Perjantai kello 16:30. Lämpötila 25 astetta ja ei mitään tekemistä. On siis päätettävä illan agenda. Jotkut lähtee terassille, baariin tai muuten vain ryyppäämään. Toiset lähtevät mökille tai rannalle, jotkut ehkä grillaavat. Jotkut eivät tee mitään erikoista, jotkut lähtevät leffaan tai kävelylle. Ja sitten ovat ne, jotka toteavat tämän päivän olevan kesän viimeinen mahdollisuus tehdä sadan kilsan pyörälenkki. Jälkimmäiset voidaan jakaa vielä kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat lenkin jälkeen hyvällä mielellä ja niihin, jotka eivät ole. Kuulun niihin jälkimmäisiin.
Lenkkireitti oli seuraava. Turuntietä oli tosi inhottava ajaa, kun liikennettä oli niin kovasti, lisäksi alkulenkistä puhalteli vastatuuli ja kolmenkympin kohdalla olin jo ihan rikki. Ihme kyllä mulla oli juotavaa mukana ihan riittävästi (jäi lopulta ylikin) ja jopa joku epämääräinen välipalapatukka. Muutenkin olin varustautunut, eli oli rahaa, puhelin ja tietysti renkaanpaikkausvälineet. Noin siinä kohdassa, jossa olin yhtäkaukana kotoa molempiin suuntiin (~45 km), aloin havaitsemaan, että takarengas on oudon tyhjä. Tarkempi tutkistelu osoitti epäilyksen todeksi, rengas oli tyhjentynyt melkoisesti. Päätin kuitenkin testata, josko pieni pumppaus auttaisi. Pumppasin kumin niin täyteen kuin pikkukäsipumpulla sai (eli mistään isoista paineista ei puhuta) ja jatkoin matkaa. Reilun viiden kilsan päästä totesin, että rengas on taas vähän tyhjentynyt. Alkoi ketuttaa. Laskeskelin päässäni, että todennäköisemmin selviän vähemmällä epätoivolla ja nopeammin, jos vain pumppaan kumin täyteen tasaisin väliajoin. Renkaan vaihto ei houkutellut, kun yksin se on Silviaan ihan kamalan tuskallista. Lisäksi vasemman käden sormet olivat tässä vaiheessa jo puoliksi pois pelistä. Olen myös tosi huono tuossa puuhassa, joten oli vaarana, että rengas jäisi kokonaan vaihtamatta tai tuloksena olisi vain kaksi rikkinäistä sisäkumia ja siinä sitä sitten oltaisiin, jossain Vesilahden ja Nokian rajalla, missä ei tod. mene busseja ja tietoisena siitä, että puhelinkaan ei paljoa auttaisi, kun kaikki potentiaaliset auttajat olivat toteuttamassa niitä vaihtoehtoisia perjantai-illan viettotapoja. Jatkoin siis matkaa pyörittäen, pumpaten, pyörittäen, pumpaten, pyörittäen, pumpaten... Onneksi suuri osa loppulenkistä oli myötätuulta. 93 kilsan kohdalla oltiin jo kodin vieressä, mutta lisälenkki oli tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi. Viimeinen pumppaus ja vähän vielä polkemista. Kotipihassa puuttui vielä 500m, joten pyörin sen sitten ympyrää parkkiksella. Sata kilsaa kasassa keskarilla 24,5 mutta mieli ei yhtään hyvä. Loppumatkasta meinaan, kun v...tti jo melkoisesti, alkoi taas maanantai pelottamaan. Ei siis enää jännittämään, vaan pelottamaan. Se luun hionta nyt tuskin voi mennä pieleen, mutta lihaskalvon katkaisu on jotain ihan muuta. Mitä jos se ei onnistu oikein? Mitä jos se muuttaakin taas juoksemiseni ja pyöräilyni biomekaniikkaa niin, että saan jonkun uuden vamman? Mitä jos kaikki menee tosi pieleen ja tää oli mun vika pyörälenkki? Ja miksei noi vasurin sormet vois olla menemättä tunnottomiks joka pyörälenkki? Olen tietysti lukenut kaikki kauhujutut, mikä voi mennä pieleen. Ja ei se Oravakaan ole erehtymätön, mäkin tiedän yhden tyypin, jonka polvileikkaus meni ihan pipariksi. Lisäksi seuraava viikko on kai tosi kuuma, mikä ei ole kauhean mukavaa (muuten en lämmöstä valita, vaikka välillä aikas kuuma onkin), kun on polvi paketissa ja kuljettava kepeillä. Töitäkin pitäisi tehdä näin lomalla (kuten esim. huomisaamuna), mikä rasittaa, vaikkei mulla kai saikulla muutakaan tekemistä ole. Voi itkun itku, vois sitä perjantai-illan paremminkin viettää.
7 kommenttia:
Aikamoinen lenksu :) Kyllä tuosta sitkeys kasvaa ja ens kerralla on helpompaa. Varmaan sen perjantain oisi voinu huonomminkin viettää.
Sovitaanko että sitten KUN taas ajelet pyörällä niin raportoidaan renkaista vain silloin jos ne EI puhkea lenkillä...kun alkaa olla jo vähän tuskallista luettavaa nämä paikkausepisodit. Mitään muuta selitystähän tuohon ei voi olla kuin että siellä renkaassa tai vanteessa on jotain mikä tekee reiän tai sitten painetta ei vain ole renkaassa tarpeeksi.
Leikkaus menee varmaan hienosti kunhan et lue netistä liikaa kauhujuttuja.. Maltahan vähän lepuuttaa jalkaa ettei se ole treenistä tulehduksissa jo leikkaushetkellä.
Ookkona kattonut mihin kohtaan reikä yleensä sisäkumissa tulee, vai onko ihan randomisti missä vaan?
Entä ulkokumit, onko orginellit vai semmoset jossa on asialliset pistosuojat?
Jotain hämyä tuossa on, kun noin usein kumit puhkee...
Jos sulla on niitä puhjenneita tallessa niin upota veteen (ämpärissä tms.) ja pumppaa vähän ilmaa niin näet missä kohtaa se reikä on. Jos reikä on kuvan näköinen (1 tai 2kpl rinnakkain)
http://www.mtbtires.com/site2/images/stories/patch1_sm.jpg
niin syynä on liian matala rengaspaine. Jos pumpussa ei oo mittaria niin kannattaa ostaa jupiksen kuvaama pumppu tai sen 'sport' malli
http://jupis.blogspot.com/2010/04/kilpavarustelua.html
ja pumpata 23mm rengas sinne 8bariin tai ainakin ulkorenkaassa mahdollisesti ilmoitettuun paineeseen. Pumppua saattaa saada suomestakin mutta ainakin esim. bike24.com
Jos reiät on muunnäköisiä kuin yllä oli kuvattu niin kannattaa etsiä vanteesta ja renkaista vastaava kohta ja tutkia onko niissä mitään teräviä esineitä tai epätasaisuuksia (jopa vannenauhan mahdolliset reunat huonosti asettuneina, pinnoja varten vanteessa olevien reikien reunat tai koholla olevat pinnojen päät voi riittää).
Jos mitään mahdollista syytä ei löydy niin sitten vaihtoehdoksi jää tosiaan että ulkorenkaat on toodella huonot. Tuohon en kuitenkaan oikein usko kun pyörä on ilmeisesti ihan pätevästä liikkeestä ja mulla ainakin ne ihan pakettirenkaatkin on kestäneet huomattavasti paremmin.
Jahas eka kuvan osoitteesta jäi taas pois näkyvistä _sm.jpg ja toisessakin on siis html eikä htm
Yhdessä meidän talouteen hommatussa Bianchissa oli ostettaessa contin ultra sportit josta meni kaikki kivet läpi.
Rengas upgraden (-> conti gp4000s) jälkeen ei ole ongelmia ollut, eli kunnollisella pistosuojauksella varustetut kumit kantsii vaihtaa jos ei siis jo ole.
Mulla on nyt hommattuna Trekkiin pistosuojatut ulkorenkaat, kun vaan ehtisin vaihtaan ne. Siinä ne crossirenkaat kun on oikeesti aika ohuet niissä kuvioiden väleissä, mikä voi sepelin jäänteiden kanssa tuottaa probleemia. Silvia on kyllä sit omituinen, koska ajelin sillä kaks vuotta ennen ensimmäistäkään rengasrikkoa ja nyt on jo aikas paljon ollut ongelmia. En tiedä, olisko ne renkaat haurastunut parvekkeella, kun sinne paistaa aurinko aikas lailla koko ajan ja sielä se on majoittuneena näin kesäisin. Ja viimekshän se ongelma oli siinä, et venttiili hajos ja oikeestaan se voi olla nytkin oikeestaan syy, koska se osa, joka siinä venttiilissä aukee, oli vähän vinossa, kun sen kiersi kiinni, mikä ei kai oo hyvä juttu, tai mistä mä tiedän. No, pyörät voi nyt olla hetken ihan omissa oloissaan ja teen sit tarkempia tutkimuksia, jahka pääsen kepeistä eroon.
Mun pumpulla näkyy kyllä paineet, mut jos on kasin barin paineet, alkaa vasurin sormet oleen täysin hyödyttömät jo aika pian, kun täälä päin toi asvaltti on melkoisen surkeeta, joten oon pitänyt paineet vaan seiskassa, mut ehkä se ei sit oo tarpeeks.
Jos voitan lotossa, palkkaan jonkun pitään huolta mun pyöristä, se on ehkä typerin juttu tässä harrastuksessa kaikkien vesissä lymyilevien hirviöiden jälkeen.
Kyllähän renkaat tietty aikaa myöten haurastuu, vaikee sanoa kuin nopeesti. Kuulin kyllä että nimeltä mainitsemattomassa helsinkiläisessä liikkeessä oli myyty yhdelle tytölle renkaat jotka kirjaimellisesti mureni käsiin.. Ainakin cyclorenkaista jotkut on todella pehmeää kumia (esim. Schwalbe Racing Ralph) josta kaikki kivet painuu läpi asfalttia vasten ajaessa.
7 baria on siinä rajoilla, jos ajaa kovaa kuoppaan tai isompaan kiveen niin voi pohjata, mutta tosta reikien ulkonäöstä se paljastuu. Sormien oloa vois vähän helpottaa myös laittamalla toisen pehmeän tankonauhan aiemman päälle. Noin ne pyöräilijät ainakin tekee noissa mukulakivikisoissa (ei tietty auta kahvoilta ajaessa). Myös 25mm renkaat 23:sten sijasta saattaisi olla vähän tasaisemmat ajaa (mutta myös vähän hitaammat..)
Lähetä kommentti