Kausianalyysi

Vähän hassuun aikaanhan tää tulee, mutta kun tämä kausi on ohi, niin kai sitä voi jo analysoidakin. Vaikkei tässä nyt kauheasti analysoitavaa olekaan.

Juoksu: ei se nyt oikein irronnut. Lisäksi tää on eka vuosi sitten juoksemisen aloittamisen, jolloin en oo osallistunut yhteenkään juoksukisaan, ennen oon käynyt vähintään ecrossin jolkottamassa, vaikka olis ollut kuinka pää kainalossa. Ehkä yritän kuitenkin vielä joskus joulukuussa löytää jonkun lyhyen hölkän. Ens vuodeksi tälle on kyllä tehtävä jotain.

Pyöräily: Vaikka oon yhä edelleen varsin hidas, niin on tässä edistytty, jos ei muussa niin renkaan vaihdossa ja pyörän osien tunnistamisessa. Ens vuodeksi on hankittava lajivoimaa, missä auttanee se, että toivottavasti voin välillä vääntää vähän isommallakin vaihteella, tällä hetkellä polvi on muistuttanut heti, jos kadenssi on tippunut alle 70:n.

Uinti: Tässä on menty ehdottomasti eniten eteenpäin. Tonnin aika on parantunut monta minuuttia ja uinnista on tullut vaivattomampaa ja jaksaisin uida vaikka kuinka pitkään sellasella hitaalla vauhdilla. Paljon on kuitenkin vielä parannettavaa, vaikken uskokaan ensi vuonna kehittyväni tässä ajallisesti yhtä paljon kuin tänä vuonna, neljässä kuussa kun satasen enkka parani 11 sekkaa (kelpais kyllä tää tietty)! Suureksi haasteeksi laitan satasella puolentoista minuutin alituksen, sen pitäisi olla kyllä kai mahdollista, vaikka se töitä teettääkin.

Triathlon (ja duathlon): Odotusten mukaista, erityisesti siihen nähden, että tän piti olla ihan vaan harjoitteluvuosi ja alunperin en uskaltanut perusmatkasta edes haaveilla.

Suunnistus: Tääkin meni kyllä yhtä rastiväliä lukuunottamatta mukavasti. Vaikka juoksuvauhti onkin huono, ei se näemmä muilla iltarastien helpoille radoille osallistuvilla ole sen parempi. Suunnistustaidoissa on kyllä kovastikin parannettavaa. Pyydän varmaan emitin joululahjaksi ja jatkan kilpailuviettini tyydyttämistä säännöllisen epäsäännöllisesti Tampereen alueen metsissä.

Ensi vuoden tavoitteista ja agendasta enemmän varmaan joskus puolen vuoden päästä, mutta eiköhän perusperiaatteet ole selvillä:

1. Opettele uimaan.
2. Opettele pyöräilemään.
3. Opettele juoksemaan.
4. Opettele suunnistamaan.

Aika yksinkertaista, eikö?

Yksinkertaista ei kuitenkaan ole asioiden tasapainossa pitäminen. Uintia päässen harjoittelmaan taas kunnolla elokuulta, ja pyöräilyssä ja juoksussa toivon mukaan joskus joulukuun alussa oltaisiin sellaisessa kunnon reenien sallimassa vaiheessa.

---

Ljubljanassa oli ihan kivaa ja kiire ei varsinaisesti vaivannut. Kaupunki on aika pieni ja nopeasti nähty. Reissun parasta antia (hevospurilaisten ja shoppailugeenin yliekspression lisäksi) oli ehdottomasti Postojnan tippukiviluolat ja erityisesti luolien joessa elävien olmien tapaaminen. Ihan huippuja elukoita! Ovat sokeita ja jossain väitettiin, että voisivat elää pari vuotta ilman ruokaa, mutten ole varma, pitääkö tämä paikkaansa. Mun mielestä olmit oli tosi sympaattisia, ihan jotain muuta kun kaikki pelottavat Suomen vesistöissä liikkuvat eliöt.

Treenit on viime aikoina jääneet yhteen tunnin lenkkiin Ljubljanassa (joka venähti kyllä puoleksitoista tunniksi, kun enhän mä eksy, joten en tarvitse karttaa...) ja tän päiväiseen yhdistettyyn n. 7km:n juoksuun ja 500m:n uintiin. Toki Ljubljanassa kipusin aina majapaikkaamme 240 porrasta, mutta sitä ei kyllä lasketa. Kolme päivää ehdin vielä onneksi liikkumaan, sitten onkin jännät paikat. Toivottavasti Saken käsi ei tärise ja kaikki menee muutenkin hyvin. Vähän kyl jänskättää, mut onneks sielä sairaalassa saa jotain rauhottavia mömmöjä.