Kisko-Triathlon

Perjantai-illalla päästiin hienosti Turkuun ja tein elämäni ensimmäisen oikean taskuparkin. Tämä on taas niitä juttuja, joita olisitte halunneet nähdä. Jurrutin edes taas varmaan viiden minuutin ajan Pöksyn ja ohikulkijoiden repeillessä. Mutta parkkiin se auto saatiin kuitenkin. Illalla oli vielä lämpöä, mutta uskoin pienillä napandereilla sen aamuksi hellittävän. Näin olikin tapahtunut, vaikka eihän mulla normaalisti muutenkaan oo aamusin lämpöä. Mutta siis kuumemittari on absoluuttinen totuuden lähde, joten se julisti minut terveeksi ja antoi starttiluvan. Kurkku ei ollut enää onneksi kovin kipeä, varsinkaan pienien hömpsyjen jälkeen. Ennen en olekaan terävillä kisoihin valmistautunut, mutta tunnetusti esim. puolimaraenkkaani olen tankannut pizzalla ja suklaakekseillä, joten miten 60%:n anisviina voisi muka olla huonompi?

Kiskoon ajeltiin ihan kivasti, vaikka ajo-ohjeet olivatkin mitä olivat ja esimerkiksi yhtä niissä mainittua kiertoliittymää ei koskaan löydetty, mihin lie matkustanut. Paikaalla oltiin hyvissä ajoin ja keräsimme kimpsut ja kampsut ja siirryttiin vaihtoalueelle ja lähdin vähän pyöräilemään ja katsastamaan reittejä. Takaisin päästyäni oli vuorossa kumien pumppaus ja tsadaam, venttilin hattu oli jumittunut venttilliin ja venttiili päätti irrota kokonaan. Hieno homma. Ei siinä auttanut muu kuin vaihtaa rengas. Taitaa tulla perinteeksi ennen kisoja. Silvian renkaan vaihtaminen on edelleen ihan syvältä, mutta onneksi nyt oli aikaa vielä reilu 50 minuuttia lähtöön. 20 minsaa sitten ähersimme renkaan kanssa, pikkulenkki pyörällä ja pyörä katsastukseen. Sitten vaan toivottiin, ettei kumi puhkea uudestaan, jos näin olisi käynyt, olisin kyllä keskeyttänyt. Nopea juoksuverkka vielä ja vaihtopaikan kunnostus ja taas kauheeta sinkoilua ja säntäilyä, kun tuli kiire. Saatiin kaikki kuitenkin tehtyä ja kamat ihmeen kaupalla valmiiks, minä sain kisavaatteet päälle ja ehdin vähän uintiverkatakin ja jopa selvittää ekan poijun sijainti.

Ja sitten mentiin. Startti oli mielenkiintoinen. Porukkaa ihan tsiljoonasti joka puolella ja hakkausta ihan kauheasti ja kerran joku ui niin pahasti päälle, että hörpin vettä hieman ja piti vähän selvitellä kurkkua. Pikamatkan menijät onneksi kääntyivät pian omalle reitilleen ja sitten helpotti. Uin koko ajan vinoon. Tiedossa oli, että harhaudun vasemmalle kovasti, ja yritinkin uida vähän liikaa oikealle, mutta silti olin koko ajan vähän liian vasemmalla. Aallokko helpotti tätä menomatkalla, mutta sitten kun vihdoin käännyttiin takaisinpäin aallot vaan tuotti lisävirhettä uimiseeni. No rantaan päästiin ja aikaa oli mennyt uskomattomasti 28.01. Tämä oli multa mielestäni tosi hyvä suoritus omaan uintivauhtiini ja vinoon uimiseen nähden. Naisista 6 näytti menneen lujempaa kuin mä.

Vaihto sujui oikein mallikkaasti ja sutjakasti (vauvaölju rules) ja sitten pyöräilemään. Silviaan teipatut hanskatkin sain hienosti alkukilsoilla käteeni. Reitti oli varsin mäkinen ja myös ylipitkä. Eka kiekka meni ihan kivasti, vaikka kerran pudotinkin juomapullon, mutta tämä oli ylämäessä, joten sattumus ei lopulta kauheasti haitannut, kun vauhti oli kovin hidas. Toka kiekka alkoi olemaan jo aika tuskainen, koska olin tuttuun tapaani painanut ekalla ehkä vähän liian lujaa. Jotenkin väänsin itseni viimeisestäkin ylämäestä ylös (vaikka vauhti oli jo tosi hidas) ja pääsin kuin pääsinkin vaihtoon. Vaihdossa totesin jonkun idiootin tunkeneen putkikassinsa mun pyöräpaikalle ja jouduin pyörääni sitten nostelemaan sen yli ja vielä kiertämään vaihtotelineen lenkkareilleni ja tässä tuhrautui sitten aikaa muutama turha sekunti. Muuten vaihto meni ihan kivasti, vaikka olisinkin voinut ehkä jättää selkätaskusta kiskomatta hanskat, mutta en halunnut juosta ne sielä hankaamasa. Pyöräily meni loppuvaikeuksista huolimatta myös tosi hyvin, aika 1:27:56 sisältää ekan vaihdon ja kun otetaan huomioon reitin ylimittaisuus (n. 43 kilsaa, onnistuin sähläämään mittarini kanssa, joten ei tietoa tarkasta pituudesta) ja miinustetaan vaihto, lähestytään jo maagista kolmenkympin keskaria, helpommalla reitillä olisi varmaan mennyt rikki :). Musta lappoi porukkaa ohi ihan tosi paljon. Taisivat kyllä kaikki olla miehiä, koska olin pyöräajoissa naisista 4/18, mistä olen hieman yllättynyt, kun kerran en ole hyvä pyöräilijä. Itse ohitin muutaman polkijan.

Juoksu lähti ihmeen hyvin liikeelle. Ei tuntunut kovin tönköiltä jalat. Aloitin tosin tosi hitaasti, kun heti alussa oli sellainen pieni mäki. Juoksun helppous johtui varmaan siitä, että selkiä tuli vastaan alussa tosi paljon. Ennen juoksun toisen kiekan kääntöpaikkaa oli sitten ihan kamala ylämäki, joka tappoi mut aika täysin ja juoksu oli kuuteen kilsaan aika tuskallista kunnes alkoi taas sujua (eli löytyi pari ohitettavaa) huolimatta siitä, että jaloissa olevat teipit oli ehkä vähän liian kireällä ja alkoi tuntumaan pahasti siltä, että kengät hankaa. Kuumuus alkoi sitten myös tekemään veronsa ja musta meni kaks miestä ohi, vaikka juoksinkin mielestäni aikas tasaiset kiekat. Eka ei niin haitannut, mut tokan tunsin ja sekös harmitti, kun se ohitti mut jossain kahdeksassa kilsassa. Vika ylämäki oli ihan karmea, mutta niin se vain tultiin. Tässä vaiheessa huoltaja ei ollut ihan mukana meiningissä, kun joutui kysymään, olenko tulossa jo maaliin ja siksi jäi maaliintulokuva ottamatta. Ihan loppu olikin sitten alamäkeä, jota jaksoi taas juosta kummasti. Ja sitten oltiin maalissa. Matka oli taas vähän ylimittainen, vissiin jotain 10,5. Aika oli 51.52, ja toisiks paras aika naisista. Silti olen vähän pettynyt juoksuuni, vaikka toisaalta nyt oli kyllä tosi kuuma ja enpä ole tänä vuonna juossut kymppiä kuin neljä kertaa lenkillä, joten kai se sitten oli ihan ok tulos kuitenkin, kun ohittelinkin oikeasti tosi monta miestä ja myös yhden naisen ihan alussa.

Koko kisan loppuaika oli 2.47.49, mikä oli reilusti alle tavoitteeni ja lähtökohdat, reitin ylimittaisuuden ja muut olosuhteet huomioiden multa mielestäni tosi hyvin. Sijoituskin oli hienosti 4/18.

Kotiinkin päästiin vihdoin eniron reittiohjeista huolimatta, ajeltiin meinaan sellaisia pikkuteitä ja reittejä, ettei mitään rajaa. Loppuun vielä kiitos huoltaja-Pöksylle, joka hoiti hommansa loistavasti (ilman sua en olis selvinnyt yhtään!), vaikka missasikin muutaman kerran kun vaihtopaikan ohitin. Nyt oon taas kipee, kuumemittari sen kertoo, muttei se mitään. Huomenna Ljubljanaan ja nyt syön suklaata, kun se karkkilakkokin loppui :) Teen sitten taas kuvapäivityksen, kun saan kuvat jotenkin koneelle, nyt ne on lainakamerassa, johon ei ole piuhaa.

Tänään olen itsestäni ylpeä.