Wappukivaa

Viime viikonloppu meni siis nivusta parannellessa. Paranihan se jonkin verran, eli pystyin taas kävelemään ihan kivasti. Sunnuntaina menin jopa salille ja tein sitten soveltavasti päivän ohjelmaa. Esim. lonkan ojennus ja koukistus oli kielletty, mutta jalkaprässiä pystyin kyllä tekemään. Maanantaina tuli taas pyöräiltyä Nokialle ja koin vähän ahaaelämyksiä uinnissa. Pienellä käsivarren käännöllä pääsinkin kummasti aikaisempaa enemmän eteenpäin. Tämä oli viikon kohokohtia ehdottomasti. Polvi oli ihmeen hyvässä kunnossa, vaikka matkaa hallille tuleekin suuntaansa 25km. Tiistaina jatkettiin sitten uintitreenejä. Vähän perhosteltiin ja tehtiin vähän muutakin kivaa. Loppuun otettiin vielä pari piikkiä omalla startilla. Eka meni vielä päälle 17s:n mutta toinen meni jo 16,9s. Jihuu! Muut meni sit ihan omia sekuntilukemiaan, mutta kyllä mäkin tosta parannan, jos oppisin hyppään vähän paremmin. Nythän se on lähinnä mallia tipun mahalleni metrin päähän lähtökorokkeesta hukaten samalla uimalasini. Mua muuten kosiskeltiin mukaan myös Kaukajärven yliuintiin, voishan tota harkita. Ainoo, et ei saa uida puvulla, niin en tiedä, iskeekö hypotermia. Tai vaikka se kuuluisa piraija! Keskiviikkona taas salisettiä ja torstaina sitten uimaan. Tein kestävyyteen painottuvan treenin, jossa oli ekaks aika pitkät verrat sisältäen mm. 300 pullarilla, 300 potkuja ja sit sama setti 200m:llä. Voin suositella, että pullarilla uidessa käytössä kannattaa olla toimiva pullari. Ei siis sellainen malli, jossa ei ole korkkia, koska kyllä, se kerää sisäänsä vettä. Vika 100m kolmesatasesta pullarista oli vain haittaa. Kävin sitten rakentelemassa vessapaperista sellaisen tulpan tuohon, kun se oli ainoa vapaana oleva. Toimi ihan hyvin ja 200m meni taas paremmin. Päivän pääsetti oli 1000m niin, että 200m:n välein oli tarkoitus hieman parantaa vauhtia. Mullahan ei ole oikeasti viittä eri vauhtia, joten tää ei ihan mennyt varmaan niinkuin piti, mutta kyllä vika 200 oli nopein. Aikaa meni muuten aika tarkkaan 20min, tosin tarkkuus hieman kärsii siitä, että ainoa ajanottolaite oli hallin kello, jossa on siis tasan minuutti- ja tuntiviisari. Tahdon sellasen digitaalisen kellon kun Tanskassa oli! Ja mielellään sijoitettuna fiksusti sinne altaan sivulle, ei päätyyn. Illalla vielä juoksentelemaan.

Vapunaatto olikin sitten varsin kuiva. En taida olla enää edes paperilla opiskelija (vaan tuplamaisteri!), joten sinänsähän tämä ei haitannut ollenkaan. Aattoa vietin siis lenksuttamalla Eriksellä (oli huippuilma juosta) ja tekemällä jumppapallo-ohjelmaa. Vinkkinä muille, suosittelen tekemään ohjelman ennen eikä jälkeen kuuden munkin syöntiä. Tämän päivän missio oli nimeltään "Silvia kotiin." Pyörä tuntui tosi oudolta cc:n jälkeen, ajoasento oli tosi paljon erilainen. Satula oli superalhaalla ja etureidet veti ihan jumiin! Nostin satulaa matkan aikana, mutta nähtävästi pitäisi nostaa vielä pikkasen. Ja ehkä vois oikeasti miettiä sitä ehdotusta, että vaihtaisin Silvian ja Trekin stemmit päikseen. No, poljeskelin jonkinlaista vauhtia kohti kotia, mutta kun mittari oli unohtunut, niin vauhdista ei tietoa. Alkumatkan satoi ja olinkin ihan kurassa. Pysähdyin Kuohussa uiskentelemassa ja tein 2200m:n tekniikkatreenin. Kummasti muuten yhden uinnin aikana sain alkuverran kivirekifiiliksen vaihtumaan kohtuullisen ok:hon uintituntumaan. Ihan lopuksi ennen loppuverkkaa testasin ottaa aikaa sataselta ja pääsin 1:50:n, mikä oli ihan kiva aika ottaen huomioon väsyn ja sen, että yks käännös meni ihan pipariksi. En siis tehnyt tosiaankaan vielä volttikäännösiä, vaikka niitä kovasti ton treenin aikana muuten harjottelinkin ja kerran jopa melkein onnistuin! Sitten vielä jo valmiiksi märät ja mutaiset pyöräilyhousut jalkaan ja eikun menoks kohti Tamperetta. Polvi on aika kipee ollut nyt taas, nivunen on vähän kipee. Huomena vielä viikon vika ja viides uintikerta. Muuten en menis, mutta mun kumipuku tuli vihdoin! Olin harjaamassa perjantaiaamuna hampaita pukeutuneena melkoisen lyhyeen ja muutenkin kangasta säästelevään (ja vielä rikkiolevaan...) yöpaitaani kun ovikello soi 8.01. Ihmettelin kuka sielä nyt voi olla, mutta päätin kuitenkin avata, kunhan ensin olin pyyhkinyt suurimmat hammastahnat naamasta ja puettuani siveellisen teltta t-paidan päälleni. No, mikäpä siellä olikaan, lähetys Englannista :) Olin ehtinyt jo huolestumaan kovasti, koska tilauksesta ei ollut kuulunut mitään ja olin kysellytkin pari kertaa sen perään, mutta en saanut vastausta. Luottokortilta ei ollut mennyt kyllä rahaa myöskään. No, tilauskaavakkeessa oli lopulta päivämääränä päivä, jolloin lähetin toisen ja melko moittivan tiedustelun tilauksestani, joten ehkä viesteistä oli sitten kuitenkin apua. Paketissa oli muuten mukana numerolappuvyö. Ou jee. Sukkia en saanut, en tiedä, tulevatko ne myöhemmin vai ei. Päätin, että puku on valmistujaislahja ja juoksuhame oli sitten palkinto hyvinmenneestä G:stä, joten oikeastaan olen tilannut itselleni ekstraa tasan ja vain ne sukat ja nekään ei sitten tosiaan tulleet, joten omatunto hankintojen suhteen on täysin puhdas. Sitäpaitsi mulla meni wappuun rahaa 0e, ja ku joskus siihen on mennyt jotain puolikkaan märkäpuvun verran, niin oikeastaan olen plussan puolella. Märkäpuku piti jättää kotiin odottamaan, vaikka olisinkin sitä halunnut kokeilla jo heti sen saapuessa. No, tänään sitten kotiin tultuani (ja toista kertaa tunnin sisään suihkussa käytyäni) kokeilin pukua. Sehän istui oikein hyvin, eli kun se oli päällä, ahdisti sopivasti ja tunsin itseni läskiksi, joka on tungettu liian pieniin vaatteisiin. Uhkapeli koosta siis kannatti ja kukkaro kiitti. Oikeasti hyvä puku ja mun mielestä ihan hyvään hintaan. Pukeutuminen ei ollut helppoa ollenkaan, mutta kun vihdoin sain sen päälleni, niin kädet tuntuivat pyörivän ihan kivasti. Ensi kerralla (eli huomenna testiuinnissa) on kyllä oltava tarkkana, nyt onnistuin jättämään kamalat rypyt polvien kohdalle. Vetoketjun kiinnisaaminen oli oma taiteenlajinsa, mutta tajusin, että lapoja lähentämällä tämäkin onnistui. Voin muuten kertoa, että verrattuna märkäpukuun, pyöräilyhousut näyttävän päällä lähes kivoilta. Puku pois ja olisin tarvinnut kolmannen suihkun vielä, sen verran hiki tossa tuli, mutta päätin jättää väliin. Nyt haisen ihan märkäpuvulta. Lisäbonuksena naapurin koirat ovat ulvoneet nyt puolitoista tuntia putkeen ja en ole saanut esitäytettyä veroilmoitusta, vaikka huhtikuun loppuun mennessä kaikkien olis pitänyt saada se. Verottaja voisi unohtaa mun olemassaoloni myös siten, ettei mun tarttis maksaa veroja ollenkaan, kun eivät vaivaudu lähettään mulle verokorttia tai -ilmoitustakaan. No, pikkujuttuja, fiilistelen vähän tota märkkistä (en sen hajua) vielä.