Ja naisetkin, mutta vain oman itsetunnon palauttamiseksi.
Muistattehan, että naistenkin tulokset on hyviä! Kuten esimerkiksi 1.40 naisilla puolimaralla on luokkarajojen mukaan vastaava tulos kuin 1.22 miehillä. Että toivottavasti onnittelit sitä tuttua naista, joka juoksi 1.39.50 C-luokkarajan saavutuksesta ja kannustit sitä 1.25 juossutta miestä, että ei hätää, kun juokset vielä 3 minsaa kovempaa, niin oot juossut jo C-luokan tuloksen (en siis sano, että mies, joka juoksee 1.25 olisi huono, mutta haluan nyt tuoda vähän esille tätä kontrastia, joka kohdistuu miesten ja naisten suorituksiin). Vai tuntuuko siltä, että se 1.25 on kovempi tulos miehelle, kuin 1.39.50 naiselle? Lisäesimerkkejä, jos ei mennyt kaaliin: naismaratoonari, joka pääsee alle 3.30 maralla on ainakin luokkatuloksien varjolla paljon parempi (B-luokka) kuin se mies, joka alittaa kolme tuntia (C-luokka). No, ei kai tietty voi vaatia liikoja, kun kilpailun järjestäjätkin hehkuttavat miesten C-luokan aikoja enemmän kun naisten A-luokan aikoja ja muutenkin, mutta kyllä mua taas kyrsi, kun luin hehkutuksia yhdellä Facebook-sivuilla, kuinka erään ryhmän miehet oli onnistuneet maralla, vaikka suhteessa kovimman ajan oli tehnyt ko. ryhmän nainen, jonka tulosta ei vaivauduttu edes mainitsemaan.
Ei mulla muuta, on taas viime aikoina ottanut kaaliin vähän se, että Suomessa ei arvosteta naisurheilua sitten pätkääkään. Ja sitten mietitään, miksi nuoret lahjakkaat tytöt lopettavat urheilun. Ja tässä vielä linkki tän vuoden luokkien tulosrajoihin, jos ette ihan vielä ymmärtäneet. Ja ainakin naisilla on vaatimukset maralla koventuneet, joten ihan tämän voin vielä sitten tässä huomauttaa, jos jotain rutinaa alkaa kuulumaan. Asiaa saa kommentoida vapaasti ja runsasta kommentointia toivonkin, jos joku uskaltaa.
11 kommenttia:
Totta, monilla unohtuu aikojen suhteellinen vertailu. Aikojen kovuuksista puhuttaessahan miesten ajat ovat niitä standardiaikakoja. Vaikkapa nämä puolimaraton alle kahdentunnin-ohjelmat, ei ole näkynyt naisille vastaavia vaikkapa alle 2.15.
Siinä olen erimieltä, että naisurheilua ei Suomessa arvostettaisi. Näen toki taustalla meihisen ylivoiman ja vaikkapa Urheiluruudun jutuista suurin osa on miesurheilua. Mutta lajitasolla vaikkapa yleisurheilu, hiihto ja kyllä triathlonkin ovat vähintään yhtä arvostettuja kummassakin sukupuolessa. Ja ennenkaikkea tasollisesti kovia. Ja vaikkapa taitoluistelu, naiset maailmanhuipulla, miehiä ei missään.
Kaikissa lajeissa näin ei ole, vaikka hehkutusta onkin. Arvostan naisten jalkapalloa, ovat huikeasti edellä mies joukkuetta Suomessa, mutta. Pelin taso katsojan silmässä on melko kaukana viihdyttävästä mm. nopeuden suhteen. Kevyempi pallo voisi ainakin hieman korjata tilannetta.
Tässä joitain ajatuksia.
Päpä kommentoikin tätä jo tuonne edelliseen postaukseen vissiin vahingossa. Kokemusta sieltä on ainakin siitä, arvostettanko naisten SM-sabaa samalla tavalla kuin miesten vastaavaa. Ei taideta... Jotenkin mä en esim. usko, että miesten SM-sabajoukkueet käy tekemässä inventaarioita, jotta kausi maksaisi itselle "vain" 500e/vuosi, kun miehet pääsee ilmaiseksi, tai niille jopa maksetaan. Toki onhan se niin, että jos sponssirahaa tulee vain miehille, niin eihän se ole reilua, että naiset voisi sen varjolla maksaa vähemmän. Ja sponsseihin vaikuttaa usein näkyvyys ja taas naisten puolella se näkyvyys on vähän niin ja näin, mutta se ei kyllä ole millään tasolla pelkästään naisten vika, vaan juurikin urheiluruudut ja muut voisi näyttää vähän enemmän sitä naisurheilua. Muistan kyllä itsekin, kun voitin aikanaan maratonin ajalla, joka olisi oikeuttanut SM-maratonille osallistumisen, mutta eivät järjestäjät edes huomanneet, että tulin maaliin. Miesten voittajaa ja hänen aikaansa oli kyllä hehkutettu vaikka kuinka ja paljon ja hänen ajallaan ei SM-kisoihin olisi osanotto-oikeutta tullut. Mä en tosiaan siis olis mitään hehkutusta halunnut, se olis lähinnä vaivaannuttanut, mutta jos nyt olisi edes huomattu se maaliintulo, niin olishan se ollut ihan kiva. Sellaiset kisat, joissa kuuluttaja jaksaa olla hereillä sen miesten top-5:n jälkeen ja arvostaa jokaisen suoritusta, pysyvät mun valikoimassa, muut eivät (poikkeuksena Finland Ice Maraton, jossa vain miesten kisaa seurataan, mutta kun tää on se ainoa kunnon matkaluistelukisa Suomessa, niin ei ole kauheasti vaihtoehtoja).
Mä en tiedä jalkapallosta mitään, mutta onko naisten joukkuelajia pakko katsoa vertaillen miesten lajin nopeuteen yms? Tiedän, että Ruotsissa naisten jalkapalloa seurataan tosi laajalti ja kai sieläkin se nopeusero on olemassa?.
Ehkä naisten pitää tehdä vain kun lentopallossa ja vähentää vaatteita... (No ei! En todellakaan ole tätä mieltä!). Koripallosta monet ovat sanoneet, että naisten ja miesten koris on melkein kuin eri peli. Miehet donkkailee ja tekee hienoja yksilösuorituksia, mutta naisten peleissä nähdään usein vastaavasti hienompia kuvioita ja joukkuepelaamista. Ehkä lajeista voisi etsiä tällaisia eroavaisuuksia ja nauttia niistä, eikä verrata niitä toisiinsa ja todeta, että naisten peli on hitaampaa eli sen on pakko olla myös tylsempää.
Ehkä tää on vaan tää suomalainen ongelma, jos on tosi huippu, kaikki rakastaa, jos epäonnistuu, saa luvan pärjätä itsekseen, koska kuten Vallesmanni sanoit, se on ihan totta, että monissa yksilölajeissa naisten suorituksiakin arvostetaan ihan kivasti, erityisesti, jos menestystä tulee.
Nuo esitetyt luokkien tulosrajat perustunevat aika pitkälti kilpailun tasoon eivätkä niinkään absoluuttiseen sukupuolten väliseen suorituskykyeroon, joka sekin toki olisi tilastollisesti jollain tapaa arvioitavissa. Onhan noita luokkien rajoja jo vuosien saatossa tietääkseni tiputeltu aina trapeen mukaan kun tasokkaita kilpailijoita on ollut entistä vähemmän.. Naisten sarjoissa on monissa lajeissa paljon vähemmän kilpaurheilijoita, mm. jalkapallossa niitä on n. 1/4 miesten määrästä, tosin naisten lukema on ollut 2000-luvulla huimassa nousussa. Tietääkseni myös katsojamäärät ovat nousseet kilpailijoiden määrän lisääntyessä. Pienempien kilpailijamäärien taustalla lienee se että naiset keskimäärin ovat ainakin meidän kulttuurissamme vähemmän kilpailuhenkisiä ja myös seuraavat vähemmän kilpaurheilua. En tiedä kuinka paljon se on naisten perusominaisuus ja kuinka paljon siitä on seurausta kulttuurisista perinteistä, varmasti sekä että. Kuitenkin jos naiset innostuisivat enemmän seuraamaan urheilua niin he varmasti löytäisivät miehiä helpommin naisten sarjoihin ja siten niiden taloudellinen merkitys ja medianäkyvyys lisääntyisivät.
Mielestäni on vähän teennäistä kiistää sitä tosiasiaa että penkkiurheilijan näkökulmasta suorituskyvyllä ja nopeudella on kyllä jonkin verran merkitystä esteettisen nautinnon kannalta. Urheilun perusluonteeseen tavallaan kuuluu se että kiinnostavimmat tulokset ovat ne absoluuttisesti kovimmat. 'Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin'.
Veteraaniurheilu on sillä tavalla verrattavissa naisurheiluun että sielläkin on joukossa suhteellisesti ottaen huikeita suorituksia ja joskus myös erittäin kova taso, mutta tulokset eivät saa yleensä huomiota senkään vertaa kuin vaikkapa naisten huippu-urheilussa. Mielestäni se on todiste siitä että tässä ei ole kyse mistään periaatteellisesta tai järjestelmällisestä naisten sorsinnasta vaan ihan puhtaasti siitä että ne absoluuttisesti kovimmat suoritukset vain herättävät eniten kiinnostusta kun ihan kaikkea urheilua ei kukaan oikein jaksa eikä ehdi seurata. Eli kaikki urheilun muodot tavallaan joutuvat kilpailemaan keskenään yleisön ja sitä kautta median kiinnostuksesta ihan samalla tavalla kuin urheilulajitkin kilpailevat noista asioista keskenään (ja valitettavasti jääkiekko voittaa aina, aiankin urheiluruudussa). Onneksi kuitenkin kaikki ihmiset voivat vapaasti mennä lenkille tai harrastaa sellaista lajia minkä katsovat itselleen mieleiseksi, se lienee onneksi yksilön kannalta tärkeämpää kuin huippu-urheilun glooria.
Perttu on mielestäni asian ytimessä ja pukee minunkin ajatukset sanoiksi semmosella forcella että tuota en paremmin sano.
Mutta jos nyt otetaan lisäksi vielä esimerkki tästä ilmiöstä, niin se voisi löytyä vaikkapa moottoriurheilun puolelta (koska tässä sukupuolella ei ole merkitystä, vaan pelkästään pelivälineellä).
Tällä saralla kiinnostavuudessa voiton vie useinmiten se laji jossa on isoimmat mopot, eli ko. lajin kuninkuusluokka. Riippumatta siis siitä kuinka taitava tai voimakas kuski niitä kuljettaa. Se laji joka menee kovimmin, lähinnä fysiikan rajoja ja näyttävimmin nauttii suurinta kiinnostusta.
Vallesmanni otti esiin taitoluistelun jossa minun mielestäni naisten suoritukset on absoluuttisesti näyttävämpiä kuin miesten. Vaikka miehet varmasti hyppäävät korkeammalle, ovat fyysisempiä jne. on naisten puolella kuitenkin sitä jotain kun "pieni ja siro likka" pistää parastaan huipputasolla. Ja on siinä esteettiselläkin puolella viehätyksensä tällaisessa lajissa, on kivempi katsella kaunista kuin "rumaa" ihmistä jos tällainen kärjistys sallitaan.
Ja onhan näitä paljon lajeja mitkä on naisten puolella kiinnostavampia ja näyttävämpiä kuin miesten vastaavat.
Eli riippuu paljolti lajin luonteesta kumpaan se kallistuu.
Juu, kyllä mä tiedän, että luokkarajat ovat suhteessa kilpailun tasoon, mutta en oikein usko, että esim. naisten A-luokka olisi laskettu parhaan sadan osallistujan mukaan ja miesten vastaavasti, vaan kyllä siinä otetaan joku tietty prosenttiosuus huomioon, eli kyllä niitä voi jonkinlaisena vertailuasteikkona pitää. Lisäksi miestenKIN tulokset ovat nykyään aivan suorastaan heikkoja. Ennenhän ei viivalle edes kehdattu mennä, jos puolikkaaseen meni yli 1.20 aikaa, nyt on suuri sankari, jos pääsee lähellekään tuota aikaa.
Edelleen mua siis kismittää oikeasti eniten tää naisten tulosten huomioimatta jättäminen yleisesti yhteiskunnassa, ei edes ehkä ihan niin paljoa tuo huippu-urheilu, vaikka kyllä mua risoo oikeasti se, että mun sisko joutuu niitä inventaarioita tekeen, että pystyisi pelaan sitä SM-sarjaa, kun senkin ajan voisi käyttää vaikka harjoitteluun tai palautumiseen. Kuitenkaan 1.25 juossut mies ei oikeasti ole tehnyt suhteessa sen parempaa suoritusta kuin se 10-15 minsaa heikomman tuloksen juossut nainen, mutta jotenkin niitä naisten tuloslistoja ei muisteta katsoa ja seurojen sivuilla hehkutetaan niitä miesten "huippu"aikoja. Ei se ainakaan kauheasti motivoi niitä naisia, jotka olisivat kilpailuhenkisiä, koska se onnistutaan tappamaan melko hyvin. Myös meille toitoteaan koko ajan, että kilpailuhenkisyys ei ole oikein hyvä naisten ominaisuus ja liikuntatunnilla me aerobicattiin, ja harjoiteltiin jotain lapinkäännöksiä kun pojat pelas ja hiihti. Ihan pienillä asioilla voi vaikuttaa tällaisiin asioihin, esim. järjestäjillä voisi olla olematta sen verran ennakkoasenteita, että kun menee hakemaan numerolappua, niin ekaks ei kaivettaisi sitä lyhyen kuntotriathlonin listaa esiin ja sitten ihmetellään, että miksi nimeä ei löydy, kun miehillä otetaan esiin se pidemmän matkan lista oletusarvoisesti. Ja sitten kun kertoo, että aion kyllä sen pidemmän matkan tehdä, niin ollaan lähinnä järkyttyneitä, pyöritelään silmiä ja ilmeestä näkee, että ajatellaan lähinnä, että ehtiiköhän täältä edes tänään pois, kun joku tollanen hidaskin tänne tulee lyllertämään. Voisko näissä jutuissa edes yrittää olla vähän vähemmän asenteellinen (en väitä, että kaikkialla oltaisiin asenteellisia, mutta se yksi idiootti onnistuu pilaamaan helposti monen muunkin maineen). Ja ne naiset, joiden kanssa oon jutellut, ja jotka on käynyt esim. ulkomailla tekemässä triathloneja ovat olleet kovin positiivisesti vaikuttuneita siitä, että heidänkin suoritustaan on arvostettu ihan yhtä paljon kuin miestenkin, vaikka ajat suhteelliseti ovatkin olleet hitaampia, kun täältä Suomessa on totuttu siihen menoon, että kuuluttaja hehkuttaa kuinka hänen oma kaverinsa Reiska tulee juuri hienosti maaliin sijalla kymmenen samalla kun naisten voittaja kukistaa hänet loppukirissa, mutta sillähän ei ollut mitään väliä.
Enkä myöskään koe itseäni teennäiseksi, jos sanon, että joukkuelajeista voi löytää jotain hienoa siinä hitaammassakin tempossa, mitä ei sieltä nopeammalta puolelta löydy. Itsehän olen tosin tässä varmaan todella jäävi kommentoimaan, koska mun mielestä kärjistetysi koko jalkapallo on aika tylsää, kun voidaan jauhaa puolitoista tuntia tekemättä maalin maalia ja voittaja on lopulta se, joka osaa näytellä parhaiten loukkaantunutta ja saa sen rankkarin. Miksiköhän muuten Suomessa kukaan edes käy katsomassa Veikkausliigan pelejä, koska tunnetusti suomalainen jalkapallo on aika huonolla tasolla? Peli on hidasta ja perustaso on kehno, kun vertaa ulkomaiden rahaliigoihin. No, näkyyhän se tietysti liigan katsojamäärissä, ei taideta ihan yltää useimpien muiden maiden tasolle.
Sitä en vieläkään oikein tiedä, että miten ne on se lentopallossa tehneet, naislentopalloa ainakin mun kokemusten mukaan arvostetaan ainakin melkein yhtä paljon kun miesten. Tai sitten katson asiaa vain vinoutuneesti, kun kotipaikkakunnalla naiset pelasivat liigaa ja miehet ö-sarjaa, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että naistenkin tekosia uutisoitiin jopa ehkä enemmän kuin kakkosdivaria pelaavan jääkiekkojoukkueen pelejä...
Mutta kiitos kommentoinnista ja keskustelusta, on hyvä, että on mielipiteitä, pelottavaa olisi, jos kaikkien mielestä tämä olisi vain "ihan sama"-aihe.
Jee, hyvä kirjoitus! Erittäin samaa mieltä. Naisten urheilua yleisellä tasolla (ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa pallourheilun, niin fudiksen kuin säbänkin osalta)katsotaan mielestäni lähinnä sellaisena harrasteluna kun miesten urheilua on...no urheiluna.
Ymmärrän ajatuksen absoluuttisesta hyvyydestä ja näyttävyydestä mutta näen silti että asioita verrataan keskenään myös tottumuksesta tai siksi, että suurin osa katsojista on tosiaan miehiä ja urheilu on rakennettu ammoisina aikoina miesten ympärille.
Hyvä ajatus tosiaan se, että jos saisimme lisää naiskatsojia, niin heitä voisi kiinnostaa enemmän nimenomaan oman sukupuolen esityksen ja he osaisivat ehkä myös arvostaa sitä enemmän.
Mielestäni se on täysin väärin, että naiset tekevät harjoituksellisesti yhtä paljon töitä kehittymisensä eteen mutta aina törmää juuri tuohon vähättelyyn, että "teillä on vähemmän kilpailua niin ei toi nyt niin hyvä toi suoritus ole".
Itseni harrastamista lajeista vain ratsastuksessa miehet ja naiset ovat samalla viivalla, samoin kuin osittain moottoriurheilussa (ja näissä lajeissa sitten taas puhuu harmittavan paljon raha). Ja se täytyy sanoa, että kyllä siellä naisilla on esim. motocrossissa aika paljon tekemistä pitää sellanen pyörä pystyssä, on meinaan järjettömän fyysinen laji!
Mutta olen niin ylpeä omasta miehestäni joka tokaisi (kun katsoimme naisten maajoukkuejalkapalloa), että katsoo nykyään mieluummin naisten peliä kun miesten, koska miehillä vieteteään nykyään enemmän aikaa nurmenpinnassa vapareita kalastellessa kuin oikeasti pelatessa. Miesten huipputasolla mielestäni tosiaan liikaa ratkaistaan erikoistilanteilla pelejä.
Sitten jos vertaa nykyisiin lajeihini. Painonnostoa harrastava tyttö on salilla edelleen kummajainen ja arvostus on sitä tasoa, että useat miehet katsovat omien reeniensä olevan tärkeämpiä (joka näkyy mm. tangon yli hyppimisenä juuri kun olet nostamassa jne.). Eikä taida lajin huippputasolla olla yhtään ruusuisempaa arvostuksen osalta.
Sen sijaan täytyy kehua crossfitiä. Siinä on lajin alusta asti arvostettu miehiä ja naisia yhtälailla vaikka kyse on erittäin fyysisestä lajista. Siellä lajin maailmanmestarit naisissa ja miehissä ovat yhtä tunnettuja ja arvostettuja. Lajin legendoja löytyy molemmista sukupuolista ja lajin monipuolisuuden ja osittain teknisyyden johdosta löytyy myös reenejä joissa naiset ovat parempia. Ja kisoissa (ja saleilla) ei ole väliä niinkään paremmuudella, vaan sillä ettei luovuta. Laji on suhteellisen nuori, joten voisiko näkemyserot johtua osittain siitä, ettei sen ympärille ole muodostunut (eikä annettu muodostua) minkäänlaista "macho-kulttuuria"? ;)
theescl50Nyt mää hoksasin mistä tämä naisten suoritusten huomiotta jättäminen pitkälti johtuu, jos puhutaan siitä mitä itse kisapaikalla tapahtuu.
Syy taitaa olla yksinkertaisesti siinä että selostuskoppiin pyritään saamaan ensisijaiseti sellainen kaveri jolla on sana hallussa. Tällä henkilöllä ei välttämättä ole lajitietämystä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka onkin järjetävän seuran veteraani ja tuntee oman seuran "kurkot" ja heidän edesottamukset mennen tullen.
Harvoin kotimaissa kisoissa on oikeasti lajin läpeensä tuntevia selostajia hoitamassa hommaa.
Selostajan/kommentaatorin ei pakolla tartte olla naispuolenen, mutta se olisi kyllä oiva piristys nostamaan naisten suorituksia kisapaikalla. Eli tälä saralla naisvoimaa pitäisi saada hommiin.
Esimerkkinä pariskunta Boman/Hagvist yksin tai erikseen toisi varmaan kisaan kuin kisaan peräänkuulutettua tasaarvoa. Ja onhan näitä miljoona muutakin lajin tuntevaa, mutta heihin ei aina järjestävän seuran/tahon puolesta ole varaa/kiinnostusta jos omasta seurasta löytyy ilmaiseksi se kylän supliikkimiäs.
Nyy: kiva kuulla, että crossfitissa arvostetaan yhtä lailla naisia ja miehiäkin. Muutenkin puit aika monta ajatustani hienosti sanoiksi.
Mikko: Njoo, tää kirjoitustkin kumpusi oikeasti siitä, kun alkoi harmittamaan tosiaan se, kun eräässä ryhmässä hehkutettiin miesten ns. tusinatuloksia ja vastaavat naisten tusinatulokset jätettiin kokonaan mainitsematta. Eli jos sielä kisapaikalla kuuluttaja huomaisi naisia olevan mukana, niin ehkä sitten yleisökin voisi huomata. Olihan Boman kuuluttamassa silloin Noksullakin pari vuotta sitten ja osasi huomioida mielestäni hienosti kaikki maaliintulijat ja tsemppasi niitä ehkä vähän väsähtäneitä kilpailijoita hyvin. Jos kuuluttaja olisi samanlainen muissakin kisoissa, oli sitten mies tai nainen, niin saataisiin vähän sitä kansainvälisten kisojen tunnelmaakin tänne. Sitähän monet kehuu ulkomaiden kisoissa. Toki suuri osa tulee yleisöstä, mutta tuskin se yleisökään jaksaa olla innostunut, jos kuuluttajakaan ei jaksa tsempata ja hehkuttaa kisaajia. Eli joo, kannatan niitä selostajia, jotka tuntisi myös ne naispuoliset lajin ja seuran kurkot, varmaan kukaan ei ole sitä mieltä, että sellaisia ei voisi olla. Jos vaikka alettais lajien sisältä huomioimaan kaikkia, niin ehkä se arvostus voisi suuremmankin yleisön silmissä nousta, ihan koko lajin arvostus siis.
Hehkutuksesta ja tuosta kuuluttajan kannustuksesta tuli mieleen elävästi kesäkuussa ekaa kertaa järjestyt Hyvinkään pyöräilijöiden triathlonkisat. Siellä oli ihan huippuhieno ele kuuluttajalta (mielestäni), että kun viimeinen kilpailija oli tulossa maaliin, niin se yllytti jokaisen maalialueella olleen kannustamaan tätä viimeistä naista ja häntä ennenkin jokainen maaliintulija kuulutettiin ja kannustettiin maaliviivan yli. Ei vaadi paljon, mutta tekee myös jo aiemmin maaliviivan ylittäneille hyvän mielen ja sellaisen tunteen, että jokainen oikeasti oli tervetullut kisaan.
Muuten olen kyllä sinun kanssa samaa mieltä tuosta arvostusasiasta ja tuota lyhyt matka - pitkä matka -tilannetta taisin olla todistamassakin melko läheltä :)
Terhi: Hyvä, että suomalaisessa tri-kisassakin osataan, toivottavasti tämä laajenee muuallekin. Itse asiassa Hyvinkäällä mun mielestä tsempattiin hienosti myös maastoduathlonissakin porukkaa, ja kuulutettiin melkein kaikki maaliin, vaikka yleisön määrä oli tosi pieni. Ehkä Hyvinkäällä vaan osataan. No, joka tapauksessa tuollaiset kisat ovat hyväksi mun mielestä koko lajille, ei ainoastaan naisten suoritusten arvostukselle. Ehkä joku ohikulkijakin saattaa poiketa katsomaan, jos kisapaikalla on hyvä meininki.
Loppuun voin vain todeta, että aika jännä, että naisten mielipitet olivat samansuuntaiset kuin minun ja miehet oli sitten vähän eri mieltä, sitä voi sitten miettiä, että mistä tällainen ero johtuu.
Lähetä kommentti