Kyl nyt koetellaan

No niin, mitäs tänne kuuluu?

Oon mä vähän yrittänyt uida. Syytä onkin, sillä eilinen Kotkan viestijoukkueiden tarkastelu osoitti, että uin sitten kolmessa viestissä. On naisten vapariviestiä, naisten sekaviestiä ja sekasekaviestiä. Kuusi starttia siis olisi tulossa yhteensä, eli aika rankka viikonloppu tiedossa kuun lopulla. 1500m:llä on muuten 58 käännöstä, kun lyhyellä radalla ollaan. Aikamoista tulee olemaan siis, koska käännös tuottaa mun tekniikalla happivajetta aina. Voltti kannattaa silti tehdä, koska empiirinen ja täysin subjektiivinen tarkastelu uintivuoroilla Noksulla on osoittanut, että melkein kaikki muut (eli ne, jotka ei volttaile), jää musta käännöksessä, mutta ehtiihän ne toki edelle vielä monta kertaa sitten siinä seuraavan 25m:n pätkällä. Niin, mutta siis oon uinu tällä viikolla nyt muutaman kerran ja käynyt salilla kans pari kertaa. Siinä se sitten onkin ollut, muuta ei voi tehdä.

Viime viikon loppu meni tietysti ihan reisille. Keskiviikkona kävelin kepeillä, torstaina pystyin jo vähän muka käveleen sisällä ja perjantaina jo vähän paremmin. Ei hyvin kuitenkaan. Pahimman turvotuksen laskettua jalka oli ihan kohtuullisen kivuton, paitsi suihkussa käydessä. Sitä on ehkä vaikea uskoa, mutta siihen jalalle tippuva vesikin voi tuntua kovin ikävältä ja hassua on siis se, että silloin kävely oli jo ihan ok. Perjantaina uskaltauduin muuten jo uloskin - viemään roskat. Päädyin laittamaan lenkkarit jalkaan, mikä oli virhe. Typerä bursa veti ihan herneet nenään tuosta ja tuli kipeäksi. Hyvä, olenkin sitten molemmista jaloista rampa. No, koska se bursa oli oikeasti tosi kipeä tuon huiman reilun sadan metrin lenkkareilla kävelyn jälkeen, totesin, että pakko se kortisoni on sinne hakea ei tästä mun elämästä muuten mitään tule (saati sitten urheilusta, mutta jos nyt ensin vois vaikka laittaa kengät jalkaan). Lauantaina piikille siis vaan. Tiistaina olikin sitten tarve tutkailla, josko piikistä olisi ollut apua. Päätin siis kävellä töihin lenkkareilla, koska paikallinen katujen kunnossapito tekee korkokenkäkävelystä vähän vaativaa. No. Ei se nyt ihan niin paha ollut se jalka kuin sen roskien viennin jälkeen, mutta ei kyllä hyväkään. Tämä ikävä kyllä tiesi sitä, että jouduin surullisin mielin ilmoittamaan meidän karhu-viesti tiimille, että on ehkä parempi, että mä siirryn varamiehen rooliin. Jos en voi edes kävellä lenkkareilla, niin tuskin ihan heti niillä sitten juoksen. Olen oikeasti aika katkera tuosta bursasta. Olen ihan tosi pitänyt akillesjänteistäni melkoisen hyvää huolta viimeiset kolme vuotta. Toki lyhyitä repsahduksia sattuu, mutta jos pääsääntöisesti venyttelen jo pelkkiä pohkeita ainakin viisi kertaa viikossa tuommoisen kymmenen minuuttia ja väkerrän yhä edelleen eksentrisiä pohjeharjoituksia salilla ennaltaehkäisemään ongelmia ja en oikeasti edes juokse paljoa, niin voisko olla mahdollista, että nämä yritykset palkittaisiin edes vähän lievemmällä vammalla?

No ei hätää, onneksi aina voi pyöräillä. Tai sitten ei. En ole pyöräillyt kuukauteen, kun tuo patellajänne silloin vähän veti herneet nenään suihkussa käymisestä, joten ajattelin luistelu- ja hiihtokauden ajan vähän pitää taukoa, kun ei ne vaihteetkaan riittäneet siihen hangessa etenemiseen. Maanantaina päätin sitten vihdoin kaivaa Trekin parvekkeelta ja lähteä pikkulenkille. Ilma oli sopivasti muutaman asteen pakkasella, niin, että tien pinta oli kova ja jopa mun lajivoima riitti korkeaan kadenssiin. Puolisen tuntia sitten pyörittelin ja käännyin takaisin ja niin vain sielä puolessa välissä alkoi patellaan sitten taas sattumaan. Bueno. Arvatkaapa sattuiko sitten kun olin sieltä kotiin asti saanut itseni. Polvi onkin ollut siitä lähtien kipeä. Voivoivoi. Kun ei tämä polvi ole edes se kielletty puheenaihe. Oikeastaan tällä hetkellä kielletty puheenaihe on mun pienin ongelma, mikä kertoo tilanteesta aika paljon, koska sehän nyt ei ole koskaan hyvä, olen vain oppinut elämään sen kanssa.

Huonolta siis näyttää, kun en voi pitää kenkiä, enkä pyöräilläkään. Uinnissakin pitää yrittää vähän ottaa iisisti, koska maanantaina kyynärpäät vähän taas vetivät herneet nenään uinneista. Lisäksi eilisissä reeneissä oli pakko ottaa muutama lähtöhyppytesti ja siinäkin sitten jotenkin onnistuin mystisesti potkaisemaan (tietysti sillä kipeällä jalkaterällä) toista jalkaani pohkeeseen aika pahasti ja niin jouduin reenien puoliksi klenkkaamaan altaasta pukkareihin ja sitten korkkareilla kotiin. Kesän ja kevään kisakalenteri tyhjenee uhkaavasti, koska eihän tästä nyt mitään tule, jos en voi treenata.

No, voisihan asiat olla kai huonomminkin: voisin vaikka asua Turussa. Mutta hetkinen, mähän muutan sinne ylihuomenna!!! Siis ihan oikeasti. Menen Turkuun töihin. Tää muutos tapahtui aika pienellä varotusajalla ja perinteiseen yliopistotyyliin on vähän sekaisin. Esim. mulla ei ole vielä edes työsopimusta (eli oon nimellisesti Tampereella töissä), kunnes saadaan asiat kuntoon, huonompi homma on, että tarvitsisin sopimuksen, jotta saan työterveyshuollon ja vakuutuksen Turusta, mitkä vois olla mulle melko oleellisia ja muutenkin asiat on ihan sekaisin. Lisäbonuksena käyn vielä huhtikuun loppuun asti kerran viikossa Tampereellakin töissä. Toisaalta tuo tekee elämästä vähän rankkaa, mutta sen ansiosta pääsen onneksi käymään torstain pingviinireeneissä ja pari kertaa saatan ehtiä Noksullekin pertsi-iltana uiskentelemaan. Turussahan on aika katastrofaalinen uimahallitilanne, kun Impivaara on rempassa. Tilanne helpottuu onneksi kovasti toukokuun alusta, kun maauimalat aukeavat. On Turkuun muutossa silti muutamia hyviäkin juttuja:

plussat:
-missään ei voi olla pyöräily niin hankalaa kuin Tampereella, joten olosuhteet paranee, jos nyt vielä joskus voin polkea
-uuden kämppäni etäisyyksiä eri paikoista: luistelumato ja urheiluhalli ~800m, pyöräliike ~30m (ja toinen ~300m kolmas on jo vähän kaukana ~1km), uimahalli ~1.8km, maauimalat ~800m ja ~1.2km, kauppa ~500m, ladut ~2km, bussipysäkki suoraan bussireittiin Impivaaran uimahallille ja ensimmäiksi kunnostettavalle ladulle ~100m, punttis ~1.5km,(lisäbonus: työpaikka ~1km), kulkemiseen käyttämäni aika siis vähenee varmasti huomattavasti, nykyäänhän saatan istuskella viikossa bussissa yli 10 tuntia.
-kämpässä on tiskikone, eli mun elämänlaatu kasvaa potenssiin kolmesataa
-lasitettu iso parveke, joten saatan ehkä mahtua sisälle omaan asuntooni, kun Silvia voi asua parvekkeella - ehkä

miinukset:
-se on Turku

Miinukselle jäätiin ja reippaasti.