Huonot geenit

"Joillakin on taipumus muodostaa leikkauksen jälkeen sitä arpikudosta ja joillakin sit ei, sitä ei voi koskaan etukäteen tietää." Mun geenit näyttää olevan sen arpikudoksen kannalla. Arpikudosta on kuulemma ihan selvästi siinä leikkauskohdassa ja kuulemma sitä alkaa just neljän viikon jälkeen sit muodostuun jos sitä tulee. Siispä kortisonipiikki, uus tulehduskipulääkekuuri ja vielä jotain lääkevoidetta. Joillakin voi vaatia kolmekin settiä kortisonia ja musta jotenkin tuntuu, et mä oon yks niistä. Toiveita ainakin jonkinlaisesta tilanteen paranemisesta on, koska nyt sattuu niin paljon, että melkein itkettää. Siis niin paljon, että mun oli pakko käyttää hissiä. En muista, koska oon viimeks sitä paholaisen laitetta vapaaehtoisesti käyttänyt, kymmenen vuotta sitten ehkä? Kepeilläkin raahauduin aina portaita, jos vaan suinkin mahdollista. Nyt tosin kuulun siihen vammaiskategoriaan, jolle hissin käyttö on ihan sallittua, mutta silti oon ihan rikki tästä jutusta. Takaisin asiaan, eli sen ainoon kerran, kun mulle on kortisonista ollut jotain iloo, tuli pistoskohta ihan samalla tavalla ihan älyttömän kipeeks, tehotomilla kerroilla ei oo tuntunut miltään. Nyt sitten teen tän päivän (oonkin muuten just nyt tosi ahkera :) ja huomisen taas töitä kotisohvalta ja pidän pari päivää taukoo jopa pullariuinneissa ja yläkroppasaleilussa ja sitten ens viikolla toivottavasti pystyy taas yrittään pyöräilyä, kävelyä ja potkuja uinnissa.

Yks asia on varma. En enää koskaan tee uintiohjelmaa, joka sisältää 1,5km yhden käden uinteja. En varsinkaan, jos voin uida vaan pullarilla ja en varsinkaan, jos uintiaika on kuudelta aamulla. Ugh.