sunnuntai, kesäkuuta 06, 2010

Hervanta triathlon

Kello lähenee puolta yhtätoista ja ilmassa on suurta urheilujuhlan tuntua. Lähtöpaikalle Suolijärvellä on kokoontunut suuri yleisömäärä, joka ui kukallisissa kokouikkareissaan ja käyvät välillä lämmittelemässä avantouimareiden kopilla. Kilpailijat asettelevat pyyhkeitään ja pyöriään hiekkarannalle, miettivät päivän varustusta ja pukevat märkäpukua päälle. Ilma on vähän kolea ja vesikin viileää, lisämausteensa kilpailuun antanee kohtuullisen navakka tuuli. Alkamassa on perinteinen, jo ensimmäinen laatuaan oleva Hervanta triathlon, jonka matkat ovat noin 200m-13,5km-3,5km. Peesikielto on voimassa, mutta kisassa sallitaan uintiosuudella kaikenlaiset lämmittävät ratkaisut jalkaterissä ja kämmenissä, jotta etuvaihtajan käyttö pyöräilyssä olisi edes teoriassa mahdollista.

Noin kello 10.35 on verryttelyt tehty ja kilpailun on määrä alkaa. Mutta hetkinen! Missä ovat kaikki kilpailijat, niitähän on täällä tasan yksi! No, kisa päätetään silti järjestää ja toimitsijakin huokaa helpotuksesta, kun kirjaamis- ja varusteiden kantourakka helpottuu mukavasti.

Startti tapahtuu vedestä. Kilpailijamme ui reippaasti, mutta melko epäsuorasti kääntöpaikalle, joka määrittyy vasta kisan edetessä. Takaisinpäin kilpailija ui varsin vinoon, näyttää siltä, että hän unohtaa tähystää koko matkalla ihan täysin.

Vaihtoon vedestä kahlaa vielä hyvävoimanen wannabe-triathleetti. Sitten alkaakin vaihto, joka kestää kaaauan. Miten kilpailija voikin olla noin hidas. Varusteiden riisuminen, pussiin tunkeminen ja erityisesti sukkien pukeminen tuottaa melkoista vaikeutta ja vaihto kestääkin miltei yhtä kauan kuin uinti.

Kilpailijan kommentit: Uinti meni ihan OK:sti, vaikka viime aikoina laji onkin takunnut melkoisen paljon, ainakaan ei ollut ruuhkaa. Vesi tuntui kyllä aika kylmältä. Vaihtoon tuhrautui aikaa, kun märkäpuvun riisuminen ei oikein onnistunut ja piti pukea paljon lämmintä vaatetta päälle. Uin pelkissä alusvaatteissa, ettei pöksyt ja paita olisi olleet märät heti kättelyssä. Toivottavasti seuraavissa kisoissa on vähän lämpimämpää, jotta voisi laittaa märäpuvun alle heti kisavaatteet ja korkeintaan sitten lisätä lyhyet sukat ja ehkä takin. En edes tiedä, sallitaanko muissa kisoissa epäsiveellinen käytös ja pelkissä alusvaatteissa uiminen? Vaikka samahan se on, kuin uisi bikineissä. Toisaalta nyt piti jättää alkkarit pyöräilyhousujen alle, mikä ei kyllä pitemmissä pyöräilyissä ole suotavaa alkuunkaan, joten lämpimämpää keliä kiitos! Lisäksi pyöräilyyn lähdettäessä totesin, että vaihdevaijeriin ei kannata ripustaa laseja ja hanskoja, koska ne valuvat alas vaijereilta. Pitäisiköhän ne teipata jotenkin pyörän runkoon kiinni? Mietityttämään jäi myös, kannattaako uimalasit laittaa uimalakin alle vai päälle.

Pyöräosuus käsitti noin 7 kilometrin mittaisen tienpätkän edestakaisin. Kilpailija paahtaa vastatuuleen ja pääsee kuin pääseekin kääntöpaikalle, mistä takaisinpäin myötätuulen siivittämänä onkin helpompaa ajella kohti viimeistä vaihtopaikkaa.

Vaihto sujuu nopeasti, alle minuutissa, vaikka lenkkarin nauhan solmiminen näyttääkin olevan hieman vaikeaa. Onko kilpailijallamme kommenttia tästä tai itse pyöräosuudesta?

Kilpailija: Juu, pyörä meni ihan kivasti, vaikka vastatuuli tekikin siitä melko raskasta. En ole noin lujaa koskaan tuota matkaa polkenut, joten tyytyväinen pitää olla. Kolmenkympin keskareista haaveillaan sitten ehkä ensi vuonna. Olin kuitenkin tosi onnellinen siitä, että laitoin kunnolla vaatetta päälle, märkä toppi paidan ja takin alla viilensi aika tehokkaasti. Vaihdossa oli tosiaan vähän vaikeuksia, kun toisen käden sormissa on taas vähän tunnottomuusongelmaa. Eilisellä lenkillä tömäytin taas kovaa vauhtia kuoppaan, kun edellä ajava ei varoittanut. En taida tämän ajokaverin kanssa enää lenkille, koska muutenkaan hänen kanssaan ei ollut kauhean hyvä ajaa. Vaikken osaa itsekään peesijuttuja oikeastaan ollenkaan, niin jonkinlainen järjenkäyttö on kuitenkin sallittu. Ei sillä, että me peesivedolla kovin pitkää matkaa olisi edes ajettu.

Juoksuosuus tulee ja menee. Kilpailija saapuu maaliin hieman alle 54 minuutin ajassa. Miltäs nyt tuntuu?

Kilpailija: Aika rankkaa oli juoksu ja en ole kyllä kilometrivauhtiin yhtään tyytyväinen, 15 sekkaa pitäisi saada vielä siitä pois. Toki juoksuharjoittelu on ollut aika vajavaista tänä vuonna. Juoksu tuntui paljon vaikeammalta kuin eilen 80km:n pyöräilyn jälkeen, jolloin juoksin saman lenkin. Toki eilen sekä pyöräilin, että juoksin paljon hiljempaa. Valmistautuminenhan tähän kisaan ei ollut kovin kummoista, ei kevennelty kyllä yhtään, eli harjoituksen kannaltahan tämän otin. Toisaalta eilisiltainen leffa ja apteekkishoppailu puolenyön aikaan olivat kyllä varsin rentouttavia, joten lataus oli ihan hyvä. Lopussa juoksussa olisi ollut vielä varaa kiristää ehkä vähän pois, kun ottaisi kunnon loppukirin. Kilpailun aikana totesin, että se uinti ei taidakaan olla triahlonissa se pahin osuus, pyöräily on aika kova ja juoksukin viimeisenä. Kisakampauksen toimivuus kaikenlaisiin urheilulajeihin tuli taas todistettua ja en aio siitä kyllä luopua. Parempaa ei vaan oo!

Mitkä ovat tulevaisuudentavoitteesi?

Tietysti muuttua wannabe-triahlonistista oikeaksi sellaiseksi. Lisäksi ensi viikolla pitäisi kyllä taas vähän panostaa tuohon uimiseen. Muuten aion ottaa vähän rennommin kuin tällä viikolla, vaikka olenkin suunnitellut taas pidentäväni viikonlopun pyörälenkkiä kympillä. Tavoitteisiini on nimittäin lisätty Tour de Helsingin ajaminen syyskuun alussa. Se on samana viikonloppuna kuin Helsinki City Triathlon, joten jos saan logistiikan pelaamaan, voisi osallistua molempiin, jos en saa pyörää, itseäni ja kamppeitani mitenkään järkevästi kisojen väliseksi yöksi pääkaupunkiseudulle, niin sitten pitää miettiä, kumman jättää väliin. Polvikin on ollut viime aikoina varsin hyvä, joten toiveikkaana katselen tulevaisuuteen. Iltarasteille aion osallistua taas kunhan järjestetään tarpeeksi lähellä, kun sain vihdoin kompassinkilähetyksenkin maalta. Vähän kyllä hirvittää tuo perusmatka ja sen pyöräily, kun ei tunnu oikein vauhtia löytyvän mistään ja kovaa pitäisi jaksaa 40 kilsaa. Loppuun haluan vielä kerran kiittää todella ansiokasta toimitsijatyötä!

9 kommenttia:

perttu kirjoitti...

Saatan jo kuulla mielessäni tuon kilpailun Voitto Liukkosen selostamana :)

Kantsisko ne hanskat laittaa käteen ja lasit päähän..?

Kipa kirjoitti...

Niin, tavote on saada ne hanskat käteen ja lasitkin päähän, mutta mihin tungen ne kamat odottamaan? Jos puen ne siinä vaihdossa, niin häviän ainakin monta sekuntia ja muutenkin niiden unohtaminen ja erityisesti lasien päälle astuminen on riski, jos jätän ne siihen maahan odottaan. Tietty, jos käyttäis ajolaseina uimalaseja, niin tältäkin ongelmalta vältyttäis :) Toinen peliliike olis laittaa ne paidan selkätaskuun, kuten duathlonissa mut ei sekään ehkä kauheen kätevää märkäpuvun kanssa.

perttu kirjoitti...

Lasien kanssa nyt ei vaihdossa montaa sekuntia häviä. Veikkaan että ainakin saman verran häviää kun koittaa kovassa vauhdissa säätää niitä päähänsä. Hanskoja varmaan moni ei viitsi kisaan laittaa koska niissä menee kauemmin. Ne hanskathan vois kuitenkin tökätä vaikka ohjaustangon päihin(?) ja lasit myös tankoihin tai sangoista kiinni kypärän ilmastointiaukkoihin kuten tuossa ekana tulevalla Javier Gomezilla ikään (http://www.youtube.com/ watch?v=5QIaOyt807M). Voi myös laittaa vaikka kumppareita tankoihin joiden alta hanskat saa vedettyä. Konstit on monet. Kannattaa myös harkita sitä miten saat kisanumeron päälle (pyörällä taakse/juoksuun eteen) koska se on varmaan kaikkein v-mäisin kiinnitettävä ja sen pitäisi mielellään pysyä mukana koko matka. Ehkä kaikkein kätevin on sellainen vyö johon sen saa helposti kiinni tai sitten joku velcro tms. sekä lapussa että asussa ettei tarvi ihan pyörryksissä pujottautua johonkin kuminauha-hakaneulavirityksiin.

perttu kirjoitti...

Välilyönti pois tosta videon osotteesta.

Kipa kirjoitti...

Juu, toi numerolappusysteemi on hallussa, kun ne pisti sen kaupanpäällisiksi siihen märkäpuvun kanssa sellaisen, kun valitin vissiin vähän niitten toimitusajoista :) Muita systeemejä pitää vielä miettiä, ilman hanskoja en voi ajaa, koska muuten ei oo sormissa tuntoo ja kisa keskeytyy, kun en saa solmittua lenkkarinnauhoja... Pidän kyllä useinkin laseja kypärässä just tollain, kun en tykkää niiden kanssa ajaa, jos ei paista, mutta niillä on paha tapa tippua just sillon kun on kiire. Kiireessä myös märkäpuku onnistuu jumittumaan ranteeseen ja pyöräilykenkä menemään väärään jalkaan, joten ehkä pitäis vaan yrittää ottaa rauhallisesti. Juoksu on kyllä mulle paljon sopivampi laji, kun ei tarvi kun mennä ajattelematta yhtään mitään.

Fjurious kirjoitti...

Tulisko sulle siitä rennompi fiilis varsinaisen kisan starttin jos mä änkeydyn kukkauikkariin ja tuun hengaileen siinä starttipaikalle? ;)

Kipa kirjoitti...

Oliko toi kukallinen kokouikkari lupaus?

Enemmän auttaa se, että olette paikalla. Teillä kun taitaa vielä olla luulo, että mä menen lujaa, niin sitten tulee tsemppiä yrittää pitää illuusiota yllä.

Ehkä kaikista eniten voisi kuitenkin auttaa Tupperware-kaulimen heiluttelu ;)

Tai sit voi käyttää positiivista kannustusta ja tuleva olympiavoittaja voi heiluttaa ja vaikka vähän puklaillakin mun kunniaks.

Päpä kirjoitti...

Toimitsija kiittää. Onneksi ei ollut enempää osallistujia, monen märkäpuvun roudaaminen ois käynyt työstä, tuskin olis ollut lenkkarit odottamassa siinä juoksuunlähtövarikolla, jos enemmän kannettavaa ois ollut, ja sit ei toimitsijatyö ois ollut enää loisteliasta.

Varaudu olympiavoittajan huonotuulisuuteen myös kannustaessa, jos se on kerran aina "hyvällä" tuulella kun käyt sitä moikkaamassa. Vanhemmat ei myöskään varmaan oo niin innoissaan siitä puklailusta...jollei se oo sitten äitinsä kanssa niissä uikkareissa siä järvessä, niin voi sinne sitten suoran puklata, niin pesukin hoituu samassa ;)

Kipa kirjoitti...

Kyllä tuleva (huom, vielä nimessä on mukana tuo tuleva sana, jonka jo jätit pois...) olympiavoittaja on varmaan ihan hyväntuulinen, kun pääsee haistelemaan kilpailutunnelmaa ja näkemään vielä paljon hienompia pyöriä, kun mulla on.