Nousukiitoa

Onpas tässä ollut kolmelle päivälle kaikenlaista juttua. Maanantaina kävin iltarasteilla ekaa kertaa noin kuuteen vuoteen, kun ne oli tossa naapurimettässä. Otin helpon, kolmen kilsan radan, koska suunnistustaito on hieman hakusessa. Sunnuntai-iltana tajusin onneksi viestittää kaverille, josko se voisi lainata kompassia. Olihan siitä sitten apua, kun olin vähän eksyksissä ja piti suunnata karttaa. Niin, mutta ekasta rastista juoksin tietysti heti ohi (sijoitus rastin jälkeen joku 96/122), mutta sitten seuraavat menikin jo paljon paremmin. Itse asiassa niin hyvin, että kutosrastiin mennessä olin kolmella rastivälillä tehnyt parhaan ajan (jotta taas ei kuulostais liian hienolta, niin tolla reitillä suunnistaa lähinnä lapset ja aloittelijat ja kunnottommat). Näillä väleillä ei kyllä tarvinnut pahemmin suunnistaa, yhdellekin juoksin käytännössä pelkkää asfalttitietä. No, sitten tuli rasti numero 7. Matkaa edelliseltä rastilta noin 250m. Etsin sitä sitten melkein 13min. Että semmosta. Oli tosin varsin hankala rasti vissiin kaikille, koska olin kuitenkin tällä rastivälillä 44. paras. Loput kaks rastia onnistuin myös pummimaan oikein urakalla, mutta siitäkin huolimatta (ja koska juoksin ihan hulluna), olin lopulta 21. Oho! Ja oli muuten huikeen kivaa. Sitten vielä illalla Noksulle uimaan, tein tonnin lähinnä tekniikkaa ja sitten lilluttelua ja jotain käsivedon hiomista. Paluumatkalla onnistuin hajottaan Silviasta takakumin. Oli tosi kiva alkaa vaihtaan sitä jossain viiden asteen lämmössä. Totesin, että kilpurin ulkorengas ei sitten lähdekään ihan helposti irti vanteelta. Sitä siinä aikani yritin, mutta eihän se onnistunut. Onneksi paikalle tuli avulias henkilö, joka sitten vaihtoi sen renkaan mulle. Vähän noloa, että mulla on hieno pyörä, mutten saa siihen rangasta vaihdettua... Kiittelin sitä tietty kovasti. Sit kun lopuks vielä laitoin rengasta kiinni, niin joku toinen pysähtyi vielä paikalle ihan autolla! Eli kyllä vielä löytyy auttamishalua. Kiitos tästä.

Tiistaina oli sitten aamulla fyssari. Mulla on sellanen fiilis, että sillä ei oo mitään visioo siitä mun polvesta. Se meinaan koitti akupunktiota. Joo-o, poisti se sen kivun ehkä vartiks, mutta muuten siitä ei ollut mitään iloa. No, mulla on enää yks kerta jäljellä tota joskus kesäkuussa. Illalla uintireenit Pingviineissä. Lopussa otettiin taas piikkejä. Eka omalla lähdöllä meni jotain 17,4 tms. Eli ei kovin hyvä. Toka otettiinkin sitten "kisana". Sain vinkkejä lähtöhyppyyn ja sit kun vieressä oli toinen, niin jopas alkoi taas kilpailuhenkisyys kohoamaan huippuunsa. Hyppy meni heti paljon paremmin, kun otin lähtöpallista kiinni ja aikaa menikin sit vaan 16,7, vaikka tää oli siis lähetyksellä! Koko ajan pelkäsin, et kaveri saa mut kiinni, mutta sen lähtö meni pipariks, eikä se koskaan tullu. Käännöksiäkin muuten harjoteltiin, mut aika heikosti ne kyl meni.

Tänään olikin sitten mun duathlonuran aloituspäivä. Pyörällä Noksulle ja sitten 3,5-9-3,5 duathlon ohjelmassa. Aikatavotteeks olin laittanut yhden tunnin. Porukkaa oli paikalla tosi paljon, ainakin mun mielestä. Juoksureitti oli aikas pehmosta pururataa, mutta silti juoksin aika reippaasti ekan osuuden. Vaihdossa oli mennyt aikaa jotain 16-17 minsaa kai, en oikein tiedä, kun unohdin katsoa. Jo juoksuosuuden jälkeen tuntui pahalta (tai siis tosi pahalta). Vaihto meni melko hyvin, vaikka unohdinkin jo juostessa laittaa hupun päähän ja sitä piti sit vähän säätää siinä. Enkä mä osannut oikein lähteä sillain nopeesti polkeekaan, mitenköhän sekin juttu pitäis hoitaa? No, pyöräily meni oikeestaan aika hyvin, olin odottanut jotain ihan muuta. Vaihdossa olin n. 36 minsan kohdalla about. Eikä lenkki ollut edes paha, mäet tuntui varsin maltillisilta (kiitos Tanska!). En edes eksynyt, vaikka yhdessä risteyksessä vähän katselin, et mitenkäs se reitti menikään. Keskari oli jotain 27,5km/h, mikä on kyllä mulle tosi lujaa, varsinkin, kun nyt viime aikoina on ollut aika heikkoo toi pyöräily. No, unohdin irrottaa polkimet hyvissä ajoin, juoda siinä lopussa ja muutenkin vähän sekoilin siinä vaihdossa. Kaiken hyvän lisäks oikee pohje alkoi vähän kramppaan. No, lähdin sitten viimeiselle, tuskien taipaleelle. Siis todellakin tuskien taipaleelle. Juoksu oli ihan kamalaa. Pohje vertyi kyllä onneksi pian, mutta sitten alkoi mahaan sattumaan. Lisäbonuksena noin koko matkan oksetti ja tuntui, että taivallus oli pelkkää taapertamista. Oli pakko pysähtyäkin kerran mahan takia ja yhden pienen mäen kävelin (siis apua!!!) ylös, kun ei vaan pystynyt. Maalissa aikaa oli mennyt kai jotain 54 minsaa ja meinasin kuolla. Kotiin poljin ihan järjettömän kauan ja oikea pakara oli ihan tulessa koko ajan. Mut eka kisa takana, vaikka siitä noin koko aika olikin ihan hirveen tuntusta (ihme kyllä pyöräily meni helpommin kuin juoksu), niin nyt on olo jo paljon parempi :) Tästä se lähtee.

Kivasti on kyllä mennyt nää kolme päivää sit kuitenkin, vaikka onkin ollut vähän rankkaa. Huomena onkin sitten lepopäivä urheilusta ja muutenkin nyt on vähän kevyempää ainakin muutaman päivän ajan. Mut polvijumppaa ja venyttelyä nyt, ei oikein kyl inspais toi setti Y-H-T-Ä-Ä-N.