Aloitin Silviasta, ja eteninkin yllättävän nopeasti ja sain ulkorenkaan varmaan viidessä minuutissa irti vanteelta. Tätä edesauttoi valaistuminen rengasrautojen käytöstä. Nehän voi lukita niillä koukuilla pinnoihin kiinni! Ei siis enää naamaan ponnahtelevia muovikappaleita :) Mutta miksei kukaan oo kertonut mulle tätä ennen? Olenkin vähän miettinyt, miksi sielä on ne koukut päissä, mutta päätellyt hienosti, että joku varmaan ripustaa niitä johonkin. Niin pitkälle päättely ei edennyt, että mihin niitä ripustettaisiin ja miksi. Puolustelen tässä kyllä itseäni sillä, että olen siirtynyt vasta tänä vuonna tekemään lähempää tuttavuutta rengasrautojen kanssa, Crescentin kanssa jokakeväisen ja -syksyisen talvirenkaiden vaihdon yhteydessä käytettiin Savonia-lusikoita, joissa ei ole koukkuja, niitä lusikoita kun ei tunnetusti mihinkään ripusteta. No niin, mutta takaisin Silviaan. Saamieni neuvojen avulla aloin tekemään salapoliisityötä ja tutkin ensin missä on vika (sen vesikikan tiesin ilman neuvojakin, uskokaa tai älkää). No, reikä löytyi ja matemaattista koulutustani käyttäen laskeskelin vanteelta kohdan, missä ongelma mahdollisesti on. Onneks renkaat ei oo kolmion mallisia, tunnetusti kolmio on mun matemaattisesti heikko kohtani, äärettömyyspisteen lisäksi. Asiaan perehtymättömille voin kertoa, että äärettömyyspiste on - melkoisesti yksinkertaistaen - se piste, jossa kaikki samansuuntaiset suorat leikkaavat. Luojan kiitos tulin järkiini ja en jatkanut matemaatikoksi, hulluksihan siinä tulisi. Ja mikäs se siellä olikaan! Vannenauha oli liimattu sivuun ja pinnan reiästä näkyi pari milliä. Hahaa, siinä vika. Noi Silvian rengasrikothan on tapahtunut silloin kun renkaassa on oikeasti ollut paljon painetta, ja kun pari edellistä kesää oon ajellut vaan jollain 6 barin paineilla, niin silloin toi ei oo nähtävästi haitannut, mutta kai sit isommilla paineilla tulee tällasia ongelmia. Näin mä arvailen taas sillä fyysikoiden halveksimalla mutulla. No, nyt en voi asialle mitään tehdä, vannenauha pitää vaihtaa, mutta ei mulla sellaisia täällä ole.
Silvia siis jäi ilman takarengasta ja siiryttiin Trekkiin, josta takarengas olikin jo irti. Ensin vaihdoin kuitenkin satulan. Tämän jopa mä osasin ilman ongelmia. Vanhan voisi kai myydä, jos saisin joskus aikaiseksi, sillä en halua ajella, se ei ole mun ahterille kyllä tehty yhtään pitemmille matkoille ja talvella niitäkin taas Trekillä tulee, tai siis tulis, jos voisin sillä pyörällä vielä joskus ajaa.
Satulat. Kumman valitset?No, sitten renkaan vaihtoon. Mulla on siis tällaiset Vittoria Randonneurit, jotka sain ostettua vielä kätsysti vähän käytettynä yhdeltä tutulta ihan kivaan hintaan. Nää onkin sitten jotain ihan muuta kun CC-renkaat, jotka Trekissä oletusarvona on. Ne kun saa vanteelta pois melkein käsin vääntämällä. Näitä ei. Itse asiassa se, että sain edes toisen sivun vanteelle vaati väkivaltaa. Etenin kuitenkin kohtis maltillisessa ajassa siihen, että enää neljä pinnanväliä oli ulkorenkaan toisesta sivusta saamatta vanteelle, eli olin seuraavassa tilanteessa.
Tämän jälkeen käytinkin aikaa puoli tuntia ja etenin puoli pinnanväliä. Lopetin, kun en ollut edennyt edes milliä seuraavaan kymmeneen minuuttiin. Sielä se rengas on nyt puoliksi pois vanteelta ja en saa sitä ikinä käyttöön. Ja hei, mulla on vielä eturengas vaihtamatta. Tähän verrattuna Silvian renkaan vaihtaminen alkaa vaikuttaa jo tosi helpolta. Olen siis jumissa ja näyttää siltä, että Trekillä ei tarvi enää ajaa, ainakaan noilla renkailla :( Ja just kun olin fiilistellyt hiekkatielenkkejä kohti Kangasalaa. Tahdon Tanskaan, sielä ei ollut sepeliä, rotvallin reunoja, putsaamattomia pyöräteitä ja erityisesti ei tarvittu tällaisia renkaita.
Jatkan siis massakautta pizzalla.
Päivän iloisiin uutisiin kuuluu se, että olen melkein 100% varma, että mun koiranaapurit on muuttanut. Niillä oli siis viisi koiraa kerrostalokämpässä (kaksio), joista kolme pienempää, kaksi sellaista vasikkaa. Ja ne koirat osas ulvoo. Joskus viisi tuntia putkeen. Keskellä yötä. Enää ei tarvi kestää sitä. Miettikää, pystyn nykyään nukkuun öisin, kun yläkerrassa ei ole joka yö saunailtaa (tai siis -yötä) tanssimattoineen teekkariporukan toimesta ja nyt kun ne koiratkin muutti pois niin avot! Sen kunniaksi voin syödä kakkua, jonka ohjeen Kinuskikissa on taas loihtinut. Mun kakut ei ikinä näytä yhtä hyvältä kuin hänen, mutta kyllä ne silti on hyviä, siis maultaan.
5 kommenttia:
Savonia -lusikka on kyllä sopivampi vaikka noiden herkullisten kakkujen tuhoamiseen :) Ihan hyvältähän toi rengas näyttää, vaikein vaihe enää jäljellä. Oletkos koittanut sitä käsin vai niillä raudoilla? Veikkaan että nuo Vittoriat ei ehkä mene eka kerralla kuin rautojen tai muun työkalun avulla mutta toisella kerralla ne on jo niin venyneet että voi nousta käsinkin. Kannattaa kuitenkin ensin varmistua että sisäkumi ei ole missään kohtaa ulkorenkaan reunan alla koska se kiristää edelleen tuota ulkorengasta. Ilmat laskisin pois jos siellä sisärenkaassa on vielä vähän ilmaa. Lisäksi kannattaa asetella se ulkorenkaan reuna jota olet nostamassa mahdollisimman syvälle vanteen keskelle muilta kohdin (vastakkaiselta puolelta kehää) koska vanteen halkaisija on keskikohdassa selvästi pienempi kuin reunalla > ei tarvita niin paljon voimaa. Kun nuo on tsekattu ja jos ei käsin onnistu niin kannattaa vaan käyttää rengasrautaa työntämällä sen pää ulkorenkaan ja vanteen väliin ja nostamalla rautaa vipuna käyttäen rengas vanteelle. Tuossa tavallisen rengasraudan kanssa on aina pieni vaara että sisärengas jää raudan ja vanteen väliin jolloin se voi vaurioitua, mutta kun oot varovainen niin onnistunee. Tuohonkin on kyllä olemassa työkaluja joilla vaara sisärenkaan särkemiseen on pienempi. http://www.koolstop.com/
brakes/accessories.html Sitten vaan kun rengas on vanteella niin varmistu että sisärengas ei jäänyt reunan alle ennenkuin laitat täydet paineet (cc-pyörään tietty matalammat paineet kuin maantielle kun rengas on leveämpi).
Rohkaisuna vielä ettei noita opeteltavia juttuja oo rajattoman paljon joten sitten kun hallitset ne tarpeelliset niin elämä muuttuu helpommaksi.
Hienoa että löysit mahdollisesti syyn noihin Silvian rikkoihin. Kuulosti ihan todennäköiseltä vaihtoehdolta. Sitten jos sä itse vaihdat sitä nauhaa niin varmistu että se on tasan oikeaa leveyttä (ei mahdu liikkumaan sivusuunnassa eikä toisaalta nouse vanteen reunoille), kestää varmasti hyvin painetta ja älä asenna sitä uudestaan sen jälkeen jos se on otettu kerran pois vanteelta. Huomasin juuri että ei tuo mun uusikaan nauha ole noille kiekoille kovin hyvä vaan sekin venyy noiden suht isojen reikien kohdalta ajan mittaan ja varmaan kohta samat ongelmat kuin sulla.. Pitää löytää siis parempi merkki.
eihän se hauskaa oo, että ei oikein noi pyörän laitot onnistu, mutta, muutaman kerran täällä hymyilytti, noi jutut joiden taustatiedot tietää, kuten savonia-lusikat
Savonia-lusikka on ihan hyvä. Tai ainakin melko hyvä, tai ainakin parempia kuin ei mitään tai ainakin parempia kuin ruuvimeisseli. Miten se meni Pöpsy, oliks se kolme tuntia se renkaan vaihto sillon (ajasta järkyttyneille: kaks pyörää, jotka oli jo valmiiksi ihan mutkalla, molempiin talvirenkaat ja napavaihteisia=vmäisiä, ei pikalinkkuja, savoniat ja käsipumppu, joka ei todellakaan soveltunut pumppaamiseen, siis lähinnä vastasi puhaltamista), mutta niin vaan tytöt hoiti homman kotiin.
Niin, rengasongelma on ratkaistu - hetkeksi. Kutsuin tänne ovelasti vieraita kakkua tuhoamaan ja parvekkeella odotti tehtäviä seurueen miehelle. Sillä meni renkaan laittamiseen kaks minuuttia. Onks tää oikeesti reilua? Ei oo, tai sit mä oon ihan surkee (oletettavasti se nyt vaan on totuus). Ja kyllä rengas oli keskellä vannetta, käytin rengasrautoja ja käsiä ja näiden yhdistelmiä ne renkaat on vielä käytetyt, joten ei pitäis olla kaikista tiukimmat enää. Ja ei ollut ilmaa sisärenkaassa ja se ei ollut missään välissä ja... En vaan osaa. Eturengas vielä, kutsunen siis lisää vieraita. Mutta mitä ihmettä teen, jos mun pitää vaihtaa rengas keskellä ei mitään joskus talvella? Ja millä ihmeellä saan ne talvirenkaat vaihdettua. Mitä lihaksia pitää reenata, että saa lisävoimaa renkaan väntöön? Lähden heti treenaamaan. Tai täyttään muutaman lottorivin lisää.
Ja muuten, vaikken olekaan matemaatikko, niin kannattais silti määritellä termi rajaton, joka on hyvin läheisessä suhteessa äärettömyyspisteeseen. Koska se, että niitä juttuja ei ole rajattomasti, voi silti tarkoittaa, että niitä on ehkä joku 13 triljoonaa ja pelkkä ajatuskin kauhistuttaa. Alkaa kääntyä pelkän juoksemisen puolelle tää juttu.
Höpö höpö. Vaihdat muutaman kerran putkeen sen eturenkaan niin sitten on itseluottamus taas kohdillaan siellä äärettömän maantien keskellä :) Otat vaan ihan rauhallisesti etkä hätäile niin kyllä se tuntuma löytyy. Voimaahan sulla on ihan riittävästi!
Kyllä mä olin rauhallinen. mm/10 min on melko verkkainen tahti. Ja mä lähen maanantaina Ruotsiin, en ehdi sitä rengasta kankeaan moneen kertaan. Paitsi jos kokeilis niitä Savonioita...
Lähetä kommentti