perjantaina, heinäkuuta 08, 2011

Kuvasatoa Kiskosta ja loman parhaita paloja

Kiskon jälkeen on treeni ollut aika kevyttä. Sunnuntaina oli jalat tosi väsyneet, nilkka pahana ja rakot jaloissa todella kivuliaat, mutta pikkuhiljaa on selvitty ja saatu kroppaa taas kuntoon. Selkä vähän muistuttelee, mutta huominen niksautus toivottavasti taas vähän auttaa. Joka päivä on siis tehty jotakin, mutta vain kerran päivässä (paitsi tiistaina, jolloin oli myös uintia ohjelmassa) ja sekin lähinnä löntystelyä tai kevyttä pyörittämistä. Huomena olisikin sitten vuorossa vähän uintitestiä ja tuskaisaa raastamista juoksun muodossa. Sitten niihin kuviin.

Verraamaan lähtiessä voi vielä miettiä, onks kypärä hyvin.

Uintistartti. Naiset lähti vasemmalta, ja luulen olevani tossa melko kärjessä.

Kypärä päähän...

...ja menoksi. Aika monta pyörää on vielä odottamassa, kun mä jo oon menossa :)

Pyörä-juoksuvaihtoon.

Tällä viikolla on taas joutunut miettimään sitä, että onneksi elämä ei ole pelkkää urheilua sitten kuitenkaan. Joillekin se sitä on ollut ja tähän tavallaan liittyen olemmekin saaneet lukea surullisen uutisen siitä, miten yhden suomalaisen urheilijan elämä päättyi aika lailla ennen aikojaan. Vaikka Lahden tapahtumien jälkeen en olekaan oikein tiennyt, miten suhtautua hänen saavutuksiinsa, olen aina pitänyt Mika Myllylää paitsi varsin sympaattisena henkilönä, mutta ennen kaikkea äärimmäisen kovana harjoittelijana, joka osasi toisaalta myös levätä. Ihailen siis kovasti hänen harjoittelumoraaliaan ja -metodejaan ja toivoisin osaavani ottaa oppia hänen harjoittelustaan. Tämän enempää en halua puuttua asiaan, sillä mielestäni Mika Myllylä ansaitsee jo vihdoin rauhan, jonka hän totisesti olisi ansainnut jo eläessään.

Elämä ei siis ole pelkkää urheilua ja olen tällä viikolla viettänyt myös lyhyttä lomaa, ja esitellyt Turkua ja Naantalia ystävälleni, jonka saattelin myös laivalla Tukholmaan tänään. Ohessa parhaita paloja.

Keskiaikaisilla markkinoilla saattoi syödä vaikka sikaa.

Ruusun tuoksu kuuluu kesään.

Kulttuuria, kulttuuria on Turku pullollaan. Sulauduimme yhteen taideteoksista.

Ja jos maailma välillä vähän masentaa, niin mikä parantaisi mielen paremmin kuin pehmoisen muumin halaaminen?

2 kommenttia:

Ninni kirjoitti...

Olipas kivoja kuvia! :)

Osoitan tyhmyyteni, ja kysyn noista pyörässä kiinni olevista kengistä. Eikö ne oo hankala saada jalkaan vauhdissa?

Kipa kirjoitti...

Ei tuo ole yhtään tyhmä kysymys, vielä viime vuonna mä laitoin kengät vaihdossa jalkaan ja ajatuskin niiden laittamisesta vauhdissa hirvitti. Ekalla kerralla kun sitten tänä vuonna kokeilin tuota, niin aikaa tuhraantui vaikka kuinka, mutta nykyään mä harjoittelen joka lenkillä niiden laittoa ja poisottoa, eikä se oo enää vaikeaa. Kun asuu kerrostalossa ja lenkki lähtee asfaltilta, onnistuu tuollainen muutaman metrin sukkasiltaan kävely kesäisin lenkin alku- ja loppupäässä ei haittaa mitään. Ja kengät ei vie tilaa eteisessä, un ne on pyörässä kiinni :)

Kengät laitan itse jalkoihin sitten vasta sopivan tilaisuuden tullen, eli siis kun on alamäkeä (tai tasaista). Jos reitin alkupäässä olisi joku kilsan nousu, niin kai ne sitten pitäisi laittaa jo vaihdossa jalkaan.

Tulipas hehtaarivastaus. Niin ja kiva, että sun jalat on voinut nyt paremmin.