Ajantappoa

Jos on tottunut liikkumaan, on kotona makaaminen melkoista tuskaa (varsinkin kun tietää, että KAIKKI muut on Joroisilla). En todellakaan osaa vain olla, joten kaikkea puuhaa on keksittävä, kun ne tuhat reisilihaksen supistusta ei oikein riitä päivän agendaksi. Mitäs täällä on siis puuhailtu?

Luettu paljon pokkareita ja katsottu niitä Gilmoren tyttöjä. Se Murakamin kirjakin löytyi akateemisesta, ja on sitä luettu yhdestä melkoisesta suomalaisesta urheilijastakin juttuja. Uisittelo itse Sulkavan soudun reitin? Siis uisitte? Tosin on kyllä sanottava, että ko. henkilö taisi olla harjoittelemassa sitä uintia silloin kun äidinkielessä puhuttiin pilkkusäännöistä... Muuten oon keskittynyt tässä kirjallisuudessa sellaiseen naiselliseen hömppään. Telkkarista on tullut myös vähän eliittikisoja, joten niitäkin oon seurannut. Nämä aktiviteetit ovat täyttäneet ehkä suurimman osan ajastani, koska suuremmin ei saa liikkua, polvessa on oltava jääpussi ja sen pitää olla koholla. Lisäksi ensimmäisinä päivinä keppien kanssa ei oikein edes huvittanut mikään toiminta.
Muistin onnekseni, että mullahan on yks pitsipusero kesken ja olen sitä telkkarin katsomisen ohessa kutonut. Enää puuttuu puolitoista hihaa.
Tehty töitä. Artikkelia pitää korjata, ja dedis on saikun päättymispäivänä, joten pakko on. Ja oon mä vähän muutakin tehnyt, mut nyt oon kyl mennyt jalan ehdoilla niinkuin saikulla kuuluukin ja nin aion jatkaakin, vaikka jotkut tässä maailmassa tuntuvat olevan sitä mieltä, että voisin tehdä enemmän töitä. Tehköön itse, kun kerran on niin pikkujuttuja ja tosi helppoja tehdä.(Huomaa edellisen kuvan pingviini. Se on tosi kätevä jalkateline sohvalla maatessa, eli kannattaa muidenkin hankkia lääketieteellisiä toimenpiteitä varten).

Oon keskittynyt suklaan syöntiin ja hetken myös luulin, että tie naisen sydämeen vie kuuden suklaan muffinssien kautta, joten päätin ilahduttaa itseäni. Luulo ei ole harmi kyllä tiedon väärti, oon tosi pettynyt noihin muffinsseihin, ne olis voinut olla paljon suklaisempia. Voi niillä kyllä kokeilla lepyttelyä, jos on törttöillyt (esim. unohtanut tilata pyörän osat työpaikalle, vrt. yks fillarifoorumin parhaita ketjuja), voin antaa ohjeen. Itse pystyn kyllä syömään helposti 200g suklaata kerralla, joten ehkä toimii paremmin pienemmillä määrillä suklaaseen saturoituvilla henkilöillä.
Kepit ovat olleet nurkassa jo onneksi pitemmän aikaa, eilisestä lähtien olen onnahdellut ilman niitä. Polvi ei oo sen kipeempi kun mitä se on viimeset 2,5 vuotta ollut, joten olo on ihan OK. Toki vedän tässä päivittäin 1800mg Buranaa, mut en mä niitä kivun vaan tulehdusta estämään tarvitse. Panacodeja en tarvinnut kun muutaman. Ens viikolla aion mennä salille testaamaan, onko pelkkä penatankokin mulle taas liian painava ja jaksanko vielä vetää viis leukaa. Voi olla aika heikkoo, kun oon laiminlyönyt salin täydellisesti viime aikoina. Mitään, mikä liittyy jalkoihin en tietenkään tee, älkää huolehtiko. On se kumma, että oon ihan tulessa, et pääsen tekeen yläkroppaa salille, kun inhoon sitä ehkä jopa enemmän kun venyttelyä. Tikkien poiston jälkeen pääsen myös vihdoin uimahalliin. Ekoilla kerroilla en saa kyllä uida muutakuin pullarilla, mutta nyt onkin hyvä aika keskittyä kellumisen harjoitteluun ja tekniikan parantamiseen, erityisesti kellumista ei oikein malta treenata tarpeeksi, vaikka se tekis kyllä useimmille kehnoille uimareille oikein hyvää.
Mietitty, että pyörille pitäisi tehdä jotain, mutta todettu, että kohta, kohta... Pyöräpaja parvekkeella siis jatkaa kaaoksessa, kuka muka oikeesti tykkää noitten puunaamisesta ja huoltamisesta? Saa ilmottautua ja tulla tänne tutkimaan. Tosin vain jos osaa, mulla on vähän huonoja kokemuksia siitä, mitä pyörälle käy, kun mies ilmoittaa osaavansa säätää pyörän ja ei tarvi kuulemma apua. Olen myös miettinyt, mitä ihmeen mystisiä juttuja on kaikki ne luvut siinä yhteydessä, kun puhutaan välityksistä. Liittyy kai jotenkin niihin rattaisiin, ehkä. Toisaalta, ne, jotka niistä numeroista jotain tajuaa ei melko varmasti todellakaan osaa toimia seuraavan ohjeen mukaan: lk, 2s o yht tr, 3o, lk, 2s o yht tr, 2o, lk, 2s o yht er. Ikävä kyllä pitsipusero ei auta, kun vaihteita pitäisi säätää tai kertoa kaupassa, että minkälainen pyörä on. Valkoinen ei ole kuulemma oikea vastaus. Miten niin ei?
Ai niin. Se pirun rucola päätti herätä henkiin. Yhtäkkiä sieltä mullasta on putkahtanut esille kaikenmoista vihreää, vaikken tehnyt asialle mitään. Muutkin salaatit rehottaa. Tomaattisato sen sijaan jäänee tänä vuonna haaveeksi. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?Tämän lisäksi oon miettinyt. Urheilua, kuntoilua, mitä tää mun touhuilu nyt onkaan. Tänä kesänä olen oppinut sen, että triathlon tosiaan on tasan niin hieno ja kiehtova laji kun oon ennen ajatellutkin ja tarjoaa mulle just sellaisia haasteita kun haluan. Mutta sitten kuitenkin mietityttää moni juttu. Kun fakta on, että en ole hyvä uimaan, en pyöräilemään, enkä tällä hetkellä edes juoksemaan. Juoksulle osaan tehdä paljonkin juttuja ja sen tiedän kyllä parantuvan, jos voisin juosta oikeasti edes 30 kilsaa viikossa, 40km/vk on tunnetusti juostu jo ihan ok aika maratonillakin. Muttamutta. Oon tahkonnut uintia vaikka kuinka ja paljon ja silti oon vaan hidas. Joo-o, onhan se parantunut ihan huimasti, mutta silti useimmat mun panostuksella tekniikkaan uisi jotain ihan muita nopeuksia. Oon vaan lahjaton. Entäs se pyöräily. Voi hyvänen aika. En oikeastaan kyllä tiedä siitä lajista mitään, mutta sen oon havainnut, että ei sekään oo ihan se mun juttu. Näissä kahdessa lajissa on siis vähän sama juttu kun hiihdossa. Hiihdin silloin joskus aikas paljon ja mulle on joskus jopa sanottu, että mun vapaan tekniikka on ihan hyvä (ja tää yhdeltä henkilöltä, joka on hiihtänyt ja paljon) kuntoilijaks. Mutta pääsinkö silti eteenpäin lujaa? No en. Tulos oli, että hiihtovauhti ei ikinä ohittanut juoksuvauhtia ja eihän sen nyt niin pitäisi mennä. Olen aina miettinyt, että miksei ne hiihtohurjat, jotka pistelee Pirkan monta tuntia nopeammin kuin mä ikinä (ne pertsalla, minä vapaalla) sitten juokse hölkkää myös paljon mua nopeammin vaan voi hävitä puolikin tuntia. Miksi ne alisuorittaa niin pahasti hölkässä? Tätä siis mietin pitkään, kunnes tajusin, että ehkä ne ei alisuorita juoksussa, mutta ehkä mä alisuoritan hiihdossa ja toisaalta siis mähän olen juoksija. En hiihtäjä, en pyöräilijä, en uimari vaan juoksija. Se on se laji, jossa mä oon hyvä (siis tässä nyt puhutaan nyt tällasesta Suomen naisten kuntoilijatasosta, ei mistään oikeista juoksijoista),joten miksen siis vaan juokse? Tiedän, että ens vuonna mulle ei riitä enää se, että tulen maaliin tri-kisoissa. Ens vuonna haluan päästä lujempaa ja paremmin ja numerofriikkinä ja kilpailuhenkisenä haluan tietty voittaa mahdollisimman monta kanssakilpailijaa. Oonko oikeasti valmis siihen, että pistän tosi paljon aikaa uintiin ja pyöräilyyn ja totean, että ne on parantunut suhteessa paljon vähemmän kuin mihin juoksussa oon tottunut? Kai mä olen, mutta marraskuisena maanantaiaamuna kellon soittaessa 5.45, jotta "pääsen" tekemään tosi kivoja kylkiuintiharjoituksia, voi olla toiset aatokset. Ja se pyöräily, miten mä sitäkin muka harjoittelen? Tähän varmaan voi kyllä saada Noksulta neuvoja. Mutta silti. Ja sitten vielä yks juttu, jota oon miettinyt kanssa. Juoksu on pop, juoksu on kivaa, juoksu on huippua. On yksi tilanne, jossa juoksu on pelkkää kärsimystä alusta loppuun. Se on triathlon-kisa. Toki juoksukisoissakin tuntuu ja pitääkin tuntua myös pahalta, mutta ei se 42,2k ole pelkkää kärsimystä, vaan ekat 25 on oikeastaan ihan mukavaa yleensä. Miksi ihmeessä haluan siis pilata sen juoksun hienouden? Toisaalta, triathlonharjoittelu pitää tällä hetkellä juoksumäärät hyvin kurissa, en mä kuitenkaan voisi ensi vuonna juosta viikossa yhtäkkiä yli 40 kilsaa ja ainakin maraennätys vaatisi ainakin sellasta 60 kilsan viikkotasoa, oletan, joten eiköhän ensi talvellakin Trekki yritä selvitä loskasta (jos osaan ostaa siihen nastarenkaat...) ja USA:n työreissusta osteta uus uikkari puhkiuidun tilalle.

Miten tässä näin kävi? Eihän mun pitänyt päivittää tätä blogia pitkään aikaan ja nyt oikein vuodatan. On tosiaan vähän tylsää. Onneksi tuossa yllä on monta juttua, joita voi vielä miettiä ja kun on tarpeeksi miettinyt, voinkin suunnitella miten aloitan, kun saan taas pyöräillä. Eli lähdenkö Ruskoon vai Lempäälään päin ja kummalla pyörällä? Polkeahan saa aluksi 10 minuuttia. Ja tämäkin tapahtuu vasta ens kuussa. Mut sitä ennen kellutaan ja tiistaina saan kävellä (=vaappua) jo kilsan :D

Ai niin ja ilmoittauduin töihin sinne HCT:hen. Sieltä tuli vastausviesti, jossa kiitettiin kovasti tulevaa työpanosta. Vaikka se oli varmaan sellanen automaattinen viesti, niin se alkoi "Hei Kirsti" ja heti tuntui paljon kivemmalta kuin sellaiset täysin massaviestit, joita yleensä tulee, kun ilmoittautuu johonkin tollaseen. Siis muahan tarvitaan ihan oikeesti!