esimerkiksi musta tuntuu, että mun selkäni on vähän vetreytynyt. Ei sillä, että mulla olisi normaalisti kauheasti selän kanssa ongelmia. Juu, sitten vielä oon harrastellut kahvakuulailua. Oon korvannut sillä joitain salisessioita. Kävin kurssilla ja laji on kiva, olkoonkin vaan muotilaji. Itsehän käyn kuulaa heiluttelemassa meidän äijäsalilla ennen töitä, kurssilla oppi perusliikkeet, mitä sitten teen. Tuo on oikeasti tällä hetkellä kaikista mukavin näistä kehoa huoltavista jutuista, hetkettäin jopa oikeasti mukavaa, kun muut ovat todellista pakkopullaa.
Urheiluvammat naamassa ovat vähän epämiellyttäviä. Siis oikeasti, näytän ihan piestyltä. Töissä olenkin saanut kuulla hienotunteiset kommentit: "Ootsä saanut pataan?", "Herranjumala, mitä sulle on tapahtunut?" ja "Kaaduiksä sielä luistelussa?" Älkää palelluttako naamaanne, jos ette halua leimautua perheväkivallan uhriksi. Olen tosin ollut sillä listalla jo aiemminkin mm. korispelissä silmäkulmaan saadun kyynärpään ja ultisreeneissä silmään lentäneen kiekon ansiosta.
Vähän kyllä mietityttää, että miten pääsen hiihtämään. Huomenna olisi jo ihan pakko mennä. Pirkka lähestyy kovaa vauhtia. Mutta miten kestää a) akillesjänne b) naaman paleltumat, ne kun ei tykkää olla ollenkaan ulkona. Onneksi Pirkka ei ole niin tärkeä juttu mulle, joten kestän, jos en pysty sitä hiihtämään.
Loppuun vielä pieni hetki kuuluisuutta. Videot poistuvat onneksi keskuudestamme loppuviikosta.
Ensimmäisessä klipissä on luistelunäyte (noin kohdassa 49:00), joka on aika huono, kun lähtöportin kohdalla piti aina vähän varmistella, että chippi rekisteröi kierrosajan.
Tokassa onkin sitten mun luistelun huippuhetkiä - tai sitten ei (noin kohdassa 1:44:55 tuun maaliin ja siitä sitten tulee huippuja palkitsemisseremonioita johonkin 1:48:n asti). Luulivat varmaan, että oon ihan poikki, kun onnistuin kaatumaan siinä maaliviivan jälkeen. Mulla oli kyllä ihan toiset ongelmat. Ensi kerralla löysään ne monon remmit, jos pitää vielä joskus jollekin palkintopallille kiipeillä.
Tämä heppu oli mun suosikki. Se kannusti joka kerta, kun ohitti mut ja niin, kuva puhukoon puolestaan siitä, että oliko sielä vähän viileetä, tai niinkun tapahtuman kotisivuilla ilmaistiin - raikasta.
Ja ihan viimeiseksi, jos suomalaiset on hulluja, niin on niitä vielä hullumpiakin...
2 kommenttia:
Sanoisin, että vähän raikasta. Oli melkoisen sulavaa liikkumista kukituksesta pois. :) Äiti tunnistettiin videolta myös tai ainakin oletan että se vähän matkan päästä sua seurannut oli se, kassin kantamistyyli ainakin vaikuttais siltä :) Ja lueskelin netistä kailtana tuloksia ja totesin, ettet sä ihan huonosti voinut luistella ;)
Oli se äippä. Kukapa muukaan. Mut aika hyvin tunnistettu kassin kantamistyylistä :)
Lähetä kommentti