Viikolla oli taas fysioterapeutti. En voi olla liikaa hehkuttamatta, kuinka hyvä hän on. Tosi kokenut ja jotain kai kertoo se, että lienee ainoa suomalainen fyssari, jolla on wikipediasivu fyssari-ansioidensa vuoksi, ei siksi, että on muuten kuuluisa. Laadittiin strategiaa, mikä oli aika haastava, koska en voi oikein edes kuntouttaa kunnolla, kun olen niin palasina. Tiettyjä liikkeitä voin onneksi tehdä, mutta jänneongelmat ja niiden hidas parantaminen estävät käytännössä kaikki liikkeet, missä polvi on koukussa tai sitä koukistetaan. Huhhuh.
Yksi tärkeä juttu olisi saada mun huono taparyhti kuntoon. Tietotyöläisen vitsaus, eteenpäinkääntyneet hartiat ja muutenkin huonot asentotottumukset on korjattava. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään kovin helppoa, ovathan nuo huonot asennot minulle luonnollisia ja niihin valuu väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Huonot asennot ovat minulle helppoja ja mukavia, vaikka eivät teekään hyvää. Asennot on siis saatava iskostettua mieleen niin, että niistä tulee automaattisia.
Kävin viime viikonloppuna alexander-tekniikka kurssilla ja totesin, että tästä voisi olla minulle apua, vaikka se tuntuikin aika tylsältä. Kun fyssarini vielä suositteli samantapaista lähestymistapaa, olen nyt päättänyt yrittää. Tekniikkaa on vaikea kuvailla, siinä ei varsinaisesti ole harjoituksia (eli siis liikkeitä mitä tehdään). Ideana on karsia turhat liikkeet, kuten pään liike istuutuessa, eihän sitä päällä todellakaan istuta. Tutustuttiin myös harhakuvitelmiin oman kehon liikkeestä ja asennosta. Monethan (kuten minäkin) kokevat ongelmaksi eteenpäin nyökkäävän pään. Kuitenkin kun katsoo esimerkiksi kuvaa http://janetalexandertechnique.com/wp-content/uploads/2013/10/Head-Fwd-of-spine.jpg, ja miten pää on suhteessa kaulaan, voikin todeta itseasiassa pään kääntyneen taaksepäin. Toki pää on vartalon edessä, mutta tämä johtuu eteenpäin nyökkäävästä kaulasta. Tätä sitten tasapainotetaan nyökkäämällä taaksepäin päällä.
Kurssi oli varsin valaiseva ja jokin tällainen on toivottavasti ainakin osaratkaisu ongelmiini. Se, että kuntouttaa viikossa vaikka kymmenenkin tuntia, ei ole mitenkään riittävää ongelman poistamiseksi, jos loput noin sata tuntia hereilläoloaikaa vietätään huonoissa asennoissa. Mun suurin läksy fyssarikäynnistä olikin se, että makaan tietyssä (eli hyvässä) asennossa iltaisin vähintään kymmenen minuuttia. On myös ihan pieniä liikkeitä, muutaman millin tai sentin suuruisia, joissa harjoitellaan kehon tuntua. Peruskuntoutusliikkeitä olkapäälle teen toki edelleen, mutta tämä on ihan uutta. Fyssarille totesin, että nyt sain ensimmäisen kerran jotain todella haastavaa. Itsellenihän se suorittaminen on niin paljon helpompaa. Maratonin juokseminen on paljon yksinkertaisempaa kuin keskittyä kymmenen minuuttia tekemättä mitään. Saas nähdä, miten mun käy.
4 kommenttia:
Sori myöhäinen kommentti. Hienoa, että olet löytänyt Alexander-tekniikan. Itse en voi olla hehkuttamatta liikaa sitä. Toivottavasti olet jatkanut, koska jujun tajuaa yleensä vasta pidemmän ajan päästä. Oma opettajani sanoo, että olisi hyvä aloittaa esim. viikonloppukurssilla ja käydä yksityistunneilla ainakin kolme kertaa, ennenkuin päättää, jatkaako vaiko jättääkö siihen. Alexander-tekniikkaa on vaikea selittää, mutta se on kyllä yksi parhaita asioita, mitä elämässäni on tullut eteen. Tässä on vanha kirjoitukseni:
http://positiivinenriippuvuus.blogspot.fi/2013/04/alexander-tekniikkakurssin-jalkeisia-ja.html
Kiitos kommentista, vastaus on yhtä myöhäinen... Oon lukenut alexander-tekniikasta nyt paljon ja kaikki vaikuttaa tosi järkevältä. Mutta... En kyllä vieläkään tajua, miten sitä sitten oikeasti toteuttaisi. Olen käynyt nyt neljällä tunnilla. En ole ihan varma, onko opettajani paras minulle, hän puhuu jotenkin tosi abstraktisti. Et sattuisi tietämään ketään, jota voisi suositella, lähempää Helsinkiä? Hyvinkäälle on liian pitkä matka ilman autoa, katsoin nimittäis, että yksi opettajistasi on sieltä.
Kuinka kauan sinulla meni, että aloit tajuamaan yhtään, mitä tehdä (tai oikeastaan, milloin opit tuntemaan ja miten opit inhibition?)
Hyviä kysymyksiä... Haastavin juttu Alexander-tekniikassa on, että sitä ei voi suorittaa. Asioita vaan tapahtuu, eikä oikein etukäteen voi tietää, mitä tapahtuu milloinkin. Tärkeintä on se, että uusia tapoja liikkua ja ajatella oppii ns. vahingossa. Asia tapahtuu, ennenkuin tajuat sitä, koska oppiminen tapahtuu sisäistämällä, ei suorittamalla. Niinpä kyse ei ole hoidosta, johon tarvitsisi aina palata nollapisteestä aloittamaan uudelleen, vaan tekniikasta, jossa opit vievät koko ajan eteenpäin. Takapakkeja toki tulee, mutta nekin johtavat lopulta kehitykseen.
Tärkein juttu kotona on mielestäni päivittäinen semisupiini. Siinä kun pötköttää vähintään 20 min päivässä (lämmintä päälle!), niin alkaa itse hoksata, kuinka kroppa vapautuu ja pitenee. Minä, kuten varmasti moni muukin, suoritti aluksi vimmatusti tekniikkaa. Nyt jälkeenpäin naurattaa. Yritin kovasti olla selkä suorassa, jonka seurauksena kipeydyin enemmän :-).
Hyvinkäällä käyn juu. Tampereella opettajani ottaa vastaan myös. Valitettavasti en osaa suositella ketään Hesasta. Kävin siellä kerran, mutta olin jo niin kiinni oman opettajani tyylissä, että en yhdestä kerrasta sopeutunut, Oman opettajani Ritva Liisa Rentton lisäksi voin suositella Mervi Martikaista, joka on käynyt Hämeenlinnassa kuukausittain.
Vika kysymyksesi on vaikea. Luulen, että olen nyt aika pitkällä, kun olen käynyt tunneilla ja kursseilla kahdeksan vuotta. Pitkään kävin kolme-viisi kertaa kuussa, mutta nyt pärjäilen yleensä yhdellä-kahdella kerralla kuussa ja yhdellä kurssilla vuodessa. Luulin tajuavani inhibition heti alussa, mutta aluksi tietysti suoritin sitäkin. Nyt se tulee selkärangasta, eli ei tarvitse ajatella erikseen joka kerta. Yhteen aikaan mun tunnuslauseeni oli "Stop to make a choice". Nyt se menee jo luonnostaan, pääosin.
Ekalla kurssillani vuonna 2007 halusin oppia kävelemään. Nyt viime perjantaina hoksasin ja opin taas lisää olennaista. Koko ajan etenee, mutta valmista ei tule ;-).
Seitsemän vuotta! :D Mulla on ehkä vielä hetki matkaa...
Joo, tiedän, että AT:tä ei voi suorittaa, mutta kun on suorittajaluonne, on sen hyväksyminen aika hankalaa... No, ehkä hyväksyn vielä joskus. Tuo opettaja-asia vain mietityttää. Makoilen joka ilta 10min. 20min ei vielä pysty. Ehkä joskus, koska alkuun 10minuuttiakin oli tuskallista ja nyt se jo menee ihan hyvin. Alkuun tosin vaikeutti myös se, että en voinut pitää toista polvea koukussa.
Kiva kuitenkin, että on joku muu kuin opettaja, joka on kokenut AT:n hyödylliseksi. Prosessi tuntuu niin isolta, että vähän hirvittää!
Lähetä kommentti