Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Tänään salilla väänsin väkisin sen 16. punnerruksen ja pääsen jatkamaan kolmosviikolle ohjelmaa. Punnerrus on siitä hyvä juttu, että siinä ei ole vaaraa, että polvelle kävisi mitään. Polven varomisen vuoksi tällä hetkellä esim. jumppapallo ja tasapainolauta ovat pannassa. Kyykkyä tein "jo" kympin tangolla, muttei se kyllä tunnu yhtään missään. Askelkyykkyyn edistymistä odotan innolla, mutta sekin on vielä vähän liian riskialtis liike, jos sattuu astumaan huonosti. Kävin myös perjantaina salilla ja oon pyöräillyt ne sallitut 20 minsaa pari kertaa ja kävelylläkin kävin kerran. Ja pilates oli taas vaikeeta ja venyt kotona on jatkunu. Ensi viikolla Saken ohjeiden mukaan pitäisi juosta. Mun pitäisi olla asiasta tosi innoissani, mutta pelottaa kovasti kun ei se polvi kyllä kauheen hyvä oo. Seuraavaan kortisonipiikkiinkin on vielä melkein kaksi viikkoa.

Eilen kävin uiskentelemassa ja en jaksanut alkaa vääntämään nyt tekniikkaa, kun olen sitä viime aikoina tehnyt melkein pelkästään. Tein nyt siis nähtävästi sitten sellaisen kelaus-treenin, vaikkei mulle ihan selvää ookaan, mitä se kelaus on. No, 5x400 + verrat uin. Torstaina kävin myös pingviini-uinneissa ekaa kertaa. Sielä muut menee taas kauheeta vauhtia. Tosin, tähän vaikuttanee, että nuo nopeet uinnit oli piikkejä ja mähän en oikein voi kunnolla potkasta päädystä, joten jäin jo lähdössä monta metriä ja sit kun uin aika suuren osan kuitenkin vielä pullarilla. Ihan kivaa oli ja me aletaan kai pitämään sellasia kuukausikisoja sielä vuorolla, mikä on kyllä huippuhienoa! Siinä näkee sit aina omaa kehitystä, jota toivottavasti tapahtuu. Ja mä kun tykkään kaikista jutuista, missä otetaan aikaa. Ainoo huono juttu noissa on, että vuorot on 25m:n altaassa ja niin myöhään, et oon kotona vasta joskus puol yhentoista aikaan. Huomenna aion myös testata vähän itsekseni lähtötasoani. Pientä itsepetosta on kyllä ilmassa, sillä aikaa on helppo parantaa huomisesta jo sillä, että voi potkaista päädystä kunnolla vauhtia puhumattakaan volttikäännöksestä ja lähtöhypystä ja kaikenhyvän lisäksi tietysti punttasin tänään kaikki uinnissa käytetyt lihakset väsyneiksi. Niin ja tietysti aika paranisi jo sillä, että olisi kirittäjä ja joku muu kuin itse ottaisi aikaa.

Ruoan suhteen palasin kunnon lihansyöntimeininkiin ja tein eilen uunikasviksia ja bratwurstia ja tänään sipulipizzaa. Uunikasvikset oli kyllä tuunattu versio, koska vihaan selleriä (jota tanskalaiset muuten piilotti joka ruokaan) ja palsternakkaa ja korvasin lantunkin nauriilla. No, toi ruokahan ei mitään kovin uutta ja ihmeellistä oo, noita uunikasviksia oon kyllä tehnyt ennenkin, mut eri mausteilla, pestoo en oo kokeillut ennen. Pizza oli hyvää, hommasin jopa noita pizzapohjia, vaikka oonkin vastaan tollasia valmiita juttuja, kun ne on useimmiten pahoja. Noi pizzapohjat oli kuitenkin oikeesti hyviä. Ai niin muuten, Valio on onnistunut koukuttaan mut. Niillä on uus plusmaito, joka on toki vähän hintavaa, mutta mä tykkään siitä, et siinä on enemmän D-vitamiinia. Nyt mun ei tarvi enää ottaa sitä purkista, mikä on hieno homma! Eikä se lisäprotsku ja -kalsiumikaan niin huono juttu oo.

Maustehylly. Mausteet kahdessa rivissä, kun ei mahdu yhteen.

Sitten siihen lankeemukseen ja ylpeyteen. Luulen, että kaikilla on joskus ollut banaanikärpäsongelma. Mulla on ollut nyt jo hetken. Ei oo auttanut jokapäiväinen tiskaus, hedelmien säilytys jääkaapissa tai roskien vienti. Oon viritellyt ties mitä litkuja pulloihin ja lautasille, mutta niin vaan tasan yks kärpäsistä on kokenut hukkumiskuoleman, muut istuskelee tyytyväisinä niiden lautasten reunoilla ja pullonsuussa. Niitä pirun drosophiloja lentelee täällä vaan koko ajan ja joka paikassa. Olen kokenut pahan banaanikärpäsongelman ennenkin, mutta siitä on jo hetki. Tämä tapahtui exän kämpässä, johon menin kerran yksinäni, kun jostain syystä oli jotenkin niin sovittu. Kämppähän oli kolmen miehen kimppakämppä, mutta itse asiassa tosi siisti sellaiseksi. Tällöin kerran sitten kuitenkin menin kämppään ja se oli täynnä banaanikärpäsiä. Roskia ei ehkä oltu ihan viety tarpeeksi usein ja siten kärpäsyhdyskunta oli päässyt leviämään pahasti. Kyselin sitten exän kotiin tullessa, että miksei tolle kärpäsongelmalle oo tehty mitään ja vastaukseksi sain, että on kyllä yritetty. Niitä on yritetty myrkyttää dödöllä (!) ja mm. imuroitu. Olin ihan, että just, onpa siinä konstit ja päätin mielessäni, että tällaista ei tule mulle ikinä tapahtumaan, en todellakaan aio imuroida kärpäsiä. Mutta kuinkas sitten kävikään, tänään oon metsästänyt imuri tanassa niitä kiusankappaleita aika kauan. Ei voi todeta kuin, että onneksi mulla ei ole sellasta suihkutettavaa dödöä.