Kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat

On kärsitty, on, että kruunun olis syytä jostain löytyä. Mutta ei tää nyt pelkkää kärsimystä oo ollut, vaikka melkoista tuskaakin on taas koettu. Keskiviikon liikuntapäivä oli menestys, paikalle saatiin kolmisenkymmentä ryhmäläistä (miksiköhän siitä alaryhmästä, missä mä oon ei ollut ketään!) ja kaikki heittelivät ja jopa pelasivat ainakin vähän aikaa. Proffa ihan soitti seuraavana päivänä, että olinpas järjestänyt kivasti iltapäivän, kyllä lämmitti mieltä kovasti. Sitten alkoi se kärsimysosuus. Poljin Noksulle vähän reenaamaan vesitornin purtsille. Lähdin tosi ajoissa kerrankin, että jää vaikka vähän aikaa etsiä paikaa ja mulla oli karttakin mukana. Joo, ei auttanut. Pyörin sielä ja täällä, mutta ei sielä mitään vesitorneja ollut. Henkilökohtainen gps-palvelunikin oli huolehtimassa tulevan olympiavoittajan raittiin ilman saannista, joten kartta-apu oli vähän vajavaista. No, löysin onneksi paikallisen, josta mua sitten neuvottiin auliisti oikeaan paikkaan. Lopulta olin myöhässä jonkun 20 minsaa, vaikka olin ollut lähistöllä jo vartin ennen reenien alkua. Reenit sisälsi kaikkea enemmän ja vähemmän tuskallista juttua, kuten askelkyykkykävelyä takaperin ylämäkeen. Kyllä siinä taas Laurilan tyttö oli kovilla, mutta oli ihan mukavaa pitkästä aikaa tehdä jotakin niin, että oli kanssakärsijöitä. Takasin päin pyöräily sujui taas kovin hitaasti, mutta mitäpä sen väliä, kun näitä kuulemma ei lasketa eli 59 kilsaa ei ollut reeniä muka (itse olen vähän eri mieltä kyllä).

Torstaiaamulla Hesaan, kurssi oli taas kiva ja pääsin uimastadionille. Se oli kamala pettymys. Porukkaa tosi paljon, lapset hyppi niskaan ja muutenkaan en tykännyt oikein uida sielä. Lieneekö uinnin tahmaisuudella taas ollut aihetta asiaan, tuntuu, että uinti on kadonut ihan täysin ja ei kulje edes sitä vähää, mitä ennen. Kärsin lopussa vielä 400m potkuja ja tuntui, että se kesti ikuisuuden, eli edes potkut ei kulkeneet yhtään. Ymmärrän kyllä toisaalta, miksi porukka viihtyy tuola, koska mäkin ehdin saada selkääni uikkarin rajat ton yhden uinnin seurauksena. Onneksi en palanut, mutta eipä mua se rusketus ole ikinä niin kiinnostanut. Jos en kelpaa ilman rusketusta, niin sitten en kelpaa. Raahauduin seuraavaksi hotelliin ja koska olin niin kuollut, hain vaan jotain tosi epäterveellistä ruokaa ja koin hotellikuoleman. Vähän tylsää, kun enää ei ole Hesassa ketään tuttuja. En edes jaksanut lähteä etsimään sitä Kauppatoria, kun jo hotskulle menin muutaman mutkan kautta. Onneksi olin unohtanut ottaa mukaan vain sellaisia puolitärkeitä juttuja.

Perjantaiaamuna kävin Töölönlahdella hölkkäämässä. Ymmärrän, miksi porukka tykkää juosta tuola, koska olihan sielä kaunista. Kolme kierrosta oli mulle kuitenkin ihan riittävästi, kyllä siinä ehti jo tylsistyä kauniimpaankin reittiin. Juoksu muistutti oletettavasti katujyrän etenemistä, koska reidet oli ihan juntturassa keskiviikon vuoksi. Kurssin jälkeen kävin vielä vähän kirjaostoksilla. En muistanutkaan, että Akateeminen kirjakauppa Hesassa on niin ihana, melkein sen takia voisi muuttaa sinne. Sitten kun pokkarit oli vielä tarjouksessa, niin tarttuihan niitä mukaan. Harmittavasti en kuitenkaan muistanut tämän kirjan nimeä, enkä kirjoittajaakaan. Tampereella tuota tuskin on, ainakaan pokkarina, joten nyt jäi kirja saamatta :( Mutta hei, se Kauppatorihan oli ihan lähellä Akateemista. Yleisesti olin aika positiivisesti yllättynyt Hesasta. Ehkä sielä voisi asua. Illalla en saanut enää pakotettua itseäni salille, mutta tein tämän ohjelman 15 toistolla/liike. Joka välissä vielä 3 yleisliikettä, vaikkakin viimeisissä 10 setissä en enää jaksanut punnertaa tosta etunojasta. Voin myös kertoa, että pidin kyllä taukoja, viimeiset hypyt olivat jo varsin matalia ja monet ohjelman liikkeistä ei todellakaan onnistunut. Kylkikeinunta oli ihan mahdoton ja olisitte varmasti halunneet olla kärpäsenä katossa, kun sitä yritin tehdä. Huomiselle olen sopinut 80km:n pyörälenkin. Kuinkahan jaksan? Onneksi se sentään lasketaan pyöräilyksi! Ja eiköhän tää reenailu tästä muutu kohta taas vähän vähemmän tuskaiseksi. Tai ainakin toivon niin.