Imen parsaa

Miten ne tekee sen? Ne reenaa viikossa yli 15 tuntia, käy töissä, kirjoittaa blogia, ei saa mitään pahoja vammoja, ehtii nukkua, syödä, pestä parvekkeen, ikkunat ja matot, laittaa ruokaa, tiskata, opiskella,siivota, käydä kaupassa, huoltaa ja pestä pyörää, pestä pyykkiä, kirjoittaa kummilapselle Afrikkaan, kasvattaa ties mitä salaatteja ja kukkia, hoitaa sosiaalisia suhteita, käydä turuilla ja toreilla ja työmatkoilla ja sitten niillä on parhaimmillaan vielä pari lastakin ja kuulemma joku katsoo vielä telkkariakin? Eikä ne näytä täysin väsyneiltä ja hiukset on hyvin ja meikkikin kunnossa ja kaiken hyvän lisäksi niillä ei ole mitään hallitsemattomia karkkiongelmia?

Mä en vaan pysty tollaseen. Ja oon sentään tehnyt kaikenmaailman logistisia ratkaisuita. Puhelimeen voi puhua samalla kun tiskaa/laitaa ruokaa/venyttelee+jumppaa. Mattoja voi käydä pyykkäämässä samalla reissulla kun käy Suolijärvellä uimassa/lenkillä, niin ei mee aikaa noihin matkoihin. Kaupassa käydään aina jonkun jutun yhteydessä, ei koskaan erikseen ja rintalihaksetkin ehtii venytteleen samalla kun pesee hampaat. Samaa ruokaa suostun nykyään syömään kolme päivää peräkkäin, niin ruoanlaittoon ei mene liikaa aikaa (ja hei, mähän tykkään ruoan laitosta, olis kivempi laittaa sitä usein). Päivän viihdeannokseksi riittää venyjumpan yhteydessä seurattu Gilmoren tytöt tai netin varmuuskopiot. Mutta silti kämppä on kuin pommin jäljiltä, pyörä pesemättä ja säätääkin sitä pitäis, parveke kauheessa kunnossa ja sosiaalista elämää mulla on seuraavan kerran ehkä ensi elämässä. Kummipojan voinen viedä tosin lenkille tässä joku päivä. Rucolan taimetkin kuoli. Enkä edes treenaa 15 tuntia viikossa. Ja oon ihan romuna, alan ymmärtää, miksi joskus sanotaan, että treenit voivat olla henkisestikin raskaita, silloin kun vaan juoksi ja pelasi ei kyllä ollut ikinä tällaista ongelmaa, no, joukkuelajeissa tietysti kuohutti reenit/valkut/joukkuelaiset/oma taitamattomuus, mutta se oli erilaista. Vasemman käden sormet on vieläkin vähän tunnottomat/voimattomat (eli etuvaihtajaa voi käyttää vain oikealla kädellä, mikä on tosi kätevää), selkä on jostain kumman syystä kipee, nukuin kai huonosti, kun se tuli vasta eilen aamulla. Polvi oli onneksi eilen ihan OK, tänäänkin ollut vaan vähän kipee. Karkkilakko rassaa ihan kamalasti (ja erityisesti, koska lakkoon on sisällytetty kaikkien muidenkin herkkujen ostokielto, jätskiäkin saa siis syödä vain, jos joku tarjoaa ja karkkia ei sittenkään). Eilen olisi tehnyt niin paljon mieli suklaata, kun vihdoin pääsin kotiin, mutta mitäpä sitten söinkään lontoonraesuklaan sijasta. Parsaa! Joo-o, onhan sekin oikeasti hyvää, mutta ei se nyt kyllä suklaata korvaa. Huomenna tai lauantaina tai sunnuntaina kyllä grillaan. Tai sitten en, koska en ehdi käydä kaupassa ja jos ehdinkin, niin Herwoodin lihahyllyt ovat ammottaneet tyhjyyttään jo vaikka kuinka ja kauan, joten turha kai miettiä, söisinkö makkaraa vai pihviä, kun voin korkeintaan tunkea sinne grilliin maissintähkiä, jotka ovat ihan ok, mutta ei ne lihaa korvaa. Töissäkin on monta projektia (vaikkakin oikeasti tosi kivoja ja kiinnostavia, niin välillä kyllä ahdistaa se työn määrä, kun vaikka olisi työpaikalla 15 tuntia päivässä, ei siltikään ehtisi mitään) taas jostain siunaantunut. Tänään sentään submittoin pari artsaa niin ovatpahan ainakin hetken pois käsistä. Ensi viikon Lissabonin keikalla voi jäädä aika heikolle nuo treenit, otan mä lenkkarit mukaan ja hotskussa on salikin, mutta konferenssiohjelma on taas aika tiukka, no saavatpahan sormet ja mieli levätä. Toisaalta, tuo olikin ajoitettu kevyeksi jaksoksi, mutta seuraavalla viikolla pitääkin (saa) sitten luuhata kolme päivää Hesassa ja lisäksi yhtenä päivänä meillä on joku seminaaripäivä, jossa mun vastuulla on urheiluosuus. No, Hesan kurssi loppuu onneksi jo aika aikaisin torstaina, joten ehdin varmaan käydä tsekkaamassa uimastadionin ja ehkä lenksuttamaankin.

Oon mä tässä nyt ehtinyt vähän treenaamaankin. Oon käynyt ekan kerran järvessä ja lämmintä oli, mutta uimisesta ei tullut yhtään mitään. On tosi vaikeeta, kun ei nää mitään, ja sitten tuntuu, ettei pääse yhtään eteenpäin, kun ei olekaan kaakeleita, joita seurata. Muutenkaan ei tuu helpottavia päätyjä vastaan 25m:n välein. Eilen kävin myös harkkakisassa, jossa luuseroin ja tein lyhyen matkan, polven vuoksi. Olipahan taas melkoista kuolemantekoa, vaikka eka juoksu tuntuikin paljon helpommalta kuin viime kerralla. Pyöräkin kulki vähän paremmin, mutta jälkimmäinen juoksu oli taas ihan hirveän kamalaa ja hidasta, ei taida vaan vielä kunto riittää ja vaihtoharjoitteluakin voisi kai tehdä. No, nyt ei tarvinnut sentään kävellä tai pysähtyä, mutta kyllä se aika hitaasti se toinen kiekka taas meni. Kokonaisaika parani sentään ihan kivasti, mutta kyllä olisi kiva, jos olisin sellaisessa viiden vuoden takaisessa kunnossa. Siis juoksun suhteen.