Luottokamat

Kotkan kisojen jälkeen flunssaa vastaan tsemppaus loppui ja ei ole taaskaan tullut tehtyä mitään, pärskittyä, niistettyä ja surkeiltua toki. Niin ja tänään palautin Turkuun vahingossa muuttaneen vaaterekin Hervantaan - mulla oli aika innokkaita muuttomiehiä :) Koska ei ole muuta sanottavaa, seuraa lyhyt kertomus mun urheilujen luottokamoista - ja muutama sananen niistä, jotka ehkä kaipaisivat päivitystä.

En voi elää ilman näitä:

Silvia. No tietysti. Silvia tuli mun elämään 2008 kesällä, jolloin en vielä edes ajatellut triathlonia, vaan pelasin ihan täysillä ultimatea. Silvialla sitten viiletin aina reilun kymmenen kilsaa reeneihin ja joskus poljin Noksun kautta kotiin ja toki kävin vähän lenkkeilemässä muutenkin. Seuraavana kesänä jo piti oikeasti mennä testaamaan sprinttiä, kun ultisurakin liian kovana lajina mun jaloille loppui. Niin vain polvi taas esti kisasuunnitelmat, mutta Silvia lohdutti lukuisilla lenkeillä. Silviassa parasta on ollut se, että jostain kumman syystä se on pysynyt tosi hyvin kunnossa. Siinä on kaikohtuu hyvät osat (ultegra takana ja 105 edessä muistaakseni, vaikken minä näistä mitään muuta tajua, kuin että tiagra< 105 < ultegra < dura-ace ) ja en ole joutunut säätämään sen vaihteita kertaakaan. Satula sopii mulle tosi hyvin ja hommasinkin samanlaisen Trekkiinkin. Silvia on myös tehty naisten mitoituksella. Runkokoko olisi mulle kai liian pieni kaikkien laskurien mukaan (lieneekö 48 vai 49), mutta jostain kumman syystä se sopii silti mulle tosi hyvin ja kielletty puheenaihe ei ole Silvia-lenkeistä tykännyt yleensä yhtään kyttyrää. Silvian heikoin lenkki lienee kiekot, joskus olen miettinyt, päivittäisinkö paremmat. Toisaalta, jos tämä triharrastus nyt oikeasti pääsisi kunnolla vauhtiin, niin hankkisin varmaan kuitenkin oikean tri-pyörän. Silvian ansiosta harkitsisin kovasti naisten mitoituksella olevaa pyörää, mikä voi tosin olla vähän vaikeaa. Ehkä joutuisin hommaamaan pyörän pienemmillä kiekoilla, kun tri-geometria ei oikein mahdu pieneen naisten mitoituksella olevaan pyörään, jos siinä on standardikokoiset renkaat. Mutta jos hommaan tri-pyörän niin mitä teen Silvialle? Ei sitä oikein raaskisi myydäkään. No, onneks tätä ei oikeasti tarvi vielä miettiä, koska pärjään Silvialla vielä ihan hyvin.

Uimalakki pitkähiuksisille. Tämä on ihan ehdoton. Tai siis uimalakki ensinnäkin on ihan ehdoton. En voi käsittää ihmisiä, jotka voivat uida ilman uimalakkia. Juu, se on ruma, mutta suojaa hiuksia ja ei mene kutrit hengittäessä eteen. Kerran unohdin laittaa lakin päähän ennen altaaseen menoa. Shokki oli valtava, kun vesi tuntui ihan jäiseltä päälaella - lakki myös lämmittää. Jenkeistä löysin myös pitkien hiusten uimalakin. Siinä on vähän enemmän tilaa tuola niskassa ja lakin pukeminen onkin paljon mukavampaa kuin ennen, jolloin yritti tunkea viimeisiä suortuvia lakin reunan alle. Onneksi hommasin näitä kaksi samalla kertaa, Suomessa en ole näitä nähnyt.


Sugoi hatha zip hoodie. Juoksutakki vailla vertaa. Ostin tämän Tanskasta alerekistä vajaalla kolmellakympillä (ei siellä ollut varaa ostaa mitään muuta kuin alesta) ja oli ihan superostos. Takki on tosi huippu. Talvella lämmin, kesällä ei liian lämmin. Sopivan vartalonmyötäinen, mutta alle mahtuu kyllä pari paitaa, jos haluaa. Lisäksi ei näytä liikaa urheilutakilta, joten tällä kehtaa mennä lenkin jälkeen kauppaankin - jopa täälä Turussa, jos nyt pääsisi taas juoksemaan. Peukalonreiät hihansuissa ja tosihyvä huppu viimeistelevät käytänöllisyyden. En tiedä, saako sugoin tuotteita Suomesta, mutta sietäisi kyllä saada, jos kaikki on yhtä hyviä kuin tämä takki.

Ei-niin-luottokamat:

Sykemittari. Mulla on ollut elämässäni tasan yksi sykemittari, Polarin F4 (tai F5, en mä nyt voi sitä merkkiä muistaa) . Sain tämän isältä joululahjaksi joskus viisi (tai kuusi, tai seitsemän) vuotta sitten. Mä en itse asiassa ole oikein tottunut harjoittelemaan sykkeillä kauheasti, mutta sen mitä oon sykkeitä tuijotellut, tämä on riittänyt. Nykyään mittari ei kuitenkaan enää toimi. Löytää sykkeen kyllä helposti muilta (jos siis on muita lähettyvillä), mutta itseltäni ei löydä enää oikein millään. Jos löytää, on syke joko a 45, 175 tai 245. Toisekseen, jökkää aika usein itsensä kokonaan, milloin mittari on resetoitava. Olen miettinyt, että voisin hankita vähän uskottavamman mittarin (jossa saisi jotain väliaikojakin muistiin), mutta kun en tiedä, minkä. Tossa mallissa on ollut se hyvä puoli, että sitä voi käyttää myös vedessä. Sykevyö sielä(kään) tosin ei mulla oikein toimi, mutta nappeja voi painella kyllä ihan sydämensä kyllyydestä - kaikki mittarit ei kai tätä oikein kestä.

Uimalasit. Katso edellinen blogikirjoitus. Mulla on ollut elämässäni ainakin kymmenet erilaiset uimalasit, joita olen testaillut. Ei ne vaan toimi. Lisäksi olen testannut kaupassa ainakin kymmentä eri merkkiä, jotka ei toimi edes kaupassa. Jenkeissä viimeksi oli kauppa, jossa oli tarjolla jotain kolmetkymmenet eri lasit. Testailin näitä varmaan yli puoli tuntia ja löysin yhdet, jotka sitten ostin. Ne on ihan ok:t, ei vuoda kovin paljon ja usein, mutta ne valahtavat startissa vaikka olisi kiinnittänyt ne jesseteipillä naamaan.