Olen pikkuhiljaa toipumassa sekä varpaasta, että viime viikon uintipettymyksestä. Perjantain reenit väänsin tosin melkein itku kurkussa, kun vieläkin harmitti. Perjantaisin hitaille on vain yksi rata, joten samalla on "nopeet" hitaat ja hitaat hitaat ja sitten mä, joka oon siinä välissä. Perjantaina olin kyllä monesta syystä hidashidas ja en edes voinut tehdä kaikkia settejä kokonaan, kun muut tuli ohi jo seuraavaa kierrosta sekös sitten masensi vaan lisää. Lauantaina kävin maisemapyöräilemässä vähän liiankin pitkälti, 31 kilsaa tuli plakkariin. Illemmalla vielä salille, mutta menin vähän myöhään ja en ehtinyt tehdä kovin pitkään. Kokeilin kyllä jumppapallopunnerruksia ja dippiä ja huhhuh. Sain ehkä tehtyä kolme molempia ja vajailla liikeradoilla. Sunnuntai-aamuna päätin varpaan olevan ihan hyvä, joten paketoin sen teipillä (oltiin vaiheessa, jossa mustelma oli valunut tosi kauniisti koko jalkaterän ympärille) ja lenkkeilin. Ihan OK:sti se varvas kesti. Iltapäivällä sitten vielä uinti, ja mut komennettiin nopeat hitaat radalle :) Onneksi ohjelmassa oli uintia, jossa määriteltiin esim. 4x100 @2.30, jolloin en voi jäädä jälkeen ja tulla ohitetuksi kierroksella. Maanantaina salille. Tuntui olo vähän kipeältä, joten tein vain kaks sarjaa per liike. Ja ylätalja unohtui kokonaan, vaikka kuului päivän settiin. Hups. Oon muuten alkanut tekeen käsipainoilla yhden jalan mavea. Se ei tee polvelle pahojaan kuten kahden jalan mave ja on kivan tehokas ja kokonaiskroppainen liike, kun pitää samalla tasapainoilla. Tätä ei voi todellakaan tehdä isoilla painoilla, 2x5 on aika sopivat näin alkuun. Tänään aamulla ei ollut tukkonen olo, joten juoksin töihin, illalla mietin kovasti, että meenkö reeneihin, kun olo oli taas kipeempi. Menin ja olikin sit aika kevyet reenit, ei mennyt hermokaan, kun ehdin parkkeeraamaan sinne radan ekaks (hitaat hitaat) ja kuuluttelin kovaan ääneen muille, mitä tehdään. Olo ei ole muuten alkuunkaan niin kipeä nyt reenien jälkeen, toivottavasti ei sitten huomen aamullakaan.
Muuten tässä on ollut kaikenlaista. Ensinnäkin, sain vinkin, että paikallisesta liikkeestä sais nyt seuran jäsenet märkäpukuja 40%:n alennuksella. Se tarkoittaisi aika halpaa hintaa, vaikka Tanskassa ollaankin ja marssin sitten tietysti kysymään. Pieniä naisten malleja ei ollut ollenkaan, mutta olin jokseenkin melko sopiva yhden miesten puvun alarajalle ja sain puvun kotiin kokeiltavaksi (BTW, eivät edes kysyneet mun nimeä tai mitään yhteystietoja, aika hyvin täällä luotetaan, vaikken edes puhu tanskaa!). Painotaulukko tosin näytti puvun olevan vähän painavammalle (myyjä kysy muuten tosi "kivasti", että ootko sä niin kevyt, kun ilmoitin, että 63kg:n alaraja on kyllä vähän liian iso. Hei haloo, en mä nyt todellakaan paina kuuttakytä kiloa!) Puvun pukeminen olikin sitten melkoinen elämys. Alaosa istui kivasti, mutta yläosa ei. Tai istui sekin hartioihin asti, mutta käsivarsissa oli kauheet pussit. Jaa miten niin narukädet? No, märkäpuku palautui sitten kauppaan. En mä olis kyllä sitä saanut mahtumaan mun matkatavaroihinkaan...
Toisekseen oon tässä miettinyt näitä mun vammoja Oravan kuuluisan potilaan vuoksi. Polvi harmittaa pirusti, mutta vois sitä olla huonomminkin. Akillesjänteet kun on voitettu kanta ja kyynärpääkään ei ole ollut pitkään aikaan kipeä.
Sitten viimeiseen juttuun. Päätin tehdä tälle uintiasialle jotain. Siis sille, että miten pärjään Suomessa uintieni kanssa. Otin yhteyttä paikalliseen seuraan, pääsin heti jäseneksi (vaikka vaatimuksena onkin joko seuran tekniikkakurssin käyminen tai kilpauintitausta, kerroin kuitenkin et oon tosi motivoitunut :D ) ja pääsiäisen jälkeen voin käydä uimassa kolme kertaa viikossa niiden vuorolla. Kerran viikossa pitäisi olla jopa valkku! Jos vuoroille ei pääse, voi kortilla käydä kolme kertaa viikossa sit uimassa muina aikoina. Ei huonompi diili, kun jäsenmaksu on 50 euroa! Niin, ja paras juttu tässä on se, että seuran nimi on S.C.Pingviinit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti