Savua korvissa

Joo. On vaikeeta on. Nyt on siis kevyt viikko. Oon ehtinyt tähän mennessä käymään salilla pari kertaa ja uimassa kerran ja kerran on juostu. Ja työmatkat kävelty. Eilen oli eka lepopäivä 16 treenipäivän jälkeen. Ja miten tää onkaan hirveän kamalaa. Olis niin kauheesti tehnyt mieli mennä uimaan. Ihan vaan vähän ees. No, en mennyt vaan kärsin. Nyt tuossa parin viime viikon aikana huomas, että ei ne viikon lepopäivät niin välttämättömiä ole, kunhan vaan tekee joinakin päivinä kevyttä treeniä, esim. ui vaan tekniikkaa tai sit salilla tekee vähän pienemmillä painoilla. Tähän asti olen jotenkin ajatellut, että yks lepopäivä viikkoon on must, mutta alan tajuaan sen, että kevyt palauttava harjotus ajaa joskus asian paremmin. No, jos oikeasti ensi syksynä polvi olisi oikeasti kunnossa ja sitten kun aloitan uuden treenikauden, niin tää oivallus oikeastaan helpottaa kovasti suunnittelua ja rytmitystä.

Muutenkin tää viikko on ollut erinäisistä syistä aika vaikea ja tiistain reeneissä mulla kilahti ihan täysin. En tajua, miten jotkut voi olla niin pihalla kun ne on. Siis yks setä (joka ei ollut todellakaan ensikertalainen) ei tunnistanut altaan pituutta vaan kuvitteli, että kun käy kerran 25 altaan päädyssä kääntymässä, tulee tästä 100m. Kyselin siinä vähän, että miten se voi mennä jo seuraavassa setissä, kun ei ole ohittanut mua kertaakaan, mä alotin ennen sitä ja piti uida 8x100 ja olin uinut 5x100. Ihan sama se mulle olis muuten, mutta kun tehdään erilaisia drillejä, niin se ei kyllä oikein toimi, jos toiset ui samaan aikaan jotain perhossprinttejä tms. No, ei se seuraava settikään mennyt ihan jakeluun. Piti siis uida 6x100, joista numerot 3 ja 6 (25 fly, 25 crawl)- vuorottelulla, 30 sekunnin tauko aina satasen välissä. Muut yritti selvittää tätä itselleen aika kauan, kunnes pääsivät siihen lopputulokseen, että ensin uidaan putkeen 200m vaparia, sitten 25m perhosta, 25 vaparia ja sit 200m vaparia. Ei taukoja. Onneksi tajusin, että nyt menee pieleen ja kerroin sitten, mitä pitikään tehdä. Olisin oikeasti varmaan hermostunut ihan täysin, jos taas olisi puuhailtu kaikenmoista väärää juttua, kun tämän radan ihmiset ei yleensä edes osaa sielä päädyssä odotellessaan ryhmittyä niin, että sielä pääsisi kääntymään. Valkku vaan repeili, kun taisin vähän tiukkaan sävyyn selvittää, mitä ollaankaan tekemässä. Hups (mä paha oon). No, onneks nää oli kevyet reenit (uskomatonta, että nykyään 2,1k, josta miltei kolmasosa perhosteluharjoituksia on mulle kevyt) joten ei sen nyt niin väliä. Mutta ens kerralla meen viereiselle radalle, vaikka olenkin sielä ehkä vähän hitaampi kuin muut (sielä on siis sama ohjelma, mutta vähän nopeampia tyyppejä). Muuta kerrottavaa ei ole näistä muutamista päivistä. Tänään loppui karkkilakko. Hyvällä omallatunnolla olen syönyt suklaata ja juonut kaakaota, vaikka porkkanoita ja banaaneja on tuossa pöydällä ihan nenän alla. Polvi on kipee.