Kipa-rucola 0-2

Typerät salaatit ovat olleet jo kohta kolme viikkoa tollasia säälittäviä kolmen sentin ruohoja. Kuolisivat edes, niin ei tarttis kastella niitä.

Tänään kävin lenksuttamassa, otin ihan mittarinkin mukaan, kun vielä on ollut vähän nuhainen olo, minkä vuoksi eilinen ja tiistai vielä lepäiltiin venyjä lukuunottamatta. No, mittari päätti olla toimimatta, aluksi syke oli 105% maksimista, tähän ei auttanut, vaikka otti sen sykevyön poiskin vaan 105% näkyi ruudussa. Sitten se tippui 45%:n. Yleensä mulla on ongelmana, että syke ei löydy ja joittenkin sähkölinjojen kohdalla se mittari sekoaa usein, mutta nyt toi omituisuus jatkui ainakin vartin. Sitten mittari toimikin hetken, mutta välillä se kyllä jumitti ties mihin lukuihin moneksi minuutiksi. Taidan jättää siis sykevyön tästä eteenpäin kotiin taasen, en mä sitä niin kauheesti muutenkaan oo käyttänyt. Lenkillä kyllä huomas, että olo ei oo ihan priima, toivottavaksi lauantaiksi paranee, koska jos olo on kuin tänään, niin mua saa kyllä odotella maaliin aika pitkään. Polvi ei oo muuten pitkään aikaan tullutkaan kipeäksi lenkillä, mutta nyt sekin sitten päätti mennä pahaksi. Hame oli silti kiva yhä edelleen mutta lenkkarit olikin maanantain jäljiltä vielä ehkä vähän mutaiset, mikä haittasi selvästi mun juoksueleganssia.

Oon alkanut muuten panikoimaan lauantaita. Ensinnäkin huolettaa, että jos en nyt oo vielä palautunut flunssasta. Toiseks huolettaa se, että en oo treenannut oikeen kahteen viikkoon mitään ja olo on vähän löysä. Kolmanneks huolettaa se, että pyörä ei edelleenkään liiku lujaa, en oo ikinä uinut avovesiuintia niin, että tähystäisin (tää piti opetella tällä ja viime viikolla) ja potkut on ihan syvältä. En osaa potkia 6-tahtia märkäpuvulla, kun se kelluttaa niin paljon ja 2-tahtia en oo harjoitellut miesmuistiin. Ja ei se juoksukaan oikein taas suju. Ja entäs se polvi? Sitten on tietysti myös muita lisähuolia, eli miten ihmeessä muistan ottaa kaiken tarpeellisen sälän mukaan? On luvattu myös kohtuu kamalaa keliä, joten jäädynkö ja mitä edes puen päälleni? Mitä jos hukun? Onko sielä järvessä haita tai varpaita pureskelevia haukia? Ja pitääkö sinne järveen hypätä ja jos näin on, niin miten selviän siitä niin, että uimalasit pysyy silmillä ja ei ala vuotamaan? Mitä jos märkäpuku jää taas kerran jumiin ranteisiin? Ja mitä jos oon ihan viimeinen tai katkean juoksuosuudella ja sitten nolottaa?

Yks juttu mitä en panikoi, on reitti. En voi eksyä siltä, koska tunnen sen jo. 300 m:n uinnissa en kai edes minä voi eksyä, vaikka vähän meniskin vinoon. Ja yksi superbonus on, että mulla on autosponsori ja ei tarvi polkea paikalle ja erityisesti ei tarvitse polkea takaisin. (Sari ja Mako ja tuleva olympiavoittaja, tässä olis paikka teidän mainokselle ;)

Kiskoakin olen jo ajatellut huolestuneena, koska edellisten ongelmien lisäksi tulee nää eksymisjutut kuvioihin. Ensinnäkin mun pitäis osata ajaa Turkuun perjantaina. Ja Turusta sinne Kiskoon lauantaina ja sillon ei oo varaa pahemmin eksyä, täytynee lähteä tosi ajoissa. Ja miten ikinä löydän sieltä Kiskosta takaisin Tampereelle? Ja entäs kisassa? Tyhmänä menin lukemaan jotain kuvauksia reitistä ja sanottiin et pyöräreitti on mäkinen. Ou-nou, en oo tehnyt mitään ylämäkien eteen pitkään aikaan pyöräilyssä. Ja sitten sielä jotenkin ajetaan kaks kiekkaa ja jos oikein tajusin sille tokalle kierrokselle koukataan jo ennen vaihtoaluetta ja tässä moni on ajanut harhaan. Selvä mokan paikka, toisaalta jos ehtisin ajoissa paikalle, niin ehkä voisin käydä katsomassa tätä kohtaa etukäteen, jos se olis merkitty jotenkin. Ja juoksussa on kuulemma sama juttu noitten kierrosten kanssa. Hei oikeesti, mua ei oo mikään juoksukisa jännänny ikinä näin paljon. Mut toisaalta, lukuunottamatta ekaa Pyynikki-juoksua oon aina kyllä tiennyt, etten jää viimeseks (ja oikeestaan sillonkin tiesin, etten voi olla viimeinen, kun pakotin äidin mukaan :) ja oon ihan kohtuu hyvä, samaa ei voi sanoa tästä lajista. Mikä idea on oikeasti harrastaa lajia, josta hallitsen vaan 1/3:n ja lopussa oon melko täydellisen lahjaton? Ehkä se on se sama juttu, joka pistää mut valitsemaan ens viikon iltarasteilla tän viikon huippusuorituksen jälkeen jo pidemmän radan...

Pitäis muuten löytää ens viikon Orava-vierailua varten polven magneettikuvat. Onneks niiden ottamisen jälkeen oon ehtinyt siirtää ne varmaan jo ties minne, kun en kyllä muista nähneeni niitä kun muutin mun kamat takasin Tanskasta paluuni jälkeen.