Lyhyen radan mastersmestaruuskisat 2011, Kotka - katastrofikisat

Kisaformaatti oli uusi, kisat olivat kolmipäiväiset siten, että pitkät matkat (400m sekari ja pitkät vapaat) uidaan jo perjantaina. Naisilla vapaan uintimatkana 1500m, miehillä 800m, ensi vuonna kai sitten toisinpäin. Koska Kotkaan on aika pitkä matka, piti lähteä Tampereelta (jonne pääsen aina torstaisin ja vietän ihania perjantaita) jo kovin aikaisin, puolilta päivin. Että nokka kohti Kotkaa sitten vaan. Edessä kahdeksan starttia (niitä viestejä olikin viisi, eikä kolme). Kisanuha vaivaa, muttei onneksi kovin pahasti, joten ehkä tästä urakasta selvitään.

1500m: Täällä ollaan. Tulossa taas mitali, kunhan selviän ilman varaslähtöä ja kunhan jokaisessa käännöksessä vähintään varvas osuu seinään. 60 altaanväliä. Uin ekassa erässä, vieressä ui Teneriffan kämppis, jonka vauhdin tiesin paljon omaani kovemmaksi, mutta toisella puolella oli sitten ennakkoon jopa minua hieman heikompi uimari (triathlonisti kuulemma hänkin). Vähän huoletti, kun en ehtinyt altaaseen veryttelemään, kun käytiin hotellilla ennen kuin tultiin hallille. Ei siis mitään hajua lähtöpallin ja päätyjen ominaisuuksista. Syvän pään pääty osoittautuikin sitten varsin haastavaksi. Ekassa käännöksessä hädin tuskin osuin seinään, kun vesi taittaa oudosti päädyn etäisyyden ja jos jalat ei osu tarpeeksi korkealle, on vastassa tosi liukas kaakeli, kun karhennus loppuu melko korkealle. Sama tahti käännöksissä jatkui monta muutakin kertaa syvässä päädyssä. Tämähän tuottaa vauhdin hidastumisen ja melkein pysähtymisen, mikä ei luonnollisesti ole hyvä juttu. Eka satanen taittui kuitenkin hurjaa vauhtia, alle 1.36. Totesin, että nyt mennään ihan liian lujaa ja höllään kovasti. 250 metriä pystyin seuraamaan laskuissa matkan etenemistä, sitten sekosin altaanmittojen määrässä. No, päätin uida aika pitkään ja sitten vasta alkaa kurkkimaan altaavälien lukumääriä. Yritin kellosta seurata kyllä aikaa, mutta lasit huurtuivat ja kohta ei enää melko kaukana olevasta kellosta erottanut väliaikoja. No, uidaan nyt vaan. Jossain vaiheessa puolenvälin kohdalla päätin vilkaista numeroa, jota näytetään altaan päädyssä. Vilkaisin, ja vaikka kuinka tiirasin, ei mitän näkynyt. Alkoi huolestuttaa, onko lasit niin huurussa ja numerolaput niin pieniä, etten näe niitä. Voivoivoi. Seuraavalla kierroksella päätin katsoa tarkemmin. Tiirasin ja tiirasin, mutta mitään ei nähnyt. Aurinkokin paistoi lisäksi ulkoa ikävästi silmiin. Tässä vaiheessa onnistuin sitten melkein törmäämään siihen päätyyn ja käännös meni ihan plörinäksi. Jatkoin numerolappuasian tutkiskelua pitkin uintia, pakkohan mun on nähdä ne laput jossain vaiheessa. Päätin sitten tehdä pari tavallista käännöstä, mutta ei vaan näy lappuja. Sitten päätin uida ennen päätyä vesipallouintia, josko sitten näkyisi. Ei näy. Sitten tajusin. Ne näyttää niitä altaanmittoja toisessa päädyssä. Voi nolous. Miten oon näin tyhmä. Ja sitten kun seuraavalla kerralla vilkaisin toisessa päädyssä, niin siellähän se numero oli, selvästi ja isolla. 11 altaanmittaa jäljellä enää. No, sitten uiskentelin lopun ihan kivasti ja vielä loppukiri. Olisi voinut aloittaa sen aiemminkin, koska voimia jäi vielä. Törttöily jäi harmittamaan kovasti, vaikka enkka parani 2 minuuttia 13 sekuntia ollen yt 26.42.88. 400m:n väliaika 7 minsaa, tonnin väliaika reippaasti alle 18 minsaa. Nopein satanen 1.36 (se eka), hitain 1.52 (se kun törmäsin seinään...), muut alle 1.50:n. Vikankin puristin n. 1.42:n. aika oli siis riemastuttava, mutta tapa millä se tuli ei. Kulta jäi 25 sekan päähän, jos olisin ollut olematta näin tyhmä ja kilpakumppani olisi uinut samassa erässä viereisellä radalla, olisi ehkä ollut pienet saumat siihen kuuluisaan viimeiseen vaihteeseen, jonka usein kisoissa löydän, nyt se jäi löytymättä. Harmistusta ei kyllä auttanut se, että valkku ei enkasta kiitosta jakanut, vaan oli aika pettynyt törttöilyyni. Katsomossa oli kuulemma muutama kirosana kuulunut, kun mokailin. Voi mua.

4x50m sekauinti seka: Lauantai ja viisi lajia ohjelmassa Sekasekaviestissä mulla on ankkuriosuus, kun enhän ui muuta kun vaparia. Vinsta ei vaan oo mun laji. No, hyppäsin, uin ja aika 37.60. Siedettävä, muttei hyvä. Ehdottomasti joukkueen heikoin suoritus ja ei ole kivaa olla se heikoin lenkki. Joukkueen aika 2.25.61.

4x50m vapaauinti naiset: Taas ankkurina. Saatiin kivasti naisten viestijoukkue kasaan. Tämä oli tällainen eka viesti naisporukalla ja kaksi meidän joukkueen jäsentä oli ekoissa kisoissa. Joukkueen aika 2.42.61 ja pronssimitali (oli taas joo monta osallistujaa). Oma aika 38.84 eli heikkoa on tekeminen.

100m: Tietysti pitäisi parantaa aikaa viimesyksyisestä, mutta harjoittelu ei kyllä ole ollut oikein optimaalista tällaista varten, no tämä on sentään lyhyt rata, joten pitäisi kyllä parantua aika edes ihan vähän. No, uidaan ja uidaan. Ei vaan kulje. Aika 1.24.21, eli puoli sekkaa heikompi kuin pitkällä radalla. Pettymys on kova, mutta minkäs teet. Seurakaveri, joka vielä Kuopiossa jäi mulle puoli sekkaa paransi enkkaansa jotain yhdeksän sekuntia. On lisännyt treenien määrää kerrasta viikossa kahteen kertaan. Mä uin yleensä 4 kertaa viikossa. Joo, jotkut on lahjakkaampia kuin toiset ja mä en oo tässä lahjakas.

4x50m sekauinti naiset: Taas mennään. Muut saa pyristellä vaikeat lajit, ja mä uin taas ankkurina vapaata :) Kello on jo tosi paljon ja väsyttää. Tahdonvoimaa nyt siis peliin ja sitten hotellille syömään. No, eka osuus on selkää ja sen käännös on tosi vaikea. Niin vain ensikertalaiselle käy köpsösti ja meidän viestijoukkueen suoritus loppuu virallisesti alkuunsa. Uidaan kuitenkin loppuun asti, minä pääsen altaaseen vasta kun muut on jo tulleet maaliin. Sain sentään huomiota, että kyllä kädet ja jalat ainakin kovasti tikkaa. Joo, tikkaa ne, mutta eteenpäin en mee.

4x50m vapaauinti seka: Nyt pitäis tsempata, koska olen taas se kuuluisa heikoin lenkki. Aamustartit on mulle kyllä vähän vaikeita missä lajissa tahansa. Muut ui hyvin oman osuutensa, minä en. 38.54 aika, joukkue 2.12.09 onneksi muut tsemppasi ja päästiin tavoitteeseen, eli voittaa pingviinien miesten sekariporukan aika.

400m: Uusi tuttavuus, mutta tätä oon odottanut kuin kuuta nousevaa, kun oli taas pitempi matka. Pitää uida aika lujaa, mutta mikä on liian lujaa? Kakstahtipotkulla on mentävä, muuten tulee noutaja. Tavoiteaika on 7 minsaa, mutta sehän oli jo 1500 väliaika, eli kyllä pitää mennä alle sen. Ei sitten mennyt, koko uinti oli karmea. Lähtöhyppy on katastrofi, lasit valahtaa. Korjaan niitä, mutta korjaus ei onnistu ja lasit on täynnä vettä. En näe päätyä ja melkein törmään siihen. Korjaan uudestaan laseja, nyt ne pitää vettä. Tai sitten ei pidä. Lasit taas täynnä vettä, törmään päätyyn nyt oikeasti, käännös meni täysin harakoille. Korjaan laseja taas. Auttaa hetken. Lasit vuotaa, korjaan laseja edelleen. Sitten saan toisen linssin niin, että se ei vuoda, eli näen vähän jostain jotain, jotain hyvää tässäkin uinnissa. No, toinen linssi on täynnä vettä ja yksisilmäisenä on vaikea arvioida käännöksissä etäisyyksiä ja ne on säälittäviä. En tiedä kuinka paljon olen uinut, kun lasisekoiluun meni kaikki ajatukset. Voi itku. Tämä on kamalaa. Ui nyt vaan. Muut lopetti uimisen, kai mäkin sitten. Tulinko maaliin. Tulit. Aika 7.03.92. No voi huhhuh. Kamala uinti. En oo edes yhtään hengästynyt, ihan kuin oisin vaan jotain löysää verraa uinut. Uinti ei todellakaan oo nyt kivaa. Onneksi muut antoi lohdutuksen sanoja, valkku kyllä ei. Suutuin sille siinä vaiheessa ihan kunnolla, kun sanoi, että kyllä mullakin nyt pitäisi lasien pitää, kun miljoonalla muullakin pitää. Jepjep. Arvatkaa vaan monetko lasit mulla on ollut kokeilussa. Jos jotkut pysyy päässä hypyssä, niin ne vuotaa, ja jos jotkut ei vuoda, niin ne ei pysy päässä hypyssä. Mulle saa kyllä antaa negatiivista palautetta, mutta nyt kyllä lyötiin vähän liikaa lyötyä. Menin suihkuun kyyneleitä nieleskellen.

4x100m vapaauinti naiset: Olivat sitten tällaisenkin laittaneet ohjelmaan. Taas olisi mitali tulossa, mutta tässä on kyllä monta kompastuskiveä. Eli ei saisi ottaa varaslähtöjä startissa eikä vaihdoissa ja jokaisella on vielä kolme käännöstäkin. No, eiköhän tää tästä, vaikka vieläkin itseä harmitti. Kyseessä kuitenkin viestiuinti, joten ei pidä antaa omien pettymysten vaikuttaa tähän. No, nyt kun oikein pinnistää, niin sitten on katastrofikisat ohi. Uin taas vikan osuuden. Muut ui oman tasonsa mukaan ja minäkin pääsen matkaan. Huolellinen uimalakin asettelu lasien päälle auttaa ja lasit pysyy päässä onneksi. Päätän testata erilaista taktiikkaa kuin muilla pikamatkoilla, ja en tikkaa vaan yritän saada vähän hitaamman, mutta paremman vedon. Vikan 25 sitten vielä tikkaan, muut taas totesivat uinnin jälkeen, että katottiin, että on sillä virtaa vielä. Oma aika 1.24.77, joukkueen aika 6.19.56 ja pronssimitali on tosiasia.

Näihin kuviin (mihin kuviin?) ja näihin mitalitunnelmiin päätän tämän kirjoituksen. Uinti on paska laji.