Päiväni murmelina

Tänään tein yhdistelmäreenin. Kolme kertaa pyörä 14km ja juoksu 3,5km ja loppuun vielä hidasta pyörittelyä 9. Treeniä tehdessäni mua tuli vastaan joka kerta samassa paikassa sama poika juosten. Lisäks vähän aiemmassa kohtaa kahdella vikalla kiekalla tuli vastaan sama mies pyörällä. Tuli oikeesti pieni murmelifiilis. Oli vähän liian pitkä ja rankka reeni kyllä mulle näin jälkikäteen ajatellen, mutta jaksoin vielä lopussa puristaa, saas nähdä miten tosta palautuu. Nää liian kovat reenit on mun perisynti ja kun kukaan ei katso perään niitä tulee vielä ihan liian usein. No, onneks ens viikolla lähinnä hengaillaan Hesassa, joten ei voi mitään kovin rankkaa juttua, vaikka sielä uimastadionilla aionkin vierailla. Muuten olen lähinnä suunnitellut etsiväni Kauppatorin (eksyn aina, kun yritän löytää sinne), kun mulla on se yks vapaailta. Illalla raahasin itseni salille. Tamppi on kiinni kesän viikonloput, joten pitää käydä alasalilla, jossa joutuu kuunteleen örinäheviä ja muutenkin se on vähän enemmän sellanen voimannostopaikka kun Tampilla. En oikein kuulu sinne.

Polvilogiikkaa

Lissabonissa oltiin. Mukaan tarttui kaikenmaailman vaatteita, jollaisia en tiennyt laittavani päälleni ja aika monta viinipulloa. Koska muka juon ne? Syyskuussa varmaan. Onkohan mulla sillon vielä kavereita, vai vedänkö täälä yksin pullollisen portviiniä, kun on treenitauko? En oo muuten ollut ikinä (enkä varmaan enää koskaan pääse) niin hienossa hotellissa, tähtiä oli viisi. Mutta ei hätää veronmaksajat, ei mee teidän rahoista varsinaisesti, koska tää oli joku EU:n kustantama juttu, jossa siipeilin aika tehokkaasti. Konferenssista en saanut mitään irti, mutta aamupala oli kyl hyvä (paitsi, että puuroo ei ollu). Kävin kaks kertaa hotskun juoksumatolla tylsistymässä. Ekalla kerralla taas meni vähän niin kuin ei olis pitänyt (kun on kerta kevyt viikko) kun intouduin kokeileen eri vauhteja. Siinä nostelin ensin nopeutta entiseen maravauhtiin ja mietin, että millä ihmeellä oon oikeesti juossut sitä vauhtia 42k? No, piti sitten kokeilla myös ex-puolimaravauhti ja se oli jotain ihan käsittämätöntä taas, on ollut vähän eri vauhdit viis vuotta sitten. Lopuks joku ihmeen hullutus sai vielä lisäämään kierroksia koneeseen ja juoksemaan kolmen tonnin coopperivauhtia minuutin. Sairasta. Ehkä mä olin sit kuitenkin silloin ihan hyvässä kunnossa, vaikka sillonkin tuntui, että paljon voi vielä parantaa. Tällä hetkellä sitä parannettavaa selvästi ainakin on. Toisen juoksumattoahdistuksen pidin aisoissa ja kurmuutin menemään 5.42 vauhdilla 9,5k. On kyllä tosi mielenkiintoista katsella itseään peilistä tollasen tunnin ajan. Juokseminen oli niin tylsää, että jouduin ottamaan vanhoja tuskankarkoituskeinoja kuten askelten laskeminen viihdykkeeksi (kannattaa kokeilla, on tosi viihdyttävää laskea 1000 askelta putkeen ja sit aloittaa alusta). Muuten ei Lissabonissa liikuttu. Polvea jäädytin kyllä, kun kävin hakemassa respasta jäitä. Antoivat niitä viinipullocooleriin. Tietäisivätpä mihin käytin ne :) Tänään pääsin takaisin normaaliin päiväjärjestykseen ja pyörittelin hiiitaasti 60k (Silvia päätti taas alkaa pitään pahaa ääntä, voisko se samperin pyörä käyttäytyä) ja sitten vielä illemmalla uimaan. Uintitestauksen perusteella pyöräilystä on hyvä vauhtia tulossa mun heikoin laji (vaikkei tässä nyt vielä kovin lujaa uidakaan). Mut ens vuosi onkin sit pyöräilyn teemavuosi, tänä vuonna on keskitytty enemmän uintiin. Niin. Polvi on jostain ihan toisesta ulottuvuudesta. Se ei ollut esim. kipee yhtään torstaina, vaikka kävin aamulla juoksumattoilemassa, mutta auta armias perjantai-iltana, kun polvi oli kipee. Se ei varmaan sit tykännyt lentomatkasta. Tänä aamunakin oli kipee, muttei tullut huonommaksi pyörittelystä, uinti taas paransi sitä. Mun polvella on ihan oma logiikkansa. Huomenna vihdoin pitkän tauon jälkeen salille. Selkä on parantunut jo aika hyvin ja tänään pystyin käyttään etuvaihtajaakin normaalisti, vaikka sormet onkin vielä vähän heikot.

Hyvä reeni, parempi mieli

Epätoivo on selätetty, kämppä ja pyörät putsattu ja matotkin pesty. Mattojen pesu on kyllä oikeasti ihan tosi kivaa. Siinä ressi unohtuu ja muutenkin tykkään, harmi, että mulla ei ole enempää mattoja, mutta ehkä kesän lopussa vois ottaa uusintakiekan. Luin muuten tällä viikolla jostain otsikon, jossa todettiin, että "Stressi loppuu 50-vuotiaana." Enää siis reilu 20, eikun siis 30 vuotta. Ei paha.

Sitten viime kuuleman olen onnistunut tekemään elämäni pisimmän pyörälenkin (jos ei lasketa niitä kahta Pirkkaa, jotka oon kihnuttanut 7-vaihteisella), elämäni parhaiten menneen uintireenin ja tehnyt tosikivan juoksulenkin. Lisäks totesin tossa äsken, että oon sitten uinut tällä viikolla joka päivä. Metreissä päästiin tosin vaan 9k:hon, kun toi sisälsi paljon tekniikkaa ja myös pari järviuintia ja se on sellaista totuttelua vasta. Tänään järvessä oli muuten jo paljon helpompaa kuin maanantaina. Salille en oo päässyt, kun selkä on vieläkin kipeä ja ei tekisi varmaan hyvää sielä tempoilu. Pyöräkilsoja jostain kertyi viikon aikana 210, vaikka tästä ei kuulemma lasketa kuin tuo tän päivän lenkki ja du-kisan 9km. Huomenna sitten Lissaboniin, selkä ja sormet kiittävät. Sitten vielä yksityiskohtaisempaa selitystä viikon kohokohdista.

Uinti

Alkuverkassa tuntui tahmealta, ja vähän huoletti, koska päivän agenda oli:

100 fri glid
4x25 1-arm
200 ben
200 pull
---
6x25 scull+glid p:15
5x100 @T p:15
6x25 scull+glid p:20
5x100 @T-2s p:20
6x25 drill p:25
5x100 @T-3s p:20
---
100 fri

T on mulla tällä hetkellä 1.59, eli siis yhteensä 1500 metriä piti uiskennella alle kahden minsan vauhtia ja pääsetissä aika vähän lepoa välissä. No, yllätyin iloisesti, kun sujuikin oikein hyvin. Koko ajan uin pari sekkaa liian lujaa ja vaikka olin varma, että kohta ei enää pysty, niin pystyinpäs. Vikan satasen annoin vaan mennä ja aikaa menikin 1:50, eli ei mitään hätää. Lisäbonuksena volttikäännökset alkaa jo sujumaan jotenkuten. Teen niitä tosin vaan alkuverkassa/hitaassa uinnissa, koska ne vaatii vielä vähän keskittymistä. Mut erityisesti pullarin kanssa ne menee jo oikeesti kivasti.

Pyörä

Tänään oli vuorossa lenkki Kangaslan kautta Valkeakoskeen ja sieltä Lempäälän kautta takaisin. Matkaa lenkille tuli 73km ja siis mun pisin oikea lenkki ikinä. Ajoin kaverin kanssa (joka hullu ajoi koko setin fixillä!), kun kyselin joskus, josko lähtisi pidempää lenkkiä mun kanssa ajamaan, yksin on paljon tylsempää. Ei oikeastaan ajettu kun ehkä yhteensä 10 km vuorovedolla, muuten sillain rinnakkain tms. Silti keskariksi saatiin 25,5km/h, vaikka ainakin ite tunnuin olevan aika poikki jo ennen lenkkiä. Oli luvattu huonoa säätä, mutta ei edes kastuttu pahasti, pari kertaa tuli joku kuuro, mutta aika vähän aikaa vaan satoi kerralla. Olin kuitenkin tällä kertaa varustautunut ja takataskussa oli mukana mm. villasukat, kahdet ylimääräiset hanskat, säärystimet ja puffi. Ei niitä sitten tarvittu.

Juoksu

Lauantai-ilta, kello noin 22.00 51 min lenkki Pirkan loppukilsoja seuraten meno ja samaa reittiä takaisin. Mukavan viileän lämmin keli, ihana Suomen kesä ja sitten viiden minuutin ajan flow. Oi onnea.

Imen parsaa

Miten ne tekee sen? Ne reenaa viikossa yli 15 tuntia, käy töissä, kirjoittaa blogia, ei saa mitään pahoja vammoja, ehtii nukkua, syödä, pestä parvekkeen, ikkunat ja matot, laittaa ruokaa, tiskata, opiskella,siivota, käydä kaupassa, huoltaa ja pestä pyörää, pestä pyykkiä, kirjoittaa kummilapselle Afrikkaan, kasvattaa ties mitä salaatteja ja kukkia, hoitaa sosiaalisia suhteita, käydä turuilla ja toreilla ja työmatkoilla ja sitten niillä on parhaimmillaan vielä pari lastakin ja kuulemma joku katsoo vielä telkkariakin? Eikä ne näytä täysin väsyneiltä ja hiukset on hyvin ja meikkikin kunnossa ja kaiken hyvän lisäksi niillä ei ole mitään hallitsemattomia karkkiongelmia?

Mä en vaan pysty tollaseen. Ja oon sentään tehnyt kaikenmaailman logistisia ratkaisuita. Puhelimeen voi puhua samalla kun tiskaa/laitaa ruokaa/venyttelee+jumppaa. Mattoja voi käydä pyykkäämässä samalla reissulla kun käy Suolijärvellä uimassa/lenkillä, niin ei mee aikaa noihin matkoihin. Kaupassa käydään aina jonkun jutun yhteydessä, ei koskaan erikseen ja rintalihaksetkin ehtii venytteleen samalla kun pesee hampaat. Samaa ruokaa suostun nykyään syömään kolme päivää peräkkäin, niin ruoanlaittoon ei mene liikaa aikaa (ja hei, mähän tykkään ruoan laitosta, olis kivempi laittaa sitä usein). Päivän viihdeannokseksi riittää venyjumpan yhteydessä seurattu Gilmoren tytöt tai netin varmuuskopiot. Mutta silti kämppä on kuin pommin jäljiltä, pyörä pesemättä ja säätääkin sitä pitäis, parveke kauheessa kunnossa ja sosiaalista elämää mulla on seuraavan kerran ehkä ensi elämässä. Kummipojan voinen viedä tosin lenkille tässä joku päivä. Rucolan taimetkin kuoli. Enkä edes treenaa 15 tuntia viikossa. Ja oon ihan romuna, alan ymmärtää, miksi joskus sanotaan, että treenit voivat olla henkisestikin raskaita, silloin kun vaan juoksi ja pelasi ei kyllä ollut ikinä tällaista ongelmaa, no, joukkuelajeissa tietysti kuohutti reenit/valkut/joukkuelaiset/oma taitamattomuus, mutta se oli erilaista. Vasemman käden sormet on vieläkin vähän tunnottomat/voimattomat (eli etuvaihtajaa voi käyttää vain oikealla kädellä, mikä on tosi kätevää), selkä on jostain kumman syystä kipee, nukuin kai huonosti, kun se tuli vasta eilen aamulla. Polvi oli onneksi eilen ihan OK, tänäänkin ollut vaan vähän kipee. Karkkilakko rassaa ihan kamalasti (ja erityisesti, koska lakkoon on sisällytetty kaikkien muidenkin herkkujen ostokielto, jätskiäkin saa siis syödä vain, jos joku tarjoaa ja karkkia ei sittenkään). Eilen olisi tehnyt niin paljon mieli suklaata, kun vihdoin pääsin kotiin, mutta mitäpä sitten söinkään lontoonraesuklaan sijasta. Parsaa! Joo-o, onhan sekin oikeasti hyvää, mutta ei se nyt kyllä suklaata korvaa. Huomenna tai lauantaina tai sunnuntaina kyllä grillaan. Tai sitten en, koska en ehdi käydä kaupassa ja jos ehdinkin, niin Herwoodin lihahyllyt ovat ammottaneet tyhjyyttään jo vaikka kuinka ja kauan, joten turha kai miettiä, söisinkö makkaraa vai pihviä, kun voin korkeintaan tunkea sinne grilliin maissintähkiä, jotka ovat ihan ok, mutta ei ne lihaa korvaa. Töissäkin on monta projektia (vaikkakin oikeasti tosi kivoja ja kiinnostavia, niin välillä kyllä ahdistaa se työn määrä, kun vaikka olisi työpaikalla 15 tuntia päivässä, ei siltikään ehtisi mitään) taas jostain siunaantunut. Tänään sentään submittoin pari artsaa niin ovatpahan ainakin hetken pois käsistä. Ensi viikon Lissabonin keikalla voi jäädä aika heikolle nuo treenit, otan mä lenkkarit mukaan ja hotskussa on salikin, mutta konferenssiohjelma on taas aika tiukka, no saavatpahan sormet ja mieli levätä. Toisaalta, tuo olikin ajoitettu kevyeksi jaksoksi, mutta seuraavalla viikolla pitääkin (saa) sitten luuhata kolme päivää Hesassa ja lisäksi yhtenä päivänä meillä on joku seminaaripäivä, jossa mun vastuulla on urheiluosuus. No, Hesan kurssi loppuu onneksi jo aika aikaisin torstaina, joten ehdin varmaan käydä tsekkaamassa uimastadionin ja ehkä lenksuttamaankin.

Oon mä tässä nyt ehtinyt vähän treenaamaankin. Oon käynyt ekan kerran järvessä ja lämmintä oli, mutta uimisesta ei tullut yhtään mitään. On tosi vaikeeta, kun ei nää mitään, ja sitten tuntuu, ettei pääse yhtään eteenpäin, kun ei olekaan kaakeleita, joita seurata. Muutenkaan ei tuu helpottavia päätyjä vastaan 25m:n välein. Eilen kävin myös harkkakisassa, jossa luuseroin ja tein lyhyen matkan, polven vuoksi. Olipahan taas melkoista kuolemantekoa, vaikka eka juoksu tuntuikin paljon helpommalta kuin viime kerralla. Pyöräkin kulki vähän paremmin, mutta jälkimmäinen juoksu oli taas ihan hirveän kamalaa ja hidasta, ei taida vaan vielä kunto riittää ja vaihtoharjoitteluakin voisi kai tehdä. No, nyt ei tarvinnut sentään kävellä tai pysähtyä, mutta kyllä se aika hitaasti se toinen kiekka taas meni. Kokonaisaika parani sentään ihan kivasti, mutta kyllä olisi kiva, jos olisin sellaisessa viiden vuoden takaisessa kunnossa. Siis juoksun suhteen.

Sata lasissa

Uskokaa tai älkää, mutta tää on mun sadas blogiteksti. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille ja kiva kun joku joskus kommentoi. Siitä tiedän, että tätä lukee ainakin neljä henkilöä ;) Vähän naurattaa kyllä, kun katsoo niitä ekoja tekstejä. "Sit päätin vielä testata, että jaksanko uida vaparia putkeen satasen. Jaksoin ihan hyvin ja sit uinkin 200, en tajua, miten oikeesti jaksoin." On tässä vähän kehitytty vissiin :) Ja jalatkin toimii vähän paremmin kuin silloin, silloin ei voinut kuin kävellä. Nykyään vain polvi on kipee ja sekin viime aikoina lähinnä aamuisin (olisko se oikeasti parantumassa?). Eilinen lenkkikin meni ihmeen hyvin ilman suurempia polvisuruja :) No, tänä aamuna taas polvi olikin ihan kunnolla muistissa.

Niin, mutta tämän sadannen tekstin kunniaksi julkaisen suunnitelmia. Tällä kertaa olen niin viisas, että julkaisen sekä Plan A:n, että Plan B:n. Toivon Plan A:ta, mutta olen kyllä jo henkisesti varautunut Plan B:hen.

Molempiin planeihin kuuluvat:

19.6 Mun ihan eka tri-kisa, eli harkkatriathlon Noksun hoodeilla. Jännittää jo nyt :)
3.7 Kisko-triathlon, perusmatka. Tavoite alle 3h (tosin eilisen pyörälenkin jälkeen aloin miettiä, josko tavoitteen pitäisi ollakin vähän kovempi, kun toi kuulostaa kuitenkin ihan mahdolliselta mulle, jos jutut menee nappiin?!).
15.5-3.7 n. klo 14.59 karkkilakko (huomatkaa taktinen lakon loppumisaika, kun kisa alkaa 12.00, niin jos tavote toteutuu, pääsen heti syömään karkkia :)
4-8.7 Ljubljana med Leena
25.7 Kaukajärven yliuinti (~1.6k) (ilman pukua)
26.7-29.7 Tukholma med LM+Sonja
30.7-1.8 Århus :D
7.8 Vanajavedellä uiskentelua 1250/2500 (puku ok kuntosarjoissa)

Plan A. Jos polvi ei kipeä

14.8 Kuntosprintti Noksulla
29.8 Varalan 1/4 maraton
(Helsinki city triathlon?)
ecross taitaa olla tältä vuodelta peruttu :(
Peruskunto nousuun ensi vuotta varten.


Plan B. Jos polvi kipeä.

4.7-1.8 Vain uintia ja punttia (mutta paljon). Jos polvi vielä aamuisin kipeä elokuun lopussa, niin sit tää jakso pitemmälle.
2.8 -> uintia paljon, punttia paljon, pyörä+juoksu mukaan taas kerran vääähitellen=aloitetaan myös siinä pyöräilyssä niistä 5 minsan lenksuista ja totutetaan jalat, viikottain lisää pituutta. Tällä keinolla pitäisi vuoden vaihteessa olla jo mahdollisuus ihan kivaan viikottaiseen määrään. Tuskallista, mutta pakko yrittää. Jos tääkään ei tehoa, niin sitten lähden taas lääkärille itkemään.

Tänään kävin vähän uiskentelemassa ja pyöräilemässä ja salittamassa. Pyöräily oli virhe. Mulla oli eilisen lenkin jälkeen vasemman käden sormet vieläkin ihan tunnottomat ja eipä asia ainakaan parantunut. Pikkurilli on oikeasti ihan voimaton ja ei ne muutkaan sormet oikein tunnu olevan kunnossa. Taitaa olla hermojen kanssa ongelmaa, vissiin se sama hermo, joka kiukuttelee aina hiihtäessä. Täytyy varmaan nostaa vähän ohjaustankoo, se taitaa olla liian alhaalla nyt, kun oon nostanut satulaa ihan urakalla. No mut jos se nyt levolla paranis ja sit toukokuun vikalla viikolla sormet saakin levätä ihan urakalla, kun on taas joku typerä työreissu. Tulis tuhkapilvi, ettei tarttis mennä :) Joo, mut taitaa siis jäädä huominen Noksun keikka taas väliin, et keskiviikkona pääsis. Taidan sen sijaan mennä uimaan Suolijärvelle. Kai sielä jo tarkenee lyhyen lenksun heittää, jos Näsijärvessäkin on muka pintavesi 17,6. En kyllä usko tota, mut Suolijärvessä vois ollakin.

Nyt venyjumppa. Onneksi on Gilmoren tyttöjä lainassa. Olin tosin idiootti ja aloitin levystä numero neljä. Eihän sitä nyt voi tajuta katsoa niitä levynumeroita. Niin ja hukkasin eilen taas paidan. Se oli vielä oikeasti hieno ja kallis. Onko mun aivot ihan oikeasti pehmennyt täysin?

Mahtavuutta

Alkuviikko meni flunssaa pakoillessa ja onnistuin kuin onnistuinkin välttämään sen. Torstai-iltana sitten lenkille, joka suuntautuikin hieman suunnitelmista poikkeavaan suuntaan, sillä unohdin avaimen sisälle. Onneksi vara-avain sijaitsee vain viiden kilsan päässä, joten sisällyttämällä alku- ja loppukävelyverrat lenkkiin siitä ei tullut yhtään ylipitkä vaan just sopiva. Viikko on mennyt muutenkin hieman hajamielisesti, sillä unohdin nimiäisvaatteet ekalla reissulla kotiin, sitten takaisin tullessa olen nähtävästi onnistunut hukkaamaan henkarissa roikkuneen juhlapaitani ja hameen vyön (siis oikeasti, en tajua, miten se on muka mahdollista edes, bussissa se paita vielä roikkui henkarissa), koska niitä ei näy missään ja sykemittarin lähetinosan remmi on hukassa. Olenhan hukannut niitä tähän mennessä vasta yhden. Toisaalta en ole kävellyt mitään ovenkahvaa enkä mitään muutakaan päin kertaakaan, ainoastaan onnistuin lyömään itseäni kyynärpäällä toiseen kyynärvarteen, ja hankkimaan mielettömät hiertymät kesäkengistä jalkoihini, joten oikeastaan viikko on mennyt ihan tosi hyvin. Perjantaina ehdin vain uimaan ja ikävä kyllä kyynärpää muistutteli itsestään. Tällä kertaa vuorossa oli vähän nopeampaa uintia, ja jestas kun voi 75m tuntua pitkältä, kun se pitäisi täysiä uida.

Tämän päivän teemana oli rauhallinen yhdistelmäharjoitus. No, koska sykemittarin osia puuttuu, en voinut ottaa sitä mukaan, ja reeni taisi olla kaikkea muuta kuin rauhallinen. Ensin poljin 60km mukavassa säässä (oikeasti lenkki oli kyllä 59km, mutta 0.5km:n kohdalla havaitsin, että mullahan ei ole juomapulloa mukana -> takaisin). Vauhti lähti vähän käsistä ja jostain ihmeestä kaivoin lenkin keskinopeudeksi 26,8. Siis hä, viime viikon lenkki kesti 5 minsaa kauemmin ja oli 6km lyhyempi! Silvia taitaa muuten olla vaan lämmöstä tykkäävä neiti, kun nyt se ei pitänyt ollenkaan niin pahaa ääntä kuin viimeksi ja en tasan ole huoltanut sitä tässä välissä yhtään. Mutta mikäs siinä oli polkea hieno hihaton pyöräilypaita päällä (kiitos vielä Päivi, tää on mahtava!) ja kun alkumatkasta oli myötätuuli ja vähän tavallista enemmän alamäkeäkin, niin aluksi mentiin lujaa. Keskivaiheilla oli vähän vaikeampaa, mutta vasta ihan vikalla neljällä kilsalla vastatuulesta ja ylämäestä ja janosta johtuen alkoi vähän väsyttään. Silvian huono puoli on, että siihen ei mahdu kuin yksi juomapullo ja sekin vain sellainen 650ml:n kokoinen. Kotiin päästyäni pyörä sisään, pientä kenkien fiksausta, juoksuhame (!) päälle, juomista ja menoks. Aika tappoa oli taas juoksu, mutta koitin mennä hiljaa ja 48 minuutin raja saavutettiin just sopivasti kotiovella. Juoksuhame oli ihan huippu, miten oon ennen pärjännyt ilman sitä? Teinit kommentoi sitä muuten kovaan ääneen :) Nyt on kiva olo. Vähän toki lähti tuo reeni käsistä tuon pyöräilyn suhteen, mutta oli se sen arvoista.

Ai niin

Unohdin hehkuttaa (miten saatoin!?). Pyrintö on Suomen mestari!!!!!!